Kirjoittaja Aihe: "Ota ristisi ja seuraa minua"  (Luettu 27307 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
"Ota ristisi ja seuraa minua"
« : 23.06.09 - klo:17:07 »
Ns. "uskovaisena" ollessani (luojan kiitos pääsin siitä eroon!) muistan että minua ankarasti hävetti kun vapaasuuntalaispiireissä ja muissakin uskovaiset hilluivat ja hihkuivat ja tekivät kaikenlaista eriskummallista kuten Jeesus-tarroja, traktaatteja ja ihmisille väkisin tuputtamista.  Vapaitten kokouksiin ei kyllä oikeastaan ketään tuttuja kehdannut  viedä kun siellä hilluttiin ja mongerrettiin "kielillä". Silloin tunsin joskus syyllisyyttä tuosta häpeämisestä kun sekoitin oikean ristin kantamisesta tulevan maailman vihan ja uskovaisten omasta hillumisesta/höyhöttämisestä tulevan hullun leiman. Väitän, ettei moni muukaan osaa erottaa!

Nyt tajuan että oikea ristin kantaminen ja maailman kanssa eri mieltä oleminen tulee sellaisista asioista kuin ettei esim. kristitylle sovi varastaminen, pahan puhuminen jne.  Yksinkertaisia asioita joiden oikeutuksen oikeastaan koko maailma suurin piirtein myöntää, vaikkei silti läheskään tottele. Varastamisestakin toki tulee julkinen häpeä muttei se yksityisesti ole monellekaan omantunnon kysymys. Nyt, kun on puhe rististä siinä merkityksessä mitä Jeesus opetti että maailma Jeesuksen seuraajia vihaa, niin puutun ainoastaan tähän Kristuksen tunnustamiseen.  Sekin lienee enemmälti niinpäin että valinnoissa ja kysyttäessä asia nousee luonnollisella tavalla esiin ja se riittää. Ei tarvita mitään "todistamisia" ym. vouhotusta ja ponkimista eikä kitara kädessä  muutaman sanan säkeistöjen aivopesu-mantrojen laulamista eikä Jeesus-tarrojakaan auton takaikkunassa.

Ehkä monikin uskaltaisi tunnustaa olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan (kysyttäessä) jos rasitteena ei olisi höyrypää-uskisten sekopää-imagoa. Lisäksi arvelen, että monikin kristityn tiellä vasta-alkaja ei oikeastaan osaa erottaa toisistaan oikeaa maailmasta erottautumista ja uskovaispiirien luomaa hullun-imagoa.  Paljon pahaa saavat aikaan nämä intoilijat!  Ei uskomisen tarvitse olla hihhuloimista vaan voi ihan oikeasti elää normaalin ihmisen elämää jalat tukevasti maassa!  Mutta ovelasti ovat kiemurrelleet ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #1 : 24.06.09 - klo:15:58 »
SV 61:7
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #2 : 25.06.09 - klo:11:46 »
ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.Näin Jampe kirjoitti.

Minusta körttiläisyydessä on aina oltu melkoisen vapaita näistä Jampen mainitsemista "höyhötyksistä". Tiedä sitten, näyttääkö meidän touhu muuten enää ollenkaan kristilliseltä.

Tuosta ristin kantamisesta tulee mieleen sellainenkin asia, kuin sairaiden ja vammaisten ystävien ja sukulaisten huomioiminen. Kuolevan omaisen luo löytyy menijöitä, mutta kuka jaksaa kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydä tervehtimässä kroonikkopotilasta. Kuka viitsii nähdä sitä vaivaa, että menee vammaisen luo ja käyttää tätä jossain ihmisten ilmoilla?  Kuka lähtee lenkille / uimaan pikkulasten kanssa? Kuka jaksaa käydä katsomassa masentunutta, joka vain valittaa koko ajan eikä ilahdu mistään? Päähän potkitut tyypit saattavat olla aika rasittavia kuunneltavia. Mikäpä se on käydä pirteän mummon luona rupattelemassa ja lataamassa omia akkujaan.

