Jostain syystä kirkossa tapahtuvat sielunpurkaukset ovat heti hiljennettävä ja niitä kaikkia sielunpurkauksia ja tunnontuskia valvotaan tarkasti.
Ei ole kuten körttiseuroissa, jossa kuka vaan saataa alkaa pitämään puhetta, vaan tiukasti vartioidaan, että väki kirkonmessuissa on hiljaa ja ei villiinny.
Kerran olin Kandekan kirkossa ja kuoroalkoi jostain syystä veisaamaan, anna lamppuuni öljyä Herra.
Lapset villiintyi kirkossa ihan mahottomasti ja alkoivat tanssia ja kiljua ja sätkiä, ei juomaan ja polttaan.
Onneksi saatiin järjestys sinne sitten.
Yksi evankelista muistaakseni Riitta Ylipahkala sanoi kerran, kun joku alkoi seurustelemaan jonkun oliko vanhemman herran kanssa, että ei hän osaa ottaa akntaa. Ei uskovat ole puusta tehtyjä.