Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 05.08.15 - klo:18:09
-
Ahdistunut tietää kuinka vaikea sitä on kestää, ainakin jos se kestää pitkään.
Kuitenkin ahdistuksella, ahdistuksilla on sellainen arvo kuin Jumalan lähellään pitäminen.
Et ehkä jaksa ymmärtää kuinka totta se vou ollakaan. Vasta jäljestäpäin, kaiken kestetyn jälkeen alkaa nähdä. Se onkin Jumalan puhetta Jopa hoitoa, hevoskuuri meille itsekeskeisille ja kovapäisille.
Onko ahdistus siis sairaus vai lääke ?
Minä olen kokenut sen muuttuvan lääkkeeksi sen jälkeen kun opin rukoilemaan.
-
Mielenkiintoinen aihe, toivottavasti syntyy rakentavaa, hoitavaa, auttavaa keskustelua.
Toisaalta, vähän pelottaa, ja aralla tunnolla olen, voiko tällaisesta keskustella, voiko sanoa
yhtään mitään, ja jos sanoo jotain niin menee päin mäntymäkeä.
Mutta ehkä siitä syntyy keskustelua.... :109:
Iltamyöhään uupuneena pari haja-ajatusta.
Ahdistus lienee itse aiheutettua tai toisten aiheuttamaa.
Antaako Jumala meille ahdistuksia? Esim. pitääkseen meitä oikealla kaidalla tiellä?
Osoittaakseen suuntaa, jos olemme valinneet väärin?
Ja...
Ovatko jotkut ihmiset, tietyt luonteet tms. alttiimpia ahdistuksille kuin toiset.
Ahdistus lienee eri asia kuin murehtiminen, huolen kantaminen.
Lähipiirissäni kuulen...ottaisin minkä tahansa ruumiillisen sairauden...kun ahdistus olisi pois.
-
Ahdistus lähipiirissä on minustakin vaikeampaa kuin omat ahdistukset.
En ole ammattilainen, mutta oletan olevan ahdistus-sairauden eli jokin neuroosin. Jos se on lievä tai keskivaikea sen avulla lääkittynä pystyy elämään ja tyskentelemään. Useilla taiteilijoilla se onkin luovuuden lähde.
En juurikaan osaa erottaa ahdistusta ja masennusta.
Sitten ovat ahdistukset joita elämä tuo. Elämä on Jumalalta, siis nämäkin olettaisin olevan Hänen sallimiaan. Jos ne kykenee tällä tavoin ymmärtämään onkin jo helpompaa.
Olen saanut kokea myös ikäänkuin kaikkien huolien, murheiden ja ahdistumisten
lähes kokonaan vähenemisen. Olen kuin mikään ei enää koskettaisi. Se on hengellistä, ei välinpitämättömyyttä. Ja tämä alkoi toteutua vanhoje mestareiden tultua elämääni. Tällöin Mestari, Kristus tuli sisälliseksi rauhakseni.
Jos ahdistuksista puhuminen helpottaa, puhutaan.
-
Ymmärrän masennuksen sellaiseksi, että se vie voimat tehdä mitään, elämän perustoimienkin suorittaminen vaatii ponnistelua. Ahdistus voinee olla toisenlaista, liikkeelle ajavaa. Ahdistunut ihminen voi käyttäytä väärään aikaan väärässä paikassa tavalla, joka on kiusallisen vääränlainen. Hänestä näkee, että ulkoinen tilanne ei ole hänelle tärkeä, vaan sisäinen, ahdistava pakko. Mielessäni on nyt uskonnollinen julistamisen pakko, jota olen joskus kohdannut. Hengellisillä juhlilla saattaa joku pitää pitkänkin saarnan vaikka ruokalan liepeillä. Häntä ei näy edes kiinnostavan, kuunteleeko joku. Tärkeintä on saada itsestä pois jotain ulos pyrkivää.
-
Tuo voi olla samaa ahdistusta, tai saman , kiusaajan aiheuttamaa, kuin olen muutamia kertoja joutunut kokemaan kirkossa ennen ehtoollispöytään menoa.
Tuo kiusaaja yrittää estää, pelotella kelpaamattomuudella, kun se tietää että olen herkkä pelkäämään. Tämä on nyt sevää minulle. Kyse on saatanan tempuista. Se, tuhansien juonien mestari, osaa kiusata ja ahdistella monin tavoin. Meidän herkimmillä alueilla yleensä.
Lohdullista on, että ei saatana omiansa kiusaa. Näissä kiusoissa olemme siis Kristuksen tähden.
-
Vahvistuaksemme. SV 264 Sinuhun Herra uskallan:
https://www.h-y.fi/526-virret-261-270
-
Tätä olen paljon miettinyt saamatta valmista aikaan tai sanoiksi puetuksi.
Ihminen luovuttaa ruumiinsa alttiimmin toisen hoitoon eli menee lääkärille. Apua saa ainakin lopulta, mikä kertoo siitä kuinka vaikea ja mutkikas on ihmisen ruumiillinen elämä, ja miten suuri mysteeri.
Mielen sisäiseksi mielletyt jätetään herkemmin sille tontille jolla ajatellaan Jumalan tekevän työtään, jota joskus aristellaankin keskeyttää.
Ajattelen sisareni anoppia, lasten mummia, joka kuoli maksasyöpään. Väsymystä ja lamaannusta pidettiin pitkään masennuksena ja osoitettiin masentavia asioitakin, ja mummi itsekin uskoi tarvitsevansa apua masennukseen.
Hän ennätti saada masennuslääkettä vasteetta muutamia kuukausia, kunnes yleistila romahti. En kerro tätä osoitellakseni hoidon huonoutta, harvalla poliklinikalla suositaan depressiolabroja ja se on hieman kuntakohtaista jo, mitä saa ottaa. Tai täytyy olla hyvin tomera ja kestää paljon äksyilyä jos ottaa vaan niitä "ihme verikokeita" enkä tiedä tilanteesta mitään.
Kirjoitan tämän mummia muistaen. Pitkittynyt muutos jaksamisessa ja mielialassa saattavat siis liittyä perusterveydentilaan. Takana ei välttämättä piile nitään yhtä vakavaa.
Ikävä jos lääkäriin ei pääse, mutta tilanne vaikuttaa kotiseudullani kohenneen. Ainakin, ja se nurkka oli vähän ongelmaseutua kauan.
Ajattelen että voisi viedä koko paketin lterveydenhuoltoon. Katsastetaanhan autotkin.
Kaikkeen tuskaan ja kärsimykseen koetetaan löytää huojennusta.
-
Olen tätä ajatellut eikä kerta ole ensimmäinen.
Mietin senkin pohjalta mitä uutta opin oikein pirteältä ja teräväpäiseltä uskontotieteen opiskelijaporukalta, ne ovat nuoria mutta älykkäitä, ja ahkeria ja todella jutusta kiinnostuneita jotta paljon on mitä saan valmista.
Onko kyseessä milloin ohimenevä kokemus vai mielentila? Ahdistus kuuluu elämään ja niin on oltavakin, vähintään vanhasta muistista kaivettu signaaliahdistus joka varoittaa sisäisestä vaarasta.
Kysyin kerran siltä svenskatalandelta prästiltä jolta paljon opin ja apua sain, miksi Lootin perhe ei saanut katsoa taaksepäin. Itse olin juuri osapuilleen oppinut että junnaamalla eteenpäin ilman että menneisyyttään selvittää vasta suolapatsaaksi muuttuukin. Hän nauroi, me nauroimme paljon ja tavallisesti minun jutuilleni, ja sanoi ettei siinä menneisyydestä ollut kyse vaan siitä, ettei pidä jäädä katsomaan vaarallista.
Tästä kuulin sunnuntaina tulkinnan, jotta olisi jäänyt omaisuuttaan haikailemaan. Kohta puhui tälle papille sitten näin. Mutta pidin siitä ajatuksesta, älä jää katsomaan vaarallista.
Mitä se on, mietin sitten. Mikä voisi muuttaa minut suolapatsaaksi ja uhkaa välillä tehdä sen?
Ainakin sellaiseen kinaan jumittuminen kuin toisinaan noissa opintoryhmissä, sillä netissä on vaikea sanoa kaikkea ja suuri osa ilmaisusta jää pois, kun jäävät ilmeet eleet ja äänenpainot. Toisinaan loppuun heitetään koukuksi kysymys ja siinä on eräs vaaranpaikka.
Ja ne elämänkokemukset jotka annettiin, ja joista voisi vähintään etikoitua. Päivän sana muistutti taas että se ainoa puhdas pyhitys on kovin tekemätöntä ja Vapahtajan yhteys olematonta: älä kosta pahaa pahalla vaan voita sinä paha hyvällä.
Uhhuh.
-
Hyvä kirjoitus. :kahvi:
-
Ahdistavia asioita on maailmanlaajuisesti valtavasti. Tiedotuksen nopeus ja kuvailu kameroiden välityksellä näyttää kaiken kurjuuden mitä on. Voi olla muutakin, pimeää kurjuutta jota kamera ei näe.
Ihmisiä ahdistavat sodat, luonnonvoimat, kato, nälkä, heinäsirkatkin.
On epätasainen tulojakauma, rikkaat ja köyhät, ja vieläkin köyhemmät. Pakolaiset, orvot ja kulkutaudit.
Pommi-iskut, kouluammunnat, joukkopuukotukset ja yksittäiset murhat ja tapot.
Mitä voimme tehdä ? Panna kätemme ristiin ja huutaa; Herra armahda maailmaasi !
" Kun näette näiden tapahtuvat... nostakaa päänne... aika on lähellä ! "
-
Lähipiirissäni kuulen...ottaisin minkä tahansa ruumiillisen sairauden...kun ahdistus olisi pois.
Voi sitä sun lähipiiriä... ruumiillisissa sairauksissa tulee myös ahdistus lahjana.
-
Luulisin osan ahdistuksista tarvitsevan ammattiapua. Mutta osaan auttaa jos kuulee sydämellään mitä Paavali sanoi Roomalaiskirjeen 5.luvussa: ' meidän kerskauksemme voi olla myös ahdistukset ....'
