Jo kuusivuotiaana Paavo oli kerran ollut isänsä kanssa kirkossa. Kun pappi saarnasi Kristuksen kuolemasta, poikasen huomio kiintyi saarnaan ja hän kysyi levottomana "Kuka on tapettu".
Paavo Ruotsalainen oli joutunut lakihenkisyyden valtaan. Ahdistus synneistä ja huoli perille pääsystä pakotti hänet pitkälle matkalle Jyväskylään. Kerrotaan, että hän kulki välillä hiihtaen välillä jalkapatikassa. Ahdistus oli niin kova, että hän välillä katseli tukevia puiden oksia päättääkseen päivänsä. Matkalla sepän luo olivat Paavon kontista pettueväätkin loppuneet ja hänen oli turvauduttava ihmisten apuun.
Kun hän sitten vihdoin asteli seppä Jaakko Högmanin ovelle, seppä seisoi pajassaan tarkastellen vasta valmistunutta lukkoa. Lukosta tulikin vertauskuva ja enne siitä, miten Paavo tulevaisuudessa joutui hoitamaan monen lukkoon menneen ihmisen sielua, niin että sieltä purkautui syntien paine.
Seppä otti vieraansa vastaan jurona ja jyrkkänä. Kerrotaan hänen lausuneen jonkin karkeankin sanan Paavolle. Seppä koetteli Paavoa ajatellen, että hädässä oleva ei loukkaannu. Paavo kertoi avoimesti kymmenvuotisista taisteluistaan, ja seppä totesi hämmästyneenä, että savolaisella nuorukaisella olikin tosi hätä.
Paavon valitettua etsimisensä hyödyttömyyttä seppä vastasi: "Ystäväni, yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki muu. Evankeliumin runsaslukuinen armo on kätketty sielustasi. Sinä et ole osannut, niin syntisenä kuin oletkin, lähestyä armoistuinta Vapahtajalta, pyytäen armoa armon lisäksi, niin kuin hän on luvannut: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut ja minä tahdon teitä virvoittaa ja joka minun tyköni tulee, sitä minä en heitä ulos".
Högman esitti Paavolle armojärjestyksen ja selitti, miten syntinen vanhurskautetaan ainoastaan armon kautta, ilman ihmisen ansiota. Hän luki Paavolle Thomas Wilcoxin kirjaa KALLIS HUNAJAN PISARA KRISTUS-KALLIOSTA eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille.
Kun peite otettiin pois, avautuivat Paavon ymmärryksen silmät ja hän tunsi salaperäisen armonvoiman tunkevan läpi koko sielun.
Paavon lähtiessä pitkälle paluumatkalle seppä sanoi hänelle eron hetkellä: "Jos siellä on kiusattuja sieluja, ojenna heitä ahtaalle portille. Ja kun kotiin mentyäsi erotat itsesi maailman seurasta ja alat noudattaa Vapahtajan esimerkkiä, tulet sinä pilkatuksi ja vainotuksi ensin oman huonekuntasi puolelta samoin kuin Vapahtajakin lihansa päivinä".
Kerrotaan Paavon lähteneen sepän luota kevein askelin ja niin kiireisesti, että hänelle tehdyt eväätkin jäivät pois matkasta.
(Otteita Aapeli Saarisalon kirjasta Erämaan vaeltaja Paavo Ruotsalainen sekä muita lukemiani muistikuvia Paavo Ruotsalaisesta)