Körttifoorumi

Keskustelu => Testialue => Aiheen aloitti: Sanneli - 30.08.05 - klo:20:58

Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 30.08.05 - klo:20:58
Olipa kerran saari nimeltä...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Anonymous - 30.08.05 - klo:21:25
PAHOLANSAARI!!! :twisted:  :twisted:  :twisted:  :twisted:  :twisted:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 30.08.05 - klo:22:40
Saaressa syötiin hyvin ja tehtiin kaikenlaista melko pimeää puuhaa. Jopa niinkin hämärää, että kerran...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Anonymous - 31.08.05 - klo:09:49
...itse pääpiru Simo Korkalainen hämmästeli ja kummasteli asiaintilaa.(Tässä välissä on myös aiheellista korjata, että Paholansaaressa :evil: ei suinkaan syöty hyvin vaan PAHOIN  :evil:  :twisted:  :evil: ).Mutta mistä Simo hämmästely ja kummastelu siis johtuikaan.Oli sattunut niin, että...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: myyräpartio - 31.08.05 - klo:11:17
(http://www.tehas.org/misc/uutiset.jpg)

loppu.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: jude - 31.08.05 - klo:12:29
Kun uutiset olivat päättyneet, kerääntyi Paholansaaren väki yhdessä suremaan jälleen uutta moottorinhajoamista, jonka ansiosta Rimi Käikkönen ei ollut päässyt maaliin. Sabotaasiakin epäiltiin, sillä Korkalaisen aisapari Osmoosimies oli...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 31.08.05 - klo:15:04
...katkera siitä, että hänen kuorma-autonsa oli yritetty varastaa hiekkalaatikolla jonkun toisen lapsen toimesta vuonna kivi. Näin hän ainakin kertoi viitosleiriläisille Paholansaaressa. Siksipä...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Anonymous - 31.08.05 - klo:15:29
...Osmo keräsi kaiken energiansa ja pesi hiuksensa.Osmo pestattiinkin Lorealin mannekiiniksi, sillä onhan Osmo sen arvoinen...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 31.08.05 - klo:16:04
ainakin omasta mielestään. Hyvin alkanut mallin ura sai karmean lopun kun keskellä kriittisintä catwalk-osiota yleisön joukosta hyppäsi susikoira Roi yltäpäältä.....
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Anonymous - 31.08.05 - klo:16:11
...VERESSÄ :evil:  :evil:  :twisted:  :twisted: .

Samaan aikaan toisaalla eräs pöllö ulisi oksallaan, eikä välittänyt pätkääkään mitä muut siitä ja tässä lauseessa esiintyvistä kieliopillisista virheistä ajttelevat.Ihailtavaa, eikö totta.

Palatkaamme kuitenkin takaisin Paholansaareen, jossa...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanna - 31.08.05 - klo:18:21
...muut miettivät kuumeisesti mitä tehdä onnettoman Osmon suhteen. Koira oli nimittäin hotkaissut suuren osan Osmomme kallisarvoisista hiuksista, ja hän oli vajonnut syvään masennuksen tilaan. Osmo vain istui kaikki päivät pirtissä ja repi sivuja vanhoista Saaren virsikirjoista YKSI kerrallaan. Ongelmaan ei tuntunut löytyvän ratkaisua kunnes...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: mannaryyni - 31.08.05 - klo:19:17
...paikalle käveli pitkä laiha mies Miksu ystävänsä lingon kanssa.
He kyllä tiesivät mitä tehdä, sillä....
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: jude - 01.09.05 - klo:14:51
... heistä uhkui sellainen nuorisosihteereihin oikeutetusti assosioituva nohevuuden henki. Kaikki riemastuivat kovin, ja tuota pikaa vietettiin Paholansaaren kuuluisassa Hjallis-hunajan Pisamassa kekkereitä, joissa prolejen keräämät 280 litraa mansikoita ja mittaamaton raparperivarasto hupenivat vauhdilla suruaikaa viettäneiden ammottaviin kitoihin. Äkkiä Miksu, tuo viisas mies, sai idean: ...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 01.09.05 - klo:17:08
...Parturin sakset surraa surrurrurrur. Halleluja, ylistys, kiitos, nyt hiuskolehtimme tuotti sen verran, että siitä voitiin leipoa Osmolle uudet hiukset. Ja toisin kuin sadussa Keisarin uudet vaatteet, Osmon uudet hiukset olivat varsin kaunista katsottavaa. Ja kirjavat ne olivat! Osmo...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 06.09.05 - klo:23:50
...siis päätti leikata ne välittömästi pois ja uhrata vitosleiriläisten messutessa Paholansaaren pahimukselle: Metsänpolttamisenvastustaja-Moosekselle. Metsänpolttamisenvastustaja-Mooses kohotti...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 07.09.05 - klo:15:37
...päätään ja järkyttyi, kun haistoi savua, joka tuli kodasta, jossa pikku rippikoululaiset paistoivat makkaraa. Ja mitäpä muuta siellä poltettiin kuin puuta! Metsänpolttamisenvastustaja-Mooses oli KAUHUISSAAN! Osmo lupasi auttaa, jos saisi vastineeksi uudet hiukset. Kaksikko punoi juonen...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 07.09.05 - klo:18:38
pajunköydestä ja syöttivät sen julmuusteosta vastuussa olevalle Tuomakselle,joka oli juuri papiksi naamioituneena usuttautunut viattomien pikkuisten kirjavaan joukkoon. Tilanne vaikutti jo kaksintaistelulta (johon liittyivät Tuomaan ja Mooseksen pitkään muhineet henkilökohtaiset kostot ja kaunat) kunnes hurjan tilanteen ja  katsojat pysäytti valtava mäiskähdys! Lattialle oli pudonnut valtava vesimeloni mehustaen kaikki yltäpäältä. Katton rajasta kuului  hohotus...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 08.09.05 - klo:10:21
...johon kukaan ei varsinaisesti kiinnittänyt huomiota, koska kaikki juoksentelivat sinne tänne hotkien meloninpalasia. Pian Tuomas ja Mooseskin istuskelivat sulassa sovussa ja läiskivät toisiaan selkään meloninsiemenien kurkkuuntarttumisen ehkäisemiseksi. Katonrajasta tilannetta seurasi tyytyväinen hymy kasvoillaan...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 08.09.05 - klo:16:30
...pajunkissa. Eikä se ollut mikä tahansa pajunkissa vaan Pajunkissa. Ja se ihmetteli, minne kummaan oli pajukko tuolta metsiköstä kadonnut. Sitten se oli nähnyt pajunköyden, jota parast'aikaa syötettiin Tuomakselle. Pajunkissa ei pitänyt siitä, mitä näki, se kun oli kovin lempeä luonteeltaan, eikä muutenkaan pitänyt siitä, että hänen ystäviään käytettiin riidan välikappaleena. Siispä hän käänsi tappelupukareiden huomion muualle pudottamalla melonin. Alhaalta kuului laulua ja sana "sitoutumiskammoinen" toistui useampaankin otteeseen. Pieni Pajunkissa...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: jude - 14.09.05 - klo:09:09
...antoi mielensä tyhjentyä maallisista murheista ja levitoi Pirtin räppänän kautta tummalle syystaivaalle, jossa kuu paistoi makkaraa. Makkara houkutteli hänet uskaltautumaan vielä pidemmälle, mutta kuuhun päästyään hän huomasikin makkaran olevan tehty...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 14.09.05 - klo:09:25
...tofusta! Pajunkissa mietti, että mitään terveysmakkaraa ei ainakaan syö ja päätti paistaa lättyjä, nyt kun oli kuukin lähellä, ettei tulisi vaikeuksia heittää loppuja kuu-ukolle. Harmi, että oli yö, joten aurinko aurinko ei lättyjä paistanut. Muuten auringon lättyjä olisi kyllä ollut hauska maistaa. Eikä täällä näkynyt puitakaan, joihin olisi lättyjä voinut kiivetä syömään :cry: ja niinpä jäivät sekä Kuu-ukko että Pajunkissa ilman lättyjä. Mutta silloin...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 14.09.05 - klo:22:21
hyvin outo lintu pärskien ja rämisten, mutta kuitenkin oudon sulavahkosti , liisi nokasaan kukka ja kynsissään hymyilevä käärme. Lintu pysähtyi, ja istuutui tyhjän päälle. Siinä se lauloi oudon laulun oudoilta sävelkorkeuksilta. Pajunkissa...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 21.09.05 - klo:14:23
...säikähti niin, että oli kuin puusta pudonnut, mutta, kuten totesimme edellä, kuussa ei ollut puita, joten Pajunkissa ei edes olisis voinut pudota puusta. Siispä hän halusi saada vähän järjestystä asioihin ja päätti nousta linnun selkään ja lentää takaisin Tellukselle. Mutta silloin tuli kuunpimennys ja...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 15.10.05 - klo:13:18
kutsui Pajunkissan luokseen teelle. Kuunpimennys kertoi suuria tarinoita kaukaisista ajoista ja paikoista. Pajunkissa nuuhki teen suloista tuoksua ja painautui syvemmälle Kuunpimennyksen nahkaisen nojatuolin syleilyyn. Olennon keinuva ääni kuljetti Pajunkissan viimein syvään uneen.

Kuunpimennys huokasi syvään. "Nuku hyvin pikku ystäväni". Hän tunsi itsensä yhtä aikaa vahvaksi ja vanhemmaksi kuin pitkään aikaan. Hän pimensi kuun ja asettui itsekin yöpuulle. Ennen kuin aamuaurinko ehti herättää heidät...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 15.10.05 - klo:16:53
...vuorokausirytmistään aikaerorasituksen takia seonnut kuukko kiekaisi. Kuukko oli tullut maasta mutta kuuhun saavuttuaan se ei enää tiennyt oliko se kukko vai kuu-ukko. Yhdestä kirjaimestahan siinä kuitenkin vain oli kysymys, kahdesta kuukosta sai helposti yhden kukon ja yhden kuu-ukon.

Pajunkissa ja Kuunpimennys vallan järkyttyivät, kun Kuukko näin ennen auringonnousua meni kiekumaan. He olivat vähän uteliaita tämän uuden tuttavuuden suhteen, sillä...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: alffaomega - 13.02.06 - klo:15:01
silloin kajahti ääni -hajaantukaa!!!............
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Neitokakadu - 13.02.06 - klo:15:27
sauvaansa, jolloin uhratut hiukset pudotettiin Paholansaaren keskellä olevaan tulivuoreen. Hiukset tippuivat ja tippuivat, kunnes upposivat sulaan laavaan. Laava poreili ja...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 13.02.06 - klo:16:20
Sieltä saapui itse Niksu Muorva! Hän lähti hakemaan Pajunkissaa takaisin Paholansaareen. Maassa oli tällävälin tullut talvi, ja Niksu ja Pajunkissa kulkivat yhdessä jäätietä pitkin. Silloin...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Hanna - 20.02.06 - klo:18:04
...jää yhtäkkiä halkesi ja halkeamasta nousi pelottava, vihertävä, karjahteva, märkä ja uhkaava...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Duffeli - 20.02.06 - klo:18:52
kiskakissa.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 21.02.06 - klo:12:49
"Mitäs saisi olla?" Kysyi kiskakissa uhkaavalla äänellä.

Pajunkissa ja Niksu ostivat körttipastilleja ja lähtivät taas kävelemään jäätietä pitkin. Oli jo pimeää ja yhtäkkiä heidän kohdalleen pysähtyi auto, josta nousi englantilainen turisti, joka kysyi:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 21.02.06 - klo:15:52
"Oletteko tulleet ajatelleeksi että se on sangen epäreilua, että sienellä voi olla vain yksi luistin, mutta hevosella neljä tai viisi jos päässäkin on yksi."

Niksu selitti asian rajattomalla viisaudellaan ottaen huomioon kaikki tieteelliset ja viettipohjaiset syyt. Kuinka kaunista...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 22.02.06 - klo:00:49
Äkkiä hätiin säntäsi plastiikkakirurgi, joka liitti sieneen yhden kavion lisää. Siitä hevonen ei pitänyt!
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 22.02.06 - klo:13:23
Kukapa siitä pitäisikään, jos oma jalka annetaan jollekin sienelle! Kaksijalkaiset sienet kun ovat muutenkin tarpeeksi kummallisia. Kuten myös kolmijalkaiset hevoset. Hevonen söi sienen, mutta koska se oli myrkkysieni...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: jude - 22.02.06 - klo:18:04
..., vajosi hevonen levottomaan transsiin, Patmoksen Johanneksen kaltaiseen, ja näki, että...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 25.02.06 - klo:08:38
Taivaan ikkunat aukesivat... ja alkoi sataa vettä! Jää alkoi sulaa ja hevonen, Pajunkissa ja Niksu vajosivat jäihin, mutta koska he olivat juuri saapuneet Aholansaaren rantaan, vettä oli vain nilkkoja myöten, mutta silti he vilustuivat ja...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: AKUANKKA313 - 05.03.06 - klo:23:00
Alkoivat laulaa siioninwirsiä ja kevät tuli lempeänä tuulena
perässä ja avasi ystävällisesti vieraskämpän ovet.
Hetken kuluttua hampurilaisia alkoi sataa taivaalta,
niin että muuttolinnut tukehtuivat niihin ja saareen alkoi levittäytyä
hevosniksusieni rihmasto syksyn nälkäisten öiden varalle
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 06.03.06 - klo:07:54
Ja sen takia he söivät sieniä...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 29.04.06 - klo:11:18
ja tulivat kylläisiksi. Mutta hetken kuluttua alkoi vatsaa vääntää ja ei muuta ku sairaalaan vatsahuuhteluun. :arrow:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 30.04.06 - klo:13:16
Mutta se ei ollutkaan terveyskeskus! Se oli Arvauskeskus, joka muistuttaa terveyskeskusta, mutta on paljon välinpitämättömämpi. Umpisuolentulehduksestakin välitetään vasta, kun umpisuoli on rikkipoikkipuhki. Ja aivokalvontulehdus rinnastetaan räkätautiin. Arvauskeskus ei ole kovinkaan terveellinen paikka. Siispä he...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 30.04.06 - klo:17:41
Tilasivat taksin Takapajulaan, jossa vapun juhlinta oli ylimmillään. Serpenttiini roikkui klasista, ilmapallo heinähatusta ja suurkaupungin jylinä kuului seinän takaa kuin kissan kehräys.

