Kirjoittaja Aihe: Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää  (Luettu 10323 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa vir rusticus

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 3
Jos kristillinen näkemys kaiken rakenteesta ihmetyttää tai epäilyttää, aina voi sanoa, että ihmisen vajavaisella ymmärryksellä ei tulisi asiaa edes pyöritellä ja näin saada ihmettelijä vaikenemaan. Kaikilta tuo ei onnistu asian jäämättä vaivaamaan.

Jos meillä on lapsen oikeus Isään, on meillä silloin oikeus kysellä piinaaviakin kysymyksiä ilman, että taivaalliseksi Isäksi kutsumamme Jumala meitä kovin rusikoisi. Jos hän rusikoi, ei hän ainakaan inhimillisen järjen mukaan ole useimpia maallisia isiä parempi, vaikka niin on evankeliumeissa luvattu.

Asetelma missä Luoja luo epätäydellisen olennon, ihmisen, ja sitten rankaisee luomistyönsä tulosta sen vääristä teoista, on epäreilun oloinen asia. On kuin tehtailija tekisi kulkuneuvon, jonka ohjauksessa on klappia, ja sitten kun tuo laite menee ojaan, valmistaja suuttuu ja lupaa tekemälleen värkille ikuisen rangaistuksen. Sanotaan, että Jumala kyllä antoi tarkat ohjeet, miten elää tulee ja siksi on oikeutettu myös rikkomuksista rankaisemaan. Nuo tarkat ohjeet ovat monessa kohdin tulkinnan varaisia, ja niistä on tosiaan monia versioita kristikunnassa.

Tapahtumasarja, josta kaikki ihmisen elon surkeus sanotaan juontaneen, syntiinlankeemus, tuntuu myös katalalta ansalta. Ihmisen "valmistaja", jolle mikään ei ole mahdotonta eikä etukäteenkään tietymättömissä, laittaa paratiisiin puun, jonka hedelmiä ei saa syödä. Ihminen ei tottele ja saa lähtöpassit ja kaikki kuolevaisuuden harmit. Ja uhan iankaikkisesta kadotuksesta,( vaikka tuolloin helvetti-asia oli vielä jotenkin hämärä). Jos maallinen isä laittaa kotiinsa esineen, johon kieltää lapsiaan koskemasta ja he kuitenkin uteliaisuuttaan siihen kajoavat (niinkuin isä on etukäteen tiennyt käyvän) ja isä sitten heittää heidät ulos kodistaan, tällaista isää pidettäisiin kierona tyyppinä ja kelvottomana isänä.

Sitten tuo Isä vaatii luoduiltaan uskoa itseensä ja Poikaansa, tai hän antaa sitä toisille ja toisille ei aivoitustensa mukaan ja kelpuuttaa luokseen vain uskosta osalliset. Kristittyjen maailmassa on paljon inhimillistä pienuutta ja ahdasta mieltä (mikä ei ole sinänsä tuomittavaa, koska on kyse epätäydellisetä oliosta, joka on kaikenlaisten todellisten tai kuviteltujen pelkojen vietävissä) ja ulkopuolisen tarkkailijan ei aina liene helppoa innostua tuosta porukasta niin, että haluaisi tulla samanlaiseksi. Porukasta, jossa syntien, varsinkin toisten syntien, vahtaaminen on tavanomaista. Jumala ei suvaitse syntiä, mutta kylläkin parannuksen tekoon pyrkivän syntisen Hän kyllä hyväksyy, näin kerrotaan.

