Aamuhartaus 9

[Pena]

"Jerusalemin tyttäret, älkää itkekö minua vaan itkekää itseänne."

Tässä yhteydessä kielto selvästi kohdistuu sellaista lapsellista ja akkamaista valitusta vastaan, jossa ihmiset ylitunteellisesti kärsivät Kristuksen kanssa ja itse asiassa haluavat hänet rohdokseen ja avukseen halpaan lohdutukseen, koska he ovat unohtaneet itsensä, eivätkä osaa itkeä omaa tilaansa. Kristus pyrkii häneen kohdistuvan myötäkärsimisen avulla saattamaan meidät kärsimään omasta tilastamme ja osoittaa meille, että hän ei halua tuota sentimentaalista vaikerrusta, jossa ihminen itseään huomioon ottamatta valittaa jonkun muun puolesta.

Martti Lutherin saarnasta

[Pena]

Ymmärtäväinen ihminen näkee kaikessa pahuudessa ja kurjuudessa ensin itsensä hyvin tietäen ja peläten, että hän itse on ansainnut kaiken tuon ja pahempaakin. Mutta kenessä tunnistaisimme itsemme paremmin ja itkisimme itseämme enemmän kuin Kristuksessa? Ei kenessäkään eikä missään muussa, sillä juuri hänessä ihminen ymmärtää mikä, millainen ja kuinka syvä hänen oma alennustilansa on. Jos joku niin suuri ja arvokas kuin Jumalan ainosyntyinen Poika - vertaansa vailla oleva, kaikkien viattomin ja kunnianarvoisin - joutuu kärsimään meidän puolestamme. Jos siis vain iäinen ja mittaamaton persoona saattoi poistaa meidän kurjuutemme, eikö jokainen silloin kauhistu ja järkyty tajutessaan alhaisuutensa olevan niin ääretön ja loputon. Näin siis ihminen joutuu suureen omantunnon tuskaan ja murheeseen, kun kun hän kärsimyshistoriaa lukiessaan havaitsee Kristuksessa itsensä.

Martti Lutherin saarnasta

[Pena]

Mitä siis väität vastaan niille, jotka kiivaasti syyttävät sinua? Sinä itket ja myönnät heidän olevan oikeassa. Mutta katso Kristusta, joka on viattomana kärsinyt ja ottanut kantaakseen tämän sinun puolestasi, ja sano ahdistelijallesi: "Myönnän, että syytös on oikea, että olen kohottanut itseni Jumalan Pojaksi. Mutta Kristus on pyyhkinyt pois kaikki nämä syytökset." Siinä samassa ne ovat mitättömät, koska niillä ei ole pysyvyyttä Kristuksessa, vaikka ne kaikki hänessä ovatkin. Tämä usko pelastaa sinut, tosin vain sillä edellytyksellä, että aina tunnustaudut siihen muotoon, jonka Kristus sinulle antaa ja pakenet itseäsi Kristuksen turviin aidosti uskoen. Silloin ymmärrät, että kaikki sinulle kuuluva uppoutuu häneen ja muuttuu ei-miksikään.

Martti Lutherin saarnasta

[Pena]

Kristus sälytti kärsimyksessä päälleen meidän syntiemme kuorman. Siksi meidän tulee sydämissämme olla Jumalan edessä sellaisia kuin hän oli meidän puolestamme ihmisten silmissä. Kuten hän vaikeroi meidän puolestamme, siten meidänkin tulee itkeä itseämme katsoessamme häneen. Hän itse sanoi naisille: "Älkää itkekö minua vaan itkekää itseänne ja lapsianne."

Martti Lutherin saarnasta

[Pena]

Kristus on todella ollut kaikista ihmislapsista kaunein. Mikä sitten on tämä kauneus ja muoto? Vastaus: jumalallinen viisaus ja rakkaus, siis järjen valo ja rakkauden voima. Kärsivässä ja kuolevassa Kristuksessa säteilee koko viisaus ja totuus, jolla ymmärrys voidaan kaunistaa. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Miksi kätkettyinä? Siksi, että ne ovat vain mystisin ja hengellisin silmin nähtävissä, ja koska tässä aarteessa on myös kaiken valon lähde ja rakkaus, joka kaunistaa sydämen. Apostoli Paavali sanoo ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille näistä kahdesta asiasta, että Kristus on tullut rakkaudeksi meidän sydämiimme ja Jumalan viisaudeksi meidän ymmärrykseemme, mutta juutalaisten sydämille hän on pahennus ja kreikkalaisten ymmärrykselle hullutus.

Martti Lutherin saarnasta

[Riitta-mummi]

Kiitos Pena !  Tuo puhuttelee minua.  Mistä nämä valitset ?