Minulla on ystävä, joka käy suurin piirtein joka toinen päivä katsomassa dementoitunutta omaistaan hoivaosastolla. Tiedän, ettei hän kuulu edes kirkkoon mutta voin vain ihailla hänen pitkäjänteisyyttään. Omainen kun on maannut hoivalla jo ainakin 10 vuotta. Löytyisipä meistä kristityistäkin tuollaista ristin kantamista.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #3 : 26.06.09 - klo:11:22 »
ettei lähes mistään enää löydy kristillisyyttä joka olisi vapaa kielilläpuhumisista, profetoimisista, parantamis-puoskaroinneista ym. pintavaahdosta.Näin Jampe kirjoitti.

Minusta körttiläisyydessä on aina oltu melkoisen vapaita näistä Jampen mainitsemista "höyhötyksistä". Tiedä sitten, näyttääkö meidän touhu muuten enää ollenkaan kristilliseltä.

Tuosta ristin kantamisesta tulee mieleen sellainenkin asia, kuin sairaiden ja vammaisten ystävien ja sukulaisten huomioiminen. Kuolevan omaisen luo löytyy menijöitä, mutta kuka jaksaa kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käydä tervehtimässä kroonikkopotilasta. Kuka viitsii nähdä sitä vaivaa, että menee vammaisen luo ja käyttää tätä jossain ihmisten ilmoilla?  Kuka lähtee lenkille / uimaan pikkulasten kanssa? Kuka jaksaa käydä katsomassa masentunutta, joka vain valittaa koko ajan eikä ilahdu mistään? Päähän potkitut tyypit saattavat olla aika rasittavia kuunneltavia. Mikäpä se on käydä pirteän mummon luona rupattelemassa ja lataamassa omia akkujaan.

Minulla on ystävä, joka käy suurin piirtein joka toinen päivä katsomassa dementoitunutta omaistaan hoivaosastolla. Tiedän, ettei hän kuulu edes kirkkoon mutta voin vain ihailla hänen pitkäjänteisyyttään. Omainen kun on maannut hoivalla jo ainakin 10 vuotta. Löytyisipä meistä kristityistäkin tuollaista ristin kantamista.

Eikö ristin kantamisen pitäisi tuoda iloa? Miksi huolenpito ystävästä tai omaisesta pitäisi olla raskas velvollisuus. Saattaa vaikeasti dementoituneessa tai vammaisessa ihmisessä nähdä ilon tai kiitoksen pilkahduksen. Ristiä pitää kantaa iloisin mielin ja sydämin. Ystävät ovat painonsa verran kultaa. Kun pidät heistä huolta, he pitävät sinusta huolta.
Acta, non verba.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #4 : 26.06.09 - klo:17:48 »
Eikö ristin kantamisen pitäisi tuoda iloa? Miksi huolenpito ystävästä tai omaisesta pitäisi olla raskas velvollisuus. Saattaa vaikeasti dementoituneessa tai vammaisessa ihmisessä nähdä ilon tai kiitoksen pilkahduksen. Ristiä pitää kantaa iloisin mielin ja sydämin. Ystävät ovat painonsa verran kultaa. Kun pidät heistä huolta, he pitävät sinusta huolta.
Voin ihan kokemuksesta sanoa, että ristin kantaminen ei tuo aina iloa, ei ainakaan välitöntä iloa. Esimerkki: Kaiken kiireen keskeltä pakkaan pikkulapset kyytiin ja yritän parhaani mukaan taiteilla jokaisen aikataulun mukaan ja lähden katsomaan masentunutta omaista sairaalaan. Samaan aikaan näen, kuinka toiset lähtevät pyöräilemään ja nauttimaan kauniista säästä. Päästyämme masentuneen luo hän ei ilahdu yhtään, valittaa koko ajan ja tulee tunne, että hän olisi yhtä tyytymätön vaikka emme olisikaan tulleet. Se ei todellakaan tuota minulle yhtään iloa.

Ihan toinen juttu on, kun käyn katsomassa sellaista omaista, joka ihan silmin nähden ilahtuu meidän käynnistä. Tuntuu, että siitä on jotain hyötyäkin.