............................................................................................................................    :smt035
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 01.05.06 - klo:18:34
Mutta silloin kuului kaamea *poks* ja *poks poksin perään* ja koko Takapajulan ilmapallot olivat räjähtäneet! Kaikki ihmettelivät ja surkuttelivat asiaa, eivätkä huomanneet, kuinka heidän takaansa varjoihin livahti Omituinen Hemmo käkättäen: "...pallo on poissa, paks!"
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: satman1 - 02.05.06 - klo:14:40
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Mutta silloin kuului kaamea *poks* ja *poks poksin perään* ja koko Takapajulan ilmapallot olivat räjähtäneet! Kaikki ihmettelivät ja surkuttelivat asiaa, eivätkä huomanneet, kuinka heidän takaansa varjoihin livahti Omituinen Hemmo käkättäen: "...pallo on poissa, paks!"


Se oli simapullo kun poks-ahteli. Simat lenteli ympäriinsä. Kaikki saivat osansa eikä laseja tarvinnut, ei tiskiä. Hemotuinen Ommi supisi: "Sssenkin sssimasuut."
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 04.05.06 - klo:17:49
Laseja ei todellakaan tarvinnut, sillä Simapullonavaajan silmälasit olivat menneet sirpaleiksi, koska sima oli kovin ylikäynyttä ja kun pulloa ruvettiin avaamaan, korkki poksahti rikki ja sima suihkusi kattoon. Kaikki olivat riemuissaan saadessaan simaa, kaikki muut paitsi Simapullonavaaja, joka itki rikkoutuneita silmälasejaan mutta oli silti huojentunut siitä, että silmät eivät olleet rikkoutuneet. Yhtäkkiä...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 05.05.06 - klo:05:45
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Laseja ei todellakaan tarvinnut, sillä Simapullonavaajan silmälasit olivat menneet sirpaleiksi, koska sima oli kovin ylikäynyttä ja kun pulloa ruvettiin avaamaan, korkki poksahti rikki ja sima suihkusi kattoon. Kaikki olivat riemuissaan saadessaan simaa, kaikki muut paitsi Simapullonavaaja, joka itki rikkoutuneita silmälasejaan mutta oli silti huojentunut siitä, että silmät eivät olleet rikkoutuneet. Yhtäkkiä...


...joukosta kuului huuto: "Pidetään kiitosseurat!" Heloise, jonka silmät olivat nipinnapin säästyneet, otti ehdotuksen vastaan onnesta huokaisten. Kun ensimmäinen kiitosvirsi, jonka aloitti Peter Pan Paavali Pannuhuoneesta, oli veisattu, puhkesi Heluna puhumaan: "Miksi tämä penkki narisee? Se narisee, koska se on vaivan alla." ja jatkoi: "Näin on meidän ihmistenkin elämässä." Hän päätti liikuttavan puheensa - jonka aikana monen silmät kostuivat, ja välillä suut avautuivat nauruun - lukemalla Olavi Kareksen Heränneen kansan vaelluksen 3.:sta osasta sivulta 35: "Kainuu on hyvin omaperäinen kolkka maassamme. Se on loputtomien salojen ja suuren hiljaisuuden maa. Voisipa melkein sanoa, että Kainuun kansa muodostaa aivan kuin oman heimonsa muiden heimojen rinnalla... Sen sieluun on painunut hiljaisten metsien yksinäisyyttä." Sitten hän hyppäsi sivulle 32: " Erityistä hengellistä virkistystä Luoma sai seurustelusta Malmivaaran kanssa. Ilmeistä on, että Malmivaaran puolelta tarvittiin paljon kärsivällisyyttä ja hoitavaa rakkautta Raahen pormestarin kohdalla...kirjoitti marraskuussa v. 1897 Malmivaaralle: " Virkistävä ja tarpeellinen olisi meille täällä käyntisi...olisi suuri siunaus, jos saisimme neuvotella sellaisen ystävän kanssa, joka niin hyvin oman kokemuksen kuin Jumalan oman Hengen antaman laajemman valon nojalla ottaisi suhteitamme miettiäksensä ja niistä mielensä lausuaksensa...". Heloise paukautti kirjan kiinni, laski sen viereensä penkille, risti kätensä ja rukoili: "Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä. Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme ja antakoon meille rauhan. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen. Sitten veisattiin seisaaltaan Herraa hyvää kiittäkää.
Seurojen jälkeen siirryttiin Reilun kaupan vihreän luomuteen kera kamarikeskusteluihin. Puheensorina väliin laimentuen, ajoittain lakatenkin, väliin yltyen huudahtelujen ja kiljahdusten tasolle jatkui aamuyön tunneille saakka. Olihan seuraava päivä sunnuntai, lehmät oli ajastettu lypsykoneeseen, ravureille laitettu tuplakaurat ja lapset nukkuivat mikä minnekin, isien syleihin, penkkien alle sijoitetuille patjoille ja pihan telttoihin nallet kainaloissaan käpertyneinä.
Aamun ensisäteiden valaistessa innosta punehtuneiden kamaristien juonteisia ja kamaritarten sametinpehmeitä kasvoja pihaan törmäsi joukko Suomen Sodan sotureita. He asettuivat riviin pihamaalle. Johtava krenatööri huusi heille: "Missä moomma?!" Eskaaderi vastasi, notta pirtin klasit helisi: "Moomma täyres latinkis!"

Yhtäkaikki vähitellen, kuitenkin samanaikaisesti...

......................................................................................................................    \:D/
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 07.05.06 - klo:22:07
...pihaan tulla retosteli joukko PUUKKOJUNKKAREITA!!! Kaikki säikähtivät kovasti ja...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 08.05.06 - klo:19:27
...mutta Suomen soturit asettuivat pistimet tanassa päin hyökkääjää. Isontalon Antti heilutti leipäveitsen näköistä kassaraansa karmeasti mylvien. Suomen sodan uljaat veteraanit alkoivat Ukko-Paavon johdolla taisteluvirren. Rannanjärvi hölmistyi täysin vain loksutellen avonaista suutaan eikä saanut kohotettua sapelinkokoista nysäpuukkoaan sentin vertaa häjyjen laotessa tantereeseen.
UkkoPaavo jylisi ukkosen lailla: "Elkee työ luulla että myö ollaan jottai pilipalipoikia, ee-he-hei. Myö sitä ollaankin Herran sotureita. Meillä onkin sellanen kenraal, jotta...kuulkeehan työ, mitä se sannoo: työ sennii täätiset rakkarit! Teijän synnit on veriruskiat, mutta Ristus on teijättii huoranpenikat armahtanna. Eeköhän tuolla emännällä oes hyvinnii kahvia. Tulukee ottammaa. Sitte lämmitettää saona. Poejat! Mänkeehä tekemää vastat. Kohta kylyvettää että roekaa."
Puukkomiehet panivat vekottimensa tuppeen ja menivät emännän perässä tuppaan kahville.
Siinä päivä taittui pitkälle ja ehtookin tulla jolkottel kuin ejlliskesäne jänis miesten, äsken vielä riehuvien, nyt rauhallisesti rupattelevien sonninmullikoiden vaihtaessa kesäillan idyllissä ajatuksiaan kaikkein syvällisimmistä ja henkilökohtaisimmista asioista. Auringon laskiessa kuusimetsän taa alkoivat itsekunkin silmäluomet painua alas. Kohta lämpöisessä suvessa kuului sieltä täältä tannerta rauhallinen unihengitys.
Ukko-Paavo, tuo Savon ja Pohjanmaan patu, kuitenkin valvoi. Hän oli avannut rakkaan raamattunsa. Ruohtalais-Paavon huulet liikkuivat hänen lukiessaan Johanneksen Ilmestyksistä. Kotvan kuluttua hän sieppasi virsikirjan ja alkoi veisata kovalla äänellä: Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina... Miehet pomppasivat säikähtäen pystyyn, hamusivat aseitaan ja alkoivat ryntäillä eestaas etsien ketkä saisivat kaataa.
No eihän siinä mitä sitten enää huomattuaan Paavon veisaavan.
Kävivät uudestaan makuulle.
Aamulla kukko kiekaisi heidät hereille, Kaisa keitti Reilun kaupan vihreän luomuteen ja ei muuta kun matkaan takaisin puintihommiin kottiin itekukin mieli keventyneenä suatuaan karisteltua syntitaakkansa Ristuksen Armokaevantoon ja -suonsilimäkkeeseen mikä minnekkii, jonne vielä öölössäpäevänä olivat tuijottanneet silimät verestäen ja apua varvikosta happuillen. Siellä olj heijjän tuakkasa tykkännää ja kertakaekkijjaa. Rinnassa lintu laolo, piässä virtaili vilposet tuulet, jalka nous keppeesti ku ei suapasta ollenkaa. Jalan alla olj uamunkostee karhunsammal.
Itekunkin kotveräjällä ootti kuin yhteisestä sopimuksesta Emäntä! Ja jokkaisella - katoha vuan - olj heinähanko poikittain rintavarustuksen alla - ja rystyset punasena! Katoha katoha.
Mutta! Loksahtivatpa emännillä ruususuut nähdessään lähempää miesparkansa nyt muuttuneen enkeli Kaaprielin muotoseks ja näköseks. Loksahtipa loksahti! Loksahtipa hyvinnii - kertakaikkijjaan loksahti. Emännät tarttuivat jalat jauhovelliksi hervonneina aitojensa pieliin ja päästivät suistaan yhtäaikaisesti voihkaisua ja huokaisua muistuttavan äänen. Siinä portinpielessä vietettiin sitten loppuavioelämän ensimmäinen yö, toinen, eellistä ehompi hiäyö, siinä nurmella yksinkertasesti ja kertakaikkisesti lintuin livertäissä, käkkiin kukkuissa ja sirkkain sirittäissä. Pelargoonit aivan kuin tulivat tuvan lasista läpi sen riemun nähdessään.

Eipä sitte muuta ku hommiin taas...

............................................................................    :smt022    .......................................................................    :lol:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 09.05.06 - klo:08:27
ja ruvettiin taas heinäntekkoon. Ja mentiin Telppäsniitylle kattomaan, että tapahtuisko siellä taas jotain. Ja tapahtuihan siellä; yhtäkkiä tuli maanjäristys, vaikka Suomessa, vanhalla kallioperällä oltiinkin. Ja heinäseipäät kaatuilivat ja kolauttelivat ihmisiä tainnoksiin, jolloin he alkoivat saarnata! Ja kun he viimein saivat kaikki tajunsa takaisin, ymmärtivät ohikulkijat, että saattoihan se näin olla viime kerrallakin ja menivät kirjastoon...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 10.05.06 - klo:03:47
Ahaa! Täällähän onkin! Jopas jotakin vaikka mitä: siellä on lehtiä. Niin mutta ei vvk.
Menivät pois. Kulkivat kulkivat. Kiikaa kaakaa. Katselivat kuuntelivat. Olivat elivät aikansa kaikkensa keskellä kaskessa. Nauriita söivät, piimää joivat.
Menivät pois.
Kulkivat lauloivat veisasivat nauroivat
Taisi olla kesä? Kyllä. Oli se. Kesähän se täällä nyt olikin.
Menivät pois.
Kulkivat kävelivät tulivat menivät nukkuivat tekivät mitä tekivät. Rukoilivat.
Menivät pois sieltäkin.
Kunnes sitten tulivat, kohtasivat jänöpuputiikerilumileopardin. No olipas se ylläri kerta kaikkiaan.
Menivät pois.
Hakivat etsivät odottivat ruokkosivat. Käänsivät kaulaa, väänsivät päätä. Äänsivät englantia, hääräsivät määräsivät.
Menivät pois.

Voe täätinen! Ei tästä tuu mittää. Häältyy lopettaa.
Ja meni pois.

Kunnes sitten yhtäkkiä…tajusivat tulevansa takaisin. Ei muuta ku istumaan olemaan tekemään, vuolemaan. Veitsi kuuma veitsi meni voihin. Voi hintelä!
Tuli ja tuli ja tuli, tuli jatkuvasti, koko ajan vaan tuli leimusi.

Mutta kas! Kuka se siinä? Vanha Heloisehan siinä tepsuttaa Ahikseen sosesiksoskootteriksi. Kas kas. Kylläpä on mukava.     S i e l l ä  sitten niin – iiihaaanaaa, iiik.
Kääk!
Hui! Kummituksia! Aaa-puuu-va!

 – Eei, sehän olikin…sehän olikin...

........................................................................................................................................ 8-[
 
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 10.05.06 - klo:18:04
...Linko keskellä valtavaa hattarapilveä! Oli nimittäin juuri käynyt Paholansaaressa tivoli ja Jaakko oli sieltä ostanut melkoisen läjän hattaraa ja tarjoillut muillekin nuorisosihteereille. He siis Miksun kanssa olivat kahdestaan syöneet valtavan läjän hattaraa ja nyt oli vallan täysi olo ja ihan oksetti, kun oli niin paljon makeaa tullut syötyä. Siispä he...
Otsikko: juon kahvia ja teetä
Kirjoitti: satman1 - 11.05.06 - klo:15:04
Kauheen tärkeestä asiasta ne tuolla yläkerrassa keskustelee. Minä en voi osallistua siihen ehkä osittain siksi, että olen niin kompromettoitunut.

:P .......... :roll: ............... :smt015 ........... :smt045 ........... :-& ......... :neutral: ........... #-o ............ :P
Otsikko: Re: juon kahvia ja teetä
Kirjoitti: m.k - 11.05.06 - klo:15:22
Lainaus käyttäjältä: "satman1"
että olen niin kompromettoitunut.
Niin mikä :-?
Otsikko: Selitys (jatka tarinaa)
Kirjoitti: PekkaV - 11.05.06 - klo:22:35
Tarkoitan, että olen tehnyt niin paljon kompromisseja, että olen jäävi ottamaan
kantaa. Asian valaisemiseksi sallinet, hyvä m.k, pienenpienen tarinan:

Luin vuosia sitten ruotsalaisen kirjailijan, Strindbergin elämäkertaromaanista – muistaakseni se oli Palkkapiian poika -, että hänet oli kutsuttu rautatieasemalle vastaanottamaan arvohenkilöä. Hän
kieltäytyi vedoten, että on kompromettoitunut.

