Hengellisten liikkeiden kertomuksissa voi kenties nähdä kaavan, joka toistuu eri versioina. Hurmokselliset kokemukset liittyvät alkuinnostukseen, sekä sen käynnistäjänä että sen ilmauksena. Liikkeen kasvu ja jatkuvuus perustuvat sitten arkiselle sitoutumiselle, yhteisten tapojen kehittymiselle ja niissä pysymiselle. Alkuseurakunta ei voinut viettää ikuista helluntaita eikä herännäisyys jäänyt heinäniitylle. Yksilön tasolla vertauskohtana voisi olla järisyttävä uskoontulon kokemus, johon ei voi palata. (Olen kuitenkin havainnut joissakin kristityissä kaipausta uskonvaelluksen alkuun. 'Missioturismi' sisälsi nähdäkseni sellaista, käytiin kokouksesta toiseen 'antautumassa' Kristukselle.) Herännäisyyteen kuuluu hereilläolo, ei menneistä ihanista liikutuksista unelmoiminen.