Miten hän sitten teot luokittelee synniksi tai ei-synniksi. Jossain vaiheessa syntiä on ollut epäpuhtaiden eläinten syönti, veren kanssa tekemisissä olo (?) jne, sittemmin mm. naisen lakitta oleminen jumalanpalveluksessa (tai ainakin häpeällistä). Ihmisen seksuaalisuuteen liittyvät asian ovat usein isoja syntejä (ehkä siksi, että ne ovat arkoja asioita). Mm. itsetyydytys on ollut iso synti, samoin oman seksuaalisuutensa toteuttaminen aviosuhteen ulkopuolella jne. Seksuaalisuusalueen synnit ovat Raamatussa olleet naisten syntejä, ei miesten. Asiat, jotka inhimillisen ymmärryksen mukaan eivät aiheuta vahinkoa lähimmäisille, on työläs ymmärtää synneiksi ja vaikuttavat miehiseltä vallankäytöltä ja alistamishalulta ja tuovat mukanaan ahdistunutta ja pientä mieltä.

Se, että (meidän?) krisittyjen tulee olla Jumalan äänitorvia, käsiä ja jalkoja täällä maan päällä, on myös epäilyttävää. Miksi ihmeessä olento, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on täällä niin hiljaa, että suuri osa Hänen luoduistaan ei erityisesti jaksa pitää Häntä totena. Kaikkivaltias voisi pitää paremmin huolta omasta näkyvyydestään.
Jos ajatellaan, että Jumalaa ei olisi, niin nykytilanne voisi vallita: Jumalaan uskovien joukko todistelisi Hänen suuruuttaan ja toisaalta salassaoloaan ja kehottaisi ihmisiä ottamaan asian uskossa vastaan, vaikka näyttöjä ei paljon olisikaan.

Toivon kuitenkin, että huumorintajuinen ja tekemisistään (ihmisestä) vastuunsa kantava Jumala on olemassa.

nimim. Epäilijä, joka epäilee myös epäilystään.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #1 : 12.05.06 - klo:23:32 »
niin se on... humoristisesti
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #2 : 13.05.06 - klo:07:50 »
Ulkoisesti tähän ei ole itse asiassa lisättävää: minusta nämä huomiot osuvat aika tarkoin kirjaimellisiin tulkintoihin. Silti tuntuu siltä, että jotain keskeistä jää kokonaan sanomatta. Uskonto menee sellaiselle alueelle, jolle soisi rationalisminkin menevän - minusta maailmassaolon kokemus on mystinen, siihen sisältyy dimensio jota ei voi kuvata muulla termillä. Jumalasta en sillä lailla osaa olla huolissani, joko täyttää kriteerit tai ei ollen olemassa tai ei (eli kaikilla kombinaatioilla: täyttää kriteerit, ei ole olemassa / ei täytä kriteereitä, ei ole olemassa jne.). Eräs asia, joka niin fundamentalismissa kuin ääri-positivismissakin paljon häiritsee on maailman näkeminen ääri-mekanistisen newtonilaiseksi. Minusta Jumalan "olemassaolo" ei ole olennaisin kysymys hänestä. Siksi vaikka Siionin virret ja herännäisyyden ja kristinuskon osien julistama ehdoton armo voidaan täysin nähdä yleispäteviksi sanomiksi riippumatta Jumalan olemassaolosta. Tai sufilaisuuden ja buddhalaisuuden useat tulkinnat. Ainoa virhe on takertua inhimilliseen vallan- ja hallinnan täyteiseen kirjaimelliseen tulkintaan, eikä tässä fundamentalistinen uskonto juuri eroa mekanistisesti ja dogmaattisesti tulkitusta materialismista.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #3 : 13.05.06 - klo:08:58 »
Teologiystäväni puhuvat forenssisuudesta (menikö oikein?), kun tarkoittavat Jumalan ja ihmisen suhdetta oikeudenkäytön näkökulmasta nähtynä. Se on kokemukseni mukaan fundamentalisteille paras, ellei ainoa oikea näkökulma.
Sama sana on TV:n C.S.I. -sarjoista tuttu. Oikeudenpalvelijoiden takissa lukee isoilla valkoisilla kirjaimilla FORENSIC.

Mystiikka on ihan toinen tapa ymmärtää Jumala ja ihminen, ihmisyys ja jumaluus, inhimillisyys ja jumalallisuus. Se ei ole kaukana eroottisuudesta. Siionin tytär Kristuksen morsiamena Karitsan häissä on kuva rakkaudesta eikä oikeusjärjestelmästä. Siionin virsiä laulava körttikansa ei ehkä aina näytä morsiamelta tai edes hääväeltä, mutta siihen juhlaan kai ollaan menossa.

