Aamuhartaus 26

[Pena]

Kuulin äskettäin papista, joka oli menossa pikkukaupungin kirkkoon saarnaamaan. Kirkon portailla seisoi joukko nuorukaisia. Pappi sanoi heille: "Tulkaa sisään!" Pojat puhalsivat tupakansavua papin silmille ja selittivät: "Ei kuulu meille!"
Pappi oli kertonut ajatelleensa: "Pojat olivat oikeassa. Murtumattomille sydämille evankeliumi ei kuulu."
Oliko pappi oikeassa? Oli tavallaan. Onhan Vapahtaja sanonut: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon." Ja eikö Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksessakin poika vasta katuvaisena palattuaan saanut paikan isänsä sylissä? Janoiset saavat juoda. Katuvat armahdetaan. Ja kuitenkin sama Vapahtaja, joka lupasi janoiset juottaa, käski julistaa evankeliumia kaikille luoduille.

Jaakko Haavio

[Riitta-mummi]

Vertaukset ovat usein selventäneet vaikeahkoa tekstiä. Niitä Jeesus  käytti kun puhui meille yksinkertaisille ihmisille.

Hyvin sanottu, Jaakko Haavio !

Tuo murtumaton sydän pysäytti.

R-m

[Pena]

Jos joku nyt väittää, ettei evankeliumi kuulu hänelle, kenties hänen käsityksensä perustuu meidän sananpalvelijoiden väärään tapaan julistaa evankeliumia. Kenties meiltä on jäänyt huomaamatta, että syvintä hätää on siellä, missä ei asianomainen itse myönnä sitä olevan, ja suurin jano siellä, missä kiroten torjutaan tarjottu juoma-astia?

Jaakko Haavio

[Pena]

On kohtalokasta, että niisä tilaisuuksissa, joissa Jumalan sanaa julistetaan, sananpalvelija yksin on äänessä. On sanottu, että me vastaamme kysymyksiin, joita kuulijoillamme ei ole, mutta niihin kysymyksiin, joita heillä on, me emme tiedä vastausta, kun he eivät saa esittää niitä. Ja jos he esittäisivät, osaisimmeko vastata?

Jaakko Haavio

[Pena]

Missään tapauksessa ei saisi syntyä milloinkaan sellaista tunnetta, että joku arvelisi: "Evankeliumi ei kuulu minulle."
Kristus kuuluu kaikille. Hän on oikeaan aikaan kuollut jumalattomien puolesta. Kuollessaan hän rukoili ristiinnaulitsijoittensa edestä.

Jaakko Haavio

[Pena]

Uutta testamenttia lukiessamme olemme panneet merkille, miten apostolit kirjoittaessaan asiatekstiä aika ajoin keskeyttävät johdonmukaisen ajatusten käsittelyn ja puhkeavat ylistämään Jumalaa ja Kristusta.
Tällaisia ylistyssäkeistöjä on tapana nimittää doksologioiksi. Varsinkin Paavali viljelee niitä runsaasti. Ne ovat pienoishymnejä, joita ilmneisesti apostolisen ajan seurakunnissa myös laulettiin.
"Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta!"
"Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta!"

Jaakko Haavio

[Pena]

Ylistyksen salaisuus ei ole siinä, että me päätämme ruveta kiittämään, vaan siinä, että opimme näkemään todellisuden oikein. Oikein näemme, jos havaitsemme, että näkyviä tärkeämpiä ovat näkymättömät, ja ikuisuus on jotakin aivan valtavaa siihen ajan rahtuun verrattuna, mikä meillä täällä on elettävänä ja kärsittävänä.
Oikein näkee se, joka tietää Jumalan isänkäden häntä joka aika taluttavan ja uskoo syntinsä otetuksi pois Jeesuksen ristinkuolemassa.
Sellainen ihminen ylistää alati.

Jaakko Haavio

[Pena]

Raamatun alussa oleva syntiinlankeemuskertomus on ihmiskunnan ikuista historiaa. Meistä, sinusta ja minusta siinä kerrotaan. Olemme Jumalan langenneita lapsia.
Mutta niinkuin Jumala lankeemuksen taphduttua huusi Aadamille: "Missä sinä olet?" niin Jumala meitäkin puhuttelee ja etsii. Hän puhuttelee ja etsii monin tavoin. Raamatussa on tästä lukuisia esimerkkejä.
Kun Daavid oli langennut, Jumala lähetti profeetta Naatanin hänen luokseen. Naatanin sanat saivat Daavidin tuomitsemaan oman tekonsa - tahtomattaankin. Ja kun profeetta lopuksi lausui: "Sinä olet se mies", murtui Daavid Herran tuomittavaksi ja armahdettavaksi.

