"...Parhaiten Oulun piispa viihtyi herännäisyyden valtamailla... Erityisesti oli hänen sydämensä kiintynyt Lapuaan. Sen kirkkoon liittyvät muistot olivat kalliita.
...
Savossa Oulun piispa (Koskimies, huom. satman) viihtyi erityisesti vanhassa Nilsiässä. Syyskuussa v. 1906 hän kirjoitti Juhani Hanukselalle: "Nilsiä on minulle rakas. Jumala siunatkoon sitä seurakuntaa, sen kirkkoa ja papistoa." Ja käydessään toukokuussa v. 1909 Paavo Ruotsalaisen kotiseurakunnassa hän merkitsi päiväkirjaansa: "Minä pidän näistä nilsiäläisistä. Jossakin he muistuttavat Lapuaa." Kun Kleofas Hyvämäestä tuli Varpaisjärven kirkkoherra, joutui Koskimies entistä useammin käymään Syvärinjärven seuduilla. Hän kertoo mm. syyskuussa v. 1916 retkeilystään 'Syvärin papin' kanssa Ukko Paavon muistojen mailla. He tulivat Lapinlahdelta ja vaelsivat Aholansaareen. Matkan viimeiset taipaleet kuljettiin jalkaisin. Piispa kertoo: "Minulla oli Kleofaksen pieksusaappaat jalassa. Hän kantoi suurta päällystakkiani. Painuimme jalkaisin Syvärin rantaa kohti, sivu Savolan ja Pehkulan talojen, sitten yli jyrkän Rahasmäen. Siinä kysyttiin henkeä. Olin jo voida pahoin. Rahasmäen rinnettä laskettaessa Kleofas veisasi virsiä. Se oli sovittu merkki, milloin tulee ja tahtoo venettä." Aholansaaressa piispa katseli muistorikkaita paikkoja ja eli historian hengessä. "Omituinen tunnelma", hän sanoo, "kulkea siellä, missä on kulkenut ja elellyt Paavo ukko. Tyytyväinen olen, että kävin..." (Kares: Heränneen kansan vaellus 5, s. 139-140)
Olen kerran, kymmenisen vuotta sitten ollut Lapuan kirkossa Jumalanpalveluksessa. Minua itketti koko ajan nieleskelin kyyneleitä. Siellä jos missä saatoin todeta nahoissani seinähirsiin jääneen hengen vaikutuksen, mikä loi hartaan veisuun ja Jumalanpalveluskaavan tutun poljennon kanssa ikimuistoisen tunnelman. Tunsin olevani vanhojen körtti-isien ja äitien lämpöisissä vällyissä*. Nytkin itken muiston voimasta. Kuinka arvokas kokemus! Mitä kaikkea suurta ja kaunista, harrasta ja syvää tuollainen sisältää!? Se oli sama sunnuntai, jonka iltapäivällä oli Patruunatehtaalla VIVO-nuorisosinfoniaorkesterin konsertti, missä tyttäreni oli mukana soittamassa huilua. Marika Krook taisi olla solisti.
*vällyt on rekipeitto, jonka sisäpuoli on lampaan turkkia, ulkopuoli sarkaa.