Jotenkin minusta tuntuu, että en pysty selittämään asiaani niin, että se ymmärretään (lue: halutaan ymmärtää). Ensinnäkin,Olemme syntisiä, voimme luottaa vain Jumalan armoon. Kyllä tämä on ollut herännäisyydessä voimassa silloinkin kun meitä heräteltiin. Ei synnistä varoittaminen tarkoita sitä, että meidän pitäisi pelastua omilla töillä.
Tyynyjen pöyhimisellä tarkoitan sitä, että se kuva, mikä meistä körttiläisistä tulee ulospäin, on jotain sellaista, että me ajattelemme kaikessa ihan samalla tavalla kuin tämän maailman lapset. Tämän maailman lapsilla tarkoitan heitä, jotka eivät liiemmin välitä mistään herätysliikkeistä, kirkosta, Jumalasta tai Jeesuksesta, ylipäätään kristinuskosta. Meidän herätysliikkeessä on ihmiset vaiennettu. Tiedän pappeja, joilla on raitis usko, mutta jotka eivät uskalla ottaa kantaa mihinkään. Ainoastaan kaiken sallivat ottavat kantaa ja antavat meistä ulospäin kuvan, että meille ei ole mikään kielletty.
Mitäpä siinä, voihan sitä elää valheessakin, kun kuitenkin oikeasti tietää, mikä on totta ja mikä ei. Suuri mutta ovat lapset ja nuoret. Heillä ei ole elämänkokemusta ja kun heille opetetaan alusta lähtien, että ihminen saa tehdä kaikkea, mikä tuottaa mielihyvää tällä hetkellä, niin siitä ei hyvä seuraa.
Olisi mielenkiintoista tehdä gallup-testi, kuinka moni tämän foorumin käyttäjistä uskoo sen, mitä lausuu uskontunnustuksessa. Toivoisin, että kaikki uskoisivat kaiken 100 prosenttisesti. Pelkään, että tulisi seli seli -vastauksia, jossa pyöriteltäisiin lauseita niin ja näin ja todettaisiin, että nythän me elämme 2000 -luvulla ja ihmiset ovat viisaampia kuin koskaan eikä tällaisia voitaisi enää suin päin uskoa.
