Herätystä vai tyynyjen pöyhimistä?

[vaivattu sielu]

Olen sitä ikäpolvea, joka on nähnyt körttiseuroissa todellista synninhätää. Seurapenkin äärelle polvistumista ja vapautumista synninhädästä. Olen saanut olla ystävä Aku Rädyn kanssa. Olen saanut tunnustaa hänelle syntini ja vajaavaisuuteni. Olen saanut häneltä siunauksen elämän tielle, joka on kantanut minua tähän saakka. Olen saanut samassa rapussa asuen jutustella usein Jukka Malmivaaran kanssa ja "päivittää" körttikuulumisia niin hyvässä kuin pahassa. Lapsena ja nuorena sain paljon vaikutteita myös hänen isältään Väinö Malmivaaralta. En voi ylpeillä näillä kokemuksillani. Mutta voin sanoa, että tiedän minäkin jotakin herännäisyydestä.

Olen joutunut körttisten arvioinnin kohteeksi uskoni takia, joka ajoi minut kahdeksikymmeneksi vuodeksi vapaisiin suuntiin. Siellä toimin seurakunnan vanhimman tehtävissä. Tiedän ja tunnen siis tämänkin puolen.

Kirjoitin Lars Mikael nimimerkillä täällä foorumilla. Kirjoitukseni eivät saaneet useinkaan vastakaikua.

Nyt olen rohjennut liittyä uudelleen foorumin jäseneksi. En tällä kertaa halua olla repivänä osapuolena, vaan rakentaa sitä yhteyttä, johon meidät on kaikki kutsuttu - toivoen, että se minulle suotakoon.

[llwyd]

Usko ja Rukous -foorumilla (ennen kuin tuli ehtoollisen kieltämisestä - sangen eksentrisesti siis) banni tapasin väsymiseen asti sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan. Enkä ole vakuuttunut niistä hedelmistä, mitkä kristillisten konservatiivien (riippumatta siitä lukeeko kukaan esimerkiksi tässä ketjussa itsensä tälläiseen leiriin) parissa syntyvät. Olen näkevinäni näissä tiukoissa, tiukasti rajoja ja varmuuksia muotoilevissa ryhmissä paljon ankaraa inhimillistä vallankäyttöä ja valvontaa, heikkojen ja erilaisten tietämätöntä lyömistä, mikä minun ilmeisesti ylisallivissa silmissäni poikkeaa paljonkin sen varsinaisen Mestarimme esimerkistä, jota kai meillä on velvollisuus yrittää (aina epäonnistuen) seurata. Niinpä on tosiaan, tavallaan, myös loukkaavaa nähdä vastakkainasettelu synnintunto vs. nykyherännäisyys. Monesti se malka voi olla myös ihan omassa silmässä ja suurin huoli tulisi ehkä kantaa siitä omasta parannuksesta, kuin lavealla tiellä hurvittelevista ja juopottelevista ylisallivista ja välinpitämättömistä nykyheränneistä (mikä oli se epäilemättä liian yksioikoinen kuva minkä keskustelun avauksesta sain). Menneet ajat eivät noin yleensäkään palaa, olen itse ollut kantamassa rakasta, tummiin pukeutunutta sukupolvea hautaan. Raskaita askeleita. Paljon he tekivät virheitä ja ajoivat paljon nuorta väkeä pois liikkeestä, mutta he eivät pystyneet estämään, emme pysty mekään, toivon niin, sitä että armon sanoma kaikesta inhimillisestä heikkoudesta ja välinpitämättömyydestä huolimatta tunkee läpi. Toki jos odottaa sitä että saa sen itse temmata käsiinsä tai että joku suuri ja viisas patriarkka sen toisten puolesta tempaa käsiinsä niin saa odottaa kauan. Se vain ei ole näissä käsissä. Luojan kiitos, jos olisi niin ei se mihinkään riittäisi.

[Liisa]

Nyt olen rohjennut liittyä uudelleen foorumin jäseneksi. En tällä kertaa halua olla repivänä osapuolena, vaan rakentaa sitä yhteyttä, johon meidät on kaikki kutsuttu - toivoen, että se minulle suotakoon.

