hihhuloimasta
En ole aikaisemmin kuullut sanaa hihhuli muuten kuin lestadiolaisista. Ensimmäistä kertaa herännäisyydestä. Jotkut lestadiolaiset uskovat, että vain lestadiolaiset pelastuvat. Ei ole ihme, jos jopa luterilaisten pappien veljet ovat niitä vainoamassa. Minunkin on vaikea uskoa, että joku, joka pilkkaa julkisesti Siioninvirsiä Körttifoorumilla on pelastettu kristitty. En ole tarvinnyt itse ainakaan pilkata roomalaiskatolisella foorumilla novus ordoa, enkä ortodoksifoorumilla ikoneja, enkä reformoidulla foorumilla Geneven psalttaria. Pitäisin sellaista itsessäni niin alhaisena tekona kuin osaan kuvitella. Mutta joku voi tulla körttifoorumille pilkkaamaan Siioninvirsiä kamaliksi ja kuvottaviksi ja ties mitä vielä ja uskotella, että hän on veljensä kanssa Jumalan valittu. Olen kai väärässä, kun olen olettanut, että Jumala armossaan pelastaa ihmisiä kaikissa niissä seurakunnissa ja vielä paljon muissakin.
Ehkä lestadiolaiset ovat oikeassa. Lehdistössä joskus on negatiivinen kuva niistä. Mutta melkein kaikki, jotka tunnen, antavat poikkeuksellisen kristillisen kuvan itsestään. Muistan Amerikassa kun kävin vanhempieni luona ja eräs lestadiolainen pappi vaimonsa kanssa kävi vanhempieni luona kylässä. Vanhempani eivät löytäneet sanoja ilmaisemaan miten paljon arvostivat häntä. Minäkin sain tosi hyvän kuvan heistä, ja olin äärettömän pettynyt kun menen uudestaan Amerikkaan ja he olivat kuolleet.
Yksi poikkeus oli se minulle tuttu lestadiolainen, joka hakkasi aina vaimoaan, jolla oli alkoholiongelma. Kun hän lankesi juomaan, niin mies luuli tekevänsä Jumalan työtä. Se on ainoa poikkeus minun tuttavapiirissäni.
Niin, kun ajattelen niitä hihhuleita, mielluummin olisin hihhuli kuin eräitten pappien veljet, jotka vainoavat ihmisiä vain siksi, että veisaavat Siioninvirsiä.