Ymmärsin, että August Strindberg oli tavannut ja / tai keskustellut mediassa
vastaanotettavan ja joidenkin vastaanottajien kanssa, ollut siis tekemisissä.
Hän oli kuitenkin tullut väärinymmärretyksi, minkä vuoksi oli joutunut
riitoihin. TAI: ehkä pikemminkin, että hän pelkäsi joutuvansa
selittelemään sellaista, mitä ei halunnut tai tiesi, ettei pystyisi olemaan
ymmärrettävä. Strindbergin henkilöhistoriaan liittyi paljon erilaista. Hän oli
hajoittanut itsensä. Hän ei pystynyt olemaan enää uskottava. Hän ei uskonut
itseensä. Hän oli siinä tilanteessa, näiden henkilöiden verkostossa down ja out.

Miksi sitten tunnen itseni jääviksi: osittain - "jäävi" ei ole ihan oikea sana
-, koska näen yhtäkkiä po. keskustelussa monia puolia. En ole saanut
niitä mielessäni järjestykseen voidakseni tulostaa ne. Kyse voi olla pelkuruudestakin. Kyse voi olla myös sovun varjelemisesta. Itsesuojelusta: hajoittaisin vain lisää itseäni. (Muokkaus 14.5.06: Kyse on myös aikani ja osaamiseni sekä voimieni rajallisuudesta)

Puolisoni kysyi mielipidettäni makasiinin tapauksesta. Vastasin, etten ole mitään mieltä.

(Muokkaus 14.5.06: Kompromettoitunut on Sivistyssanakirjan {Uusi Sivistyssanakirja, Otava 1983} mukaan: lupautua molemmin puolin, saattaa huonoon valoon, tehdä epäilyksenalaiseksi, sekoittaa johonkin asiaan.)

........................................................................................ ..........................................:-?
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 13.05.06 - klo:05:50
...lähtivät lenkille, juoksivat rantoja pitkin Ahiksen ympäri kiveltä kivelle, mätäältä mättäälle, varvikossa, risukossa metsiköissä ja pensaissa. Palattuaan laiturirantaan he sukelsivat veteen ja uivat Sääksiniemeen, josta nousivat Toivoon, kaivoivat takuistaan Siikkarit ja veisasivat "purjeisiini tuulta anna, minut kanna meren yli maillesi. Pidä Jeesus itse perää, Herra herää, muuten hukkuu haahteni". Pekka heräsi voimakkaaseen unensa läpi kuulemaansa ikään kuin mölinään, käynnisti moottorin ja suuntasi Ahikseen. Siellä laiturilla Leena odottelikin karanneita lampaitaan hernaritonkan ja maitokiulun ja ruisleipäkorin kanssa. Pikkuiset istuivat laiturilla ja hurrasivat innoissaan, kun sosesiksoskootterit olivat löytyneet.
Aurinko oli painunut kuusten taa. Kaikki kömpivät väsyneinä sänkyihinsä. Yöllä alkoi kuulua...

.....................................................................................................         .........................:lol:              ...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 13.05.06 - klo:14:57
...itkua hyviksen viereisen vaahteran alta. Joku siellä itki, itki ja valitti surkeasti sitä, että aina puhuttiin toivon ankkurista, mutta ei koskaan Kleofaksen! Itku jatkui monta tuntia kunnes viimein valitettavan huonosti nukkuneet leiriläiset tulivat paikalle lipunnostoon. Silloin he huomasivat huonojen yöunien syyn, ja menivät katsomaan, kuka siellä oikein oli pillittänyt. Ja - voi hyvänen aika - sehän oli...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 13.05.06 - klo:18:48
... sehän oli...kukas se... eikös se... onkos se....no mutta hyvänen aika! Sehän on Hyvämäki itse! Mitenkäs te täällä!? Voi hyvönen aika, eikös teidän pitänyt jo...
- Joo, piti piti, mut mä tulin takasi, kun kuulin, et mun talo meinaa lahota pystyyn ja kun mä näin tän, mä toivoin vaikkei toivoa ollenkaan, et Toivo tulis ja veis pois, on se päässy niin huonoon kuntoon. Uutta vaan rakennetaan eikä vanhasta välitetä tuon taivaallista. Voi...sanonko mitä, niin harmittaa...

...........................................................................................:smt089mt089 [/size]
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 16.05.06 - klo:03:01
...ja suoraan sanoen v...taa, että tekis mieleni mennä ja poimia Leenalle ruusu, jossa ei olis piikkejä ollenkaan. Enpä mene kuitenkaan, en uhallakaan, niin kertakaikkiaan ottaa kupoliin.
No mitäpä tuosta, maallista kaikki tyynni. Menköön. Antaa puskutraktorin laulaa. Sittenpähän siitä pääsee.
Hyvispakis nousi, käänsi räkäprunninsa kohti Keyrittyä ja alkoi tallustaa, katosi mutkan taa kuusikkoon eikä sen koommin ilmestynyt sen päivän aikana.
Oli täysin hiljaista. Tuuli suhisi, kurjet huusivat, Tahkolta kantautui kaivikoneen louskutus. Ei kuulunut mitään. Vain päässä vinkui, kun korvat soi.
Alkoi sataa. Ensimmäinen sadepisara putosi sosesiskoskootterin nenän päälle. Hän kiljaisi kauhuissaan. Hän ryntäsi jo puolittain hirsi- ja lautakasana rojottavaan Hyvispakkeniin etsimään pyyheliinaansa. Hän ulvoi, mutisi, kähisi ja kiekui vuoroin kiukusta vuoroin epätoivosta. Löydettyään pyihkeen hankasi vauhkona nenäänsä, että se alkoi punottaa ja loistaa ja lämmittää, että kaikille tuli lämmin ja kotoinen olo. Kenelläkään ei ollut enää koti-ikävä.

Mutta sitten...

Eikun sitten...

Ei vieläkään, vaan sitten...no, ei... no kyllä, joo-o...jees! Aivan! Kyllä kyllä...

...............................................................................................                                                                                                                              ...........................          .    :shock:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 16.05.06 - klo:14:26
...nousi kesän ensimmäinen ukkonen! Eikä ukkosjohdatin enää johdattanut, vaan ihan pistorasia löi liekkiä ja sytytti hyviksen palamaan! Onneksi Kleofas ja Toivo sentään olivat vielä tallella. Taivas punersi homeen puhjetessa liekkiin ja riemu täytti prolet eivätkä he enää pelänneet. He veisasivat halleluja Herralle, sillä hyviksestähän oli nyt saatu voitto! Proleilla oli hauskaa, mutta...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 18.05.06 - klo:06:09
Ei mitään muttia. Prolet ryntäsivät töihin. He eivät muistaneet söydä, koska olivat niin innoissaan. Toisaalta olisi tehnyt mieli mennä uimaan ja jutella niitä näitä, mutta velvollisuudentuntoinen vastuunkantajan jämäkkä ja ahkera luonteenlaatu vei voiton maailman houkutuksista. Juhlitaan sitten tuonnempana, he ajattelivat kuin melkein yhdestä päästä. Ja niin tuli homma toisensa jälkeen hoidettua ja Ahis oli pian kuin postikortti kaikkeuden keskipisteessä. Mutta yhä ylemmäs prolet tahtoivat. He halusivat taivaan maan päälle nyt heti. Siksi...

...........................................................................................................................    O:)
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 21.05.06 - klo:18:40
Offtopic!
Offtopicissa on ratkaisu. Kun tie on kuljettu, on siirryttävä senpuoleiseen, missä pöytä on juuri siivoojan jäljiltä. Siitä tulee yksi peruskivi taivasrakennuksen pohjaksi. On erinomaisen tärkeä kuitenkin muistuttaa, että ei omin voimin vaan pyytäen ja odottaen, rukoillen.
Joku radikaali - saattoi olla ajattelijakin - 60-luvulla kehotti tuhoamaan, jotta uudelle tulisi tilaa. Hän tarkoitti ehkä normaalia purkamista vanhaa kunnioittaen.
Nyt kesän kynnyksellä valmistaudun ponnistamaan off enkä tiedä syksyn onnista.
Ihmeellisen kauniita ovat kukinnot. Vilkkaan autoliikenteen melu ja lentokoneiden yliäänet peittävät paljon elävän luonnon viesteistä.
Vanhuksia kuolee eniten keväällä. Syy ollee kiihkeästi kurkottava nuoruus, joka ei muista, ei malta, ei näe hiljaista vanhuutta. Talvi pakkasi kaikki sisätiloihin, joissa oli pakko keskittyä toisiinsa.

Katherine taitaa pudota American Idolista.

Hymyyn on aina syytä. Paljon olen saanut, paljon haluan antaa. Tee toiselle  e n e m m ä n, mitä haluat itsellesi tehtävän.
HardRock Hallelujan voitto on makea.

Kohta lähdemme kävelylenkille. Sitten käymme autokaupassa. Sen jälkeen syömme. Syönnin jälkeen nukumme. Kello 18 otan pyykin narulta, lajittelen ja silitän. Kello 19 istumme katsomaan American Idolin äänestystuloksen. Muut mielenkiintoiset ohjelmat ovat Arto Nyberg YLE1 ja Jälkiviisaat TV24.

Tänään on Kaatuneiden muistopäivä. Isämme kaatuivat, että meillä olisi vapaus. Heidän uhrinsa arvo on mittaamaton. Käyttäkäämme vapautta vastuullisesti.

Oh! Oi, topic! Rajankäynti kuuluu luonnon ominaisuuksin. Siksi pyydän: antakkee armoo, vaikka en olekaan varma, onko siihen aihetta. Kuka on saanut paljon anteeksi,…
 
.......................................................................................................................    :)
Otsikko: Re: jatkan tarinaa. Lainaus: Saa myös höpistä
Kirjoitti: PekkaV - 24.05.06 - klo:04:56
Lainaus käyttäjältä: "satman"
Mutta yhä ylemmäs prolet tahtoivat. He halusivat taivaan maan päälle nyt heti. Siksi...


...he pukeutuivat parhaimpiinsa ja lähtivät vuoroin peräkanaa, vuoroin avorivissä Nokialle.
Suuri kännykän kuva odotti heitä kaupungin rajalla. Karismaanikkosaarnaaja Korkki Mainisto esiintyi kuvan vasemmassa reunassa ja piiska Pirtti Piha Pintero Ahkala oikeassa. Hän olikin oikeassa kuten oikeisto aina, vasemmisto väärässä. Oikeassa olevilla on valta ja vallanpitäjät ovat oikeassa kunnes toisin todistetaan demokratiassa toivottavasti, sillä anarkiassa ja diktaduurissa kaipaisimme Kauhiksen kaltaisia ajattelija-tutkija-selväjärkiä, odottaisimme heidän ilmestyvän johtamaan meitä totuuden tietä, so. vilpittömän totuudenrakkauden vaalimisen tie. Tuomiokapitulin ja Mainiston kismassahan pitäisi oikeudenjakajan olla riippumaton! Oikeutta tulisi jakaa kolmannen tahon. Onko se tässä tapauksessa Jumala?
- Mutta kun Mainittu on luvannut kirkolle toimia sen sääntöjen mukaan, kirkko voi sulkea hänet yhteydestään 'yksipuolisella' päätöksellä.
- Mennäänkö tässä nyt selkeään pykälään oikeuskäytännössä?

Johtajaa me haluamme seurata kriisissä, sillä emme ehdi, kun meidän pitää korjata auto. Emme ehdi eikä älymme riitä tai sitten olen eri tavalla rakentunut (ei kiinnosta?) paneutumaan totuuden tien olemukseen, sen vaivaan ja mutkiin. Totuutta kaikki kyllä etsivät? Vai entä he, jotka vain elävät. Toisaalta hekin a j a t t e l e v a t, so. valitsevat / punnitsevat, mikä on oikein. Abstrakti on yhtä konkreettia kuin konkreetti?! Yleiskäsitteet ovat abst., konkr. käsitteet ovat konkreettisia.

Eteenpäin meno saattaa olla pakoa.

Isoprole oikaisi kravattiaan, katsasti, että naisten hameet krhm (olivat alhaalla), nosti oikean kätensä ja sen etusormen etuviistoon ylös ja antoi sen sitten laskeutua täydellisen hiljaisuuden vallitessa vaakasuoraan osoittamaan Nokian ohittavaa kehätietä ja karjaisi vedettyään ensin keuhkonsa täyteen ilmaa: "Prole-kommando-kamraatit! Tehtävämme taivasmatkallamme on ohittaa Nokia oikealta. Toivokaa!" Plörinät kuulivat, että 'toimikaa' ja ampaisivat kehälle niin intona, että isokeuhko jäi heidän alleen eikä hänestä sen koommin ole kuulunut - valitettavasti. Isokeuhko oli ensimmäinen uhri taivasrakennuksen alttarille.
Päästyään kehälle plörinäkamraatterna tittade omkring och märkte, att Storlunki näkynyt ingenstans. Siitä he...