Room. 5, 3 - 5
-
Luulisin osan ahdistuksista tarvitsevan ammattiapua. Mutta osaan auttaa jos kuulee sydämellään mitä Paavali sanoi Roomalaiskirjeen 5.luvussa: ' meidän kerskauksemme voi olla myös ahdistukset ....'
Room. 5, 3 - 5
Älä sentään yritä.
Älä.
Ahdistuneen korva kuulee, minun olisi jaksettava vielä kerskatakin.
Kaikki hoito, jota luulee jaksavansa on jotakin jossa jo tulisi varoitusvalon syttyä.
Niin se vain on.
Hienoahan on jos osaat.
Minä en
Ja mitä pidemmälle suodaan ikää
sitä vähemmän sitä osasi.
On aina turvallisempaa puhua Jumalalle ihmisestä kuin ihmiselle Jumalasta missään muodossa.
-
Kirjoitusvirhepaholainen iski. Piti olla ; Osaan ahdistuksista auttaa...
Minä EN osaa auttaa, se on todentotta !
-
Kirjoitusvirhepaholainen iski. Piti olla ; Osaan ahdistuksista auttaa...
Minä EN osaa auttaa, se on todentotta !
Saattaisit osatakin, mutta ellei väkisin viedä älä rupea..... Ei ole mitään raskaampaa. Jaksoin terapiatyötä kyllä mutta se ei sisällä uskoa koskevaa, ei ollut lupa, toisekseen olin nuori, innoissani, ja työnohjaukset nautittavia siihen mittaan että vastaanottoni tuotti yleensä tappiota... :kahvi:
-
On aina turvallisempaa puhua Jumalalle ihmisestä kuin ihmiselle Jumalasta missään muodossa.
aivan.
-
Tietysti kaikki liittyy kaikkeen ja noin, mutta kyllä heitän kysymyksen ihmisen ja jumalan väleihin kietoutuvasta ahdistuneisuudesta.
Siihen vastaisi jälleen muistaakseni 1Joh 4:18 löytyi.... Pelkoa ei rakkaudessa ole, sillä täydellinen rakkaus kartoittaa pelon.
Ja edellä sitten tekstiä liittyen.
-
Tämä tilttaa nyt.
Onhan ihminen kai altis saamaan väliinsä Jumalaa kohti ahdistusta tai mitä lienee. Sen kai korjaisi tuo jonka etsin, koska kuuluu niihin kuuluu sulle-- eipäs kuulu kohtiin
Pelkoa ei rakkaudessa ole sillä täydellinen rakkaus karkoittaa pelon 1 Joh 4:18
-
Sunnuntain messussa pappi pyysi alkurukouksessa Jumalaa päästämään ja auttamaan ihmistä aamuöisestä ahdistuksesta.
Se osui kohdalle, sillä usein havahdun klo 3 - 4 paikkeilla sanomattoman pahaan oloon. Siitä kyllä tokenen vessakäynnin ja pienen rukouksen ja ristinmerkin jälkeen.
Mitä tämä on ? Muistan tälläkin foorumilla pohditus tästä jo vuosia sitten. Samoin kertoiltiin äkillisistä, vahvoista ilon hetkistä. Jumalan puhettako vai ihmisen psyykeä ?
-
Sunnuntain messussa pappi pyysi alkurukouksessa Jumalaa päästämään ja auttamaan ihmistä aamuöisestä ahdistuksesta.
Se osui kohdalle, sillä usein havahdun klo 3 - 4 paikkeilla sanomattoman pahaan oloon. Siitä kyllä tokenen vessakäynnin ja pienen rukouksen ja ristinmerkin jälkeen.
Mitä tämä on ? Muistan tälläkin foorumilla pohditus tästä jo vuosia sitten. Samoin kertoiltiin äkillisistä, vahvoista ilon hetkistä. Jumalan puhettako vai ihmisen psyykeä ?
No itse tajuaisin ton, että turhaan taas Jumalaa häirittiin, kun kait vessassa voi käydä ilman esirukouksia ja sen jälkeiset ristinmerkit, en nyt tiiä.
En tiedä noin yleensäkään onko pyhimykset pyyytäneet päästä ahdingoista enempi kuin pyytäneet voimaa kestää tääkin koetus?
-
Tässä tämä nyt taas oli ! Luettua voi ymmärtää monin tavoin.
Vessassakäyntiin en Jumalaa tarvitse, vaan vasta sen jälkeen kun olen helpottanut itseäni ruumiin vaivasta ja asettunut uudelleen yrittämään unta.
Havahdun ilman vessahätääkin usein, en joka yö, ahdistavaan oloon, mikä ei johdu astmasta. Siihen hätään pyydän Taivaan Isältä helpotusta. Silloin rukoilen.
Kysyin, mitä tämä tällainen voisi olla. Pappimme puhui siitä kuin se olisi varsin yleistä.
-
Ymmärrän että ahdistus on vakava asia, sitä ei voi eikä saa vähätellä, mitätöidä.
Itselläni sitä on myös, onneksi aika lievänä ja harvakseltaan, saan olla Jumalalle kiitollinen.
Lähipiirissä on ahdistusta.
Osaanko elää ja olla rinnalla, kuunnella, ymmärtää, tukea ja rohkaista...hiljaa kyselen
Herran edessä...
Olen saanut ystävältä apua rinnallakulkijana olemiseen, rukoukseen.
Haluan lukea, lukea ja lukea...kuunnella aiheeseen liittyviä luentoja...ym...ym...
Tuo rohkaisee toisaalta...että on yleistä...ei tarvitse olla yksin...kanssakulkijoita on...
mutta löydämmekö toisemme?
Mitähän tässä tarvittaisiin...ei ainakaan mollaamista ja vähättelyä.
Itse haluaisin saada lisää uskoa, lohdutusta, rohkaisua, lujaa luottamusta Jumalan apuun.
Olen kuullut niinkin että ahdistus usein tulee juuri ennen suuria siunauksia.
Jumala rakastaa meitä jokaista, haluaa antaa siunausta, iloa, rauhaa!
-
Tarkoitin, ja ymmärsin Kaija Jyrkän myös tarkoittaneen hetkellistä aamuyön hetkeä jolloin herää pahaan oloon. Se ei ole pitkäkestoista ahdistusta, jonka myös olen tuntenut, mutta josta pääsin kun lopetin ahdistuslääkkeen käytön.
Kun luostareissa on niitä rukouspalveluita yöllä, aamuyöllä, aamulla ja päivällä, mietin onko se viisautta pitää paha loitolla. Rukousvälit lyhyinä, Jumala lähellä niintulisi elää.
Ne merkilliset ilon hetket, pirskahtelut käsitetään lukemani mukaan ' armon vilauksiski'. Armo on samaa kuin rakkaus. Rakkauskokemukselta sellainen ilo tuntuukin.
-
En minä ole päivällä eksistentialisti... mutta yöllä. Ahdistuneisuus painaa. Seitsemän lapsen isänä olen melkeinpä masentunut.
-
Vessassakäyntiin en Jumalaa tarvitse
Tuon toisen näkökulman asiaan, jonka ei pidä turhentaa muita täällä olleita näkökulmia.
Tietyllä tapaa on niin, että emme käy edes vessassa, ellei Jumala sitä salli ja anna meille siihen valmiuksia.
Lutherilla kerrottiin kerran olleen tilanne, että virtsateihin tuli joku tukos, eikä virtsaa tullut, vaikka hätä oli kovin suuri.
Sitten tukos helpotti ja elintoiminnot normalisoituivat.
Kyllä varmaan Luther tuon kokemuksen jälkeen ymmärsi, että en edes kävele WC;hen, ellei Jumala sitä salli. Sekin on Jumalan lahja.
-
Olet oikeassa. Ei ole paikkaa jossa Jumala ei olisi apuna tarvittaessa.
Vastasin terävästi kun Viisveisaaja sanoi minun häirinneen häntä turhaan yöllisin heräämisin.
Olenhan kertonutkin, ja juhani myötäili, että saunan lauteilla ja vessassa on hyvä yksityinen paikka vaikka rukoilla.
Lisään nyt tähän samaan laatikkoon pidempikestoisesta ahdistuksesta; Juuri hetki sitten luin Ristin Johanneksen Elävä Rakkauden liekki-kirjaa. Siinä kirjoittaja kertoo ahdistuksista, jotka voivat olla myös Jumalasta.
Kuten Paavo Ruotsalainenkin, ennen kun löysi sielustaan Kristuksen, ihminen kokee ahdistusta ja kelpaamattomuutta, eikä hetikään ymmärrä että se on Jumalan kutsua.
-
ihminen kokee ahdistusta ja kelpaamattomuutta, eikä hetikään ymmärrä että se on Jumalan kutsua.
Minä olen juuri tuon ajatuksen paljolti omaksunut Jonas Lagukselta.
Lähden siitä, että kaikki ikävältä tuntuvat asiat ovat Jumalan kutsua ihmiselle, jotta ihminen enemmän huutaisi avukseen Herran nimeä pelastuksensa asiassa ja siinä maallisen tuskankin asiassa.
Minua usein ahdistavat omantunnon tuskat. Nykyään tämä ei enää tunnu niin toivottamalta, koska ymmärrän, että ne ovat Jumalan kutsua juuri minua varten.
Nykyään yritän lähteä myös siitä ajatuksesta, että mikä tahansa pahalta tuntuva, ahdistus tai vaikka pahalta tuntuva vatsatauti tulee Jumalalta, kuten myös hyvätkin asiat. Raamatussa tuntuu myös olevan tätä näkemystä tukevia tekstikatkelmia.
Viimeeksi kun oli vatsatauti, niin oloa helpotti ajatus, että tämä vatsatauti on Jumalan minulle päättämä asia.
Jumala on säätänyt sille alun ja myös lopun. Ei se tullut vahingossa.
Myös toivottomilta ja pahoilta tuntuvat omantunnon syytösahdistukset ovat saaneet uuden merkityksen: Jumala armossaan edelleen kutsuu minua. Tulee hyvä olo, vaikka tuntuukin pahalta.
Ja nyt, kun ei ole vatsatautia eikä fyysisellä puolella mihinkään kolota, niin tuntuu jotenkin hyvältä siinä mielessä oivaltaa, että Jumala on nähnyt hyväksi sen, että juuri tällä hetkelä minun tilanteeni on tämä.