Tervetuloa 

[Progressor]

Kirjoitin Lars Mikael nimimerkillä täällä foorumilla. Kirjoitukseni eivät saaneet useinkaan vastakaikua.

Asia ei ehkä ole ihan niin yksinkertainen. Ainakin omalla kohdallani tilanne on usein se, että hyvän puheenvuoron jälkeen on vaikea sanoa mitään fiksua, ja siksi jätän vastaamatta.

No juu, aiheen vierestä meni taas.

[Mörtti-57]

Olispa armeijas alokasaikana joku joskus lohruttanu ja pöyhiny mun tyynyn ja toivottanu hyvää yätä, vaan kyllä karmeeta punkka- ja patjasulukeesia alikessut omaksi huvikseen ja arvokseen pitivät iltaasin. Patiat ja sänkyvaattehet pihalle ja takaasin petattihin useeta kertoja. Isänmaanrakkaus ei ainakaan tällä tavoon mulla heränny. Eiköhän herääminen oo ollu aina yhtä vaikiaa.


Paavali: Kirje roomalaisille
Jumalan tuomio on oikeudenmukainen

 Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.  Me tiedämme, että Jumala on oikeassa tuomitessaan ne, jotka tekevät tällaista.  Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?  Halveksitko sinä Jumalan suurta hyvyyttä, kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä? Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?  Mutta sinä olet kova etkä sisimmässäsi tahdo kääntyä. Näin kartutat vihaa, ja se kohtaa sinut vihan päivänä, jolloin Jumalan oikeudenmukainen tuomio tulee julki.  Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.

[Pirska]

Lämpimät onnittelut sinulle siitä, että oikeasti tiedät, mikä on totta ja mikä ei. Minä en todellakaan useimmista asioista tiedä, ja siksi valitsen mieluummin sen, etten tuomitse muita ellen ole ihan varma siitä että heidän tekonsa on synti. Onko se sinusta väärin?

Eihän se tietysti ole väärin. Itse asiassa on ylipäätään väärin tuomita, vaikka tietäisikin, että joku asia on synti. Jumalalla yksin on tuomiovalta.

Haluaisin silti äitinä ja kasvattajana opettaa omille jälkeläisilleni hyvinkin monista asioista, että tee näin ja älä tee noin. Monta kertaa olisi mukavaa, jos sitä tukea saisi myös seurakunnasta ja omasta herätysliikkeestä. Hengellisen Kuukauslehden sijaan olen tilannut Uusi Tie -lehden. Minusta sen voi lähestulkoon lukea kannesta kanteen ja sanoa amen. En tiedä, lieneekö sen lehden herätysliikkeen piirissä suorituskristillisyyttä, mutta ainakaan minua se ei koske, koska luen vain lehteä.

Myönnän, että Hengellisessä Kuukauslehdessä on paljon hyvää, mutta aikanani olen löytänyt sieltä sellaista, jota en oikein voi sulattaa kristillisessä lehdessä. Älkää kysykö mitä, koska en voi enää muistaa tarpeeksi hyvin, jotta voisin perustella riittävän viisaasti. Siksi en tilaa sitä. Äitini tilaa sitä, "koska se on aina tullut hänelle". Kysyin kerran, mitä hän on mieltä siitä ja siitä jutusta. "En minä lue sitä", oli vastaus.

[Pirska]

Tulipa tässä vielä mieleeni yksi asia. Tuntuu, että joka kerta kun rohkenen mainita synti tai synnintunto, minulle aletaan saarnata tuomitsemisesta. Minä olen ymmärtänyt, että vain Jumalalla on tuomiovalta.

Tarkoitatteko te tuomitsemisesta puhujat sitä, että synnistä puhuminen on tuomitsemista? Olenko minä teidän mielestänne tuominnut ja jos olen, niin perustelkaa.

