Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Sanna_Malo - 07.12.05 - klo:19:14
-
Hei vaan kaikki! :D
Olen nyt ollut muutaman kerran seuroissa ja kaiken kaikkiaan korttien ideologia kiehtoo ihan yksinkertaisesti sen takia että "olen samaa mieltä"!
Miten korttiläisyys mielestänne eroaa luterilaisuudesta, mitä körtiltä vaaditaan ollakseen körtti?
Miten minä voin tulla körtiksi, jos sitä haluan, vai onko ihmiset vain "körttiläisiä"?
Olen lueskellut tätä körttisaittia ja olisi helpompaa jos joku kertoisi elämästään körttinä/körttiläisenä...
-Siunausta!
-
körttiläisyys ei eroa luterilaisuudesta millääm lailla piste ja loppu. ^^
-
Körtti on se joka itsensä körtiksi määrittelee, uskontokunnasta tms riippumatta. Jos tuntee olevansa körtti, ja kokee herännäisyyden ajatukset itselleen läheiseksi, ei siinä tarvitse muuta.
Henkilökohtaisesti olen tästä saanut ystäviä, ymmärrystä, turvaa ja rakkautta.
Siinä Eevi on mielestäni oikeassa, että emme me ole mikään erstäytynyt lahko, vaan osana Lutherilaista kirkkoa tässä eletään.
Kyse on lähinnä Paavon ja kumppaneiden "Hei, Näinkin voi ajatella!" -jutusta.
-
Miksi minä päädyin körttien seuraan ja nautin seuroista? Siellä saan olla - minä. Rikkinäinen, väsynyt, veisuutaidoton, joskus hiljaa, joskus pohtia ääneen murtuneen minäni suhdetta Jumalaan... Minun EI tarvitse leikkiä oikeaoppista tai pyhimystä. Kukaan ei katso kieroon, vaikka vetäsin korviksen korvaani piiiiiitkästä aikaa.
Pöydälläni on useammin auki Siionin virret ja Virsikirja kuin Raamattu. Ehkä tuokin on osa körttiläisyyttä - en tiedä. Suhteeni Raamattuun on muuttunut hengellisen väkivallan seurauksena liian ahdistuneeksi, että pystyisin sitä pitämään pitkään auki naamani edessä. Siionin virsistä ja virsistä voin löytää Kristuksen, joka kantaa kotio. Onko tuokin osa körttiläisyyttä? En tiedä. Se on osa minua.
Niin ja miten eroaa luterilaisuudesta? Ei mitenkään. Kaikki tuntemani körtit käyvät sunnuntain jumiksessa melko tiiviisti ja he eivät katso sitä, onko alttarilla nainen vai mies. Kummatkin kelpaavat heille. Niin myös minulle...
Teme
-
Kerhon omilta sivuilta löytyy faktapläjäys joka kuvailee körttiläisyyttä.
http://www.h-y.fi/herannaisyys.html
-
Elämäni körttinä on samanlaista kuin monella muullakin suomalaisella. Kossua juon, ja olutta. Pääosin kuitenkin vettä ja kahvia. Makkaraa syön, toisaalta moni muukin ruoka menee. Pelkästä kasvisruoasta en pidä. Automerkeistä Opel on itseäni lähellä, toisaalta pösöillä on oikein leppoisaa ajelle (ei noilla uusimmilla enää). Ainut poikkeavuus valtavirtaan on se, että käyn silloin tällöin seuroissa. Elämäni körttinä on luultavasti aika samanlaista, kuin elämä kenä tahansa suomalaisena. Ehkä uskonto on lähempänä sydäntä kuin muilla, mutta muuten massaa. Oikein kivaa on olla körttinen!
-
Vastaukset oli sellaisia kuin osasin odottaakin! :lol:
Siinäpä sen hienous onkin ettei tarvitse "julistautua" minkäänlaiseksi!
Monessa kirkossa ja lahkossa se viekin mielestäni ihmiset eroon Kristuksesta kun julistaudutaan jotenkin "paremmiksi kuin muut"´j aon suorastaan pakonomainen tarve olla oikeassa uskon suhteen. Eikö tärkeintä ole oma henkilökohtainen suhde Jumalaan ja sen ymmärtäminen että olemme inhimillisiä olentoja kaikkia ja se että toisen "paras" ei ole sama kuin toisen?