Poissa Hheikki

  • Kuulee veisuun Pirtistä
  • Viestejä: 31
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #4 : 13.05.06 - klo:23:08 »
Minulle Hän on heikko, köyhä, petetty, kidutettu, pelokas, yksinäinen
Kristus Jeesus. Kaikki kunnia ja valta on karissut. Tilalla pilkka ja voimattomuus.

Seuraan kyllä maailman ja yhteiskunnan tapahtumia, osallistun terveydenhuoltopolitiikkaankin ja joudun tekemisiin työssä pahojen asioiden kanssa tekemisiin, siis sellaisten vääryyksien kanssa, joista ei nyt tämän enempää, mutta en osaa liittää Jumalaa, Kaikkivaltiasta Tuomaria, joskus epätoivoiseen raivooni, avuttomaan suruun, kun näen vääryyden voittavan. Käräjöin aikani Jobina Jumalan vastaan, kun itseltänikin meni kaikki mikä mieheltä mennä. Sitten tulivat nämä toiset ihmiset ja nyt pysyn tolkussa, kun ajattelen, että Jeesus on Guantanamossa, Sahaajankadun surffilaudalla, tupakalla bussikuskin kanssa ja Helsingin koti-"hoidon" varassa kituvan liikuntakyvyttömän vanhuksen luona. Näin nyt.

Poissa llwyd

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 766
    • http://stockholmslender.blogspot.com/
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #5 : 17.05.06 - klo:09:33 »
Lainaus käyttäjältä: "Hheikki"
Sitten tulivat nämä toiset ihmiset ja nyt pysyn tolkussa, kun ajattelen, että Jeesus on Guantanamossa, Sahaajankadun surffilaudalla, tupakalla bussikuskin kanssa ja Helsingin koti-"hoidon" varassa kituvan liikuntakyvyttömän vanhuksen luona. Näin nyt.


Onpa hienosti sanottu: näissä tuntemuksissa ollaan mielestäni lähellä kristinuskon ydintä - tässä muodossaan se on särjettyjen ja kidutettujen, voimattomien uskonto. Radikaali vastalause ihmisen vallalle ja kylmyydelle.
Opeta tälläisena luoksesi tulemaan

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16861
    • http://www.samila.1g.fi
Ohjeet ovat yksinkertaiset
« Vastaus #6 : 17.05.06 - klo:09:38 »
Tee muille vaiin niinkuin toivot itsellesi tehtävän. Rakasta muita yhtä paljon kuin itseäsi. Jos noissa pysyy niin hyvin menee.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22043
Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #7 : 17.05.06 - klo:10:18 »
Tuosta puuttuu: Rakasta Jumalaa yli kaiken! Jeesus vaivaisen ihmisen vierellä kulkevana Jumalana on kaiken rakkautemme arvoinen. Eihän sitä rakkautta muuten voi osoittaa kuin rakastamalla hänen kuvaansa lähimmäisessä. Eikä siihenkään taida oikein pystyä.

Poissa dnasukil

  • Yhtyy veisaamaan: Koska valaissee...
  • Viestejä: 64
Epäilykin liittyy kristillisyyteen
« Vastaus #8 : 19.05.06 - klo:11:28 »
Siitähän Jumala onkin ihmeellinen että
 epäilijällekin (Tuomas) voi aivan yllättäen Jumala ilmestyä jossa riemastuneena pääsee huudahtamaan:"minun Herrani, minun Jumalani."
  Synnin määritelmiä lienee paljonkin, mutta epäilyskin kuuluu kristillisyyteen.
veteraani

Poissa Bengt Sandberg

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 903
  • Vieras.
Vs: Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #9 : 08.04.18 - klo:14:14 »
Jos kristillinen näkemys kaiken rakenteesta ihmetyttää tai epäilyttää, aina voi sanoa, että ihmisen vajavaisella ymmärryksellä ei tulisi asiaa edes pyöritellä ja näin saada ihmettelijä vaikenemaan. Kaikilta tuo ei onnistu asian jäämättä vaivaamaan.

