Lahkot

[PekkaV]

Ei kyllä minustakaan mikään kohta Uskontojen uhrien listassa vähääkään viitannut körttiläisyyteen, joka olemukseltaankin on kovin löyhä yhteisö. Jos sellaista joku on kokenut, niin olisiko enemmänkin kyse samahenkisten kyläyhteisöstä, jossa verhot heiluen toisia tarkkaillaan?

Sen sijaan vanhoillislestadiolaisuudessa taitaa jutussa mainittuja piirteitä olla, ainakin ahdistuneista nettikeskusteluista voisi niin päätellä. Erityisesti ehkäisykielto on kipeä asia uupuneissa perheissä. Sääliksi käy varsinkin naisia, jotka ovat joutuneet mielivallan alle. Toivottavasti sielläkin uudet tuulet puhaltavat ja nuoret naiset ja miehet uskaltavat ajatella itse.

   Kyllä tämä on yleisinhimillinen piirre: kun kuitenkin ihminen on vain sosiaalisena olemassa ja toisaalta yksilö on ainutkertainen, syntyy jännite, jonka ääripäät ovat yleinen - yksityinen. Haluan erottua joukosta. Voin erottua joukosta ainoastaan joukon jäsenenä. Ulkopuolisuus on osa identiteettiäni todistaen, että pyrkimykseni on toteuttaa itseäni.

[Viisveisaaja]

Lahkot? Kyllä niitä vaan on ja enenemissämäärin nykyajassa. Jotkut lahkot on ihan hyviä ja jotkut ei.
Jos ajattelee vaikka motoristejä omine liiveineen ja tunnuksineen, niin eikö niitäkin voi lahkoiksi kutsua?
Minusta jo nuorten jengiytyminen ja omissa pikkuporukoissaan oleminen on jonkunlaista lahkoilua.

Lahkot tuo turvaa ja samanmielisten kesken voi olla ihan levollistakin joskus.
Ei kaikki lestadiolaiset elä jonkun ikeen ja suorituskristillisyyden alla, vaan ovat ihan onnellisia lahkossaan.
Eli lahkoissa on hyviäkin puolia. Mulle ei tule pakkomieltä selittää, vaikka harakrisnassa olevalle nuorelle, että olet lahkon vanki ja aivopesty pois sieltä. Ihmiset suurinosa ajan myötä kyllä itsekkin osaa ajatella ja tehdä ratkaisunsa millaisessa lahkossa haluaa olla.

Mulle on nyt körtti porukka ookoo, mutta kuka tietää vaikka ajatukset joskus muuttuvat?
Jollekkin voi olla joku toinen vaikka katolilaisuus, niin mikäs siinä. Tilaa pitää olla kaikenlaiselle.

Toi seppoksen laittama lista oli kiva, mutta jos olisi lahkolaisen merkkejä, kuten vahva johtaja joka paimentaa. Ja vaikka olisi rajoituksia ja opetuksia rahan käytöstä, niin olisin kyllä aika armollinen silti leimaamatta ketään lahkossa olevaksi tai lahkolaiseksi.

[myyrä]

Näinhän se. Minä vain noista lahkon ulkoisista ja sisäisistä tunnusmerkeistä olin kiinnostunut; jengiliivit tai körttipuku, sama se minulle. 

[seppos]

Ei ulkonainen riitä tekemään lahkoksi, kyllä sen täytyy olla sisäistä, jotta siitä tulee kunnon lahko. Yksi lahkon tunnusmerkki on, että siitä eroaminen on tehty vaikeaksi ja sisäinen kuri on tiukka. Monissa lahkoissa eronnutta uhataan väkivallalla jos ei ruumiillisella niin henkisellä. Monissa on eronneen tervehtimiskielto jne.

[mt]

Näinhän se. Minä vain noista lahkon ulkoisista ja sisäisistä tunnusmerkeistä olin kiinnostunut; jengiliivit tai körttipuku, sama se minulle. 

Kun olen noita körttipukuisia herättäjäjuhlilla katsellut, niin aika hauskalta tuntuisi kuvitella heitä hoitamassa velanperintää.

- Jos ei maksa, rupiamme veisaamaha...

Mt

[onesimus]

Lahkossa mukana oleva ei yleensä ymmärrä olevansa lahkossa. Yhteisö antaa turvallisuuden tunteen. Mutta jos jäsen alkaa tehdä havaintoja, ettei yhteisössä kaikki ole kohdallaan, niin mitään ei tapahdu niin kauan kuin hän vaikenee siitä. Kun hän alkaa puhua vaikkapa vain muille yhteisön jäsenille huomioistaan tai julkisesti yhteisön sisällä, niin sitten alkaa tapahtua.

Ensimmäinen vaihe saattaa olla puhuttelu, jossa selvitetään, onko asianomainen todella sitä mieltä, mitä hän on puhunut. Sitten alkaa käännytys/painostus, jossa on erilaisia asteita. Jäsen saa "armon", jos luopuu ajatuksistaan tai lupaa jatkossa olla puhumatta niistä. Jos jäsen ei voi tähän suostua, niin kovemmat keinot otetaan käyttöön. Nämä keinot ovat johdon mukaan jäsenen omaksi parhaaksi.

Jos mikään muu ei auta niin yhteisön suojelemiseksi jäsen erotetaan. Tässä prosessissa käytetään monenlaisia keinoja. Johto voi salata yhteisöltä asian yksityiskohtia sanomalla, että jäsen suojelemiseksi ei voida kaikkea kertoa. Näin jää semmoinen kuva, että jäsen on tehnyt jotain aivan hirvittävää.

Joissakin yhteisöissä on kirjoitettu tai ehkä yleisemmin kirjoittamaton sääntö, ettei erotettuun voi eikä saa pitää mitään yhteyttä. Toisaalta on havaittavissa, että satunnaisissa tapaamisissa tervehditään yliystävällisesti ja voidaan puhua säästä tms. mutta esim. hengellisistä kysymyksistä ei aloiteta mitään keskustelua. Eikä missään tapauksessa keskustelua, mikä vähänkin sivuaisi yhteisöä. Kaikki yhteisössä tapahtuva  on täydellisesti arvostelun ulkopuolella.