Nämä Kari Uusikylän kirjoitukset ovat kyllä jakamisen arvoisia.
MORAALITON TYPERYYS, AHNEUS JA ITSEKKYYS MUUTTAVAT IHMISEN LAPAMADON JA HYEENAN OTTOLAPSEKSI
Rauhantekijä kaukaa kävi haukkumassa eurooppalaiset arvot ja vaikeni siitä, mitä varten hän oli Eurooppaan saapunut. Hänestä huokui se omahyväinen typeryys ja ylimielisyys, joka oli kotimaassa valtaan pääsyn perusvaatimus.
Miten uljaat suomalaiset reagoivat haukkuihin? He muuttivat myötäsukaisen veljeilynsä ja ihailunsa takelteluksi: ”Pakka on sekaisin…” ”He sivuuttavat Ukrainan neuvottelussa…”
Mikä hirveä rangaistus seuraisi, jos joku uskaltaisi sanoa ääneen, että haukkuja ei ymmärrä mitään Euroopan arvoista ja moraali on hänelle röyhkeyden synonyymi. Höpönassuja meillä riittää, mutta missä ovat karismattiset, rohkeat totuudenpuhujat? Venäjällä heitä oli muutamia vuosia sitten, mutta he pääsivät hengestään tai ovat vankiloissa. Ihmisiä tuhoava Rakastettu Johtaja on haljeta riemusta, kun pääsee nyt päättämään Pöhlö-Tompan kanssa siitä, kuka saa elää, kuka ei, kuka saa rohmuta itselleen maita, mantuja, rahaa ja luonnonvaroja.
**
Eino Leinon Meri ja päivä -runoa muokaten, tekopyhiä päättäjiä ja moraalittomia, avuttomien hyväksikäyttäjiä epäkunnioittavasti tervehtien, esittän uusintana ajatuspajani tuotteen.
Röyhkeys, Ahneus ja Typeryys.
Aamu koitti. Röyhkeys nousi höyhenpatjoiltaan. Typeryys sanoi: Älä vielä nouse. Jää vielä hetkeksi luokseni.
Röyhkeys sanoi: Minun täytyy, Ahneus jo odottaa minua. Mutta minä palajan jälleen illalla sinun luoksesi.
Typeryys sanoi: Mutta mitä minä teen sillä aikaa? Röyhkeys sanoi: Sinä ihailet itseäsi jättipeileistä. Ja Typeryys alkoi tuijottaa peilistä omaa napaansa.
Röyhkeys lähti taistelemaan yhteiskunnan pohjasakkaa vastaan. Aina, kun hän katsahti ympärilleen, hän näki tehottomia ali-ihmisiä: vanhoja, sairaita, vammaisia ja köyhiä polvillaan, tuottamattomina, kädet ojossa, itselleen almua anoen.
Säkenöi ja leikkasi Röyhkeyden säilä. Kurjat ryömivät roskalaatikkoihinsa turvaa etsimään. Ja he sanoivat: Paetkaamme, sillä Typeryys ja Ahneus rakastavat häntä. Sokeat ja liikuntakyvyttömät rukoilivat Röyhkeydeltä armoniskua.
Niin mahtava on Röyhkeys, kun se Typeryyden ja Ahneuden kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin armoton on Röyhkeys, kun se tietää että bonukset ovat ovella.
Kun ilta jälleen joutui, Röyhkeys palasi residenssiinsä, suurena ja säteilevänä. Typeryys hirnahteli himosta hänen polttavien suukkojensa alla. Jokaisesta heidän suudelmastaan tuikahti tulinen visiomeri taivaalle ja heidän valtansa peitti maan kuin huppu telotettavan pään.
**
Hylätty Vanhus oli valmis, eikä pelännyt. Typeryyttä vanhus sääli, Röyhkeyttä ja Ahneutta hän halveksi.