.....................................................................................................................    :-s
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 24.05.06 - klo:13:16
...tulistuivat kertakaikkisesti, sillä ajattelivat hänen jääneen kahville. Siispä he kiertelivät kaikki huoltsikat, joissa herättäjän linkku pysähtyi matkalla nivalasta sääskiniemeen. Mutta ei näkynyt ketään. Silloin hekin alkoivat ihmetellä, miksi Toivon ankkuri oli niin suosittu, mutta Kleofaksen ankkurista ei kukaan ollut kuullutkaan. Siispä he pystyttivät mainoskyltin...
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 25.05.06 - klo:05:03
...jossa luki, että Toivo elää, mutta ei Klefakaan ole delannut. Klefa nimittäin kierteli hyvin aktiivisena haamuna ympäriinsä ja kiljui kuin Jalopeura, kenet saisi niellä. Nyt plörinäprolet näkivät kuin yhdestä silmästä Klenksu-Klepattimen leijailevan Tampere-Nokia akselilla karmeasti yskähdellen ja...ja...mitä mitä?! kiroiliko sehän. Kyyllä. Kyyllä sieltä tuli...joo! nyt äänekkäämmin, koko ajan koveten, että saatana vittu, saatana vittu! Proltsut painoivat kädet korvilleen ja alkoivat kuin yhdestä suusta kiljua, etteivät olisi kuulleet Klepattimen määkymistä. No, rauhoittui se aika pian, mutta kyllä se oli järkytys; että meidän rakas esi-isä-lahjoittajamme tuolla tavalla! Heidän täytyi tunnustaa, etteivät tosiaankaan tunteneet hamppari-haamujen siikkarielämöinnin aakkosiakaan kertakaikkiaan kyllä.
Nyt aivan kuin yhdestä päästä he tulivat siihen tulokseen, että heidän oli mitä pikimmin pyydettävä audienssi haamulta ja keskusteltava vakavasti omansa ja hänen siikkarisieluntilastaan. He menivät vuoroin perä-, vuoroin vierikanaa ja -kukkoa aamuruskon valaistessa petäjikköä koputtamaan haamun ovelle, mutta ryntäsivät sitten sisu kaulassa ja löysät housussa pakoon saman tien. Ei siinä auttanut...

............................................................................................................................    :smt009
Otsikko: jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 26.05.06 - klo:07:45
…muu kuin pakkopaita. Nii-in. He pukivat toisilleen uudenuutukaiset ja liljanvalkoiset mielisairaalan jäämistöhuutokaupasta ostamansa valtaröijyt ja lähtivät sitten kasvot sairaanvalkoisina kuin haamut takaisin Klempsan haamuovelle kolistelemaan. No arvaahan sen: kun Klepatin oli kurkannut klasista, ketä, häneltä jäi vain ruskea vauhtiraita akkunalta takan tulipesään. Proltsujoukkue kuuli miee-leetttömään ulvahduksen ja näki piipusta vaaleanruskean vanan ja kuuli valtavan humauksen perään ja – sitten kaikki oli hetkessä ohi ja kuolemanhiljaista.
Siinä kaksi haamua oli peljästynyt toisiansa. Molemmat tahoillaan olivat kuin orpoja piruja aavikolla, kuin nakit vesilätäkössä.
Mitä tehdä? Neuvottomina prolet seisoivat, oli alkanut ripsiä.
Sade kurjisti entistä enemmän heidän oloaan. Pikku-Helinä alkoi nyyhkyttää. Se tarttui muihinkin. He alkoivat ulvoa suurkletjua takaisin, ja kas! Siinä tämä seisoikin heidän näkimiensä ulottuvilla ja hymyili aurinkoisesti.
Prolet unohtivat valtakretonkinsa ja kapsahtivat kaulaan.
Nyt kaikki oli taas hyvin. Aurinko paistoi. Lintuset. Kukat. Tuuli. Lämmin.

Entäpä sitten? Voi kun keksis. Jotenkin on tarvottava. Tarvontielle? Eei. Minne mennä. Munalla töihin? Tönällä muihin. Ei muihin. Ehkä maihin. Tuonnempana.
Aluekokous on lokakuussa.
Espoon herikset 08, toimikunnat perusteilla.
Johtaja jää eläkkeelle.
Tyly sää. Kaunis kevät. Kahvi. Aamiainen. Pakko. Pikku.
...

.......................................................................................................................    :smt039
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 26.05.06 - klo:07:55
Mutta! Silloin joku keksi, että tänäänhän on Ylivieskan Törmälässä körttivaellus seuroineen päivineen. Ja sinne kaikki lähtivät. Ja pitivät hauskaa. Ja onnittelivat Elizaa, joka vietti snyttäreitä, kuten yleensäkin körttivaelluksella.

Seuroissa...
Otsikko: Jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 29.05.06 - klo:04:47
...puhe ja Siionin Virsi vuorottelivat. Ensin puhui nuoriso-ohjaaja tuonpuoleisesta ja offtopicista, sitten pastori ja viimeisenä rovasti, joka johdatti lopuksi kuulijat Herran siunaukseen.
Olohuone jäi lasten mehupaikaksi ja leikkihuoneeksi, jossa he jatkoivat välittömästi harrasta seuranpitoa. Aikuiset siirtyivät nauttimaan Reilun kaupan vihreää luomuteetä kotimaisten luomuruiskakkusten kera kammariin.
Siellä he purkivat sielujensa pohjiin kasautuneita sakkoja hiljaa keskustellen.
Iltaruskon värjätessä klaseja seuraväki alkoi hyvästellä emäntää ja isäntää. Pienimmät olivat nukahtaneet, ulko-ovea availtiin, viimeiset heiheit huudeltiin, autot hurahtelivat käyntiin, ja niin tuli hiljaisuus kotiin.

Kun maailmassa valkeni seuraava aamu,...

...........................................................................................................................    :neutral:
Otsikko: Jatkan tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 31.05.06 - klo:07:17
…jengi marssi jäätelöautomaatille.
– Onko teillä Siioninvirsisoppaa?
– ei o, ei tu eikä tilata.
– Mennään pois
– Ei olla täällä
– Ollaanpas, mutta ei kohta.
– Minne mennään?
– Huipulle. Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää. Pie…
– Riittää, kiitos, on kuultu, tiedetään, evvk. Keksi jotain muuta.
– Jahas, vai ei herraa – vai oliko herra rouva – kiinnosta.
– Rouva ollaan. Eikö näy?
– Näkyy. Ajattelin vaan.
– Kun nykyään ei aina voi tietää, vai?
– Kyllä tietää voi, kun kysyy. Jos ei sittenkään saa tietää, jää paitsioon siltä osin. Muutenhan sitten voi tietää paljonkin, luulen, en tiedä. Vai onko näin?
– Kyllä.

– No? Mitä?
– Mitä mitä?
– No, että mitä sitten?
– Kuinka niin mitä sitten? Ei mitään. Miks pitäis? Eihän tässä jäniksen selässä olla, vai?
– No ei jäniksen, hevosen, runoratsun.
– Min en nää runua missään. On hämärää. Taitaa tulla sade.
– Joo, sataa sataa ropisee, pili pili pom, nallen varpaat palelee, pili pili pom pom pom.
– Kiitos riittää tuota lajia.
– Et pidä lapsista?
– Hump, mutta tällä foorumilla! Voi hyvänen aika, joku tolkku, jos saa pyytää.
– Saa pyy…
– Nyt riittää! No mikä tuli?
– Tili tuli, tili meni.
– Kysyin vain, mikä tuli, en mikä meni.
– Tili sitten, olkaa niin ystävällinen, herra 47.
– 59
– Tä?! Joko sitä ollaan niin vanhoja.
– Ei sitä, vaan tätä, älä vetämätä jätä.
– No tuleehan sieltä runomuotoakin, tosin kliseistä.
– Parempi niin kuin näin tai väärinpäin.
– Mitäs vikaa näinssä on?
– No tuota... Miten minä sen sanoisin…ei oikeastaan vikaa, mutta tuota…voisitko rajata?
– Raja…
– Niin, vetää rajaa.
– Miksi?
– Joku tolkku.
– To...toku jolkku.
– Niin. Täsmälleen. Osuit naulan kantaan: toku jolkku nimenomaan. Nyt osuit asian ytimeen. Tarkoitan erityisasemalla, että kaikille kirkkokunnille tulisi räätälöidä oma suhde valtioon, saattaa sillä tavalla kaikki tasa-arvoiseen asemaan alkuasukaskirkon kanssa. Ei niin, että alkuasukkaat lahdataan...
– No nythän sieltä alkaa tulla tekstiä.
– Tulee ja lisää tulee. Tuossa on vielä monta viivaa valmiina.
– Aa, kappas! Viisi.
– Liisi
– Riisi
– Tissi
– Tiesi luoti paikkansa, kun sydämeen Sven Dufvan keksi. Ol sillä oma kolonsa, siin aina ikuiseksi.
– Seksi?!

.............................................................................................................................:neutral:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 31.05.06 - klo:11:24
Jäätelöautomaatin vieressä mustiin pukeutunut hahmo kauhistuneena ja uteliaana kuunteli heidän puhettaan. Onko tuo mustiin pukeutunut olento itse Kuolema? Ei, viikatehan häneltä puuttuu. Hyvänen aika, onko hän, ei kai hän vain ole, voi kyllä hän on, vanha kunnon 1800-luvun KÖRTTILÄINEN!!!

Jäätelöautomaatin vierellä olevat jengiläiset katselivat häntä kummissaan...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 03.06.06 - klo:07:57
... Nainen, Kyllikki eli Kylli, oli noin 30-vuotias, körttipuku ja nuttura, jalassa nahkalipokkaat, selässä tuohikontti. Hän katsoi proleja ja hymyili surullisesti. Hänen hymynsä oli siis syvältä aivan kuin 1700-luvun Turusta, Ulstadiuksen siskon hymy. Tosiaan Ulstan systerillä oli just samanlainen suruvoittoinen, ymmärrystä, kiitosta, luottamusta, ja sitkeää elämänuskoa sisältävä katsanto. Yksi ryppy hänellä oli. Ee-he-he-i siellä, vaan otsassa aivan kuin odottamassa toista seuraksi, jahka elämä ehtii sen piirtää. Hänen kasvoistaan näki jo nyt viisikymmentä vuotta eteenpäin, jolloin niillä olisi tasaisena pikku aaltona lukemattomia surullisen naurun juonteita, oikeita mummoryppyjä, jotka jokainen oli syntynyt kuin puunvuosikerta, puun syy, tapahtumasta ja kokemuksesta, mitä oli edeltänyt ihoa kiristänyt ahdistus, joka sitten oli lauennut, hervahtanut helpotuksen huokaisuun, onneen, kevyeen oloon, liikuttavaan suvantomaiseen lepohetkeen arjen ja juhlan tiimellyksessä, elämän juoksussa.

Naisella ei ollut elämänkumppania vierellään, sillä hän oli...niin, ei voida tietää, miksi. Hän oli sinkkujen kantaäiti, mutta vielä hänellä oli vuosia. Tämän kirjoittaja ei tiedä, kuinka Kyllikki oli asian itselleen selvittänyt. Voihan olla, että katsellessaan ikätovereidensa pariutumista hän tunsi pientä kateutta, mutta Kristuksen morsiamena elämä oli ihanaa. Maailmassa Herran palvelijattarena työnäky toisensa perään täytti Kyllikin päivät ja soi hänelle voimia kasvattavan ja henkeä uudistavan yöunen. Ystäviensä pieniä palleroisia hoivatessaan vanhempien seurustellessa keskenään Kylli tunsi, että voiko elämältä enempää toivoa, tämä on kyllin.

Kuitenkin palatessaan iltaisin kotiin hän olisi halunnut jutella jonkun kanssa päivän tapahtumista, olla lähekkäin turvallisen miehen kainalossa, tehdä yhdessä ruokaa ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia maailman menosta sekä Taivaan tavoista. Mutta ei. Kun hän ajatteli asiaa, yhä enemmän ja enemmän se alkoi kiinnostaa.  Kovin pitkälle hän ei päässyt, seinä tuli vastaan; ei kuitenkaan mikä tahansa seinä. Ensinnäkin se oli läpinäkyvä, toiseksi matala; muuri se oli. Eikä se ollut Kiinan muuri, jossa siinäkin on aukkoja – eikä Kiinan muuri ole läpinäkyvä. Kattona oli taivas.

Mitäpä kertoisimme Kylli-Kyllikistä vielä? Oikeastaan hän oli KyllÄ-Kyllikki. Ei ollut avoimempaa eikä vilpittömämpää Herran palvelijaa! Ei ollut, ei. Hänen levollinen olemuksensa jne... Mutta olisiko tarpeen tasapuolisuuden nimessä kertoa myös hänen heikkouksistaan? Ehkä. En kuitenkaan tiedä, mitä ne ovat.

Ja eiku löylyä lissää...


....................................................................................................................    :neutral:
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 04.06.06 - klo:20:28
...Kiuas sihahti. Toinen kipollinen, kiuas sähähti, kolmas, ja kiuaskivi halkesi poksahtaen.
Kylli ryntäsi yllin saaneena saunasta suolle. Hän paineli aapaa hippulat vinkuen, samea suokura roiskuen lotsis lätsis suopursut tuoksuivat kurki säikähti lentoon. Tuli hämärä. Autiotupa suosaarekkeessa ovi auki lenksottaen otti Yllinkyllin-Kyllikin kainaloonsa, kiehautti Reilun kaupan kahvet, söi pelkästään suomalaisesta rukiista leivotun kakun, jossa oli särpimenä kaksi keitettyä kananmunaa, joulukinkkua ja aimo pokale lampaanviulua ja tietenkin paljon paljon salaattia. Jälkiruuaksi hän nautiskeli mämmiä (luomua) jäätelön kanssa. Kyllä - jäätelön, sillä suomökissä oli kuin olikin jääkaappi ja siellä litra jätskiä.
Sitten Yllinkyllin-Kyllä-Kyllikki ajatteli, että hänen on saatava ryyppyseuraa, koska hänellä oli pullo punkkua messissä ja olisihan ollut rienausta kartakaikkiaan sitä issesseen tissuttaa. Joten tuumastapa toimeenpa YllinKyllin-Yllä-Alla-Kyllin-Tillin-Tallin-Kylläkyllä-Kyllikki avasi tupasen ovisen, nojasi vahvassa etukaaressa ovenpieliin, veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja huusi sen seitsemän hiehon mylväyksen: "Tulukee hakemaan yy-y-liii. Tulukee hakemaan yy-y-liii-iii. Ii-iiik! Kää-ääk! Vaaa-aak vaak. Koot-kot-kooot-koti-koti-kottiin!" Ja eikös sieltä vaan heti taapertanut lenkosäärinen lapinmies suolta ikkäänkuin olisi vain odottanut kutsua.
Niin Aslakki ja yllin kyllin...Kylli menivät sisään, sulkivat oven eikä tarina kerro sen enempää kuin että auringon kehrän kiertyessä männynkäppyröiden taaksi hutera mökkipahanen alkoi huojua, ensin aivan aavistuksenomaisesti, sitten vähitellen ja pikkuhiljaa kiihtyen kunnes pimeän tultua kurkien asetuttua yöpuulle suon peitti syvä, voimakas, laajaskaalainen ääni, duomainen disharmoniankaltainen, megalomaaninen...huuto se ei ollut. Nimenomaan se oli ääni, jota suolla eikä missään oltu ennen kuultu.

