Heräteostin eilen lahnan, kun ihan tavismarketin kalatiskissä oli rivi pulleita sellaisia eikä hinta päätä huimannut. Valmistin kuten kotona aikoinaan: suomut ja sisälmykset pois, sekoitetaan venhäjauhoja ja suolaa ja ripotellaan vatsaonteloon ja loput paistopussiin kalan kanssa, ravistetaan, pussin kulmaan pikku reikä ja pellillä uuniin reiluun sataan asteeseen ainakin viideksi tuntia. Tällä systeemillä ruodotkin pehmenee syötäväksi.
Maistuu samalta kuin silloin ennen, mutta ei maistu. Siis ei maita.
Ehkä voin siirtää tämän ruokalajin muistojen joukkoon.
Jotenkin särkikalat nenääni haisevat verelle eli
raudalle, siinä missa esim. ahvenessa on mieto laukan tuoksu. Tsekkasin nyt Finelistä, ja kyllä, särjessä ja lahnassa on hieman enemmän rautaa kuin vaikka juuri ahvenessa. Onko tämä nyt sama juttu kuin se ettei naudanliha oikein nykyään ota upotakseen?