[Liisa]

Näitä Pirskankin viestejä lukiessa tulee mieleen, että onko tarkoituksenmukaista, että juuri Körttifoorumilla tarjotaan tila körttiläisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen sekä julkaisujensa kritisoimiseen? Ei se ehkä sen enempää foorumin, herännäisyyden kuin H-Y:nkään asiaa edistä ja ei näin ollen ole ihan tarkoituksenmukaisinta laittaa aikaa, työtä, H-Y:n mainetta ja ainakin välillisesti myös rahaa alustan tarjoamiseen sellaiseen - mutta perinteisesti Körttifoorumilla kyllä nimenomaan körttiläisyyskritiikki on taidettu sallia... Mikäs sen körttiläisempää... Mutta siinä ja siinä on, että harmittaisiko.

[karjalaisenkyösti]

Näitä Pirskankin viestejä lukiessa tulee mieleen, että onko tarkoituksenmukaista, että juuri Körttifoorumilla tarjotaan tila körttiläisyyden ja Herättäjä-Yhdistyksen sekä julkaisujensa kritisoimiseen?

Ei se ehkä sen enempää foorumin, herännäisyyden kuin H-Y:nkään asiaa edistä ja ei näin ollen ole ihan tarkoituksenmukaisinta laittaa aikaa, työtä, H-Y:n mainetta

Eräs terveen yhteisön merkki on se, että hyväksytään kritiikkiä.
Kritiikin kieltäminen ei varmasti edistä yhteisön mainetta.

mutta perinteisesti Körttifoorumilla kyllä nimenomaan körttiläisyyskritiikki on taidettu sallia... Mikäs sen körttiläisempää...

Minun nähdäkseni körttifoorumin kritiikin sietokyky on kovin alhainen, ainakin jos vertailen sitä muutamaan muuhun foorumiin, joissa kirjoitan tai olen kirjoittanut. Eräs tietyllä tapaa samanhenkinen  foorumi (joskin moniniertaisesti suurempi) on helluntalaisperäinen NetMission, jossa aikoinani useamman vuoden kirjoittelin.
En kovin hyvää kuvaa saanut kyseisen foorumin ilmaisuvapaudesta ja moderoinnista, mutta kritiikin sietokyky sekä erilaisten uskomusten sietokyky oli kuitenkin Körttifoorumia korkeammalla. NetMissionissa ei kehuttu omalla suvaitsevaisuudella, eikä minun mielestäni olisi ollut aihettakaan, vaikka erilaisuutta siedettiinkin Körttifoorumia paremmin.

Ehkä parhaiten koen omakseni Kauppalehden keskustelufoorumin uskontopalstan, kun on kyseessä ilmaisun/uskon vapaus.
Siellä kukin saa uskoa kuinka haluaa, ei tarvitse pelätä sensuuria taikka bannia sen tähden, jos uskaltaa arvostella palvelun maksajaa tai mahdollisesti uskoo väärin. Moderointikin on mielestäni hyvin hoidettu: ei puututa "harhaoppeihin", vaan todellisiin ongelmiin, ja mahdolisimman ihmisystävällisesti.

Moniarvoisuutta ja kritiikkiä ei pidä pelätä: loppujen lopuksihan ne ovat voimavaroja, joita on hyvä hyödyntää.

Mitä tulee Pirskan teksteihin, itse en kovin helposti löydä sieltä edes kovin kummoista kritiikkiä.
Ja vaikka hän joskus ryhtyisi kriittiseksi, olisi se minusta vain terve merkki.
Minua hivenen huolestuttaa/pelottaa, jos moderaattoreiden piirissä kovin yleisesti ollaan oikeasti sitä mieltä, että hän kritisoi liikaa.

Haluaisin kysyä moderaattoreilta heidän näkemyksiään siitä, että koetteko minun kirjoitukseni körttiläisyyttä kritisoiviksi?

En oikeasti halua olla ilkeä kellekään, haluan kannustaa jokaista kohtuullisuuteen ja terveeseen avarakatseisuuteen.

PS. Lukekaapa Sana lehden viimeviikon numerosta juttu, jossa annan lausunnon Körttifoorumista.
Pidetäänkö sitä asiattomana kritiikkinä?

