Tunnen Päivin opiskeluvuosilta, ja tunnen hänen uskontulkintansa.
Sama ajatustapa painoi minua lukioikäisenä, sillä olin vakuutettu siitä että joudun kadotukseen jos en julista jotakuinkin kuten Päivi nyt.
Muistan uskoontulon, kauhun siitä etten pysy uskossa (?) enkä todella tiennyt mitä se merkitsee.
Toukokuisena perjantai-iltana palailin kotiin siinä kahdeksan tietämissä, ja näin kuinka kaunis oli auringonlaskun punaama taivas, ja Etelä-Haagan varovainen viherrys, ja sanoin Jumalalle, ei tästä tule mitään, en minä pysty, en jaksa.
Olin ottamassa koko maailman Vapahtajan taakkaa kapeille harteilleni tietäessäni mitä Jumala todella tahtoo --- enkä tiennytkään.
Tahtoisin tavata Päivin pitkästä aikaa ja kysellä häneltä itseltään yhtä ja toista. En luule tietäväni, miksi hän ilmaisee sellaisia mielipiteitä kuin olemme saaneet kuulla, ja joutuuko hän omasta mielestään Helvettiin, ellei niin julista. Se nimittäin on melipuolinen ja ihmiselle mahdoton taakka kantaa.