Huomenna voi olla toisin, mutta nyt Jumala on säätänyt minun tilanteeni tällaiseksi.
-
Meidän tehtävämme on tietysti käyttää saamamme järkeä ja pyrkiä siihen, että emme itseämme telo tai tuhoa, mutta silti tämä ei kumoa sitä, että se on Jumalam, joka päättää, emme me.
-
Meidän tehtävämme on tietysti käyttää saamamme järkeä ja pyrkiä siihen, että emme itseämme telo tai tuhoa, mutta silti tämä ei kumoa sitä, että se on Jumalam, joka päättää, emme me.
Aika totta.
Jos aina pistää kaiken Jumalan piikkiin, niin kait hällä hermo menisi.
Jos Jumala vaikka osoittaisi aviopuolison, vaikka jossain yöllisessä näyssä tai jotenkin ja toinen sitten menisi naimisiin.
Sitten Jumala joutuisi kuuntelemaan sitä ruikutusta joka hetki. Pooh ton puolison kanssa, miksi annoit noin vaikean ja miksi sitä ja tätä.
Sama jonkun tupakanpolton kanssa.
Jumala ota tänä tupakanhimo pois ja kun ei vaan lähde, niin sitten poltetaan ja valitetaan, kun Jumala ei auta.
Sit jos sanoo, et mitä jos vähentelisit ja ostaisit laastaria ja silleen pikkuhiljaa?
No ei eiii ihan mahdotonta.
Itte en puollustele kilvoitusta, kun se minusta vääristää Jumalasuhdetta, kun armo kasvattaa ja kilvoittelevat jotenkin mieltää Jumalan joksikin vaatijaksi.
Kuitenkin joissain asioissa ehkä ois omat niskasta itseään ottamiset ihan hyvästä?
Suurin ongelma mitä itse olen nähnyt ja kait kokenutkin on toi menestysteologien suhtautuminen raha asioihin ja velkoihin.
Että rukoillaan ja uskotaan ja ne asiat selkenee, mutta joku velkasaneeraus tai mitä niitä on onkin sitten ihan epäuskoa?
-
Itte en puollustele kilvoitusta, kun se minusta vääristää Jumalasuhdetta, kun armo kasvattaa ja kilvoittelevat jotenkin mieltää Jumalan joksikin vaatijaksi.
Kuitenkin joissain asioissa ehkä ois omat niskasta itseään ottamiset ihan hyvästä?
Saatanahan on ovela. Hänhän supattelee nk. hurskaille ihmisille vaatimusten Jumalaa. Sosiaalisissa asioissa mm. ihmissuhteet, yhteiskunta-ihminen ja hyvät teot etc. Siinä on omaan niskaan tarttumista. Mutta taivaaseen ei päästä sillä.
-
Taivaaseen pääsyyn on vain yksi tie.
Armon varassa eläminen ei mielestäni tarkoita laakereilla lepäämistä.
Uskon että Jumalalla on meidän maalliselle elämällemmekin jokin tarkoitus ja tehtävä.
Saako Pyhä Henki, Jumalan Sana, omatuntomme, olosuhteet olla johdattamassa?
Vai tukahdutammeko kaiken kiireeseen, viihteeseen, itsekkyyteen, välinpitämättömyyteen?
-
Taivaaseen pääsyyn on vain yksi tie.
Armon varassa eläminen ei mielestäni tarkoita laakereilla lepäämistä.
Uskon että Jumalalla on meidän maalliselle elämällemmekin jokin tarkoitus ja tehtävä.
Saako Pyhä Henki, Jumalan Sana, omatuntomme, olosuhteet olla johdattamassa?
Vai tukahdutammeko kaiken kiireeseen, viihteeseen, itsekkyyteen, välinpitämättömyyteen?
Just noin vn, saakoon Jumala olla ohjaamassa, ei uskonnolliset opit ja opettajat, vaan ihan armo.
Armo joka vaikuttaa muutosta ja kasvattaa.
Paljon on niitä, kun väkisin yrittää muuttaa, joskus on pappi, joskus teeveepappi, joskus ukko joskus eukko, milloin kukakin.
Täällä foorumilla kirjoitteli yksi mukava herttainen nainen joskus, joka sitten sai kauheita hepuleita aina välillä, ei muistu nimi, mutta tyyliin, ennen oli körtit sitä ja tätä, nyt jotain viisveisaajia ja ties mitä.
Mua opasti vaikka kuinka kunnes kait väsähti, mutta kiitos vaan yritys oli hyvä,.
On sitten ollut ihania, kuten malla jolla lämpimin sydän ihmisistä ikuna.
Kaikenlaista matkallamme tulee.
On vaatijoita ja opettajia ja ties mitä, mutta harva antaa armolle ja Jumalalle aikaa tehdä työtä tai siis muutosta.
Joskus kirjoitin, että tulis antaa tilaa jengille.
Jotain harmittaa meikkaaminen ja toista, kun ei meikata.
Armo on.
-
Joskus kun mietin näitä täällä ennen kirjoittaneita, niin jos esimerkiksi malla olisi luonnossa ei forumilla tullut vastaan ja sanonut vaikka päivää, niin varmaan oisin kaatunut, täyttynyt Pyhällä Hengellä ja alkanut puhumaan kielillä.
-
Osaan kyllä siansaksaa.
-
Osaan kyllä siansaksaa.
Olen joskus itsekseni aprikoinut, miten paljon karismaatikkojen porukoissa teeskennellään pulputtamalla siansaksaa, jotta kelvattaisiin Hengellä kastettujen joukkoon.
-
Olen joskus itsekseni aprikoinut, miten paljon karismaatikkojen porukoissa teeskennellään pulputtamalla siansaksaa, jotta kelvattaisiin Hengellä kastettujen joukkoon.
Mitenköhän körttiseuroissa?
Aijaijai ai voi oi oii.
Sitten kaikki muut, juu on se kunnon körtti :)
-
Ahdistuneen on hyvä tietää Jumalan Vasemman Käden työstä.
Ristin teologia;
Ristin teologia on kristinuskon sisäinen ajatussuuntaus, jonka mukaan Jumala kätkeytyy vaivaan ja kärsimykseen, erityisesti Jeesuksen ristinkuolemaan. Pääajatuksena on, että Jumala ei vaikuta ensisijaisesti korkeana Kuninkaana, vaan kärsimykseen kätkeytyvänä mukanakulkijana. Näkemys oli erityisesti Martti Lutherin painottama ja sitä kautta sen vaikutus luterilaisuudessa on suuri.
Käsitykset ihmisestä, kärsimyksestä ja Jumalasta;
Ristin teologia tuomitsee ihmisen omat yritykset päästä Jumalan luo. Aloite on aina Jumalalla, joka laskeutuu luoksemme pimeyteen ja kärsimykseen. Tämän ajattelun mukaan juuri ihmisen syvimmässä tuskassa Jumala kohtaa ihmisen erityisellä tavalla.
Kyseisen opin mukaan jopa sairaudet, vararikot, onnettomuudet ja tappiot saattavat olla Jumalan hyvä tahto sen sijaan, että Jumala rankaisisi niillä. Ristin teologitkin myöntävät, että ihmisen järki ja tunteet taistelevat tällaista ajattelua vastaan, mutta uskolla sen voi tunnustaa ja sisäistää - ainakin ajan kanssa. Samoin taas terveys ja menestys eivät välttämättä olekaan aina hyväksi meille.
Muun muassa sellaisten raamatunkohtien kuin 1. Sam. 2:6-8 pohjalta ristin teologia toteaa, että yhtäältä Jumala saattaa syntiseksi, heikoksi, sairaaksi, hulluksi, ei-miksikään ja toisaalta tekee vanhurskaaksi, vahvaksi, terveeksi ja viisaaksi. Edellinen on Jumalan vasemman käden työtä eli vierasta työtä. Jumalan laki Raamatussa ja elämänkohtaloissa tekee tätä meille näin työntäen sekä vetäen meitä yhä uudestaan Kristuksen hankkiman armon varaan. Jälkimmäinen on Jumalan omaa työtä eli oikean käden toimintaa. Tämä on evankeliumin virka sanan ja sakramenttien kautta.
Kunnian teologiaa voidaan jossain määrin pitää ristin teologian vastakohtana, sillä kunnian teologian pääajatus perustuu voimakkaasti juuri tälle, mitä ristin teologia kutsuu Jumalan oikean käden työksi.
Saattaessaan ihmisen hulluksi ja kadotetuksi Jumala ei lisää ihmiseen mitään uutta tai aktiivisesti vaikuta häneen pahaa, vaan saattaa jo ihmisessä olevan hulluuden ja synnin ilmeiseksi, jotta hän sitten voisi antaa oman lääkkeensä ihmisen tilanteeseen.
Ristin teologian mukaan Jumala kuolettamalla tekee eläväksi.
-
En tiedä onko sopiva ajatus tähän ketjuun...tai ollenkaan sopiva ajatus?
Jostain kuulin että kun omatuntomme syyttää meitä, se on saatanan työtä.
Jumalan ääni, johdatus, kehoitus, muistutus, ohjaus....tulee kai muulla tavalla kuin
syyttävän omantunnon kautta.
-
Esimerkkejä Kunnian teologian ja Ristin teologian näkemyksistä.
Kunnian teologia Ristin teologia
”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi” (2.Moos.30:18). ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä ei kukaan joka näkee minut, jää eloon” (2.Moos.33:20).
”Näytä meille Isä” (Joh.14:8). ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”(Joh.14:9).
