Adventtina vasta laittelen jouluvalot terassille --- nyt ne sinne kelpaa laittaa, kun lasitin sen puolikkaan joka jää katon alle, vaikka hieman hirvitti, että osaako kesällä siilit täällä sitte kuljeksia, jätänhän mie sen edestä auki totta kai. Nyt olen nauttinu kun pelargoniat kukoistaa ja tuijista sain hauskan vihermetsän lasin eteen.
Joulu merkittee suuresti perhettä, Anttolan kirkkoa ja musiikkia. Siiluille olen järjestelly hyvää hoitoa, vaikka niitä tulee ikävä niin en kyllä vie enää niitä mukanani, Herra Hugo kerran oli ja järkyttyi.
Joskus olen ollu aivan itekseni ja viihtyny… söin jouluateriaa ja soitin nokkahuilulla joululauluja kunnes naapuri tuli postiluukusta raivoissaan noin sisälle, en yhtään huomannu että kello on vaiks mitä, ne oli hyvin herkkiä... Oli kuusi kynttelit ja oireethan mun pakotti jäämään kotio. Ei se jotenki haitannu… Siitä on nyt olisko 15 vuotta jo.
Tänä vuonna olen saanu aikaan surkian vähän lahjoja, kun tavallisesti niitä on vyöry. Kerran tuli sukkahälytys vasta 4. adventtina jolloin sitte neuloin niitä 12 paria... Lanka hiersi sormeen haavan jo. Ne oli niitä kirjavia lankoja, ja kun en ollu tottunu niin ne viehätti. Elän toivossa, että iskee samanlainen iili, vaikkja niitä tosin myyvät tuossa ylikulussa, jotta jos ostais, hinta on säällinen.