Jos meillä on lapsen oikeus Isään, on meillä silloin oikeus kysellä piinaaviakin kysymyksiä ilman, että taivaalliseksi Isäksi kutsumamme Jumala meitä kovin rusikoisi. Jos hän rusikoi, ei hän ainakaan inhimillisen järjen mukaan ole useimpia maallisia isiä parempi, vaikka niin on evankeliumeissa luvattu.

Asetelma missä Luoja luo epätäydellisen olennon, ihmisen, ja sitten rankaisee luomistyönsä tulosta sen vääristä teoista, on epäreilun oloinen asia. On kuin tehtailija tekisi kulkuneuvon, jonka ohjauksessa on klappia, ja sitten kun tuo laite menee ojaan, valmistaja suuttuu ja lupaa tekemälleen värkille ikuisen rangaistuksen. Sanotaan, että Jumala kyllä antoi tarkat ohjeet, miten elää tulee ja siksi on oikeutettu myös rikkomuksista rankaisemaan. Nuo tarkat ohjeet ovat monessa kohdin tulkinnan varaisia, ja niistä on tosiaan monia versioita kristikunnassa.

Tapahtumasarja, josta kaikki ihmisen elon surkeus sanotaan juontaneen, syntiinlankeemus, tuntuu myös katalalta ansalta. Ihmisen "valmistaja", jolle mikään ei ole mahdotonta eikä etukäteenkään tietymättömissä, laittaa paratiisiin puun, jonka hedelmiä ei saa syödä. Ihminen ei tottele ja saa lähtöpassit ja kaikki kuolevaisuuden harmit. Ja uhan iankaikkisesta kadotuksesta,( vaikka tuolloin helvetti-asia oli vielä jotenkin hämärä). Jos maallinen isä laittaa kotiinsa esineen, johon kieltää lapsiaan koskemasta ja he kuitenkin uteliaisuuttaan siihen kajoavat (niinkuin isä on etukäteen tiennyt käyvän) ja isä sitten heittää heidät ulos kodistaan, tällaista isää pidettäisiin kierona tyyppinä ja kelvottomana isänä.

Sitten tuo Isä vaatii luoduiltaan uskoa itseensä ja Poikaansa, tai hän antaa sitä toisille ja toisille ei aivoitustensa mukaan ja kelpuuttaa luokseen vain uskosta osalliset. Kristittyjen maailmassa on paljon inhimillistä pienuutta ja ahdasta mieltä (mikä ei ole sinänsä tuomittavaa, koska on kyse epätäydellisetä oliosta, joka on kaikenlaisten todellisten tai kuviteltujen pelkojen vietävissä) ja ulkopuolisen tarkkailijan ei aina liene helppoa innostua tuosta porukasta niin, että haluaisi tulla samanlaiseksi. Porukasta, jossa syntien, varsinkin toisten syntien, vahtaaminen on tavanomaista. Jumala ei suvaitse syntiä, mutta kylläkin parannuksen tekoon pyrkivän syntisen Hän kyllä hyväksyy, näin kerrotaan.

Miten hän sitten teot luokittelee synniksi tai ei-synniksi. Jossain vaiheessa syntiä on ollut epäpuhtaiden eläinten syönti, veren kanssa tekemisissä olo (?) jne, sittemmin mm. naisen lakitta oleminen jumalanpalveluksessa (tai ainakin häpeällistä). Ihmisen seksuaalisuuteen liittyvät asian ovat usein isoja syntejä (ehkä siksi, että ne ovat arkoja asioita). Mm. itsetyydytys on ollut iso synti, samoin oman seksuaalisuutensa toteuttaminen aviosuhteen ulkopuolella jne. Seksuaalisuusalueen synnit ovat Raamatussa olleet naisten syntejä, ei miesten. Asiat, jotka inhimillisen ymmärryksen mukaan eivät aiheuta vahinkoa lähimmäisille, on työläs ymmärtää synneiksi ja vaikuttavat miehiseltä vallankäytöltä ja alistamishalulta ja tuovat mukanaan ahdistunutta ja pientä mieltä.