Ymmärrän toki, että masentunut ei voi itselleen mitään, mutta minäkin olen ihminen ja näkisin mieluummin, että masentunutkin ilahtuisi. Minulle tulee siitä ainoastaan korkeintaan hyvä omatunto, että tuli sittenkin käytyä eikä ihan unohdettua koko ihmistä.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #5 : 26.06.09 - klo:18:07 »
Se on mielenkiintoinen asia tämä "ristin kantaminen".

Kerran eräs hurskas ystäväni yritti oikeuttaa valintojaan (passiivisuuttaan)
sillä, että "tämä on nyt minun ristini, joka vain on kannettava" (mm. pysyi väkivaltaisessa avioliitossa)
johon viisas pappi sanoi, että tuohon ei voi soveltaa tätä lausetta,
vaan kyllä tuo "epämukavuus" on aivan sinun oma valintasi.

Ja että "ristin kantaminen" on jotain sellaista,
missä "risti" tulee (kuten syöpä tai onnettomuus).

Näinkö on?

Herra armahda.

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #6 : 28.06.09 - klo:12:50 »
Se on mielenkiintoinen asia tämä "ristin kantaminen".

Kerran eräs hurskas ystäväni yritti oikeuttaa valintojaan (passiivisuuttaan)
sillä, että "tämä on nyt minun ristini, joka vain on kannettava" (mm. pysyi väkivaltaisessa avioliitossa)
johon viisas pappi sanoi, että tuohon ei voi soveltaa tätä lausetta,
vaan kyllä tuo "epämukavuus" on aivan sinun oma valintasi.

Ja että "ristin kantaminen" on jotain sellaista,
missä "risti" tulee (kuten syöpä tai onnettomuus).

Näinkö on?

Eikö ristin kantaminen tarkoita kristittynä elämistä? Risti on kristinuskon keskeisin symboli. Miksi sen pitäisi tarkoittaa vain elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä?
Acta, non verba.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #7 : 28.06.09 - klo:12:55 »
Eikö ristin kantaminen tarkoita kristittynä elämistä? Risti on kristinuskon keskeisin symboli. Miksi sen pitäisi tarkoittaa vain elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä?

Minä olen ymmärtänyt, että ristin kantaminen tarkoittaa nimenomaan elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Ymmärrykseni mukaan kristittynä elämiseen kuuluu paljon muutakin (iloa, valoa, rauhaa ja kaikkea hyvää) kuin ristin kantaminen.

Mitä te muut olette mieltä tästä?
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #8 : 28.06.09 - klo:13:32 »
Aina kun pääsen mummulassa käymään, pelaan papan kanssa hirsipuuta. Muisti ei enää pelaa, ei minuakaan ymmärrä pojantyttärekseen, mutta aina ilahtuu kun tulen ja kysyn että pelattaisiinko taas sitä peliä. Selvästi se on papasta mukava juttu, välillä voi olla kaksi tai kolmekin viikkoa ettei nähdä ollenkaan mutta peli ei silti unohdu mielestä ja minut tunnistaa "tätinä" joka hänen kanssaan sitä aina pelaa  :icon_wink:

Muut ovat ihmetelleet, miten jaksan pelata papan kanssa, vaikka on niin vaikea muistaa mitä kirjaimia on jo sanottu tai hoksata, mikä kirjain puuttuu esimerkiksi sanasta H_OMENNA. Mutta mukavaahan tämä minusta on pappaa viihdyttää ja piristää ja kenties muistiakin virkistää pelaamalla tuota suosittua peliä. Varmasti on papastakin mukava pelata, hirteenkään ei olla jouduttu kuin kerran.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa vaivattu sielu

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 612
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #9 : 28.06.09 - klo:14:04 »
Minä olen ymmärtänyt, että ristin kantaminen tarkoittaa nimenomaan elämän raskautta, vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Ymmärrykseni mukaan kristittynä elämiseen kuuluu paljon muutakin (iloa, valoa, rauhaa ja kaikkea hyvää) kuin ristin kantaminen.

Mitä te muut olette mieltä tästä?