Meillä kuuluu jokaiseen aamun yksi luku Olavi Kaukolan kirjasta Täällä ihminen.
Nyt voisi olla Martti Lutherin vuoro.

[Pena]

Minulla on Kirjaneliön 60-luvulla julkaisema Iloinen kärsimys, Valikoima Martti Lutherin saarnoja.

[Riitta-mummi]

Nytpä löytyikin netistä avullasi aarre !   Minun silmieni on hankampi nähdä kuin korvieni kuulla, siispä  nautin näistä:

https://www.youtube.com/watch?v=_nNvEnFQZ0Q

Samalta sivulta löytyy useita nauhoituksia. 

[Pena]

Meidän aikanamme rakkaus on kylmennyt, kaikki kristilliset hyveet rappeutuneet ja viisaus vähenemässä, koska emme palauta mieliimme Kristuksen muotoa, jonka avulla elämme oikein ja joka itse opettaa meitä. Voidaan sanoa, että me vaellamme Egyptin pimeydessä, siinä määrin on Kristuksen hahmo joutunut unohduksiin. Samoin kuin Kristuksen kärsimyksen mietiskely tuottaa runsaan hedelmän, niin epäilemättä päinvastaisessa tapauksessa hänen kärsimyksensä unohtaminen tuottaa vahinkoa. Tällaisia hyviä hedelmiä läydät esimerkiksi Ruusutarha-nimisestä hartauskirjasta* ja muistakin kirjoista.

Martti Lutherin saarnasta

(*Rosetum exercitiorum spiritualium et sacrarum meditationum, Basel 1504)

[PekkaV]

   hahmo?

[Pena]

hahmo?

Luther ei katsonut televisiota. Sketsihahmoja ei renessanssin Saksassa tunnettu.

[Pena]

On huomattava, että Raamattu kehottaa meitä ennen kaikkea tarkkaamaan rakkautta miettiessämme kärsimyshistoriaa. Sillä jos onkin tunne-elämän kannalta ja ymmärryksen jalostamiseksi suositeltavaa katsella Kristuksen ihmiseksi tulemista ja hänen kärsimystään, niin vielä suuremmassa määrin tämä sama pätee Jumalan rakkauden katseluun ja tuntemiseen, joka tarjoutuu meille Raamatussa. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa sanotaan: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Samasta evankeliumista luemme myös seuraavan kohdan: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään..." Apostoli Paavali puhuu Jumalan kaikkivoittavasta rakkaudesta Efesolaiskirjeessään*. Galatalaisille hän kirjoittaa: "Joka on rakastanut minua ja antanut henkensä minun edestäni." Jeremian kirjassa sanotaan: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut."

Martti Lutherin saarnasta

(*"Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.")

[Bengt Sandberg]

On huomattava, että Raamattu kehottaa meitä ennen kaikkea tarkkaamaan rakkautta miettiessämme kärsimyshistoriaa. Sillä jos onkin tunne-elämän kannalta ja ymmärryksen jalostamiseksi suositeltavaa katsella Kristuksen ihmiseksi tulemista ja hänen kärsimystään, niin vielä suuremmassa määrin tämä sama pätee Jumalan rakkauden katseluun ja tuntemiseen, joka tarjoutuu meille Raamatussa. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa sanotaan: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Samasta evankeliumista luemme myös seuraavan kohdan: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään..." Apostoli Paavali puhuu Jumalan kaikkivoittavasta rakkaudesta Efesolaiskirjeessään*. Galatalaisille hän kirjoittaa: "Joka on rakastanut minua ja antanut henkensä minun edestäni." Jeremian kirjassa sanotaan: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut."

Martti Kutherin saarnasta

(*"Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.")

Martti Lutherin saarnasta.

[Pena]

Martti Lutherin saarnasta.

Kiitos! Hyvä, että jollakin on hoksottimet kunnossa!

[Pena]

Toden totta, mitä vähäisempi on kauneus ja mitä suurempi on rumuus ja mitä arvottomampi kärsimys, sitä suurempi ja ihmeellisempi on Kristuksen rakkauden arvo hänen ottaessaan tuon kaiken kantaakseen meidän puolestamme. Jokaisen tulee omasta kokemuksestaan oppia arvioimaan tätä kaikkea seuraavaan tapaan: Jos on jo suurta rakkautta antaa omaisuutensa toisen käyttöön, kuinka paljon suurempi on rakkaus, joka antaa ruumiinsa toisen puolesta! Katsokaa kuinka Herramme, Kaiken Luoja, loppuun asti kestää puolestamme ja antaa itsensä. Jumala on todella tehnyt hyväksemme enemmän kuin voimme kuvitellakaan - onhan tämä aivan mittaamattoman arvokasta.

Martti Lutherin saarnasta