Se, että (meidän?) krisittyjen tulee olla Jumalan äänitorvia, käsiä ja jalkoja täällä maan päällä, on myös epäilyttävää. Miksi ihmeessä olento, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on täällä niin hiljaa, että suuri osa Hänen luoduistaan ei erityisesti jaksa pitää Häntä totena. Kaikkivaltias voisi pitää paremmin huolta omasta näkyvyydestään.
Jos ajatellaan, että Jumalaa ei olisi, niin nykytilanne voisi vallita: Jumalaan uskovien joukko todistelisi Hänen suuruuttaan ja toisaalta salassaoloaan ja kehottaisi ihmisiä ottamaan asian uskossa vastaan, vaikka näyttöjä ei paljon olisikaan.

Toivon kuitenkin, että huumorintajuinen ja tekemisistään (ihmisestä) vastuunsa kantava Jumala on olemassa.

nimim. Epäilijä, joka epäilee myös epäilystään.

Usko, Toivo ja Rakkaus.

Usko, uskoa kuin vuoristorata.
Toivo on jo mennyt.
Rakkaus on menettänyt minulla merkityksen ja tilalle on tullut  itserakkaus.

It`s my life

Mutta niin kuin nimimerkki vir rusticus viestinsä lopussa mainitsee "Epäilijä, joka epäilee myös epäilystään", koen samoin.
Tämän lisäksi kylläkin epäilen koko olemassa oloni merkitystä  maailmanjärjestyksessä.

Voin vaan todeta Herralle: " You Game".

Minä olen hävinnyt kuusnolla.


Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6330
Vs: Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #10 : 08.04.18 - klo:14:32 »
Lainaus käyttäjältä: vir rusticus
Miksi ihmeessä olento, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on täällä niin hiljaa, että suuri osa Hänen luoduistaan ei erityisesti jaksa pitää Häntä totena. Kaikkivaltias voisi pitää paremmin huolta omasta näkyvyydestään.

Ei tuohon taida kunnon vastausta olla. Kuten adventtivirsi sanoo:

Nöyryys ja hiljaisuus
on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla
et tahdo hallita.

Tarvinneeko kristittyjenkään äänitorvia olla? Tai kannattaako.

Lainaus käyttäjältä: vir rusticus
Sitten tuo Isä vaatii luoduiltaan uskoa itseensä ja Poikaansa, tai hän antaa sitä toisille ja toisille ei aivoitustensa mukaan ja kelpuuttaa luokseen vain uskosta osalliset. Kristittyjen maailmassa on paljon inhimillistä pienuutta ja ahdasta mieltä (mikä ei ole sinänsä tuomittavaa, koska on kyse epätäydellisetä oliosta, joka on kaikenlaisten todellisten tai kuviteltujen pelkojen vietävissä) ja ulkopuolisen tarkkailijan ei aina liene helppoa innostua tuosta porukasta niin, että haluaisi tulla samanlaiseksi. Porukasta, jossa syntien, varsinkin toisten syntien, vahtaaminen on tavanomaista.

Tuo uskon vaatiminen oli kysymys jonka kanssa aikani teininä kamppailin. Kun ei minun mieleni ole sellainen, että voisin päättää mitä uskon. En osaa petkuttaa itseäni sillä lailla. Sitten tuli oikeastaan vapauttavana tuo, että toisille se usko annetaan ja toisille ei. Nonniin, ei minun tarvitsekaan itse siinä asiassa ponnistella. Saa keskittyä vain elämään.