[llwyd]

No, en tiedä, täällä eetos on salavihkaista. Olisiko sitten kuitenkin niin että on aika luja perusta vaikka siitä ei voikaan körttiläisenä pitää mitään melua? Ehkä on hyvä että kritiikkiin tulee välillä kipakoita vastauksia, ehkä merkki elämästä, vaikka sitten niin monen mielestä väärästä. No, ainakin minulle ihmisen perinpohjainen, sisäsyntyinen synnillisyys on täysin itsestäänselvä asia, kaikkien, etenkin kaikenlaisten uskonto-pomojen, pippien ja pappien, toisten hengellisten johtajien, huonous on äärimmäisen selvää. Mutta ei kovin tunnustettua vaan malkaa on lähinnä siellä homoissa ja naispapeissa ja ties missä muussa, ja paratiisi kai jossain puhdasoppisuuden ajassa jolloin kirkko oli eettinen hirvitys ja kauhistuttava synnin pesä. Tämä on tietysti puhtaasti henkilökohtainen, osin aika epäkörttiläinen puheenvuoro - mutta luontevalta tuntuu, epäsuorasti, "saarnata" synnintuntoa niille jotka niin selvästi tuntuvat paikallistavan synnin aina jonnekin muualle, joihinkin toisiin. Ja yhtä itsestäänselvää on myös, se ettei omin voimin voi vapautua tästä epätäydellisyydestä, heikkoudesta, aina muihin suuntautuvasta mestaroinnista (sitähän tämäkin nimenomaan on). Ja ehkäpä tässä on tietty olennainen ero - passiivisuus, odottelu kun synti on tien sulkenut. Että joskohan se syntisten ystävän tie jotenkin luokse kulkisi. Koska päinvastaiseen suuntaan ei pääse. Paitsi ilmeisesti jotkut paremmat, ja niitähän tästä maailmasta löytyy pilvin pimein. Mennään siis kukin omilla eväillään, ja jotkut näin ilmankin.

[Pena]

Kun puhutaan synnistä, olisi kai rehellisintä puhua 'minun synnistäni' tai vähän pehmeämmin 'meidän synnistämme'. 'Heidän syntinsä' tai 'hänen syntinsä' saattaa jossakin tilanteessa menetellä, jos asiasta voi ottaa jollakin tavalla oppia. Sen sijaan 'teidän syntinne' tai julmimmillaan 'sinun syntisi' pitäisi epäkristillisenä tuomitsemisena unohtaa kokonaan.

Kun puhuja puhuu itsestään, hän tulee usein syvällisesti käsitelleeksi yleisinhimillisiä kysymyksiä. Silloin kuulija voi samastua häneen ja ruveta tutkimaan omaa tilaansa. Näin saattaa synnintuntokin herätä ilman tuomion henkeä.

[karjalaisenkyösti]

Kun puhutaan synnistä, olisi kai rehellisintä puhua 'minun synnistäni' tai vähän pehmeämmin 'meidän synnistämme'.

Minunkin mielestäni asia ensisijaisesti on täsmälleen noin, kuten Pena sanoo.
Pirskakin näyttää olevan ollut samoilla rehellisillä ja pehmeillä linjoilla aloituksessaan:

Herännäisyys ennen:
Meitä heräteltiin synnin unesta.

Herännäisyys tänään:
Meidän tyynyjä pöyhitään, että nukkukaa vain, ei tässä ole mitään hätää.

Näin saattaa synnintuntokin herätä ilman tuomion henkeä.

:-)

[Penanpoika]

Kun puhutaan synnistä, olisi kai rehellisintä puhua 'minun synnistäni' tai vähän pehmeämmin 'meidän synnistämme'. 'Heidän syntinsä' tai 'hänen syntinsä' saattaa jossakin tilanteessa menetellä, jos asiasta voi ottaa jollakin tavalla oppia. Sen sijaan 'teidän syntinne' tai julmimmillaan 'sinun syntisi' pitäisi epäkristillisenä tuomitsemisena unohtaa kokonaan.

Poika komppaa.

Vaikka kokemukseni nettikeskusteluista rajoittuukin vain tälle kyseiselle foorumille, on oletukseni, että foorumeilla ihmiset lukevat tekstejä ja erityisesti kirjoittavat niitä liian nopeasti ja harkitsematta.