Jeesuksen ristin kantajaksi pakotettiin siirtotyöläinen, peltotyöstä palaava pienviljelijä. Jeesuksen risti vietiin Golgatalle vierastyövoimalla opetuslasten pelon takia. Tapaan usein itseni tuolta opetuslasten paikalta. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen tarvittu risti(n poikkipuu) on jo perillä ja siihen ripustettu Vapahtajamme täyttänyt Hänelle annetun tehtävän - olemme lunastettuja ja syntimme ovat sovitetetut. Se on iloinen ja vapauttava asia.

Risti merkitsee minulle kilvoitusta matkallamme kohti päämäärää - ei omalla, vaan Jumalan antamalla voimalla. Kilvoitus ei ole helppoa, sillä elämämme on suurelta osalta valintojen tekemistä, eikä se ole kaikkein helpoin ja vaivattomin tie elää. Usein teemme valintamme oman tahtomme mukaan. Silloin joudumme kulkemaan vaikeuksienkin läpi, vaikka valittavanamme olisi ollut helposti Jumalan osoittama/tahdon mukainen tie.

Ei Jeesus vaatinut opetuslapsiltaan eikä vaadi meiltäkään muuta kuin sitä, että niin opetuslapset kuin myös me kantaisimme omat ristimme ja seuraisimme Häntä. Risti ei kulje, ellemme kanna sitä. Ristin kantaminen ei ole raskasta silloin, kun ymmärrämme sen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen kuuluvaksi ja etuoikeudeksikin. Rakkaus Kristukseen tekee siitä elämisen ja kokemisen arvoisen asian.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #10 : 28.06.09 - klo:14:37 »
Risti, siis oikea sellainen ei kyllä ole mikään "iloinen asia". Risti voi olla sairaus tai muu vaikea asia elämässä.  Vierestä on tietysti helppo taputtaa olalle ja kehottaa olemaan rohkeampi mutta kun se sattuu omalle kohdelle niin silloin sanat vähenevät ja rohkeus karisee.  Kukaan järjissään oleva ihminen ei pyydä itselleen ristiä vaan se on asia joka annetaan tai paremmin sanottuna sallitaan. Vaikka risti on vapautuksen symboli niin raamatussa se kuvataan kristityn elämän kannalta katsottuna jonkinlaiseksi kärsimykseksi/koetukseksi. Minun ymmärtääkseni ristiä voi olla ainakin kahdenlaista laatua; ensin se mikä tulee Kristuksen seuraamisen tähden ja siitä rististä eivät tiedä muut kuin ne jotka Kristusta seuraavat. Se voi olla esim. Jeesuksenkin opettamaa maailman pilkkaa kristillisten valintojen tai uskomisen tähden. Sellaista ristiä eivät ymmärtääkseni voi kokea/tuntea muut kuin eräänlaiset "sydämen kristityt".

Toinen on, että Jumala voi koetella erilaisilla vastoinkäymisillä. Niistäkään eivät tiedä sellaiset joilla elämässä kaikki on aina tullut kuin manulle illinen eli on päässyt helpolla tai ainakin asiat ovat lutviintuneet ilman kummempia vaikeuksia.

Näiden summana voisi todeta että vain mieletön pyytää itselleen ristiä. Sellainen ei tiedä, mitä pyytää.  Joskus muistan vapaasuuntalaisten rukousjonossa seisoneeni ja kuulin kuinka vieressä seisova tyyppi (kunnioitettavassa iässä oleva mieshenkilö) pyysi ääneensä: "Oi Herra särje minut!".  -tekopyhempää paskaa en ole kuullutkaan!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #11 : 29.06.09 - klo:00:56 »
Lainaus
Risti, siis oikea sellainen ei kyllä ole mikään "iloinen asia". Risti voi olla sairaus tai muu vaikea asia elämässä.


Näinhän se normaalissa puhekielessä on.
Ja "ristin" negatiiviseen mielleyhtymään on omat syynsä.

Jos asiaa ajatellaan kristillisestä näkövinkkelistä ja nimenomaan kristityn näkövinkkelistä, niin mielenkiinnolla kyselisin, että mihin perustuu käsitys, että risti on ikävä asia? (Otaksuttavasti lainaamassani tekstissä viitataan juuri kristilliseen näkövinkkeliin, ei maalliseen näkövinkkeliin).