1. Jumala tunnetaan hänen teoistaan Jumala tunnetaan hänen kärsimyksistään
2. Jumala taivaassa Jumala ihmisessä Kristuksessa Jeesuksessa
3. Jumalan paljas majesteettisuus Jumala ristiinnaulittuna ja kätkettynä
4. Jumala kohdataan suoraan Jumala kohdataan välineiden kautta
5. Jumala ilman sanaa Jumala sidottu sanaansa
6. Jumalan majesteetti Jumalan armo
7. Jumalan valo valossa Jumala valo pimeydessä
8. tietäminen luottaminen
9. näkeminen uskominen
10. voima heikkous
11. menestys kärsimys
12. tietäminen luottaminen
13. näkee vain vihan ja vaivan näkee armon vihassa ja vaivassakin
14. ’koska-kokemus’ ’siitä huolimatta –kokemus’
15. vain mitä nyt on mitä tulee olemaan
16. kunnia häpeä
17. voittamista vastoinkäymisiä
18. mitä me teemme Jumalalle mitä Jumala tekee meille
19. viisaus hullutus
20. kokemuksellisesti ilmeistä kätketty vastakohtaansa
-
Tietäminen / luottaminen oli kahteen kertaan, numeroilla 8 ja 12. Oliko kuitenkin eri asioista kysymys? Voisiko toisen parin korvata sanoilla oppi ja usko?
-
Jumalan viisaus näyttäytyy usein mielestäni paradoksaalisesti, aivan eri tavalla kuin ihminen äkkiseltään ajattelisi.
Samoin Jumalan voima.
Sanotaan, että se tulee täydelliseksi heikkoudessa josta Paavalikin kirjoittaa.
Ja sana rististä on hullutusta....mutta siinä on pelastus ihmisille.
Paavali jossain kirjoitti, että hän kerskaa heikkoudestaan, että hän on mielistynyt heikkouteen, vainoihin, haaksirikkoihin, (jopa) pahoinpitelyihin,
2.Korinttolaiskirje:
12:10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä
Ja tälläistäkin löytyi:
1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Ihmeelliset ja usein, niin usein salatut ovat Jumalan tiet, korkeammat kuin ihminen käsittää saattaa.
Ahdistukset....niillä lienee oma muokkaava tehtävänsä, vaikkei ne niin ihmistä kovin miellytäkään kun ne rynnivät päälle koko painollaan ja voimallaan, tai pienemmästikin...ei miellytä ihmismieltä.
Kaikkea ei ajassa voi tajuta, kenties pientä rahtuakaan kokonaissuunnitelmasta joka Jumalalla on ihmistä varten suunniteltuna ja kuin karttaan piirtyneenä.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"
-Iltapäiväpohdinnat.
-
Tietäminen / luottaminen oli kahteen kertaan, numeroilla 8 ja 12. Oliko kuitenkin eri asioista kysymys? Voisiko toisen parin korvata sanoilla oppi ja usko?
Kopioin tuon luettelon Luterilainen.net sivustolta. Huomasin kyllä, mutta en käynyt korjailemaan. Hyvä ehdotus tuo oppi vs. usko.
Kakki tämä alue josta yllä kirjoitan on eilisten seurojen eräästä puheesta johtuvaa, ja itselleni ajankohtaista.
Tahtoo joskus uskonelämä mennä huomaamatta Kunniateologian puolelle, eli ' metsään'.
Ristin teologia on wikipediasta.
-
Roomalaiskirje:
5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
-Ei se kyllä siltä tunnu silloin kun ahdistukset hyökkäävät koko painollaan ja voimallaan päälle.
Silloin tuntuu kuin olisi pieni kaarnalaiva kauheassa myrskynsilmässä.
Silloin ei edes aina osaa eikä jaksa rukoilla, asetella sanojaan, ei muuta kuin huokailla.
Mutta että "meidän kerskauksemme"....noinhan tuossa sanotaan, mutta siltä se ahdistus ei aina tunnu eikä sen sisällä oleminen.
-
Jeesus rukoili verta ja hikeä Getsemanessa ennen kuin oli aika kulkea ristille Golgatalle sovittamaan ihmisten synnit.
Täytynyt olla kauhea tuska kun tulee verenä ja hikenä läpi ja opetuslapsetkin nukahtivat vuoren rinteellä.
Ja kuinka raskaat olivat askeleet Golgatalle, muuan mies otettiin mukaan raahaamaan ristiä kun Vapahtaja meinasi uupua sinne.
Ja kuinka häväisty ja pilkattu hän olikaan siellä ristillä, jotkut huusivat, että kutsu legioonittain enkeleitä avuksesi jos olet Jumalan Poika, mutta Jeesus tiesi ja tunsi Isänsä suunnitelman ja vaikeni pilkkaajiensa edessä.
Kamalan isoilla, varmaan jonkin kyläsepän nauloilla roikkui rosoisella ristinpuulla.
Kuka tätä voi käsittää ?
Millainen Jumalan armo ja rakkaus siellä on.
Ja hän sanoi:
"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Hylkääminen tekee klauhean kipeää ja Raamattu sanoo, että Jumala vihaa hylkäämistä.
Mutta ihmisten edestä tuli Vapahtaja hylätyksi ristille että ihmiset saisivat syntinsä anteeksi uskomalla Jumalan Poikaan.
Ja lopuksi hän kallistaa päänsä ja antaa henkensä ja huutaa:
"Se on täytetty !"
-Maailman suurin ihme on siinä ristillä.
Ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista sillä kuolemalla ei ollut valtaa häneen koska hän ei ollut tehnyt syntiä, vaikka ihmisen osan Jumalan Poikana kulkikin ajassa.
Totisesti, kuolemalla hän kuoleman voitti.
Tulemalla lain kautta kirotuksi hän pelasti meidät lain kautta tuhoon tuomitut, sillä kirjoitettu on:
"Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu"
Se on täytetty !
Jumala teki sen, avasi tien valmiiksi ihmisen kulkea.
Tie valmis on, voin löytää sen....virsi 511 sanoo sen myös.
-
Ahdistus on asia josta ei osata tai haluta puhua. Sitä hävetään, ikäänkuin se saastuttaisi ihmisen jota se kohtaa.
Kuitenkin se, jos mikä, on tuntemuksena yleinen. Elämankohtaloiden tuoma ahdistus on ns. psyykkistä ahdistusta, mutta on myös hengellistä ahdiistusta. Kukapa ne aina osaa erottaa.
Raamattu ennustaa ahdistuksien tulevan. Maailmaa katsoessa, ja lukiessa tuntuu, että ne ovat nyt ja tässä.
Henkivaltojen taistelu kiihtyy ja me herkimmät tunnemme sen. Luja luottamus, tai sinapinsiemenkin verran, lupaa meille vapahduksen . Jumala päästää meidät pahasta, Kristuksen ristinkuoleman ansiosta.
-
Mistähän ahdistuksesta tässä nyt oikein puhutaan? Jostakin kovin hengellisistäkö?
Minua nyt ahdistaa ihan maalliset, eli pitääkö tässä nyt vielä (melkein) vanhoilla päivillään lähteä työn perässä muuttamaan. Jättää tänne tutut ympäristöt ja ihmiset. Vieläpä työn, joka tuskin edes olisi sitä mihin parhaimmillani pystyisin, mutta työtä kumminkin. Kai se on tyydyttävä siihen mitä saa. Työn eli rahan siis, eihän sitä muuten.
"Älkää murehtiko mitä söisitte ja mitä päällenne panisitte", vaikka se tietysti onkin oikea vastaus niin sen saa sanoa minulle vain se, joka elää minimitoimeentulotuella tietäen ettei eläessään tule enempää saamaan. Ette te muut :039:
-
Minun mielestäni sopii kirjoittaa mistä vaan ahdistavasta. Itseäni on ahdistanut kymmenet eri asiat alkaen koiran kuolemasta, kiireestä, yleensä maailman menosta.
Ahdistukseni ovat olleet ns. maallisia , psyykeen käyvistä jutuista johtuvia.
Näin luulin tämän viimeisimmänkin olleen sielullista, vaan ; Sepä olikin hengellinen ahdistus. Siksi minua auttoi kun viime sunnuntain seuroissa kuulin puhuttavan Jumalan vasemman käden työstä.
Ahkerana asioiden tonkijana löysin vastauksen vaivani aiheuutjaan. Se oli ' Kunnian teologian' puoleen joutumiseni.
Kun sen tajusin, pääsin pahasta olosta saman tien. Ihme se oli , vaikka oli siinä muutakin apua, kuten keskustelu juhani-veljen kanssa.
Kiitos juhani ja TuulaEliisa ! Ei ahista ennää.
-
Olen kai liian pinnallinen ihminen miettimään tätä ahdistus-kysymystä, vaikka aihe toki
on hyvinkin tuttu, en vaan osaa ehkä oikealla tavalla sitä käsitellä.
Jotenkin koen niin että ahdistus on ehkä enemmän maallisista asioista johtuvaa,
elämän tilanteista, puutteesta, kiireestä, työttömyydestä, yksinäisyydestä, ihmissuhteista,
jne jne...
Vaikka ahdistus johtuu noista, niin kai ahdistuksen kokee henkisenä pahana olona,
ruumiillisena ehkä vain silloin kun ei ole asuntoa, ruokaa, vaatteita...
Mutta mitä on hengellinen ahdistus? Jos sellaista on?
Onko omasta syntisyydestä johtuva ahdistus hengellistä?
Jumalasuhteeseen ja Jeesuksen ristin kuolemaan meidän puolestamme ei kai liity yhtään
ahdistusta, päin vastoin kiitosaihetta.
-
Armon saaminen ei ole sitä, että sinä jotain itsellesi omistat, ei mikään suloinen tunteminen, liikutus taikka muu sellainen, vaan armon tilaan siirryt vihan alaisesta tilasta, silloin, kun Jumala alkaa sinua kohdella armolla, ennen vihalla kohdeltuaan.
Wilhelmi Malmivaara
Salattu Viisaus
Koonnut: E. F. Juurmaa s.103.
1955 Werner Söderström Osakeyhtiö
-
Ahdistukseni ovat olleet ns. maallisia , psyykeen käyvistä jutuista johtuvia.
Näin luulin tämän viimeisimmänkin olleen sielullista, vaan ; Sepä olikin hengellinen ahdistus. Siksi minua auttoi kun viime sunnuntain seuroissa kuulin puhuttavan Jumalan vasemman käden työstä.
Tästä vasemman käden työstä en ole kuullutkaan, tai nyt ei muuten vaan sytytä.
