Minä taas ihmettelen että miksi ihmeessä kaikkien sitten pitäisi "etsiä itselleen yhteisö"? tarkoitat kai uskonnollista yhteisöä koska eihän kukaan voi käytännössä välttää kuulumasta mihinkään yhteisöön, esim. työyhteisö jne. Kertooko se mielestäsi epäitsenäisyydestä ettei ole tarvetta hakeutua uskonnollisen yhteisön jäseneksi?
No eipä kuulu ei. Mutta kun nyt kumminkin otit asian puheeksi niin kerron että otan yleensä vain osaa keskusteluihin jotka minua kiinnostavat ja kerron mitä mieltä mistäkin olen. Jos asia liittyy ko. aiheeseen, en välitä siitä että olen mahdollisesti sen jo tuonut esille. Mutta jos tämä kiusaa sinua niin voithan hypätä yli ne viestit joissa mielestäsi toistan itseäni.
Mielestäni minä nimenomaan suhtaudun rauhallisesti. (?)
Mutta miksi kaventaa ilmiö koskemaan vain ns. ääri-ilmiöitä? Minua kiinnostaa se että uskonnollisissa yhteisöissä aina jossain määrin pyritään hallitsemaan jäsenten ajatuksia ja käsityksiä. Onko tämä jotenkin kiusallinen aihe?
Noinkin voi tietysti ajatella. Mutta kivien heittelyä ja kirjojen polttamista aina edeltää paljon vaiheita jotka ovat värisävyiltään epäselviä. Minua kiinnostaa ennenkaikkea asian juuri, sen perimmäiset syyt. Minkälaisesta alustasta kasvaa minkäkinlaisia kasveja? Mitkä ravintoaineet ruokkivat näitä taimenalkuja joista kaikista suinkaan ei kasva lihansyöjäkasveja? Mitkä ovat ideologian juuret ja kasvualusta?
Ei minun mielestäni tarvitse tapahtua mitään hirveää ennenkuin asioista saa olla kiinnostunut ja nostaa niitä puheenaiheiksi.
Tutki rauhassa. Sitten 30-luvun meillä ei kuitenkaan ole hirveitä tapahtunut. Ehdotan edelleen sitä historiaa, myös kirkon. Yleensä nuo ilmiöt eivät kasva hitaasti, vaan lentävät silmille odottamatta. Saksassakin alkoi olla rauhatonta pian Versaillesin rauhan jälkeen, kun kuolleet oli kuopattu ja Hindenburgin hallitusponnisteluihin petytty. Mieti vaikka Jugoslavian hajoamista. Eilen sinulla oli ihan ok naapuri, sitten yhtäkkiä se olikin pelkkä serbi tai kroaatti tai mikälie musulmaani, ja ammuit sen. Työyhteisöissäkin juttu menee näin. tuo niin sanottu halkominen eli splitti hyviksiin ja pahiksiin kylläkin tulee kuin salama! Tämä on psykologinen fakta. Jos jotakin kautta siihen pääsee, on se ainoastaan oman vihamielisyyden kanssa tehty sovinto. Sitä ei voi tehdä toisen puolesta.
Nuo viimeaikaiset kommenttisi olivat - hm - ehkä - hm- etäämmällä rauhallisesta, kuin muutamat muut. Olet jokseenkin kärjekäs ja poleeminen, ja siitä saa rauhattoman vaikutelman, ehkä aiheetta, varmaan minustakin saa vähintään poleemisen. Se kommentti kansasta joka on niin tyhmää ettei itsekään tajua tyhmyyttään hieman ihmetytti useampia, mutta sattuuhan tekevälle.
Minun puolestani, ole rauhassa etsimättä tai kuulumatta mihinkään, ellet tahdo. Oletan että toistenkin? Kunhan hyväksyt toisten halun kulkea jossakin mukana, on juttu ihan OK. Kai nyt ihminen saa olla rauhassa menemättä mihinkään. Olin itsekin erinäisiä vuosia, muten minä siitä välittänyt kenellekään kummemmin kertoa. Kun olin niin olin. Menin taas kunn oli aika.
Toisten auttaminen onkin temppu ja miten se tehdään.
Saanko kysyä: Miksi koko menoista täytyy sitten keskustella, ellet edes halua? Ethän sinä siihen toisilta lupaa tarvitse, omiin valintoihisi. Mutta, muutapa muut mieleisiksesi, ei onnaa, vaikka tahtoisi kuinka hyvää - sitä tarkoitin sillä että ei kannata mesoa.
Itse jäisin pois piittaamatta pennin peippoa siitä mitä joku sanoo, mietin, kertoisinko sitä edes kenellekään,. Joku tahtoo yhteisön, ja yleensä ehdotetaan omaa seurakuntaa.
Eli mistä melske ja meteli? En usko, että kukaan tulee sinia kotoa muiluttamaan - ja ainahan voi asettaa turvalukon.
Saatan erehtyä, mutta minusta tässä jutussa toistat itseäsi. Luen juttusi aina, koska kirjoitat usein kiinnostavasti. Joskus petyn vähäsen - ihan kuin potisit jotakin ihme käännytystraumaa. Semmoiset kannattaa hoitaa pois. Ei niissä mitään niin outoa ole. Muuan E.E. kiskoi minut elämän puolelle kun itse koin pahan tällin. Mitä sitä itseään kiusaamaan. Jos on vakuuttunut siitä että yhteisö on tarpeeton, miksi edes kysyä? Eikö kysymyskin ole vähän tarpeeton? Vahan kuin pitäisi purjehtimisesta ja juoksisi yhden luota toisen luo ja kysyisi pitääkö minun pitää vai olla pitämättä purjehtimisestya. Ei siinä sen kummempaa.