Raamattu kehoittaa ottamaan ristinsä ja sitä kantamaan.
Enpä muista, että onko Raamatussa kuvattu kovin tarkkaan, mitä tuo ristin kantaminen käytännössä on.
Seuraavat Jeesuksen sanat saattavat viitata tuohon ristin kantamiseen:

"
Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
"

Jos veikkaukseni pitää paikkansa, niin kristillinen ristin kantaminen saattaa olla jopa hyvinkin motivoivaa toimintaa.
En toki kiellä, ettei se voisi olla motivoivan toiminnan ohella myös ikäviäkin asioita.
Voi olla, että siihenkin suuntaan voi johtopäätöksiä vetää niistä harvoista paikoista, joissa asiasta puhutaan.

Raamattua lukiessa tulee sellainen kuva, että Raamatun kuvaama "ristin kantaminen" olisi ainakin jossain määrin vapaaehtoista toimintaa.
Esim. sairaus/sairastaminen ei mielestäni ole vapaaehtoista toimintaa.

Lainaus
Joskus muistan vapaasuuntalaisten rukousjonossa seisoneeni ja kuulin kuinka vieressä seisova tyyppi (kunnioitettavassa iässä oleva mieshenkilö) pyysi ääneensä: "Oi Herra särje minut!".  -tekopyhempää paskaa en ole kuullutkaan!

Samaa jaskaa sitä tulee itsekin aika-ajoin toivottua, kun on aikoja, jolloin on niin jumalaton vastenmielisyys koko kristillisyyttä ja Raamattua kohtaan.
Kristus nimittäin sanoo, että Hän ei hylkää särjettyä ruokoa.

Jos olisin Jumala, niin määräisin sinulle rangaistukseksi tuosta epäpyhästä ajatuksestasi seistä helluntalaisten rukousjonossa niin kauan, kuin tämä särjetyn ruo'on salaisuus (=tuo "tekopyhä uloste") sinulle avautuu.

« Viimeksi muokattu: 29.06.09 - klo:01:00 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #12 : 29.06.09 - klo:09:05 »
"Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Mark. 8:34,35)

"Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle" (Matt. 10:38)

"Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." (Matt. 16:24,25)


Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista. 

Acta, non verba.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #13 : 29.06.09 - klo:12:37 »
Lainaus
Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista.

Voit olla oikeassa tuon ristin kantamisen suhteen.
Se voi hyvinkin olla luopumista kaikesta. Se voi mielestäni olla tämän lisäksi myös taakan kantamista.

Lainaus
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua

Minulla on kuitenkin tulkintaongelmia tämän tekstin äärellä.
Jos kyseessä on jonkinlainen luettelo, eli että "jos joku tahtoo kulkea perässäni, hänen tulee"
a) kieltää itsensä
b) ottaa ristinsä
c) seurattava Jeesusta

eli onko tässä mahdollisesti kyseessä 3 eri kohtaa, jotka tulee toteutua?
Jos näin on, yhden kohdan ikävyys/mukavuus ei automaattisesti tarkoita, että loputkin ovat ikäviä/mukavia.
Eli, jos kohta a) on ikävä toteuttaa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kohta b) ja c) olisivat tästä johtuen ikäviä asioita toteuttaa.
Mikä tahansa kohta voi siis olla toisista kohdista riippumatta joko ikävä/taikka mukava asia kokea.

Jos kyseessä onkin kolme eri synonyymiä yhdestä ja samasta askasta,
tällöinhän tilanne on toinen. Eli jos mikä tahansa kohta on ikävä, tällöin muutkin kohdat ovat ikävää toteutettavaa ja koettavaa (ja tietysti päinvaston, eli jos jokin on mukavaa niin .....).
Eli onko itsensä kieltäminen, ristin ottaminen (ja mitä ilmeisimmin siis myös kantaminen) ja Jeesuksen seuraaminen yksi ja sama asia kolmella tapaa ilmaistuna?