-
Minun mielestäni sopii kirjoittaa mistä vaan ahdistavasta. Itseäni on ahdistanut kymmenet eri asiat alkaen koiran kuolemasta, kiireestä, yleensä maailman menosta.Ahdistukseni ovat olleet ns. maallisia , psyykeen käyvistä jutuista johtuvia.Näin luulin tämän viimeisimmänkin olleen sielullista, vaan ; Sepä olikin hengellinen ahdistus. Siksi minua auttoi kun viime sunnuntain seuroissa kuulin puhuttavan Jumalan vasemman käden työstä... ...
Tästä vasemman käden työstä en ole kuullutkaan, tai nyt ei muuten vaan sytytä.
"...Jumalan toimii kahdella tavalla maailmassa: ’Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää’ (1.Sam.2:6-7). Yhtäältä Jumala saattaa syntiseksi, heikoksi, sairaaksi, hulluksi, ei-miksikään ja toisaalta hän tekee vanhurskaaksi, vahvaksi, terveeksi ja viisaaksi. Edellinen on Jumalan vasemman käden työtä eli vierasta työtä. Jumalan laki sanassa ja elämänkohtaloissa tekee tätä meille näin työntäen sekä vetäen yhä uudestaan meitä Kristuksen hankkiman armon varaan. Jälkimmäinen on Jumalan omaa työtä eli oikean käden toimintaa. Tämä on evankeliumin virka sanan ja sakramenttien kautta..."
http://www.luterilainen.net/kunnian-teologia-ja-ristin-teologia/
-
Esimerkkejä Kunnian teologian ja Ristin teologian näkemyksistä.
Kunnian teologia Ristin teologia
”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi” (2.Moos.30:18). ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä ei kukaan joka näkee minut, jää eloon” (2.Moos.33:20).
”Näytä meille Isä” (Joh.14:8). ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän”(Joh.14:9).
1. Jumala tunnetaan hänen teoistaan Jumala tunnetaan hänen kärsimyksistään
2. Jumala taivaassa Jumala ihmisessä Kristuksessa Jeesuksessa
3. Jumalan paljas majesteettisuus Jumala ristiinnaulittuna ja kätkettynä
4. Jumala kohdataan suoraan Jumala kohdataan välineiden kautta
5. Jumala ilman sanaa Jumala sidottu sanaansa
6. Jumalan majesteetti Jumalan armo
7. Jumalan valo valossa Jumala valo pimeydessä
8. tietäminen luottaminen
9. näkeminen uskominen
10. voima heikkous
11. menestys kärsimys
12. tietäminen luottaminen
13. näkee vain vihan ja vaivan näkee armon vihassa ja vaivassakin
14. ’koska-kokemus’ ’siitä huolimatta –kokemus’
15. vain mitä nyt on mitä tulee olemaan
16. kunnia häpeä
17. voittamista vastoinkäymisiä
18. mitä me teemme Jumalalle mitä Jumala tekee meille
19. viisaus hullutus
20. kokemuksellisesti ilmeistä kätketty vastakohtaansa
Samalta sivustolta luin minäkin asiasta. Siinä oli myös vertailevia esimerkkejä.
-
Minun ahdistukseni koskee vakavasti henkisesti sairastunutta ystävääni jota en kyennyt auttamaan muuten kuin pienillä tuliaisilla, kuuntelemalla ja rukoilemalla. Näin kyllä vaaran merkkejä mutta en ymmärtänyt miten vakava tilanne jo oli. Hänellä oli paljon vaikeuksia elämässään ja hän on yksin yrittänyt niistä selvitä ja lisäksi vielä auttaa muita apua tarvitsevia. Hän esitti vahvaa ja hänelle oli varmaan vaikeaa pyytää konkreettista apua. Se mitä voimme oli liian vähän hänen vaikeuksiinsa. Nyt hän tarvitsee myös henkistä apua ja nöyryyttä ottaa sitäkin vastaan. Me ystävät olemme muuttuneet vihollisiksi ja hän on hylännyt meidät. Hän jopa pilkkasi uskoani Jeesukseen vaikka olimme yhdessä rukoilleet ja odottaneet Jumalan apua hänen vaikeuksiinsa. Pelkään hänen uskonsa murentuvan kokonaan. Tartuin täällä lauseeseen: "Jumala vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen". Hän tarvitsisi asiantuntijoiden apua ja varmaan lääkitystäkin tueksi jotta voisi ymmärtää tilaansa ja alkaa nousta "tuonelastaan".
Ahdistukseni on huolta ja pelkoa, vähän itsenikin syyttelyä, vaikka ymmärrän etten voinut toisen sisimpään nähdä.
-
Uskon, että kuunteleminen ja rukous saattavat osoittautua hyvinkin merkittäviksi, vaikka ystäväsi juuri nyt torjuukin ne ja sinut itsesikin niiden mukana.
-
Kiitos Pena, niin minäkin uskon! Pelkään silti yhä hänen puolestaan, sillä muutos hänessä oli pelottavan psykoottinen, enkä tiedä miten hän tänään voi ja huolehtii itsestään kun fyysinen terveyskin on heikko. Omaiset eivät ilmoita mitään edes viestillä vaikka pyysin, sillä heidän on vaikea puhua hänen henkisestä sairastumisestaan.
On murheellista, että on paljon henkistä apua tarvitsevia ihmisiä, joita ei pysty auttamaan koska he itse eivät halua, ja kun on niitäkin, jotka hakevat apua eivätkä saa. Ainako vain pitää tapahtua jotain "fyysistä" ennenkuin apua annetaan?
-
Omaiset eivät ilmoita mitään edes viestillä vaikka pyysin, sillä heidän on vaikea puhua hänen henkisestä sairastumisestaan.
Mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan vieläkin valitettavan usein pelokkaasti jä häpeillen. Se vaikeuttaa asiallista hoitoa ja tukea.
-
Mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan vieläkin valitettavan usein pelokkaasti jä häpeillen. Se vaikeuttaa asiallista hoitoa ja tukea.
Onneksi kuitenkin hoitoa ja tukea saa.
Ongelma taitaa olla hoitoatarvitsevan haluttomuus hakea hoitoa.
Aika raskasta on ollut katsoa yhtä naista, kun on työ ei nyt kaveri, mutta yhteisössä sanotaan vaikka noin.
Hänellä on vaikea masennus. Hän on järkevä ja mukava kaikin puolin, mutta itseensä käpertyvä ja itseään halveksiva.
Masennukseensa hän ottaa lääkkeistä huonointa, eli juo alkoholia ja sitten sen jälkeen vaan enempi suruttelee tilaansa.
Hänen ukkonsa ei asiaa tajua, kun hän jos juo ja rällää, niin hän ei koe moraalistakrapulaa siitä.
Mä kyllä kärsin ja useasti vaikka en joisikaan.
Osaan kyllä huomata, kun liikaa surkeilen asioita ja rvistelen murheet ja vaikka kirjoittelen tänne tai lueskelen täältä juttuja.
Jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä, niistä tuli telkusta joku ohjelmakin.
Ihme kun ihmiset niin raskaasti ottaa vastoinkäymiset.
Se oli aika hieno toteamus tossa ohjelmassa, että tuollaisten herkkien tulisi tajuta olevansa erilaisia ja kulkea omaa tie kaistaa.
Ne jotka eivät ole tunteissä ja muussa piehtaroivia kulkekoon omaa kaistaansa.
Raskasta on kyllä katsella joidenkin mielenterveysongelmaisten taisteluita.
Onneksi kait en niitä tunne moniakaan.
-
Samalta sivustolta luin minäkin asiasta. Siinä oli myös vertailevia esimerkkejä.
Me olemme passiivisia Jumpun työnteon kanssa.
-
Kirjoittelin ahdistukseni selkäni taakse, en yksin tietystikään, vaan Auttajan kansa.
-
Yle uusi tänä aamuna Inhimillisen tekijän vuodelta 2015, jossa Jaakko Löytty ja Kaija Pispa kertovat elämästään ja kokemuksistaan alatiellä.
http://areena.yle.fi/1-3186778
-
Ai, siitä on jo niin kauan...
Kuuntelin silloin...ja kuuntelin nytkin lähes kokonaan ennen kuin lähdin kirkkoon.
-
Itse sairastin keskivaikean masennuksen kolme vuotta sitten. Suremattomia suruja oli niin paljon, että reagoin masentumalla. Lisäkuormana koin silloin (en enää), että teen itse töitä mielenterveyskuntoutujien parissa. Häpesin sairastumistani. Häpeä kuitenkin loppui ihan äärettömän hienon psykiatrin sanoihin. Hän sanoi, että oma sairastumiseni koituu vielä voimavarakseni työssäni. Näin kävi. :) Masennuksella on taipumus uusiutua. Jonkin verran tarkkailen itseäni asian tiimoilta, josko oireita ilmenisi. Ei nyt ainakaan kolmeen vuoteen.
-
Jaksamista.
Ja siunausta sinulle ja työhösi.
Varmaan oli viisas tuo neuvo, jonka sait.
Voimavaraksi se koituu.
-
Masennus olisi varmaan aihe josta vosi joku aloittaa ihan oman aloituksen ?
Itsekkin taistelen sitä vastaan ja negatiivisia ajatuksia vastaan useasti.
Itseinho ja syyttely on varmasti tuttua jokaiselle ja jokainen kristitty me kai tiedetään mistä ne kumpuaa.
Veljien ja siskojen syyttäjältä uskoisin.
No lähimmäisten kritiikki myös on kovaa käsitellä.
Jeesuskin oli ihan helisemässä sen kanssa.
Tästä masis aiheesta hirveen vähän on järkevää keskustelua tai kirjoittelua missään.?
Sitten jos joku pikkasen neuvoo, niin on sellainen joka ei tajua syvästä masennuksesta ja sen vakavuudesta mitään ja niin kait se on.
-
Depressiota sairastaessani sain kirpputorilta käsiini vanhan Praetoriuksen hartauskirjan. Siitä jäi mieleeni kohta: perkele ampuu tulisia nuolia kristityn sydämeen. Kielikuva tuntui silloin kuvaavan jäännöksettömästi tilani.
Myöhemmin huomasin, että samaa kielikuvaa käyttää Luther Ison katekismuksen Isä meidän -rukouksen selityksessä.
Mt
-
Tuttu aihe, mutta liian vaikea, että pystyisin kirjoittamaan...ainakaan nyt...
etsin lohdutuksen ja rohkaisun sanaa ja Sanaa...jos jostain löytäisin...
