Itse olen myös ymmärtänyt että nuorempi vanhempaa... Vaan väärässäpä olen ollut. Suora lainaus käytöksen kultaisesta kirjasta:
KätteleminenMiten käsi tulee ojentaa tervehdykseen? Jos ojennuksen tekee välinpitämättömästi ja huitaisten, pohjimmiltaan kauniiksi tarkoitettu ele on pilalla. Jos taas käden ojentaa ystävällisesti ja rakastettavasti, kättelevien välille syntyy oitis paljon sympaattisempi tunnelma.
Oikean kättelyn oppii hallitsemaan ken tahtoo. Käsi ojennetaan toiselle turhia konstailematta, ei jäykästi vaan suoraan ja vapautuneesti. Tervehdittävän käteen tartutaan napakasti, mutta ei kuitenkaan niin että luut rusentuvat ja vastapuoleltas pääsee tuskankiljahdus.
Toinen äärimmäisyys on "pehmokättely", sellainen jossa tuntee kätensä uppoavan pullataikinaan. Näitäkin tervehtijöitä riittää, vaikka moinen kädenanto ei synnytä kovinkaan vakuuttavaa kuvaa kättelijästä.
On niitäkin, jotka tekevät tervehtimisestä todellisen pienoisnäytelmän. Vastapuoli tarttuu ojennettuun käteen ja pitää pitkään, pitkään...kesken kaiken ei voi omaansakaan vetää pois. Joku toinen puolestaan vatkaa kättä ylös alas ja tuo siten julki ilon kohtaamisesta. Kolmas saattaa taas tarttua kaksinkäsin vastapuolen käteen ja lämmitellä sitä kämmenissään tuokion jos toisenkin.
Miksei näinkin voisi menetellä, jos ilo tapaamisesta on todella aito ja tervehdittävänä henkilö, jolle tällainen kohtelu luontevasti sopii. Ilonsa on kuitenkin osattava esittää niin, ettei koko rituaali vaikuta pelkältä teennäiseltä teatterilta.
Me suomalaiset lienemme toisaalta siinä määrin rauhallisenoloista ja jäyhää väkeä, että meille sopii parhaiten hillitty, liikoja elehtimisiä karttava kädenpuristus.
Kuka ojentaa ensin kätensäVielä jokin aika sitten piti tarkoin harkita, mitä etikettisäännöt sanoivat siitä, milloin sopi ojentaa kätensä ja milloin ei. Asiaan kuului, että ylemmässä asemassa oleva ojensi ensin kätensä alemmilleen, iäkäs nuorelle ja nainen miehelle. Meillä suomessa on toimittu hieman etiketin vastaisesti, kun lapsia on opetettu "antamaan kättä tädille". Näin lapsi oppi ojentamaan kätensä kaikille vieraille, vaikka kuinkakin iäkkäille.
Tänä päivänä hyväkäytöksinen noudattaa vanhoja ohjeita ja tietääm olla odottavalla kannalla silloin, kun joutuu vastatusten hyvin korkeassa asemassa olevan tai iäkkään henkilön kanssa. Tämä tehköön aloitteen.
Ojennettuun käteen on aina tartuttava. On äärimmäisen epäkohteliasta siirtää katseensa toisaalle ja jatkaa keskustelua ikään kuin ei olisi huomannut vastapuolen elettä. Toinen tuntee itsensä tällöin avuttomaksi ja loukatuksi eikä ymmärrä ylenkatseen syytä - eikä tarvitsekaan ymmärtää. Se joka tässä tilanteessa käyttäytyy huonosti, on kättelyn torjuja.
Kaikissa maissa ei kätellä yhtä herkästi kuin meillä. Vierasjoukkoon saapuva ei välttämättä kulje tervehtimässä jokaista kerrallaan, vaan saattaa esimerkiksi kumartaa kohteliaasti kohti paikallaolijoita.
Kutsuilla kätellään aina ensin isäntäväki; vasta sitten käydään ojentamassa käsi mahdollisille arvovieraille ja muille mukanaoleville. Mikäli "arvoasetelmat" eivät käy ilmi, voi kaikki muut kätellä järjestyksessä isäntäväen jälkeen. Hyvin suurissa tilaisuuksissa ei ole tarpeen, eikä aikaakaan, tervehtiä jokaista läsnäolevaa.
Tervehtiäkö istualtaan vai seistenMies nousee aina tervehtiessään seisomaan, samoin nuoret tytöt ja pojat. Varttuneet naishenkilöt voivat ottaa tervehdyksen vastaan istualtaan, mikäli niin haluavat. Ne varttuneet, jotka tuntevat itsensä kyllin nuoriksi, voivat mainiosti nousta seisomaan.
Vanhan etikettisäännön mukaan naisen tulee nousta ylös, kun hän lausuu tervehdyksensä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevalle naiselle tai miehelle tahi iäkkäälle naiselle. Tämä edellyttää arkaluontoisen rajan vetämistä siihen, kuka on iäkäs ja kuka ei. Loukkaantuuko tervehdittävä rouvashenkilö, jos nousen pystyyn? Pidetäänkö häntä jo niin ikäloppuna, että toisen on noustava seisomaan häntä kätellessään?
Henkilökohtaisesti en tiedä, montaako olen loukannut, mutta olen pitänyt tapanani nousta aina seisomaan tervehtiessäni naisia, jotka eivät ole aivan tyttöiässä. Tervehdittävään saa jopa mukavamman kontaktin, kun ei joudu ojentamaan kättään syvältä sohvan uumenista.
Kutsuilla isäntä ja emäntä tervehtivät vieraita aina seisaaltaan.
Hyvin iäkkäät henkilöt sekä sairaat ja invalidit - olivatpa miehiä tai naisia, nuoria tai vanhoja - ovat oikeutettuja istumaan, kun heitä tervehditään.
No, siitäpä katsoo että miten tekee