Uskonnollisessa kielenkäytölssä käytetään monesti samoja termejä, kuin maallisessakin yhteydessä.
Samalla sanalla saattaa toisessa yhteydessä olla täysin eri sisältöinen merkitys.
Maallisessa yhteydessä "itsensä kieltäminen" ja "ristin ottaminen" ovat varsin negatiivisesti kalskahtavia sanontoja. "Jeesuksen seuraaminenkin" on vastenmielisen mielikuvan tuoma käsite.
Eli maallisessa kielenkäytössä nämä kolme kohtaa ovat kovin raskailta, ikäviltä ja vastenmielisiltä kuulostavia asioita.

Kun mennään uskonnolliselle puolelle, pakka menee monesti uusiksi ja täysin sekaisin, verrattuna maallisen puolen pakkaan.
Esim. KRistuksen ristinkuolema on "maailmalle hullutus" ja heikkouden osoitus, mutta uskonnollisella puolella se nähdään mitä suurimmaksi voitoksi sekä valtavaksi voimaksi.

Eli ehkä on niin, että ihminen, joka ei usko Kristukseen, hänelle nämä asiat ovat raskaita ja ikäviä.
Ihminen, johon Jumala syystä taikka toisesta on istuttanut Kristuksen oman uskon, mahdollisesti kokee Kristuksen seuraamisen positiivisena asiana. Hän mahdollisesti kokee ristin ottamisen positiivisenä asiana, varsinkin, jos arveluni siitä, että Jeesuksen puhuma kevyt ies on se risti.
Ja vaikka ei olisikaan, tällöin on mahdollista, että ristin kantaminen silti on kovin motivoiva kokemus uskovalle, mahdollisesta raskaudesta huolimatta.
Itsensä kieltäminenkin saattaa olla Kristukseen uskovalle miellyttävämpi kokemus, kuin täynnä itseään oleminen. Kristukselle kuuluva henkilö kun saattaa jopa ahdistua siitä, kun huomaa olevansa kovin täynnä itseään.

Tätä asiaa voi katsoa myös sellaisesta näkökulmasta, jossa yhdistetään tämä maallinen ja uskonnollinen näkökulma.
Voidaan ajatella, että Jumalan lapsessa on mukana samaan aikaan vanha luonto ja uusi luonto.
Vanha luonto kärsii niistä asioista, joista uusi luonto nauttii ja päinvastoin.
Tällöin Kristuksen seuraaminen olisi vanhalle luonnolle hullutusta, kun taasen uusi luonto ei juuri muuta haluakaan.
Jne...

Me helluntalaiset olemme kuitenkin ennemminkin keskittyneet väkevään meteliin, rukousjonoissa horjahteluihin ja kaatumisiin, kaikenlaiseen uskonnolliseen voittokulkuun ja tärinöihin, joten aikaa ei ole riittänyt tällaisten syvällisten kysymysten kovin tarkkoihin analysointeihin,
joten en osaa mitään varmaa sanoa, että onko ristin kantaminen varmasti mukava ja nautittava asia, vaiko ikävä ja vältettävä sellainen.
Siitä olen kuitenkin aika vakuuttunut, että asiassa on olemassa yksi totuus ja että ihminen voi sen totuuden löytää, kun sitä aktiivisesti etsii.
Ja kunhan helluntalaisuudeltani joudan, saatan minäkin yrittää tuota totuutta tavoitella, ellei joku ennen sitä saa minua varmasti vakuuttuneeksi siitä, kuinka asia oikeasti on.
Siihen asti, kun parempaa totuutta löydän, pitäydyn siihen, että tuo "kahden luonnon tulkinta" olisi aika lähellä sitä oikeaa.
« Viimeksi muokattu: 29.06.09 - klo:12:43 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: "Ota ristisi ja seuraa minua"
« Vastaus #14 : 29.06.09 - klo:14:03 »


 Ristin kantaminen ei ole raskasta silloin, kun ymmärrämme sen elämään ja Jeesuksen seuraamiseen kuuluvaksi ja etuoikeudeksikin. Rakkaus Kristukseen tekee siitä elämisen ja kokemisen arvoisen asian.

No joo, miksei näinkin, osittain. En voi silti mitään sille, että kyllä se silti tuntuu joskus todella raskaalle.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.