Hymistely siis jatkukoon. Pidetään entisiä "pitoja". Tuttu talkoolainen kertoi eilisillan seuroissa viime kesän kokemuksia. Viikko saaressa talkoolaisena ja töitä sen verran, että ne olisi tehnyt päivässä. Kuuden tunnin työpäivä sisältää kahvi- ja ruokataukoja. Kuusi päivää töissä ja seitsemäs on lepopäivä täydellä ylläpidolla. Nauroi makeasti päälle. Itsekin tekisi mieli sellaiselle lomalle lähteä. Yrittäjän korviin kuulosti houkuttelevalta. No, ei kaikki tietenkään tee sellaisella työtahdilla, vaan löytyy varmasti enemmän niitä ahkeria. Mutta ei tämä yksiselitteiseltä tunnu.
Vaikka keskustelu on edennyt tämän kommentin jälkeen vaikka minne, haluan kuitenkin pikkuisen pistää omaakin lusikkaani soppaan, kun kerrankin koen jostakin voivani sanoa tähän ketjuun jotain muuta kuin epämääräistä mututuntumaa ja pahaa oloa.
Periaatteessa talkoolaisilla on Saaressa kuuden tunnin työpäivät. Ruokatauot ovat vapaa-aikaa, eivätkä sisälly edelliseen. Lepopäivä ansaitaa kuuden päivän töillä, käytännössä usein sinä päivänä lähdetään kotiin ja aika kuluu pakatessa ja omaa majapaikkaa siivotessa.
Aholansaarella ei ole mahdollista palkata sellaista määrää talkoopäällikköjä, että he ehtisivät vahtia jokaisen talkoolaisen perään ja laskea mitä kukakin on tehnyt, vaan useimmiten työtekijät hoitavat oman hommansa ohessa ohjeistuksen ja yrittävät luottaa siihen, että ainakin aikuisten oma omatunto huolehtii työn määrästä.
Käytännössä ihmiset toimivat kuitenkin toisin. Jotkut (onneksi harvat) luistavat päiväntyömäärästä joko laiskuuttaan tai vaan oma-aloitteisuuden puutettaan. Kaikille kuitenkin yritetään keksiä heille sopivaa työtä. Kädestä pitäen ohjaus ei kuitenkaan yleensä onnistu, ainakaan jos talkoolainen ei osaa sitä pyytää. Ja sitten on niitä, josta siivoavat vessat ennen aamupalaa, eivät muista käydä lounaalla töidensä ohessa ja illalla viimeisenä vielä uurastavat. Ja kaiken päätteeksi haluavat maksaa "oleilustaan" tai ainakin ostavat Aholansaarituotteita tuliaiseksi koko suvulle.
Nuorten kohdalla talkootoiminta vaati(si)ikin sitten enemmän ohjausta ja lähtökohtana on työnteon opettelu ja uusien talkoolaissukupolvien kasvatus, minkä takia siihen saadaankin jonkin verran tukea olikohan se nyt opetusvirastolta tms. Toivottavasti Saarella on jatkossakin mahdollisuus palkata kesäksi nuorille tärkeä oma talkoopäällikkö tai mieluummin useampi. Nuoria talkoolaisia on myös hyvinkin erilaisia. Joillekin kavereiden näkeminen ja yöt läpeensä valvominen on pääasia ja työ pakollinen lisä. Toiset taas pitää illan hämärtyessä lähes repiä pois traktorin kopista kymmentuntisen päivän jälkeen, ohjausta sekin.