Tuli aamu. Kurkiperhe tepasteli suolla: emo, umo ja kolme untuvikkoa...



........................................................................................................................:smt008:


.
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 30.06.06 - klo:08:56
.
Ne päätyivät Heriksille Yltsiin. Istuivat penkkiin ja alkoivat veisata: Jumala ompi linnamme, sua auttaa hädässäsi, enkeli taivaan, moneen vaivaan, masentunutta virvoita, estä pahan valta, ah herää sydämeni, ystävät heikot kristityt, yhdessä käykäämme vain nyt.
Sitte eiku syömään.
Ei, sanoi pikku orava, kuunnellaanpas puhetta.
Wilhelmi nousee pönttöön ja sanoo: Se saa, joka anoo. Ei mitään sellaista lie alla taivaaan kuin körttipukuinen ihiminen. Älkää peljätkö, Herran tulo on lähellä ellei hän sitten jo ole täällä. Rukoilkaamme Pyhää Henkeä alas taivaasta meitä virvoittamaan ja lohduttamaan ja... ja... koskettamaan sauvallaan ja sanallaan ja puhdistamaan sielumme ja mielemme kaikesta, mikä sitoo pahaan, mikä addiktoi, mistä olemme riippuvaisia ja roikkuvaisia ja minkä vuoksi emme pääse emmekä jouda emmekä ehdi emmekä jaksa emmekä pysty. PYHÄ HENKI ANtaa meitillen valon ja kirkkauten kohdata ja paljastaa syntisyytemme juuret. Hän avaa sytämemme salatut kammiot ja purskauttaa sieltä ulos biojätteeksi sen, mikä raskaana painaa ja estää pääsemästä iloon, toivoon ja raaakkkauuuteeen.
Lapsi alkoi itkeä. Untuvikko pomppasi penkillä: Ei tästä tule lasta eikä paskaa, mennään pois.
Ja he menivät talkoisiin. Siellä olivat ystävät, jotka eivät pilkanneet eivätkä epäilleet sun motiivejassassissössös.
Mutta sitten vihdoinkin alkoi riisryinpuuro mustikkasopalla olla niiin takuuvarma vaihtoehto.
Wilhelmi kuului pitävän vielä kaiuttimessa peliänsä.
Ystävykset kulkivat kättäkaulaa ja hanuilivat minne sun tänne pitkin poikin juhlakenttää auringon lämmittäessä puiden lehvästöjen siivilöimän raukean varjon alla.
He polvistuivat ja rukoilivat. Kaikki itkivät yhdessä. Kuivaa silmää ei ollut sillä taistelutantereella sillä hetkellä.
Willen viimeiset sanat kiersivät vielä korvasta mieleen, mielestä toiseen. Penkit asettuivat taapluihin. Alpo huuteli ja kuunteli ja jutteli ja toimitti ja kertoi kaskun puhuttuaan valmistellun speechinsä ja vaikeni sitten jatkaakseen kohta uudestaan Jumalan ja ihmisten edessä ansiokasta työtään.

Kaikki yhdessä menivät pois.

Yöllä...


................................................................................................................................ :o


.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 01.07.06 - klo:12:22
...alkoi kuulua kummallista ääntä ulkoa. Sekä myös askelten töminää, kuin ponilauma olisi ulkona juoksennellut. Ääni voimistui ja he kuulivat myös kätten taputusta. Ulkona laulettiin ja taputettiin käsiä ja tömisteltiin jalkoja kuin olisi jotain juhlittu! Mutta herättäjäjuhlillahan tässä oltiin. He jäivät kuuntelemaan tarkemmin. Ääni kuului nyt yhä selvempänä: "Tuolta ne tulevat poneillansa, pienillä lihavilla poneillansa..." He säikähtyivät kovasti, mitä jos he nyt jäisivät ponilauman jalkoihin?! He kurkistivat varovaisesti ikkunasta. Mutta eihän siellä mitään poneja ollut, vaan lauma nuoria, joilla oli jokin kummallinen esitys meneillään. He seisoivat piirissä taputtaen käsiään ja laulaen tai laukkasivat ympyrää piirin sisällä. Vaikutti aivan siltä, kuin tämä nyt olisi jokin... jokin... sadetanssin tyylinen poppakonsti! Ja vielä herättäjäjuhlilla! He lähtivät tennishallille. Siellä oli juuri nuortenilta menossa. Ja jokin näytelmä, jossa lapset seisoivat jonossa säästöpossun kanssa ja ostelivat pullonkorkkeja. Mihin tämä maailma olikaan menossa? He lähtivät takaisin nukkumaan.
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 02.07.06 - klo:07:08
Tämä ei ole julkaisukelpoinen teksti, koska ennen julkaisua tällä ei ole ollut kriittistä lukijaa:


:-({|= ................................................................................................................... :smt035 ............................................................................................................ :smt020


Aamusella he huhuilivat körttifoorumin perään: "Missä se Körttifoorumilaisten tapaaminen oo-on, hu-huu, haloo!" Seppo käveli raitilla hyräillen aamuvirttä ja heilutellen aurinkosuojaansa. Nyt se pysähtyi jututtamaan körttimummoa ja körttityttöä. Heillä näytti olevan hauskaa. Mutta mitä nyt tapahtuikaan! Mummo ja tyttö olivat irroittaneet huivinsa ja huitelivat niillä seppää pitkin korvia. Ee

(Saa myös höpistä) {kannattaako se, onko viisasta?; mutta onko muuta vaihtoehtoa, jos mies on siinä iässä, jolloin pitää tehdä, mitä miehen pitää} [onko viisaus ainoa oikea? Eikö viisaudelle ole vastaviisaus toisaalta-toisaalta –merkityksessä, loputtomasti) Yksi tekniikka on 'sana paikallaan'. Karisma. Sekoitan Pekka Korhosen, Rissasen. Antti Korhonen, Pekka Rissanen? Sovin, että kyse on nyt Antti Rissasesta, joka oli kuuro, ja / mutta jolla oli armoitettu puhujan ja sielunhoitajan lahja. 1800 ja 1900 –lukujen taitteessa. Vai halusiko Kares vain pyylätä savolaista pohjalaisten vyörytystä vastaan? Mutta siis  'sana paikallaan', "sattuva sana". Pienen pienet arkipäivän kohtaamiset ovat 'sanoja paikallaan'. Jonkinlainen auktoriteettivaje ja sen houkuttelema pyynti, tarve, johtajan kaipuu synnyttää sosiaalisen tilauksen johtajalle, jolta irtoaa useammalle kerallaan 'sana sattuva'.

Mummo ja nainen ajoivat seppää takaa pitkin juhlakenttää yrittäen tavoittaa häntä huitomalla huiveillaan, joiden toisen pään he olivat sitoneet solmuun mätkimistä tehostaakseen. Seppäsepeteus uuvahti ruokalan puuropisteen kohdalla jälleen, jälleen sen vuoksi, että hän oli vieraillut paikalla jo useamman kerran, ja myyjät tunsivat jo hänet. Takoja-ystävämme sai huohotuksensa lomassa henkäistyä: "Kolme keitolla, kiitos!" Hän oli saanut sen verran etumatkaa ihailijoihinsa, että annokset ehtivät pöytään naisten tullessa. Arvaahan siinä, kuinka kävi: karkaisijan juoni ei tepsinyt, puurot jäi syömäti naisten tarttuessa käsityöläistä kainaloista ja raahatessa uupuneen mutta silminnähden elpyvän, kovakuntoisen soturin juhlakentän reunan koivukujan siimekseen. He käskivät Ilmarisen istua siinä sillä aikaa, kun hakisivat juotavaa ja makkaraa, avasivat hänelle siikkarit juuri veisattavasta kohdasta.

Naisten palatessa Reilun kaupan luomumineraalijuoma ja Reilun kaupan luomuvihannesmakkara mukana...


.............................................................................................................................. :neutral:




Tämä ei ollut julkaisukelpoinen, koska tällä tekstillä ei ollut kriittistä lukijaa.

.
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 05.07.06 - klo:04:42
.

Ja sitten alkoi kotimatka. Se kulki koleoita korpiteitä halki viherjäin niittujen läpi aavojen soiden yli huippuisten vuorten laaksoissa ja ylänteillä, aroilla ja tundroilla, tuntureilta järvenselkien ja ulapoiden merien matka taittui kunnes kotitorpan punainen piippu jo tuol kaukan taivonrannas siinsiit alla viherjäisen kotikoivun ja pohjantähden nähden kävimmme kahden pirttiin ja - huokasimma, huokasimma oikein syvään, notta olipas se matka, oli totta vie, ei paremmasta vällee, ei kertakaikkiaan.
Kotiliesi siin, oi kuink olet meil rakas
ja nymme saimma sut takas
sa ikuinen ystäväim uskollinen
sa sielumme peili
ja mielemme valkeal liinal syksyinen omena, alkukesän mansikka ja kesäillan tyyni rauha
sie senkin!
Ettäs kehtasit meit pois luotas maailmal hetkekskää ajjaa, hyi!
Mut nyt sie kuiteskii otit meit avosyli vastaa ja lämpösest halasiit, jot
iha täs kyynelöitsemää alkajaa virtanna veset vuotammaa silmist,
ett mist mie nyt tähä hättää sellasen määrän näsduukei löyvvän, et saan ihten ees jotenkute kuivattuu enne ko vieraat tulloo.
Nii-i, vieraita tulloo ko pitihä miun ja mein ikävissämme kaikille kertoo siun ihanuuvest ja sit kussuu kyllää ja nyt heit näkkyy tuolla jo tulevan, ensmäine kopistelloo jo porstuas, hyvä isä sentään mitä myö tarjotaa kertakaikkijjaa tämähäm männöö iha päin helvettiä {hyi!}
Ei tarjota mittää, tuovat varmaan tulijaissii, tarjotaa niitä.

– Päevee, eiku päivää talohoon, tultihi ny, nääs


.................................................................................................                                                    ...................................... :lol:

.
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 31.07.06 - klo:06:26
Tervetulloo, joha täs ootettiikii. Tulukee peremmälle, tänne iha kammarii. Alotettaa seurat tiäl, mut käyvvää kamarjkeskustelut ensteks, jot piästään siitäi vaevasta, ei tarvii katella taevasta seuroin jäläkee, voitta lähtee het kottii, tietysti ku ootta teet ja ruisleivät naattinna.
- No, mitteepä mittee? Mitesse on sielun tila?
- Täätistäkö tuon tietää. Syvämmestä koppoo joskus. Sielläippäi se sieluhhii mahtaa olla, jotta läheltä liippovvoo, läheltä.
- Sieluntilalla tarkotin ylleesä olotilloo. Onko ollu elämä mallillaa eli ei?
- Mallinnusta oon yrittännä jos jonniilaesta. Vakavasti puhhuin, ressiä on perkeleesti, jos saa sannoo.
- No jos tämän kerran, ku ei tuu tavaks.
- On nimittäen kaekellaista rojektia niimmaamper... perjantaena jo pittää olla siellä ja laavantaena tiällä. Sitte ee ku sunnuntaena tuas tuli per... perjantaehi asti touvon teossa Totisalmen tonttulassa kertak-kaekkijjaa-en-muuta-sano.
- Johan tuota tulikii, täsmäjuttua. Vae että sellasta on sielun syöverissä.
- Söyveristä en tiijjä enkä juur sielustakkaa. Sanompa kuitennii, jotta nämä kamarjjutustelut aattaa aina etteempäin jonkiaekoo. Sitte ku alakaa törkyä tuas kerrääntyä tahi huolia eli jottae annettavvoo tahi jaettavvoo, häätyy tuassiisa purkoo ja puottoo lastijjaa tiem poskee.
- Näehä seon. Näempä hyvinnii. Kyllä. Kyllä se näeon, jotta ee yksi jaksas. Jossei oes kaveria jolle puhhuu huolesa ja murheesa kamarissa tahi missä hyvvää ullakolla, ni ee jaksas, ee, loppu tulis hyvi äkkiä, kuolema korjais, noutaja tulis viimeselle matkalle, se olis mennoo.
- Hyvin puhuttu, siskot, veljet. Eeköhä mennä sitte seurampittoo. Vae oliko jollae vielä jottae syvämmellä? Aa! Siellä. Kyllikki. Sinulla on. Annappa kuulua.
- Minä sitä vua, että kerättäeskö kolehti Aholansuaren hyväks - sennii taatta, ku minun pojantyttö on siellä riparilla, ja niillä kuuluu olovan kova rahantarvis uuvisrakennuksen taatta. Ee minulla muuta.
- Tottapa hyvinnii voejjaan kerätä. Kerätäämpä kerätään. Jos Tauno otat sen uuven vilttihattuis, ni siihem mahtuu. Suositushan on sitte työssäkääviltä ja rikkailta perijöiltä ja säästäväisiltä elämäsä ehtoopuolta taevaltavilta, että kevyttä. Tämä lienee selevä?
- Onhan tuo kuultu joskus ennennii. Hyvä ku kertasit varmuuvve vuoks. Ee piäse unohtummaa.