On tärkeää lukea tunteita herättävä teksti muutamaankin kertaa ja siihen vastatessaan harkittava sanavalintojaan. Erityisesti vaikeista ja monisyisistä asioista keskusteltaessa usein tiedostamattaan allekirjoittanutkin syyllistyy kielenkäyttöön, jossa keskustelun toinen osapuoli suljetaan tiettyyn rooliin. Tämä voi tuntua tuomitsemiselta ja väärinymmärrykseltä, vaikka molemmat osapuolet olisivatkin asiasta lopulta samaa mieltä.

Mitä nukkumiseen ja valvomiseen tulee, ovat mielestäni kaikki puhuneet tähän mennessä vertauskuvin jostain muusta, kuin tukin sahaamisesta. Erityisesti Maunon kirjoitus oli sykähdyttävä kirjoitus siitä, miten konkreettisissa asioissa hengellinen ulottuvuus murtautuu osaksi elämäämme. Se, että uskonasioista ei osata puhua "oikein" ei kai tarkoita, ettei niistä osaa ajatella tai tuntea.

Synnistä on vaikea kirjoittaa ilman, että kukaan ottaa nokkiinsa. Ehkä tämä johtuu siitä, että synnintuntoa on tässäkin liikkeessä vielä jäljellä. Minuun sattuu aina, vaikka synnistä puhuttaisiin kuinka yleisellä tasolla... aina se omatuntoon koskee. Eritoten, kun Suonenjoen Herättäjäjuhlilla saarna alkoi sanoilla "Matteus oli syntinen mies."

ps. Tuntuu ikävältä, että tämäkin keskusteluketju tuntuu lopulta johtavan väittelyyn siitä kuka tuomitsee ja ketä. Olisi mukavaa lukea keskusteluita aiheesta, eikä sen vierestä. Olennaista ei ole se mihin leiriin teltan pystyttää, vaan se että johonkin sen sateelta suojatun lepopaikan saa.

[Atanasia]

Pena huomautti kyllä ihan oikein.
Vaikka muuten minäminä-keskeisyys ei ole hyvä juttu, niin
tässä tuomitsemisasiassa pitäis kyllä ensin katsoa omaa napaa.

Sanon, vaikka juuri ed. viestissäni sormea heristelin ja moralisoin  m u i t a!
Sellasta tää on  ja huoh!

On tärkeää lukea tunteita herättävä teksti muutamaankin kertaa ja siihen vastatessaan harkittava sanavalintojaan. Erityisesti vaikeista ja monisyisistä asioista keskusteltaessa usein tiedostamattaan allekirjoittanutkin syyllistyy kielenkäyttöön, jossa keskustelun toinen osapuoli suljetaan tiettyyn rooliin. Tämä voi tuntua tuomitsemiselta ja väärinymmärrykseltä, vaikka molemmat osapuolet olisivatkin asiasta lopulta samaa mieltä.

Totta. Aina ei onnistu vaikka kuinka harkitsisi.

[karjalaisenkyösti]

Pena huomautti kyllä ihan oikein.
Vaikka muuten minäminä-keskeisyys ei ole hyvä juttu, niin
tässä tuomitsemisasiassa pitäis kyllä ensin katsoa omaa napaa.

Sen sijaan 'teidän syntinne' tai julmimmillaan 'sinun syntisi' pitäisi epäkristillisenä tuomitsemisena unohtaa kokonaan.

En voi minäkään muuta, kuin olla ehdottomasti samoilla linjoilla Penan, Anastasian ja kaikkien muiden kanssa, jotka tämän asian ovat tässäkin keskustelussa antaneet välillä voimakkaastikin ymmärtää - joko suoraan taikka rivien välistä.
Minusta näyttää siltä, että jokainen tähän ketjuun kirjoittanut on vankasti tätä mieltä.

Sitä hivenen kuitenkin ihmettelen, että miksi toistelemme toisillemme niin monella suulla tätä tärkeää totuutta, ikäänkuin joku olisi tässä keskustelussa osoitellut "sinun syntiäsi" taikka "teidän syntiänne"?
Tulee väkisinkin mieleen eräs lempisaduistani: "Keisarin uudet vaatteet".

Lukekaapa ketju läpi uudelleen. Varmaan huomannette, mitä tarkoitan.
Kuinka voi asiasta, jossa kaikki ovat samaa mieltä, tulla suukopua?