Tulipa taas kuunnelluksi yhtä suosikkilevyäni, HY-nuorten kuoron Soikoon sydämestämme -cd:tä. Jälleen kerran tuli ajatelleeksi tuon SV230:n kohdalla, että sen sanoma on jotenkin imeytynyt itseen äidinmaidosta, tämä herännäisyyden asenne: "jokainen päivä alkava on Herra hallussasi" - ei omassa hallinnassa, ei jonkun arkkipiispan hallinnassa, ei viisaiden teologien hallinnassa. Tätä kai voi pitää olennaisena osana sitä sinä ydin-eetosta, joka sisältyy myös Paavon piikkiseen "oppiin". Kirkko, kirkon perinteet, kirkon omistamat "opit" ovat tomua absoluuttisen Jumalan edessä: omalla viisaudella, omalla varmuudella ei päästä mihinkään, ei minään päivänä, ei tänäänkään. "Kun päivän matkan talutit, taluta kotiin asti."