.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 18.08.06 - klo:09:25
...jatkoa Yleisen keskustelun aiheesta Eduskuntavaalit 2007:

- Mut kuule, mitä me, ei kai me aluekokoukseen?
- Totta kai. Ollaanhan me vastuunkantajia. Meillä on asema organisaatiossa.
- Me ei olla valmistauduttu.
- Ei voi valmistautua, koska ei o saatu asialistaa – vaikka samantapainenhan se aina on. Olen minä ajatellut kuulumisissa kertoa, että nyt on ensimmäinen kotiseurapyyntö / -ilmoitus tullut meidän osastoon.
- Ja ystävät ymmärtää, vaikka oltais pöljinä, passiivisina, hyväksyy.
- Tietty kuten Jumalankin suhteen ystävienkin ollessa kyseessä itse on myös yritettävä. Ihmisen on tehtävä oma osuutensa. Ihminen päättää, Jumala säätää.
- Aivan. Vaivan alla ollaan, ei voida heittäytyä pelkän armon varaan.
- Kallis ystävä! Kyllä armon varaan saadaan heittäytyä, mutta ei laiskuuden eikä ylimielisyyden.
- Just. Kyllä me ollaan niin samaa mieltä, että alkaa epäilyttää, että onko kaikki kohdallaan.
- No mikä ei olis? Kyllä ja kyllä. Jumalan kämmenellä on lupa levätä.
- Ollaan kuitenkin raadollisia ihmisiä. Pitäis varautua pahimman varalle: että tulee lunta tupaan, ottaa huomioon pettymykset etukäteen, ettei pety.
- Oltava vain avoin, siis varuillaan tavallaan, muttei epäluuloisesti, vaan realistisesti. On kunnioitettava tosiasioita. Asiat ovat tosia sellaisina, miltä ne näyttävät.
- No! Joko mennään sisälle?
- Rukoillaan ensin: Jumalamme, Isämme, Rakas Taivaan Isä! Kuule meitä. Siunaa kokoontumisemme. Anna Pyhän Henkesi olla keskellämme. Suo rakkautesi yhdistää meitä toinen toisiimme. Anna meille viisautta ja kuuntelevaa mieltä. Anna meille sanat, kun on vuoromme puhua ja kärsivällisyyttä kuunnella, kun toisella on asiaa. Aamen.
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 03.09.06 - klo:08:05
Kumpi ja Kampi Mikkomalikas-Mulperi jakaantuivat kahdestaan. Ajatuksenvirta vei heidät tuttuun tupaan. Käsikädessä kahvi toisessa, pulla
1) toisessa he katsoivat hirsi silmässä rinnettä.
2) Kaivos oli louhittu auki kaivajien kaivaa riskillä.
3) Ruusut puhkeisivat täyteen loistoonsa Vosan laaksossa.
4) Otso ryömi kuusikosta mäelle.
5) Parempi kumpare kohosi niityllä veden ympäröimänä.
6) Tunnustusopinahjo keräsi mukuloita patuun.
7) Tainnutuskalaasit hajoittivat seisovat veden.
8] Ylin reitti kulki alinna.
9) Maalari Tarues oli karaokemiehiä.


Selitykset löytyvät, kun maalaat allaolevan minitekstin; tai ainakin, kun kopioit Wordiin ja suurennat.

1) Malkamäki
2) Malmivaara
3) Rosendal
4) Karhumäki
5) Hyvämäki
6) rippikoulu
7) Herättäjäjuhlat
8] alatie
9) seurat
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 04.10.06 - klo:05:46
Tauno lähti taakse. Hän ymmärsi, ettei Caius Julius Caesarin esimerkkiä voinut näissä oloissa seurata. Realismia hän haki. Ja totuutta tietysti ennen kaikkea. Taunuksen ratti tuntui jollakin tapaa erilaiselta. Päästäkseen kliimaksiin, kontrapunktiin sekä katharsikseen yhdellä linttuulla Tauno väänsi kotteronsa käyntiin. Liikkeen tuli jatkua. Kaikki epäoleellinen oli karsittava. Päämäärä oli ollut hänelle selvä jo lapsena, mutta hänen täytyi taistella jatkuvasti pitääkseen se salassa, sillä julkaiseminen oli ehkä yhtä suuri moka kuin poliitikon sammakko, ettei halua muuta kuin valtaa.
Valta oli Taunolle kipeä asia. Hän ei ymmärtänyt sitä. Mikä siinä niin kiehtoi, koska se turmeli. "Makea valta", sanotaan.
Tane oli kiihdyttänyt Buickinsa {hän kuvitteli, että se oli nyt Buick} joltisenkinmoiseen vauhdinhurmaan todetakseen jälleen taakse muodostuneen jonon. Hän ajoi sivuun päästäen jonon ohitseen samalla huomaten olevansa kaauuniiin jäärveen raannaalla. Hän kaivoi nokipannunsa esiin, taapersi rantaan, keräsi muutaman risun keittokatoksen piisiin, asetti pari kalikkaa päälle, otti tuohen ja raapaisi tulen. Aaaamukaahvii oli pian kuin pissa hänen kupissa. Kylläpä se maistuikin! Hyvänen aika sentään! Konditoriatar toi hänelle kaksi lämmintä sämpylää. Toisen välissä oli lampaanviulua munalla, toisessa salaattipeti voilla. Jälkiruuaksi hän nautti krokantilla höystettyä Tiramisua. Baakarimisu oli juuri poistumassa ylvään hongikon siimekseen.
Hän...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 28.01.07 - klo:07:22
...kääntyi kohti lounasta.
Surullisena ajatellen oliko taas karkoittanut yhden. Ei ehkä kuitenkaan ollut niin suurta merkitystä tai vaikutusta. Koko ajan oli vaara kuvitella itsestään jumala tai ainakin, että vaikuttaisi enemmän kuin vaikutti, syyllistyisi enempään kuin syyllistyi. Melkein vanhimpana hänellä oli tai hän ainakin kuvitteli olevan vastuu. Ettei vaan siitä ottaisi suurempaa taakkaa minkä kohtuudella jaksoi kantaa. Vastuun ja huolten jakaminen lähimmäisen kanssa  meinasi unohtua itseriittoisuuden vuoksi. Paini Jumalan kanssa oli sitä, että kysyi, milloin on aika turvautua ihmiseen, milloin jatkaa rukouskamppailua ja kilvoittelua; milloin kuormittaa lähimmäistä huolillaan, milloin muistaen jatkuvan rukoilemisen ja 7x77 anteeksiantamisen menee kammioonsa.
Kuinka vapauttavaa olikaan kokea, että kaikki syyt olivat kuitatut ja taakse jääneet, armon kaivoon viskatut! Synnistä hän ei kirjoita, sillä ne ovat tekoja, vai ovatko? Syntiähän oli erossaolo Jumalasta, ja siitä seurasi kaikki muu kuten "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muu teille annetaan". Etsikää vain. Ei ole tarvinnut löytää. Jos hän nyt tuon sitaatin muisti oikein.
Mikä siinä irtisanoutumisessa oli oleellista? Mikä siinä oli merkittävää? Mikä oli sen olemus? Vaikutus? Yksi tapauksenkulku voisi olla, että Kuhis veisi muita mukanaan. Pakko todeta, että vie jos on viedäkseen, menevät jos ovat mennäkseen, jos tahtovat mennä.
Kommunikaation hauraus paljastuu siinä, että pisimmällekään lukenut, perusteellisimminkaan perustellut ja porautunut ei välttämättä saa ihmisiä mukaansa, ei tule ymmärretyksi oikeassaolemisestaan, ei vakuuta. Mikä siinä on? Kielen keinojen vajavuuden lisäksi on kyse ominaisuuksista, jotka hyvällä johtajalla on, sillä kaikki haluavat hallita maailmaa-nsa.
Lounaalta palatessaan...
Otsikko: Re: Jatka tarinaa
Kirjoitti: Salis - 28.01.07 - klo:14:15
Lainaus käyttäjältä: "satman"
Lounaalta palatessaan...


...hän meni puistoon hiljentymään, mutta hiljentyminen oli mahdotonta, koska aurinko paistoi, oli kesälämmin ja ihmiset olivat miehittäneet kaikki mahdolliset auringonottopaikat puiston nurmikolta. Hän harmitteli, ettei postmoderni ihminen saa missään rauhaa vaan pitää paeta erämaihin, että voi olla yksin Herransa kanssa. Niinpä hän palasi tyyttömättömänä ja hieman ärtyneenäkin työhönsä ja tietokoneen ruudun ääreen.

Minkälaisen saarnan huomiseksi kirjoittaisin? Pysynkö käsikirjan tekstissä? Vai puhuisinko jotain omaperäistä. Nooh. Ei kannata nähdä vaivaa parinkymmenen seurakuntalaisen takia. Vedetään normaalit kaavat ja puhutaan lämpimiä. Se menee näihin mummuihin ja pappoihin ihan täydestä.

Toisaalta tympii tämä normalisoitu munkkilatina. Kyllä huomiseen pitää panosta. Hän ryhtyi kirjoittamaan saarnaa...ensin hitaasti, sitten ajatus tiivistyi ja sanat tulivat ikään kuin itsestään. Hän kirjoitti seuraavaa:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 28.01.07 - klo:20:46
"Eräänä päivänä..."


Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."

Hän otti uuden sivun, ja kirjoitti:

"Eräänä päivänä..."


Sitten hän ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja päätti lopettaa ja laittaa homman jonkun toisen harteille. Mutta sitten...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 25.02.07 - klo:20:35
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Sitten hän ymmärsi, mitä oli tekemässä, ja päätti lopettaa ja laittaa homman jonkun toisen harteille. Mutta sitten...


...hän tajusi ettei voinut tehdä niin, koska ei ollut ketään kenen niskaan sälyttää tämä vastuu.

-Kyllä Jumala pitää huolen saarnasta jos niin on ollakseen, kuihki viekas ääni hänen korvaansa. Hän melkein jo uskoikin tuota samaa asiaa jankkaava äänt ä kun hän aivan yhtäkkiä ymmärsi, että...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 26.02.07 - klo:14:50
...hänen kynästään oli muste loppu, joten kukaan ei voisi auttaa häntä saarnan kanssa, ellei hän lähtisi ostamaan uutta kynää. Hänen oli siis pakko...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 26.02.07 - klo:19:55
... olla tarkkana, kun piru tempaisi häntä mustepullolla. Hän nappasi mustepullon kiinni ja päätti saarnan ohella laittaa Raamatun uusiksi. Viimeiseksi lauseeksi tuli "Sen se.", joka tarkoittaa...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Lentoaura - 26.02.07 - klo:20:47
aistia englanniksi. uusioraamis oli näes jalolla englanninkielellä kirjoitettu. Hän, jonka nimi oli Tuukka, katsoi peiliin ja huomioi kainaloistaan versoavat purjot. Ah tätä kamaluutta! Ikicharmantit kainaloihanuudet iäksi pilalla. Mikä neuvoksi? Tuukka sieppasi raamatun (ja raamasi itsensäkin siinä sivussa) ja katsoi haikeasti taakseen oivaltaen samalla ainoan keinon:
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 08.03.07 - klo:12:44
"Jos katson haikeasti taakseni taakseni, en näe, mitä on edessä, ja törmään seinään." Ja niinhän siinä sitten kävi. Vertavuotavan nenänsä kanssa Tuukka raahusti hakemaan nenäliinoja. Mutta kaikki olivat loppuneet! Onneksi...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Hanna - 08.03.07 - klo:16:21
...purjonlehtia voi kayttaa myos nenaliinoina. Niinpa han tempaisi pari purjonlehtea kainalostaan ja tunki ne nenaansa. 'Parempi purjo nenassa kun pyy pivossa', ajatteli Tuukka ja siita han saikin mita mainioimman idean...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 09.03.07 - klo:06:58
Hän lähtisi Herättäjäjuhlille, laittoi isoisänsä mustan lierikon syvälle päähänsä, polkaisi setänsä Pappa-Tunturin käyntiin ja käänsi nokan pohjoiseen.
Perillä ensimmäinen ihminen kysyi: "Talkoisiinko, hyvä." Ojensi Tuikalle soppakauhan. Tuikka, että "Mitäs minä tällä..?"
- Ei muuta kun alat kauhoa. Siitä vaan.
- Ilmaa vai?
- Soppaa, soppaa.
- Eihän täällä näy keiton lirua mailla halmeilla!
- Tuossa, kuomaseni, sermin takana on säkki perunoita. Pesisitkö, kiltti, ne. Laita sitten kattilaan. Kun olet sen tehnyt, katsotaan sitten, mitä seuraavaksi. Mitä sanot?
...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 09.03.07 - klo:10:36
Tuukka yritti tehdä selväksi, että tahtoisi mielellään vain juhlakentän nurmikolle makoilemaan ja nauttimaan virsistä ja puheista, mutta hänet ilmeisesti laitettaisiinkin perunateatteriin koko juhlien ajaksi. Koska hän ei muuta voinut, hän...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Hanna - 09.03.07 - klo:14:01
...alkoi kuoria perunoita. Mutta Tuukka huomasi, etta puheet ja veisuu kuuluivat perunateatteriin asti. Niinpa Tuukka puheita kuunnellessaan ja virsia veistessaan kuori koko sakin perunoita. Enaa ei siis ollut muuta ongelmaa kuin, etta...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Jaakkoopuukkoo - 15.03.07 - klo:22:26
Kyseinen perunasakki oli aika kylmissään kuoria vailla. "Antakaa meille säkki!" huusi perunasakki kuin yhdestä perunansuusta. Sen sijaan Tuukka toimitti ne mainittuun pataan, mikä miellytti perunoita suuresti. Kun siis näin viimeinenkin ongelma oli hoidettu, oli aika palata juhlakentälle, mutta siellä odottikin aikamoinen yllätys!
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Hanna - 19.03.07 - klo:23:26
Sen sijaan, etta kentalla olisikin ollut juhlakansaa, siella olikin pelkkia perunoita. Perunoita korttipuvuissaan veisaamassa Siionin virsia. Tuukka hieraisi silmiaan ja avasi ne uudelleen, mutta kylla perunat olivat edelleen siella. Tuukka oli ihmeissaan, oliko han tulossa hulluksi vai...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 21.03.07 - klo:17:38
...oliko juhlakansa pottuuntunut nykymaailman menolle niin kovasti, että oli muuttunut perunoiksi. Sitten Tuukka ryhtyi miettimään pitäisiköhän hänen kuoria nuokin potut, mutta ajatus nosti hänen niskakarvansa niin pahasti pystyyn, että...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 22.03.07 - klo:15:57
...ne menivät aivan takkuun, ja hänen täytyi harjata ne suoriksi. Sitten hän katsoi juhlaväkeä tarkemmin, ja havaitsi, että näkikin asiat neljänäkymmenenä tuhantena, ja oikeasti juhlakentällä maleksi vain Itse Valtiaiden Perunatäti Tarja Cronberg, joka oli masentunut, koska ei ollut päässyt eduskuntaan siitä huolimatta, että edellisellä hallituskaudella oli ollut Vihreiden puheenjohtaja. Tarja...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 23.03.07 - klo:12:33
...Tarja! Tarja! Tarja!, huusi juhlayleisö intona. Tarja eduskuntaan!, kuului rytmikäs huuto. Tarja ohi vaalilain presidentin erkoisluvalla läpi, vaativat heränneet puoluekantaan katsomatta. Inhimillinen vääryys on tapahtunut! Kehitysalueita sorsitaan, kasvukeskukset kasvavat, ikään kuin ne eivät olisi jo tarpeeksi suuria! Haloo, Tarja! Tarja Arkadianmäelle - nyt - heti - tai karvalakkilähetystö iskee ja bussittaa tiet Strasbourgiin.
...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Kristian - 23.03.07 - klo:14:09
Mutta Tarja ei päässyt. Hän jäi suhteellisen vaalitavan uhriksi. Hänen puolueensa tuskin tulee pääsemäänkään keskustaoikeistolaiseen hallitukseen. Tarja on hyvin pettynyt ja miettii poliittisen uransa jatkoa. Vieläköhän hänestä on puheenjohtajaksi?
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 25.03.07 - klo:19:00
Niin, hän oli huolissaan vain omasta poliittisesta urastaan. Ei ollenkaan siitä, kuka nyt Pohjois-Karjalaa edustaa ja kuka sen puolia pitää suuressa maailmassa.
Tuukka ei ollut oikein perillä tästä kaikesta koska oli ollut kuorimassa pottuja koko vaalien ajan, mutta olisi varmasti tunteniut sympatiaa kurja Pohjois-Karjalalaisia, jotka olivat kokeneet tämän huutava, tai paremminkin nyyhkivän, vääryyden.
Mutta kuten jo mainittua Tuukka ei ollut asioista perillä, joten hän oli edelleen ihmeissään. Tarja! Tarja eduskuntaan! kaikuivat huudot. Miksi ihmeessä ihmetteli Tuukka. Johan se istui paljon parempi palkkaisella pallilla siinä viereisessä puljussa sataman laidalla. Näin Tuukka tuli sekoittaneeksi kaksi ihmistä...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 31.03.07 - klo:09:57
Tarja oli samaa mieltä, että vaalilakia tulisi uudistaa. Tarjoilu oli hyvää, ja kaikki juhlatuulella. Loppuvirtenä veisattiin Maa katso Herran käsi on ylitses ojennettu. Yhden jos toisen silmänurkka lacrimoi. Olihan Koti, uskonto ja isänmaa -yhdistys saatu yhteistyökumppaniksi. KUIhin kuului suurin osa kansalaisten eliitistä, joten ykseyden tiellä edettiin aimo harppaus taloudellispoliittisen vallan päästyä kaapista. Ketään ei suljettu ulos. Ne jotka kiireiltään eivät ehtineet, kantoivat kortensa myöhemmin. Rauhaisassa sopukassa oli hyvä työskennellä. Oikein silmissä kukoisti kehitys lasten kasvun myötä. Suunnan päivitys sujui ongelmitta. Jälkeen jääviä odotettiin. Jos he eivät jaksaneet enemmistön senhetkistä vauhtia, porukasta irroitettiin huolintaryhmä tukemaan ja kulkemaan sovelletussa rytmissä.
Kunnes sitten yhtäkkiä...eei, se olikin väärä hälytys.
Ja niin...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 06.07.07 - klo:08:35
kokoonnuttiin taas. Tavattiin ja veisattiin ja kuunneltiin ja ruokailtiin. Keskusteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli ihkua nähdä kaukaisia ystäviä, uudistaa, päivittää ystävyys. Mitä sinulle kuuluu? Kuinka olet voinut? Moi! Hei! Heeei! Vaau! Ai kun kiva tavata.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Tina Yvonne - 06.07.07 - klo:22:12
Aivan yllättäen seuraan liittyi henkilö, jota kukaan ei ollut ennen nähnyt. Kukaan ei ollut huomannut mistä hän oli tullut ja milloin. Hän puhui vieraalla korostuksella ja esitti outoja mielipiteitä. Sivistyneet ihmiset nyökkäilivät ja katsoivat häntä hieman alaspäin, säälienkin. Jotkut tuntuivat hieman vaivaantuneilta, mitenkä tähän tulokkaaseen oikein pitäisi suhtautua. .

