Riitta, tuo kokonaiskuva Paavosta on hyvin moniulotteinen.
Tuo lainauksesi on mielestäni juuri sitä oikeaa Paavoa, johon itsekin olen eri teksteissä törmännyt.
Tuo esiin tuomasi tekstilainaus on totta silloin, kun sitä käsitellään siinä yhteydessä, jossa sitä on tarkoitettu käsiteltävän.
Niin myös minunkin tuomani lainaukset ja kaikki muutkin lainaukset.
Esim. tuomassasi lainauksessa puhuttiin Raamatun lukemisen vaaroista.
Myös se lukeminen voi olla vääränä tulppana, jos sitä tehdään väärin.
Tuosta ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että Raamatun lukemista pitää välttää (ja tätähän sinä et väittänytkään) - ei missään tapauksessa, vaan sitä pitää edistää.
Tarkoitan, että minusta näyttää siltä, että monesti Paavon ajatuksia ensin lainaillaan ja niistä tehdään joskus sellaisia johtopäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa Paavon näkemysten kanssa.
Raamattu oli Paavolle tärkeä kirja, sitä hän luki.
Jossain oli maininta siitä, että varsinkin Ilmestyskirja Paavon Raamatussa oli erittäin luetun näköinen.
Jonas Lagus taas eräässä kirjeessään totesi, että Raamattua luetaan liian vähän, se on tärkein kirja.
Mitä tulee hurmoksellisuuteen tai kielillä puhumiseen Paavo oli siinä paljolti Olavi Peltolan linjoilla: silloin kun ne ovat rakentavia, niitä ei saa kieltää, silloin kun ne eivät ole rakentavia, niitä pitää välttää.
Henrik Renqvist mielestäni suhtautui kielillä puhumiseen täysin kielteisesti - toisin kuin Paavo.
Meillä on erilaisia näkemyksiä näistä ytimen ympärillä olevista asioista, silti voimme olla samaa perhettä.
Paavo ja Henrik eivät tainneet tulla toimeen keskenään, mutta olen vakuuttunut, että samaan perheeseen kuuluivat, eivät vain jostain syystä ymmärtäneet toisiaan.
Omassa arvoasteikossani Paavo niin kuin Henrik ovat varsin korkealla.