Toistan taas itseäni laulun sanoin...Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois.
-
Katsoin pitkän ajan jälkeen YLEstä Pisaran. Tämä aihe on tietyllä tavoin ollut koskettava täällä kotoisella foorumilla, sekä meillä kotonakin.
Hyviä , käsityskantoja avaavia jatuksia puhujalla, Miia Moisiolla.
https://areena.yle.fi/1-3794807?autoplay=true
-
Kiitos tästä!
-
Ole hyvä ! :109:
-
Iltamyöhään uupuneena pari haja-ajatusta.
Ahdistus lienee itse aiheutettua tai toisten aiheuttamaa.
Antaako Jumala meille ahdistuksia? Esim. pitääkseen meitä oikealla kaidalla tiellä?
Osoittaakseen suuntaa, jos olemme valinneet väärin?
En oikeastaan oleta että ihminen itse aiheuttaisi itselleen ahdistusta --- nykyisin on puhuttu jo liian pitkään "pahasta olosta" tai "kivusta" silloinkin kun potilas vain pyytäisi kaarimaljaa (häntä oksettaa) tai tiedustelee, saisiko Panadolin kun särkee päätä. "Kyllä semmoiset ohi menee, ei täällä semmoisia hoideta". Harminaiheita ja kaduttavaa sen sijaan tietysti jokainen hankkii itselleen, ja vihamiehiä ei aina tarvitse edes hankkia. Eino Leinolla on runo, jossa on etevä oivallus: "Jos joku on ylempi muita, sen he iskevät iäksi". Melanie Klein kirjoittaa kateudesta: "Kateus on vihainen tunne, joka voi hyvin ainoastaan nähdessään kärsimystä". Siis kadehtija ei pyrikään saamaan samaa, kuin kadehditulla -- hänelle ei riitä vähempi, kuin elämän muuttaminen täydeksi helvetiksi tälle toiselle.
En siis oleta että inhimillinen kärsimys tulisi Jumalalta. Valtaosaltaan se on toisen ihmisen synnistä kärsimistä: Ahneus, kateus, kostonhimo, siinä muutama esimerkki. Jokainen näistä saattaa osua oikeaan kohteeseen siinä mielessä, että tuo toinen esimerkiksi on jotenkin kadehdittava, jollain tapaa saanut vähintään nyt ponnisteluitta kaiken -- kun itse on tyhmä ja laiska niin jurnuttaa. Tai sitten koko tyhmyys on illuusio, toinen on vain jaksanut uurastaa sitkeämmin. Tai oleellista eroa ei ole olemassa millään kohdin. Oma vertailunhalu pakottaa kääntelemään päätä kuin tutka joka etsii kohteita: Ettei vaan kenelläkään ole paremmin. Tai esittelemään hieman hämmentyneelle yleisölle kuinka itsellä niin ja itsellä näin. Upea uusi siivouskaappi; ihan live-esimerkki.
Sitä olen miettinyt ja taisin saada otetta, kun seurustelin Dietricus Docensin kanssa (joku muistaa) -- ei häntä Jumala paiskannut vankilaan vaan natsit. Ei natsien teoissa mitään Jumalan tahdon mukaista ollut. Toisinaan mietin, kuinka me oikein selittelemme että juujuu Jumala salli omista hyvistä syistään -- mistä me senkään tiedämme?
Mutta hän puhui viisaussanoja kristitystä kärsimyksen edessä, mahdollisuudesta räpistellä sittenkin uppeluksista päänsä pinnalle, koska Jumala niin tahtoo, osapuilleen. Minun pitäisi taas lukea niitä kirjoja, ne tekivät minulle hyvää.
Muuten, tuosta synnynnäisestä herkkyydestä ei kai paljoa tiedetä, yleistä se on kuten masennus, johon tämä sekoitetaan. Joka neljäs sairastaa elämänsä varrella vähintään kerran keskivaikean depression eikä jokainen tule tietoon. Mutta sen kummemmin kuin keuhkokuumetta ei ahdistuneisuutta pitäisi jättää hoidotta, ei se ole Jumalan tahdon vastaista, joskaan ei jokaista auta, useaa kuitenkin. Mietin itse toisinaan että kun neljä vuosikymmentä sain kuulla olevani paha/ylpeä/ylimielinen/ahne/kuvittelevani itsestäni liikoja vaikka jokainen lääkäri, olletikin nainen, on tyhmä laiska piittaamaton eikä välitä ihmisistä mitään. Kun pohjalla on kammo siitä että olin luokkavihollisten numero 1 jälkeläinen, siis luokanopettajien lapsi, minut on murskattu jokseenkin pikku sirpaleiksi.
Tiedän kuinka kelpokörtti tämän selittää. mutta jätä minut tällä kertaa rauhaan, kelpokörtti kiltti. En usko, että Jumala oli tämän takana. Siis suomettumisen ja kansakoululaitoksen syyttelyn kun "vetävät kansaa herrojen rekeen", TEHYn nousun sillä erehdyksellä että kun vain päästään lääkäreistä on kaikki hyvin, ihmisten väärinkäsityksillä sen suhteen miten vaikeasta tehtävästä on kyse, jatkuvista puheluista kotiin kun en suostu kirjoittamaan opiaattikipulääkkeitä: Arvaas mitä se nyt se lääkäri sanoi...se lääkäri...- se lääkäri... se lääkäri... Elokuussa 2017 tuli mitta täyteen. Itketty on ennenkin mutta nyt sanoin, mitäs tänne soittelet, en minä ole mikään lääkäri, en ainakaan sinulle -- meille kun on saanut soittaa keskellä yötä jos on hätä.
Ei, Jumala tässä on höpöhöpöä, mutta kaiketi toivoo tai toivonko itse että saan tämän lusikoitua tyhjäksi tämän valtameren joskus. Älä vn sure, elämä onneksi on tilapäinen ilmiö. Kyllä se siitä. Pysähdytään hetkeksi kauneuden äärelle: Tämä on Jumalasta.
-
En oikeastaan oleta että ihminen itse aiheuttaisi itselleen ahdistusta --- nykyisin on puhuttu jo liian pitkään "pahasta olosta" tai "kivusta" silloinkin kun potilas vain pyytäisi kaarimaljaa (häntä oksettaa) tai tiedustelee, saisiko Panadolin kun särkee päätä. "Kyllä semmoiset ohi menee, ei täällä semmoisia hoideta". Harminaiheita ja kaduttavaa sen sijaan tietysti jokainen hankkii itselleen, ja vihamiehiä ei aina tarvitse edes hankkia. Eino Leinolla on runo, jossa on etevä oivallus: "Jos joku on ylempi muita, sen he iskevät iäksi". Melanie Klein kirjoittaa kateudesta: "Kateus on vihainen tunne, joka voi hyvin ainoastaan nähdessään kärsimystä". Siis kadehtija ei pyrikään saamaan samaa, kuin kadehditulla -- hänelle ei riitä vähempi, kuin elämän muuttaminen täydeksi helvetiksi tälle toiselle.
En siis oleta että inhimillinen kärsimys tulisi Jumalalta. Valtaosaltaan se on toisen ihmisen synnistä kärsimistä: Ahneus, kateus, kostonhimo, siinä muutama esimerkki. Jokainen näistä saattaa osua oikeaan kohteeseen siinä mielessä, että tuo toinen esimerkiksi on jotenkin kadehdittava, jollain tapaa saanut vähintään nyt ponnisteluitta kaiken -- kun itse on tyhmä ja laiska niin jurnuttaa. Tai sitten koko tyhmyys on illuusio, toinen on vain jaksanut uurastaa sitkeämmin. Tai oleellista eroa ei ole olemassa millään kohdin. Oma vertailunhalu pakottaa kääntelemään päätä kuin tutka joka etsii kohteita: Ettei vaan kenelläkään ole paremmin. Tai esittelemään hieman hämmentyneelle yleisölle kuinka itsellä niin ja itsellä näin. Upea uusi siivouskaappi; ihan live-esimerkki.
Sitä olen miettinyt ja taisin saada otetta, kun seurustelin Dietricus Docensin kanssa (joku muistaa) -- ei häntä Jumala paiskannut vankilaan vaan natsit. Ei natsien teoissa mitään Jumalan tahdon mukaista ollut. Toisinaan mietin, kuinka me oikein selittelemme että juujuu Jumala salli omista hyvistä syistään -- mistä me senkään tiedämme?
Mutta hän puhui viisaussanoja kristitystä kärsimyksen edessä, mahdollisuudesta räpistellä sittenkin uppeluksista päänsä pinnalle, koska Jumala niin tahtoo, osapuilleen. Minun pitäisi taas lukea niitä kirjoja, ne tekivät minulle hyvää.
Muuten, tuosta synnynnäisestä herkkyydestä ei kai paljoa tiedetä, yleistä se on kuten masennus, johon tämä sekoitetaan. Joka neljäs sairastaa elämänsä varrella vähintään kerran keskivaikean depression eikä jokainen tule tietoon. Mutta sen kummemmin kuin keuhkokuumetta ei ahdistuneisuutta pitäisi jättää hoidotta, ei se ole Jumalan tahdon vastaista, joskaan ei jokaista auta, useaa kuitenkin. Mietin itse toisinaan että kun neljä vuosikymmentä sain kuulla olevani paha/ylpeä/ylimielinen/ahne/kuvittelevani itsestäni liikoja vaikka jokainen lääkäri, olletikin nainen, on tyhmä laiska piittaamaton eikä välitä ihmisistä mitään. Kun pohjalla on kammo siitä että olin luokkavihollisten numero 1 jälkeläinen, siis luokanopettajien lapsi, minut on murskattu jokseenkin pikku sirpaleiksi.