  Kuka oli tämä vieras ?
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 08.08.08 - klo:06:08
Majatalonpitäjä Kreikan saaristosta.
Otsikko: Tarina jatkuu
Kirjoitti: PekkaV - 12.08.08 - klo:18:03
Hän hoiteli viittä lammastaan ja kuutta pässiään. Pässit pökkivät kaikkea mikä liikkui. Lampaat osasivat varoa ja olla poissa maantieltä, jonka varrella pässit valvoivat liikennettä. Turisteja oli kyllä varoitettu, mutta silloin tällöin kävi köpelösti yhdelle jos toiselle. Siksi kylän keskeisimmälle paikalle oli rakennettu ensiapuasema. Parhaana turistiaikana päivittäin siellä oli ainakin yksi pässinpökkimä paikattavana.
Noo, mitäpä tuosta, sanoivat kyläläiset, aina yksi kylä häirikköpässit sietää. Sitäpaitsi ne ovat tavaramerkki. Monet matkailijat tulevat vain pässien vuoksi. Maine on kantautunut. Riehakkaat sarvikallot tuovat elävyyttä ja tietynlaista jämäkkyyttä kylän ilmapiiriin.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 12.08.08 - klo:20:38
Todellisuus oli jälleen tarua tylsempää. Todellisuudessa kyläläiset pelkäsivät pässejä, ei niiden puskuvoiman, vaan niiden hyvän hajuaistin takia. Koska kylässä oli kukoistava ravintolakulttuuri fetajuustoineen, kyläläiset eivät uskaltaneet tehdä pässiongelmalle mitään.
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 15.08.08 - klo:20:16
Eräänä päivänä kylään tuli pillipiipari, joka pilliään piiputtamalla rupesi komentamaan pässejä. Aina kun ongelmaa esiintyi, pillipiipari piiputti pilliään, ja pässit lähtivät seuraamaan häntä lauhkeana kuin... lampaat. Mutta sitten...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 16.08.08 - klo:06:54
kylään saapui nuori teologian opiskelija. Vai oliko hän? Ainakin hän oli pyrkinyt. Hän alkoi paukuttaa piiparille sanaa, että pässejä ei saa lauhduttaa. Pässin on saatava olla pässi ja lampaan lammas. Se on luonnon järjestys. Niinpä piiparimme hiljeni sananjulistajan voimakkaan esiintymisen häkellyttämänä, laittoi pillinsä pussiin ja lähti srk-talolle kuoroharjoituksiin.
Mitä sitten tapahtuikaan, selviää jatkossa. Nääs kun...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 16.08.08 - klo:16:23
...pässit eivät enää olleet lauhkeita ja lisäksi ne alkoivat ikävöidä kaunissävelistä ystäväänsä, niistä tuli kahta kauheampia. Ne talloivat kaikki kylän palsternakkaviljelmät - kylä oli kuuluisa fetajuuston lisäksi myös herkullisista palsternakoistaan - ja lapsille piti järjestää koulukyytejä, jotta nämä eivät olisi olleet aivan pässinpökkimiä. Kyläläiset alkoivat yhdessä miettiä ongelmaan ratkaisua, ja päättivät...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 20.08.08 - klo:13:35
...lähteä livohkaan. Livohka, kuten tunnettua, sijaitsee kylän takaa tietä kuusi kilometriä, sitten oikealle kymmenen, tulee iso mäki, jonka ylitettyään Livohka onkin siinä silmäin eessä. Siihen asujaimet sijoittuivat muiden sekaan...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 20.08.08 - klo:15:44
...telttoinensa, kippoinensa ja kuppinensa.
Olipa rauhallista, huh huh. Ei pässin pässiä, lampaan villan hajua ei, ei mitään entisestä. Kaik ol uuvveks tullu. Mutta ei ollut herkullista lampaanviuluakaan. Onneksi punaviintä pulppusi lähteestä. Se oli Livohkan tavaramerkki ja tunnus. Siksi täällä ihmiset olivat aina iloisella tuulella...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sarai - 20.08.08 - klo:15:51
...mutta pässit olivat kuuluisia hajuaististaan, ja ihmisten kadottua ympäriltä niiden neniin alkoi leijailla hienoinen punaviinin tuoksu. Pässit päättivät suunnistaa yhtenä laumana kohti tuoksua, mutta...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 25.08.08 - klo:06:44
...vain yksi pääsi perille. Muut tuhoutuivat kuin siemenet nesteessä. Tämä kunkku ja kellokas, pässien pässi ryntäsi tietenkin etsimään lampaita, mutta kun niitä ei heti ilmaantunut horiskonttiin, sarvipääsankarimme asteli arvokkaasti sivuilleen vilkuilematta elämän lähteelle, ja alkoi tyylikkään ranskalaiseen tapaansa siemailla eliksiiriä seuraavaan etsintäkeikkaan näin valmistautuen.
Siinä samassa...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: osmo - 01.10.08 - klo:09:24
...paikalle tuli aluesihteeri. Tämä ojensi pässille Siionin virret ja kysyi: Mitäs veisataan? Ostakko pastillia?
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: tosikkoko - 05.10.08 - klo:23:39
pässi ehdotti virren 167 ekaa säkeistöä. koska Pässi oli tottunut lyhyen ytimekkäisiin ystävättäriensä "mää"/"bää"-puheisiin niin se otti vain murusen körttipastillia. Pässin mielestä pastilli haisi...
Otsikko: Jatka tarinaa
Kirjoitti: PekkaV - 21.01.09 - klo:13:06
...hyvälle. Siinä tuoksui ja löyhkäsi Paavon krapula ja heristen kiitosvirsi.
No hyvä. Kissa Kirnauskis, Possus Röhkis ja Pässi Pähkis menivät, tulivat, olivat, tekivät mikä mitäkin, kuka kutakin. Veli Verikarhu tuli siihen ja sanoi: "Nyt kulkaa, rakkaat kullanmurut! Työ etten oo maksanna teitin verojanna, joten antakeepas nyt sitten kiltisti kuten Herra Lakipäämiesmestarimaisterivirasto määrää: eka kaikki kyykkyyn ja kyykyssä, rikkaita kun kaikessa köyhyydessänne olette, tuplasti sen mitä köyhät eli kolme sukupolvea. Neljännen minä annan anteeksi, koska kuitenkin oletten palvelleet kirkkoyhteiskuntaeliittiköyhiä ansiokkaasti parhaan kykynne mukaan.
Siihen nousi Pässi sanomaan, että minä en. No, sanoi Veli Verottajamurjottaja, se on pää sitten pässiltä poikki. Ja niin siinä sitten...
Otsikko: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 27.02.09 - klo:08:49
...ei käynyt, koska pässi pinkoi karkuun. Häh häh hää, mitä välii. Se tiesi seinän olevan vielä edessä, mutta nyt mentiin ja lujaa niin kauan kuin hippulat vinkui - ja lumi pöllysi. Sukset olivat jo huulilla.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 28.09.09 - klo:13:10
...mutta lumi puuttui. Pässi Päkätin vei sivakkansa vinttiin ja rukoili, että ehtisi hakea ne ennen ensilumien sulettua. Toista ei ollut luvassa.
Mässi Mäkätin kurkisti ovesta, pyysi sauvakävelylle tai vaihtoehtoisesti uimaan tai vaan kävelemään, mutta ei nyt ollut se aika. Pässiä odottivat suuret haasteet kertakaikkiaan. Täytyi valmistautua. Hän asetteiksen issensä seljällensä ja alkoi vänyttää puoleen ja toiseen, sillä odotettavissa olevat huasteet edellyttivät venymiskykyä. Se oli paras tehdä jo nyt, kun aikaa kuitenkin vielä oli vähän jäljellä.
Kyllä se tiesi, ettei kaikkea ehtisi kuitenkaan. Pitää ottaa vaan parhaat päältä.
...mentiin...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.09.09 - klo:15:16
...Kuoria kermat, kuten kissa Kirnauskis tapaa tehdä. On niitä muitainnii pankollaloikojii jotka elelööt toisten sorkan ja sarvien työn iestä.
Voi tuota ihanaa miss Mässi Määkyjää, jos myö oikeen hiihellään ja venytellään ja vaikka käytäis uimassa polskuttelemassa Siilinjärven uppeessa uima-hallissa, suottais olla jos meijän lihat siästyis lammaskaalin laitolta meijän sitkeyvyyen tautta. Vaikka yks hömelä akka se keittelöö  soussia karhunlihastannii. Joten suat olla ite vero-ukkonnii varpaillas kenen nenulle hypit. Verokarhukapina voip puhjeta, tai ainaskii körtti-kolehti-kerjuu! Ja kuhan siirrytään Pohonjanmua puolelle, niin...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 28.09.09 - klo:16:16
... vaan saapuipa paikalle Laama vuoristosta, joka katseli aikansa venyttelyä ja vanuttelua. Katseli ja kummasteli. Viimein se loihe lausumaan: - tämähän on silkkaa joogaa! Näytänpä teille lootusasennon. Siitä saa runsaasti positiivisia vibraatioita...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.09.09 - klo:12:11
Simpsiön vuorelta, F C Lapuan Laamat käyttää joogaharjoittelua . Lootusasento venyttää paikat aivoja myöten. Tuleva ottelu Paavon Pässejä vastaan ei ole etukäteen selvä, sillä hengen-pässeillä on salainen ase. Selostajamme Kalistaja tietänee enemmän niin salaisuudesta kuin suvuistakin...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 29.09.09 - klo:12:51
(...SIELTÄ kuuluukin kalina jo...)
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:Aamuaurinko auttoi ikävässä
Kirjoitti: AKUANKKA313 - 29.09.09 - klo:19:30
 :109: :)
Pässit huomasivat että ilman aamuaurinkoa, he eivät voisi opiskella,
käydä töissä, eivätkä jaksaisi lähteä liikkeelle.
Niinpä he ihastuivat Aamu Aurinkoon. Aurinko hymyili heille aina, kun oli lämmintä.
Aurinko ei unohtanut heitä, vaikka julmat pilvet hämäsivät onnettomia pässejä.
Julma pimeys ja kylmyys saivat pässit tuntemaan itsensä hyvin pieneksi.
Eikä silloin edes äiti aurinko heistä välittänyt. Ja niin ne luulivat.
Koulussa oli oma aurinkokuntansa ja töissä.
Opettaja aurinko antoi sysi mustalle lampaalle toivoa ja teki sen kanssa yhteistyötä.
Sillä muut eivät ymmärtäneet mustaa lammasta.
Opettaja-aurinko toi paljon valoa ja lämpöä, sillä musta lammas ei paljoa muita aurinkokuntia tuntenut.
Opettaja Aurinko antoi mustalle lampaalle  oikean lampaan arvon.
Mustat Pilvet olivat häikälemättömiä lampaita sillä ne juorusivat pahaa mustasta lampaasta ja nauroivat sen
salaisuuksista. Ja ne saivat selville, että musta lämmas oli ihastunut Opettaja Aurinkoon.
Otsikko: Vs: Jatka tarina: Jos uusi voimakas Tuuli puhaltaisi
Kirjoitti: AKUANKKA313 - 29.09.09 - klo:20:02
:109: :)
(Pässit huomasivat että ilman aamuaurinkoa, he eivät voisi opiskella,
käydä töissä, eivätkä jaksaisi lähteä liikkeelle.
Niinpä he ihastuivat Aamu Aurinkoon. )
.Aurinko hymyili aina ja kaikille, kun oli sen aika.
Aurinko sai kukat kukkimaan. Synkät pilvetkin muuttuivat lempeämmiksi Aamu Auringon kättelyssä.
Jopa jääkin murtui ja suli kohdatessaan Aamu ja Auringon, joka oli erittäin sädehtivä ja lempeä.
Mustat pilvet siis ilkeät oppilaat ja ihmiset olivat hyvin mustia sisältä, joltain osaa.
Sitä ne yrittivät peitellä. Jotain heiltä puuttui. Ja Aamu Auringolla oli Kaikkea. Aivan kaikkea.
Aamu opettaja Aurinko oli hyvin rakastettu, pidetty, viihtyi omassa työssään, kenelläkään ei ollut pahaa sanaa hänestä sanottavana. Mustat pilvet tulivat usein aurinkojen tielle, he eivät halunneet mustan lampaan tuntevan
olevansa Kunnon Lammas. Mustat Pilvet - he eivät eläneet rehellisyydestä. Jotain he salasivat ja piilottivat.
Mustat pilvet olivat siis kunnollisen arkisen oloisia lampaita ja pässejä.
Ihmeellistä, miten joku halusi tulla Auringon tielle?
Miksi
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 16.10.09 - klo:10:03
siksi koska he olivat kasvaneet erilaisissa oloissa ja vähemmässä rakkaudessa. Ne olivat turhautuneet useammin. Heidän itsetuntonsa ei ollut niin kehittynyt. Mutta kyse oli aste-eroista ja myös tilanteista. Nytkin oli käynyt, että ne eivät olleet sattuneet lähellä niin suurta rakkautta, että heidän pikku kilpipanssarinsa olisi podonnut tarpeeksi alas. Oo-on, pilvelläkin suojavarustus, jolla ne varjelevat ydintä, sitä hellyyden kokemustaan.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 23.10.09 - klo:22:58
Yksi pilvistä, nimeltään Kerstin, kantoi sisällään suurta ja tiheää möykkyä, niin tiheää, että se jatkuvasti painoi häntä alemmas. Kerstin itki, ja kyynelet satoivat pässien päälle nostaen maasta uutta, vehreää ruohoa. Kerstinin möykyllä ei vielä ollut muotoa, ja kaikki, mitä Kerstin möykystään tiesi, oli suunnaton kaipuu. Kerstin tahtoi olla mustanharmaan pilvilampaan sijaan oikea, valkoinen karitsa.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 26.10.09 - klo:05:56
Kerstin (lausutaan tsäästin) palasi virsikirjan virteen 415, hyräili itsekseen, tapaili sanoja "Käskien hallitse et, vaatimuksella...laupeudella kosketat, rohkaiset laupeudella...lähdemme liikkeelle kaipauksesta". Hän pohti, voisiko Sampalle ehdottaa tätä kokonaisuudistettavaan Siions sånger -samplariin, kokoelmaan.
Hänen möykkykaipauksensa yltyi välleen niin suureksi, että hän pelkäsi musertuvansa sen alle. Kokemuksesta valkoiseksi puhtopilveksi haaveileva Tsäästin tiesi kuitenkin, että aamulla kaikki voisi olla toisin, mutta myös, että taas iltapäivällä päälaellaan. Ei hätiä mitiä kummiskana, sillä tähänkin asti oli pärjätty, miksei sitten jatkossakin aina hamaan tappiin. Mikskä maailma tästä muuttuisi, pelkkää aaltoliikettä vainen! (huom! Paavon Virsi: "...jos syvyyteen viet sä hirmuiseen, taas nostat voimallasi..") Silti mielenkiintoista ja toiveiden täyteläisyyttä. Aaltojen ja niiden liikkeiden näennäinen monotoonisuus piti sisällään helluntalaisuuden lisäksi myös ripauksen, timantin kaltaisen sirun omapohjaista jumalkeskeisyyttä, so. sukupolvia sitten eletyn elämän kaikkinaista sitkeyttä, viisautta, perintöä, uskoa, rakkautta, iloa, surua, murhetta ja riemua laidasta laitaan. Oli vain yksinkertaisesti tyytyminen Jumalan tahtoon, mitä hän kaikessa viisaudessaan soi ja salli. Meidänkin Salli sanoi aina, että armon sanoman saattelu vierelle ja eteenpäin oli juuri sitä antamista, josta Herra sanoo, että antaessaan saa, etsiessään löytää ja kolkuttaessaan avataan.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 26.10.09 - klo:10:36
Kaksi lyijynkarvaista pilvipässiä aloitti puskusilla olon. Salamat leimahtelivat niiden sarvista ja jytinä kiiri taivaanrannasta toiseen. Viimein ne väsähtivät ja asettuivat aloilleen hikipäissään ja sarvet kipeinä huohotamaan. Ilma kirkastui ja raikas tuuli helpotti Kerstininkin oloa. Auringon säteet saivat sen villan hehkumaan kullankimalteisena.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: AKUANKKA313 - 28.10.09 - klo:19:57
AamuAurinko oli saanut mustan lampaan näkemään itsensä hyvin kauniina ja jalona,
uutteriaana ja vahvana. Jotkut kitkerät lampaat halusivat hänen pysyvän mustana lampaana.
Mustan lampaan turkki oli alkanut jo muuttua AamuAuringon vuoksi valkoiseksi ja alkoi sulautua massaan.
Harmaa lammas oli silti vielä kahden vaiheilla, hieman epävarma toisinaan.
Auringolle olisi tarvetta.
AamuAurinko tarvitsi itsekin energiaa, hänellä oli niin suuri tehtävä Aurinkokunnassa.
Oli syntynyt pieniä aurinkoja, jotka opettelivat tehtäväänsä. Ja niitäkin oli ohjattava oikeaan suuntaan
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 28.01.10 - klo:15:21
Se oli miellyttävä haaste, eikä oikeastaan haaste, vaan...elämää, uutta, uusi vaihe, kolmas ikä, aika jolloin minä olin vanha ja useimmat nuorempia, ja suuri osa heistä olisi voinut olla lapsiani. He olivat niiin suloisia ja liikuttavia.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 28.01.10 - klo:16:08
Yhtäkkiä lauman laidalla syntyi hämminki. Osa lampaista säntäili peloissaan sinne tänne. Käärme! Apua! Onneksi paikalla oli ripeä terrieri, joka juoksi tiiviisti kylki kyljessä toisistaan turvaa hakevien lampaiden selkiä pitkin kuin villaista mattoa yli koko katraan. Koiran leuat loksahtivat kerran ja matelija oli hengetön.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.01.10 - klo:19:50
Eikä sille pienelle urhealle koiralle ollut tärkeintä oliko lammas musta, valkoinen tai siltä väliltä. Ne kaikki olivat isännän omia lampaita ja se kykeni osoittamaan että pienikin voi täyttää tehtävänsä. Oikeassa paikassa oikeaan aikaan, terävä puraisu ja pää poikki vihulaiselta!
Tuo lauman pelastaja ei ajatellut omaa ruokakuppiaan kun hätä oli laumassa suuri.