Pääasia mielestäni on se että yrittää parhaansa, uskoo armoon ja Rakkauteen.
Hyvää adventtia kaikille, palataan asiaan!
-
Niin ja miten eroaa luterilaisuudesta? Ei mitenkään. Kaikki tuntemani körtit käyvät sunnuntain jumiksessa melko tiiviisti ja he eivät katso sitä, onko alttarilla nainen vai mies.
Offtopikkia:
Mielestäni tässä kysymyksessä on eroa sillä, puhutaanko juurikin luterilaisuudesta vai korkeakirkollisuudesta nykyisessä ev.lut.-kirkossa. ;)
Mitä körttiläisyyteen tulee, niin kuten kaikissa herätysliikkeissä, siinäkin on omat hyvät ja huonot puolensa. Tiettyjen ominaispiirteiden lisäksi opillinen väljyys ja liberalismi kuvaavat kai nykykörttiläisyyttä, ja koetaanko se sitten hyvänä vai pahana, riippuu siitä, keneltä kysyy. Äärimmilleen viety körttiläisyys kun tuntuu olevan jopa Raamatun sanan kanssa ristiriidassa. Mutta Siionin virsistä tuskin kenelläkään on vastaan sanomista. Niihin kiteytyy körttiläisyyden rikkaus.
-
Ei kai ole opin väljyyttä, jos halutaan olla selkeitä ja yksinkertaisia. Opillista avaruutta siitä kyllä kehittyy. Liberaalikin voi luultavasti olla ja välttää kuitenkin löperyyden. Körttiläisyyden olen kokenut rehellisenä tietoisuutena hyvän Jumalan suuruudesta ja raadollisen ihmisen pienuudesta. Sillä raadollisella ihmisellä körttiläisenä tarkoitan tietysti yleensä itseäni.
-
Minä olen ihan syntymäkörtti sekä äidin vanhempien että isänäidin puolelta. Minulta ei siis kannata kysyä, jos miettii, voiko körttiläiseksi tulla.
Eikä varmasti kukaan rupea sanomaan, että "et voi olla körttiläinen, koska olet/et ole sellainen ja sellainen..."
Niin. Olen siis ihan syntymäkörtti, joka kesä herättäjäjuhlilla pyörinyt (jo kuusiviikkoisesta :D ) ja siionin virret ovat kyllä todella sydäntä lähellä. Seuroista minut saattaa myös bongata, on se vaan niin kivaa veisata porukalla. Ja kuunnella muiden puheita, varsinkin, jos on aiheesta omakohtaisia kokemuksia.
Monta asiaa on selvittämättä, ja kun yksi ratkeaa, tulee kaksi uutta. Voisiko joku viisas kertoa, että jos on körttiläinen, onko automaattisesti myös herännyt, vai onko siinä jokin ero?
Siionin virret on kyllä ihan best. Etten sanois.
-
Körttiläisyys on kyllä pirullinen juttu: luulenpa että minkä tahansa muun uskonnollisen taustan kanssa olisin itsestäänselvästi päätynyt ateistiksi, mutta Siionin virsien ja Paavon näkyjen kanssa on vaikea väitellä - ne kun eivät pyri väittelemään ja hallitsemaan, en tälläistä hiljaista, lämmintä liekkiä ole missään muualla nähnyt.
-
... en tälläistä hiljaista, lämmintä liekkiä ole missään muualla nähnyt.
Kaunista, kaunista, llwyd!
-
Samoilla linjoilla edellisten kanssa...oppia ei erikseen ole muuta kuin kirkon oppi...saat tehdä tästä "uskonnosta" sellaisen kuin itse haluat... :P
-
Joka aamu on uusi armo, ja myös päivittäin jatkuvasti. Vuorokauden kierto sinänsä on armoa, sillä Jumala on antanut meille armahtavan unitiedottomuuden ja alitajunnan välineiksi identiteettimme pysymiseksi koossa.