Tiedän kuinka kelpokörtti tämän selittää. mutta jätä minut tällä kertaa rauhaan, kelpokörtti kiltti. En usko, että Jumala oli tämän takana. Siis suomettumisen ja kansakoululaitoksen syyttelyn kun "vetävät kansaa herrojen rekeen", TEHYn nousun sillä erehdyksellä että kun vain päästään lääkäreistä on kaikki hyvin, ihmisten väärinkäsityksillä sen suhteen miten vaikeasta tehtävästä on kyse, jatkuvista puheluista kotiin kun en suostu kirjoittamaan opiaattikipulääkkeitä: Arvaas mitä se nyt se lääkäri sanoi...se lääkäri...- se lääkäri... se lääkäri... Elokuussa 2017 tuli mitta täyteen. Itketty on ennenkin mutta nyt sanoin, mitäs tänne soittelet, en minä ole mikään lääkäri, en ainakaan sinulle -- meille kun on saanut soittaa keskellä yötä jos on hätä.
Ei, Jumala tässä on höpöhöpöä, mutta kaiketi toivoo tai toivonko itse että saan tämän lusikoitua tyhjäksi tämän valtameren joskus. Älä vn sure, elämä onneksi on tilapäinen ilmiö. Kyllä se siitä. Pysähdytään hetkeksi kauneuden äärelle: Tämä on Jumalasta.
Hieno mietitty kirjoitus Leenalta.
Varmaan tuolleen lääkäriltä vaikea suhtautua, kun ihmiset ottavat yhteyttä kuin vähintääkin Jumalaan.
Itse onneksi vanhemmiten huomannut, että se apu mikä tulee ylhäältä ja itsestä on useasti ihan riittävä.
On ollut tämä auktoriteettiä kohtaan kapina jo kakarasta ja varsinkin opettajia en ole koskaan hyväksynyt, kun ne opettaa ja ei kuitenkaan ole läheskään aina oikeassa ja sellasta tyhmää aina niiltä.
Masennuksesta vielä sen verran, että sen edessä olen ihan hiljaa, jos joku on masentunut. Ei mulla ainakaan ole mitään neuvoa sellaiselle joka on syvästi masentunut. En tarkoita, että olisin välinpitämätön, mutta aseeton olen sen edessä.
Onneksi tähän päivään asti Jumala on varjellut ihan sivältä depikseltä.
Olen sellaisia jokusen nähnyt joka ei ragoi oikein mihinkään ja on siinä masennuksessaan.
Ainut mitä voi on se hyvä neuvo puhu hänestä Jumalalle, älä hänelle.
-
Kiitos jos tosissaan pidit, mietitty se on, ja toden sanoakseni, on itselläni ahdistusta ja masennusta ja jossain määrin ollut aina. Siitä syystä, en yksistään ammattitaidon perusteella uskallan liikkua tällä ohuella jäällä pelkäämättä.
Nämä tontit, sanotaan paremman puutteessa hengellinen ja sielullinen (ähhhh) on vaikea erottaa, ja se näyttäytyy kaikissa keskusteluissa. En sano että niin ei saisi olla, sillä keskustelu saattaa selkiyttää tilannetta. Kaipaan selvittelyä itsekin. Mieleen tulee keskustelu uskosta ja tunne-elämästä. Tämähän liippaa sitä läheltä.
..................
Olisi hyväksi tavata joku luottokollega joka selvemmin näkisi kuinka syvästi. Ei sitä itse erota. Sitten voidaan selvittää hoitovaihtoehtoja. Keskivaikeassa riittää tunti aerobista liikuntaa x3-5/viikko. Yliannos saattaa aiheuttaa verenpaineen nousun, rytmihäiriöitä, väsymystä.
Ahdistuneisuudesta puhutaan nykyisin ahdistuneisuushäiriön nimellä. Se sekoittuu yleensä masennukseen niin, ettei ole suinkaan helppoa suurellakaan ammattitaidolla ja kokemuksella erottaa kumpi on kyseessä, saati iskevästi pukea niitä pastillin mittaisiin kuvauksiin. Oletan, että monella suurella Jumalan miehellä ja -- naisella on ollut molemmat, mutta kontekstin tähden ne muovautuivat joksikin joka on Jumalan työkalu, ja johon arkailtiin puuttua silloinkin kun alkoi jo olla välineitä. Arkaillaan yhä.
Hyvin usein elämä näyttää toipumisen jälkeen toisenlaiselta, sitä ikään kuin ymmärtää syvemmin, eikä ihminen huomaa, että samoin kävi myös äkäisen vatsataudin jälkeen. Tai ei muista. Huojennus oli valtava, mutta valitettavasti ohimenevä.
Ylipäänsä ihminen kai etsii kaikessa kärsimyksessään Jumalan kättä -- kuin lapsi pimeässä hapuilee isää tai äitiä lähelleen, koska pelkää. Joku sysää tuollaiset karkein sanoin syrjään. Toinen toteaa, että Jumala saattaisi toivoa ihmisen etsivän Hänen kättään myös valoisassa, kuten vanhemmat ilahtuvat lapsen lähestyessä heitä juttuineen.
En ainakaan nyt ajattele, että pimeys olisi Jumalan erityinen hanke saada ihminen tarttumaan käteensä, vaikka se on vaikeuksien yleisselitys, eikä yksin körttiläisyydessä jossa yleensä puhutaan "riisumisesta". "Riisumiseen" tarttuminen rutiinikommenttina joka on heti huulilta tulvimassa on toisinaan syntynyt hullunkurisia keskusteluja. Se on kenties täällä paljon äkkiämmin esillä kuin muualla, en osaa sanoa, mutta parempi olisi yleensä vähän kuunnella.
Miksi en juuri nyt ajattele pimeyttä Jumalan työkaluksi -- tai jätä kaikkea sikseen, pitäisi kai tarkentaa?
Koska, jos Jumala poistaisi pahan maailmasta tänä iltana kello kuusi, moniko pääsisi vaikka tälle foorumille kello kuusi nolla yksi?
Koska suuri osa kärsimyksestä on ihmisen aiheuttamaa, ja syvintä tuskaa saa kokea toisten toimista -- samoin kuin kärsimyksen keskellä ihmisen vilpitön läsnäolo helpottaa eniten. Käytännölliset toimet, siivousapu, kaupassa käynti, laskujen selvittely, postin avaaminen.
Koska ihmiselle on luontaista tarve saada tuskalleen "suurempi selitys" -- "tämä tapahtuu siksi-ja-siksi". Nyt ajattelisin että ihminen joko kääntää kärsimyksensä voitoksi kuten ketjussa masentunut henkilö joka ymmärtää sen johdosta mielenterveyskuntoutujia paremmin. Tai kuten 80-luvulla paljon keskusteltu psykoanalyytikko joka totesi kollegoidensa olevan pääsääntöisesti ahdistunutta porukkaa. Ihan terveillä ei ole näkemystä siitä, miten pahalle se tuntuu eikä siten mitään tuntemusta siitä, että tarttis tehrä jotain. Mutta tämä on vaikea käänne minun elämässäni ja ajattelussani. Siis ei enää "Tämä tapahtuu siksi---" vaan "kuinka toimin tämän kanssa, kuinka jatkan nyt elämää tai valmistaudun kuolemaan?"
Jos sairastuu somaattisesti vaikeasti siinä näyttää selvemmältä antaa lääkärille mikä lääkärin on ja Jumalalle mikä Jumalan on, eli jos todetaan syöpä, antanen sen hoitaa. Jos keuhkokuume, en edes mieti. Se hoidetaan. mutta eikö ole mutkatonta myös rukoilla että jaksaisin sairastaa eli kantaa tämän vastoinkäymisen?
"Rukoile, Jeesus, mun eestäni silloin
kun en mä itse voi rukoillakaan"
Minusta tämän piti olla vanhoissa Siikkareissa mutta en löytänyt kuin 236, tuon tästä päivästä kiitoksen sulle. Mutta kyllä tämä sopii päättää siihen. "Aikana sellaisena, kuin tämä meidän, on vaikea muistaa kiitollisuuden merkitystä elämässämme" (Dietricus Docens, Körttiaawe, tervehtii wankilasta).
-
Tämä jäi pitkäksi aikaa mieleen.
En ehkä loppuun saakka ainakaan osaisi selittää, minkä tähden psyykkiset ongelmat ja kärsimykset selitetään Jumalalta tulleiksi paljon herkemmin kuin vaikka influenssa. "Ahdistuksemme" jotenkin on niin iskevän hengellinen, "auta ahdistuksessa" .
Kuitenkin on ahdistusta ja ahdistusta. Olisiko hätä pelastuksesta tällaista, josta veisataan?
Tällä kohdin en ole sen "vedenjakajakeskustelun" jälkeen uskonut että kaikki yksittäisen ihmisen kokema olisi Jumalan hänelle lähettämää jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Saa vapaasti suuttua, mutta kai se nykyisin on minusta suuruusharhaista ajattelua. Siinä ihminen tietää miksi tiettyä kärsimystä on tai oli, kun me emme saisi edes ajatella että kaikki tulee Jumalalta. Paljon toki sattuu muutenkin, emmekä me ainakaan tiedä niitä Jumalan ajatuksia. Siksi tuntuu ristiriitaiselta toisaalta veisata salatusta Jumalasta, toisaalta kertoa avarasti ja laajasti mitä kaikkea Jumala teki minulle/sinulle ja miksi.
Vaarallisinta tässä on että hengellistetään aika maallinen tapahtuma. On ainakin karismaattisia ääriliikkeitä jotka hengellistävät kaiken eivätkä siitä syystä hoidata sairauksiaan, se edustaisi Jumalan avun halveksimista.
Muistutan, että tämän ajatuksen elämäni hyvin vaikeassa vaiheessa minulle opetti "alatien körtti" -- pastori, joka varmasti on paljon ajatellut. Muistan toisen tahon, seurapuhujan, joka sanoi, ettei Jumala ole sitoutunut kuin anteeksiantoon. Muuten asiat ovat täällä vähän kuin ihmisten oman biologian ja psyykkisen alttiuden, syntisyyden ja toisiin kohdistuvan ikävän käytöksen, ynnä muun sellaisen summaa.
Mutta: Niin pitkään kuin meillä on elatus ja vaatteet, tyytykäämme niihin.
Tavallaan toivoisin että joku vakuuttaisi minut siitä että olen väärässä, älä Riitta-mummi kuitenkaan sinä koeta...
-
Tossa autoillessa tuli radiosta joku uskonnollinen ohjelma ja siinä puhuttiin inner healing opista.