Tuo toinen kysymys sitten niin en ole kokenut että minusta tarvitsisi tulla lauman kaltainen. Toisaalla meillä oli juuri keskustelua tätä liippaavasta aiheesta. Mitä se sinulle kuuluu miten muille käy? Seuraa sinä vain.

Eivät nämäkään yritä olla yleispäteviä vastauksia, vaan vastauksia jotka toimivat minulle.

Aloitus kuvaa kristinuskoa kyllä juuri siten kuin minusta tuntuu että monet sen näkevät ja itsekin olen nähnyt. Eikä ketään siitä voi moittia jos asia tuollaisena hänelle näyttäytyy.

Ehkä on niitä jotka koettavat kieltää ihmettelyn, mutta en minä kaikkia kristittyjä sellaisiksi ole kokenut, onneksi. Ja ehkä sekin on hyvä että kristittyjen kesken on niin monta mieltä ja tulkintaa asioista, että sieltä voi löytää aina jotain sellaista mikä itselle on kullakin hetkellä, kussakin vaiheessa ymmärrettävää ja tärkeää.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: Kristillinen maailmanjärjestys on alkanut epäilyttää
« Vastaus #11 : 20.04.18 - klo:22:05 »
Ei tuohon taida kunnon vastausta olla. Kuten adventtivirsi sanoo:

Nöyryys ja hiljaisuus
on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla
et tahdo hallita.

Tarvinneeko kristittyjenkään äänitorvia olla? Tai kannattaako.

Tuo uskon vaatiminen oli kysymys jonka kanssa aikani teininä kamppailin. Kun ei minun mieleni ole sellainen, että voisin päättää mitä uskon. En osaa petkuttaa itseäni sillä lailla. Sitten tuli oikeastaan vapauttavana tuo, että toisille se usko annetaan ja toisille ei. Nonniin, ei minun tarvitsekaan itse siinä asiassa ponnistella. Saa keskittyä vain elämään.

Tuo toinen kysymys sitten niin en ole kokenut että minusta tarvitsisi tulla lauman kaltainen. Toisaalla meillä oli juuri keskustelua tätä liippaavasta aiheesta. Mitä se sinulle kuuluu miten muille käy? Seuraa sinä vain.

Eivät nämäkään yritä olla yleispäteviä vastauksia, vaan vastauksia jotka toimivat minulle.

Aloitus kuvaa kristinuskoa kyllä juuri siten kuin minusta tuntuu että monet sen näkevät ja itsekin olen nähnyt. Eikä ketään siitä voi moittia jos asia tuollaisena hänelle näyttäytyy.

Ehkä on niitä jotka koettavat kieltää ihmettelyn, mutta en minä kaikkia kristittyjä sellaisiksi ole kokenut, onneksi. Ja ehkä sekin on hyvä että kristittyjen kesken on niin monta mieltä ja tulkintaa asioista, että sieltä voi löytää aina jotain sellaista mikä itselle on kullakin hetkellä, kussakin vaiheessa ymmärrettävää ja tärkeää.
Toi öppiksen uskontunnustus on kuin myrkkyä lasissa joillekkin, mutta hyvin pitkälle itsekkin näen ajatuksen.

Vaikkakin se miksi itse uskon on evankeliumi, kuten minä sen ymmärrän.

Musta ihan hienoin mahdollinen, niin järjelle kuin mulle tunteille on toi evankeliumi.
Jeesus tuli maailmaan ihmiseksi ja kärsi ihmisenä meidän edestä.
Kantoi  tai siis voitti pahat jutut ja oli synnitön ja uskomalla hänen voittoon pelastumme.

Jotenkin toi Jeesus henkilönä ja asiat nitä hän sanoi, vaikka monessa muussakin uskonnossa on paljon fiksua on jotenkin ihan yli vertaista ja se, että Jeesus tuli arjen ihmisen hahmossa arjen ihmeisten tasolle ja tasolta juttelemaan, niin on jotenkin Jumalallista.

Paljon on muutakin, vaikka kyllä se kokemusperäinen usko oli se ratkaiseva.
Kaikki valta tekoälylle!