Sitten se lähti lönkyttelemään kohti...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.01.10 - klo:13:47
   

             kaupunkia, jossa...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 29.01.10 - klo:14:01
...TOTA NOIN NI NÄÄS Tambereelle nääs. Lähti. Jolkottelemaan. Koirra...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 29.01.10 - klo:14:47
Mansessa luultiin ensin maailman rumimmaksi koiraroduksi, joka on tietenkin Turun murre. Mutta kun haukkunnassa kuului aito terrierin aksentti - kimeä ja karkea samaan aikaan - koiramme annettiin kuljeskella kaikessa rauhassa kosken viertä.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 29.01.10 - klo:16:30
..jossa yhytettyään muutaman "rantojen miehen" sai tuo pieni uljas Terri (Turussa Murre)  pätkän hampparinkäyrää ja palan limppua.
"Autuaita ovat laupiaat, he näkevät Jumalan", mietti isännän koira (eikä se kytketty Jumalan rakki-kahlekoira voinut sitä vahingoittaa", ja niin se jatkoi matkaansa Turun torille...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 29.01.10 - klo:20:20
Ettei vaan olis ollu mustaamakkaraa ja riävää.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.02.10 - klo:19:22
Voi ei, Terrin hieno haju-aisti ei ottanut muuta kuin nokkiinsa nakkikioskin kulmalla hangessa pököttävästä mustasta makkarasta ja jäätyneestä rievälätäköstä. Nehän olivat aivan kuin niitä mistä lehtien yleisönosastot alkaa kevätpuolella tursuta,

Se sai vielä kivan kutsun Turun satamaan menevän rekan nuppiin. Kaveri tarjosi huoltsikalla nakkisämpylän ja vedet. Ja sitten kohti Turkua.

Mitähän pienellä paimenkoiralla siellä olisi paimentamista? Siellähän on kohta se arkkipaimen vaihtumassa, joten...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 01.02.10 - klo:20:22
Riävälätäkkö? Onhan se taikinana aika vetelää, mutta paistettuna sentään pysyy muodossaan.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.02.10 - klo:13:51
Joo kyllä riäväkin Terrille maistuu, kunhan se ei ole jo kerran syötyä. Rannikkokaupungin ruusu, Kotkan mäyris kaipasi jo meren äärelle, joten se suunnisti Turun kautta kotiin.
Turussa meri oli jäässä ja ahtaajat lakossa, piispantalossa oli hiljaista. Ei hiiren hyppyä.
Kissa varmaan talon vahtina. Terri ei välittänyt kissasta vaan hyppäsi pendoliinoon ja matka kohti stadin maisemia, koti-Kotka jo mielessä kangastellen alkoi. ...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 04.02.10 - klo:14:36
...niinpä se aikansa kuluksi ja ihan piruuttaan vaihtoi taas rotua ja rupesi Mukkulan spanieliksi.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.02.10 - klo:15:45
Voi, sentään! Sittenhän vaihtui sukupuolikin. Se toki ei nykyään ole ihme, vaan jos se koiralle tapahtuu, miksei ihmisellekin.
Körttikoirat eivät kysele toistensa asioita, vaan ovat suoraan mitä ovat, tyylillä :"Minun luu on minun ja sinunkin luu on minun. Ja kaikki narttukoirat ovat vain minun tai ainakin luulen niin", sanoo Basso talon isäntä.
Kotkan ruusu on tietenkin tervetullut seuraväen joukkoon, sanoo Riitta-mummi. Jos se vain körttifoorumin lempeälle isolle talonvahdille(koira-allergikolle) sopii.
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Sanneli - 12.03.10 - klo:20:23
Terri oli innoissaan tavatessaan Mukkulassa muitakin koiria - ja ihmisiä, mutta niistä se ei jaksanut nyt juuri välittää. Se oli nimittäin keksinyt uuden harrastuksen. Se halusi mitata, kuinka pitkä Mukkulankatu oikein koirantassumitalla mitattuna mahtaa olla? Terri kulki kadun toiseen päähän ja rupesi mittaamaan: yksi, kaksi, kolme, neljä...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Pena - 12.03.10 - klo:21:43
Pari lintua katseli Terrin touhua. Aikansa ihmeteltyään toinen päästi iloisen naurun - harakka kun oli - ja toinen - pikkuinen ja punalakkinen - sanoi: - No voe tokkiisa!
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.03.10 - klo:21:23
No ku eivät saaneet Bassolta kysyttyä, ottivat lentomatsin, harakka ja Malawinkardinaalikolibri.
Siipien kokoerosta ja käytetystä ajasta ei välitetty. Molempien matkamittariin kertyi
tasan 4 kilometriä.

Terrin kiertomatka jatkui...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: PekkaV - 04.08.10 - klo:12:14
...TERRITORIOSTA TOISEEN. Monenmoista sitten siellä. Kaikenlaista, en kiellä. Mutta sitten yhtäkkiä hän hämmästyi hämähäkkiä. Täkillä siinä aivan aidan juuressa Ristilukki musta körtti nauroi savolainen piru. Hymyili ovelana, tietävänä, saarnamies Saisiosta, vainioilta vanhan vaarin, taaton tuon tämänikäisen vaivaisen vastatuuleen toki torvelo.
Siitäpä saikin Pohjanpoika aatteen aikamoisen...
Otsikko: Vs: Jatka tarinaa:
Kirjoitti: seppos - 04.08.10 - klo:12:30
Jännittävä matka jatkuu osassa 2