Joku psykiatri siinä kovasti kehui oppia ja kuinka oli auttanut monia masentuneita ja muuten ongelmaisia ja sairaita sen avulla.
No hyvä niin, mutta pikkaisen mietitytti, kun hän puhui esimerkiksi, jos jollain on keuhkokuume ja oliko suolistosairauksia, niin ne johtuu siitä, että on ollut joku kriisi aiemmin elämässä ja sitä ei ole kohdannut ja saanut siihen apua, oliko anteeksiantoa tai jotain.
En sitten tiedä, mutta minusta ei ihan noin yksinkertaista se voi olla?
-
Mielummin olen käynyt läpi ahdistukseni kuin mennyt healing-room kokouksiin joihin on kyllä kutsuttu.
Yksin ei tarvitse ahdistuksessa olla kun rukoilee Isää lähettämään apua.
Koettelemuksien kestäminen antaa toivoa, eikä toivominen ole saanut minua.
häpeämään. Nyt jaksan jo ilota ahdistusten läpikäymisestä. Olen oppinut niistä elämää varten melko paljon. Kiitos Jumalan !
-
Sören Kierkegaardin teoksessa Kuolemansairaus puhutaan epätoivosta.
Sehän on ahdistuksen vahva ellei vahvin olemus. Ei ole toivoa, ei hiventäkään.
Epätoivoisen ainoa toivo on Jumala, hänen apunsa.
Jeesuksen nimessä apua huutanen olen selvinnyt monta kertaa, jos en aivan epätoivosta, niin hyvin vaikeista tunnoista.
Nyt Kierkegaard on kirjoittanut näkemyksenään, että kuolema ei ole kuolema, ei kristitylle, sillä Jeesuksen Ylösnousemus on esimerkki sekin, kuten kärsimyskin, siitä mitä meille tapahtuu kun päivämme ovat lopussa täällä ajassa.
Epätoivo on kuolemansairaus joka kuolettaa kaiken lopulta. Epätoivossa elävä kieltää Kristuksen teon, sekä Jumalan luomisessaan meille antaman kahden elämän mahdollisuuden.
Kun opimme ymmärtämään ettei itseytemme ole kokonaan maallista, omaamme, voi sieluun syntyä ymmärrystä ja siitä seuraa tasapainoisuus ja rauha.
Tällaiseen tasapainoon päässyt ei huokaile epäonnestaan , vaan huokaa Jumalan puoleen ja jättää asiansa Isän käteen.
-
Sören Kierkegaardin teoksessa Kuolemansairaus puhutaan epätoivosta.
Sehän on ahdistuksen vahva ellei vahvin olemus. Ei ole toivoa, ei hiventäkään.
Epätoivoisen ainoa toivo on Jumala, hänen apunsa.
Jeesuksen nimessä apua huutanen olen selvinnyt monta kertaa, jos en aivan epätoivosta, niin hyvin vaikeista tunnoista.
Nyt Kierkegaard on kirjoittanut näkemyksenään, että kuolema ei ole kuolema, ei kristitylle, sillä Jeesuksen Ylösnousemus on esimerkki sekin, kuten kärsimyskin, siitä mitä meille tapahtuu kun päivämme ovat lopussa täällä ajassa.
Epätoivo on kuolemansairaus joka kuolettaa kaiken lopulta. Epätoivossa elävä kieltää Kristuksen teon, sekä Jumalan luomisessaan meille antaman kahden elämän mahdollisuuden.
Kun opimme ymmärtämään ettei itseytemme ole kokonaan maallista, omaamme, voi sieluun syntyä ymmärrystä ja siitä seuraa tasapainoisuus ja rauha.
Tällaiseen tasapainoon päässyt ei huokaile epäonnestaan , vaan huokaa Jumalan puoleen ja jättää asiansa Isän käteen.
No nyt menee mun vanhoille kotikulmille.
Sören oli filosofi Tanskasta jota diggasin kybällä.
Vaikka ei olut evnkeelinen, niin hyviä ajatuksia.
Siis et ei evankeelinen tarkoitan, et liian filosofinen, kun ikävöivä körttiläisyys ei ole filosofinen oppi, vaan Puovon sauvosta sanoin, heikkojen alatien kulkijoiden jutska.
Tai sit olen ymmärtänyt väärin.
Oon tajunnut, et Puovo ja mä ollaan samalla teologisella linjalla ja kuten foorumilaisetkin, et armon alla ja , ei tuomiten tai muuten moralisoiden, mut ihan vieressä sekoillen.
Voinen olla väärässä useasti olen.
Tai melmein aina.
-
Kun on polte tietää, täytyy sammuttaa jano seuraamalla erilaisia polkuja. Jos jotakin jääkin ' haaveihin' on kotiinpaluu körtteihin aina varma.
Minä en ole tyytynyt istumaan ja uskomaan. Utelias luonteeni etsii perimmäistä totuutta.
Kaikilla ei ole samoin. Yksinkertaisin, lapsen usko, on riittävä. Jeesuksen nimi ja kaste
riittävät myös, ymmärtääkseni.
-
Kärsimysten kautta voittoon! https://www.youtube.com/watch?v=yc7LDP6mkDY
-
Kun on polte tietää, täytyy sammuttaa jano seuraamalla erilaisia polkuja. Jos jotakin jääkin ' haaveihin' on kotiinpaluu körtteihin aina varma.
Minä en ole tyytynyt istumaan ja uskomaan. Utelias luonteeni etsii perimmäistä totuutta.
Kaikilla ei ole samoin. Yksinkertaisin, lapsen usko, on riittävä. Jeesuksen nimi ja kaste
riittävät myös, ymmärtääkseni.
Armon vilahduksessa Kristus on totuus körteillekin :022: .
-
Armon vilahduksessa Kristus on totuus körteillekin.
Hän on totuus, vaikka körtti joutuisi armon vilahdusta ahdistuneena odottamaankin.
-
Hän on totuus, vaikka körtti joutuisi armon vilahdusta ahdistuneena odottamaankin.
Risti on körtinkin osa ahdistuksien ollessa itse asiassa Kristuksen ahdistuksia (Kol. 1:24) :022: .
-
Risti on körtinkin osa ahdistuksien ollessa itse asiassa Kristuksen ahdistuksia (Kol. 1:24).
Miksi katkaiset ajatuksen yhteen jakeeseen? Paavalin virke jatkuu 27. jakeeseen asti.
-
Ahdistunut tietää kuinka vaikea sitä on kestää, ainakin jos se kestää pitkään.
Kuitenkin ahdistuksella, ahdistuksilla on sellainen arvo kuin Jumalan lähellään pitäminen.
Et ehkä jaksa ymmärtää kuinka totta se vou ollakaan. Vasta jäljestäpäin, kaiken kestetyn jälkeen alkaa nähdä. Se onkin Jumalan puhetta Jopa hoitoa, hevoskuuri meille itsekeskeisille ja kovapäisille.
Onko ahdistus siis sairaus vai lääke ?
Minä olen kokenut sen muuttuvan lääkkeeksi sen jälkeen kun opin rukoilemaan.
Aamen! Hädän leipä ja ahdistuksen vesi kuuluu herännäisyyteen ja alatien syntiselle matosäkille, sillä opetuslapsi ei ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä :022: .
-
Aamen! Hädän leipä ja ahdistuksen vesi kuuluu herännäisyyteen ja alatien syntiselle matosäkille, sillä opetuslapsi ei ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä.
Matosäkki saat itse olla, jos haluat, mutta älä nimittele heränneitä ihan miksi tahansa!
-
Kiitos Jumalalle, Kristus on minunkaltaistani suursyntistä matosäkkiä varten! :109:
-
Hän osoittaa meille tien syntiemme huomaamiseen, tunnustamiseen, anteeksipyytämiseen.
-
VK
117 Pyhä Henki, lohduttaja
https://www.youtube.com/watch?v=q1NwcfKrsqw&list=RDq1NwcfKrsqw&start_radio=1
1.
Pyhä Henki, lohduttaja,
valon lähde ainoa,
Pyhä Henki, puolustaja,
sydämeni taivuta.
Tee se temppeliksesi,
että huokaukseni
Herran puoleen nousta voisi,
niin kuin pyhä tahtos oisi.
2.
Sinä olet Henki Herran,
paras lahja Jeesuksen,
jonka lupasi hän kerran
ohjaajaksi omilleen,
lunastuksen sinetti,
toivon varma ankkuri,
Sanan vahva todistaja,
lupauksen kirkastaja.
3.
Lähde armon, rakkauden,
Henki taidon, totuuden,
lahjoittaja elon uuden,
lohduttaja sydämen,
hengelleni todista,
että kuulee Jumala
minua kuin isä lastaan,
eksynyttä juoksee vastaan.
4.
Niin kuin kaste kedoillemme
vuotanut on taivaasta,
niin myös, Henki, sieluillemme
taivaan vihma vuodata.
Täytä meidät lahjoilla,
pelastuksen armolla.
Avaa sydän Kristukselle,
anna rauha sydämelle.
5.
Sinä tunnet ihmeet taivaan,
salaisuudet Jumalan.
Anon, taitamaton aivan,
että oikein vaellan.
Saata Herraa tuntemaan,
neuvojansa seuraamaan.
Sanan anna johtaa meitä
karttaaksemme synnin teitä.
6.
Sinä tahdot puhtautta,
Pyhä, pyydät pyhyyttä,
vihaat synnin saastaisuutta,
vilppiä ja vääryyttä.
Pyhitä siis mieleni,
sydämeni, sieluni,
puhdista se majaksesi
sinun siinä ollaksesi.
7.
Olet hellä mieleltäsi,
puhdas niin kuin kyyhkynen.
Kestää ei voi edessäsi
kova, nurja ihminen.
Mieli nöyrä minuun luo,
armo voimakseni suo,
että lähimmäisiäni
rakastan kuin itseäni.
8.
Tietä kaitaa käydessäni
ole matkasauvana.
Ole itse elämäni
kuolemankin tullessa.
Herran päivän aamuna
minun anna astua
rakkaan Jeesukseni eteen
pyhäin kanssa käsi käteen.
Paul Gerhardt 1647. Ruots. Haqvin Spegel 1686. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Sama sävelmä: 207