Jaakko Haavio

[Pena]

Joona - yksi Vanhan testamentin pienistä profeetoista - lähti tottelemattomana matkalle kohti Tarsista, vaikka Jumala oli määrännyt hänet lähtemään Niiniven kaupunkiin parannusta saarnaamaan. "Mutta Herra heitti tuulen merelle, niin että merellä nousi myrsky ja laiva oli särkymäisillään." Pakomatka keskeytyi. Joonan oli taivuttava lopultakin tottelevaisuuden tielle.
Apostoli Pietari lankesi niinikään syvälle. Huolimatta rohkeista vakuutteluistaan hän osoittautui perin heikoksi Herransa todistajaksi: hän vannoen vakuutti, ettei hän edes tunne Jeesusta! "Herra katsoi Pietariin." Äänetön nuhde! Sanaton herätyshuuto! Muuta ei tarvittu. Pietarin omatunto alkoi taas toimia, selvästi, erehtymättömästi.

Jaakko Haavio

[Pena]

Millä tavoin Herra lienee meidät pysäyttänyt? Kävikö meille, kuten Aadamille: kuulimme hiljaisessa illassa Jumalan askelet takanamme.
Tai kuten Daavidille: Herran käsi lepäsi raskaana päällämme. Yön uni pakeni silmistämme.
Vai kävikö meille, kuten Pietari-raukalle: kielsimme Herramme sanoin tai teoin ja äkisti tunsimme seisovamme aivan riisuttuina hänen pyhän katseensa edessä?
Millä tavalla Herra pysähdyttäneekin syntisen, hänen tarkoituksensa on aina sama: hän haluaa armahtaa, hän haluaa antaa synnit anteeksi.

Jaakko Haavio

[Pena]

"Onko totuus aina jotakin pahaa?" Näin kysyi taannoin eräs nuori ihminen. Hän kertoi joutuneensa yhä uudestaan ihmettelemään sitä yhteyttä, jossa sanaa käytetään. Sillä peloitellaan. "Maltas, kun totuus paljastuu! Kyllä sinulla nyt on helppoa, kyllä sinua nyt naurattaa, mutta kerran tulee tosi eteen. Eikö totuus voisi olla jotakin hyvää, jotakin mieluista ja odotettavaa", hän kyseli.
Mitä arvelemme? Mitä sanoo Vapahtajamme? "Minä olen tie, totuus ja elämä", hän sanoo. "Totuus on tekevä teidät vapaiksi", hän sanoo. Jeesuksen suussa sana totuus siis merkitsee elämää, vapautta, iloa, siis jotakin vallan hyvää. Tämä totuus ei lyö, ei kaada, se hoitaa, se nostaa. Tällaisen totuuden tarjoaa ja lahjoittaa Jeesus.

Jaakko Haavio

[Pena]

Jeesuksen totuus on kerrottuna Luukkaan 15. luvusa. Tuhlaajapojan isä sulki tahraisen lapsensa syliinsä, ei nuhdellen ja tuomiten, vaan armahtaen ja suudellen.
Jeesuksen totuus on hyvä totuus, ei paha eikä pelottava. Suurimmassa kirkkaudessaan se avautuu meille ristillä, jossa hän, Vapahtajamme, kärsii syyttömänä syyllisten puolesta. Hän on meidät omalla pyhällä verellään, viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan ostanut ja voittanut synnin vallan alta, ollaksemme hänen omiaan.

Jaakko Haavio

[Pena]

Miten usein me ihmiset yritämmekään jollakin, jota sanomme totuudeksi, lyödä ja haavoittaa toisiamme, jopa kokonaan nujertaa! Riistämme kovuudellamme ja ajattelemattomuudellamme toisiltamme toivon. Näin ei koskaan menettele Jeesus. Hän uskoo meistä kaikista hyvää. Hän antaa erehtyneillekin oikeuden rukoilla. Hän antaa meille toivon, sillä hän antaa meille Jumalan.

Jaakko Haavio

[Pena]

Kun Jeesus oli maan päällä, hän puhui ihmisille. Ihmiset ymmärsivät hänen puheensa, sillä se poikkesi sen ajan teologien, ns kirjanoppineiden vaikeatajuisesta puheesta. Monet ymmärsivät, että itse Jumala puhui, kun Jeesus puhui. He sanoivat: "Suuri profeetta on noussut keskuuteemme ja Jumala on tullut katsomaan kansaansa." Mutta oli myös niitä, jotka eivät tajunneet, miten suuresta asiasta oli kysymys.
Jeesus lähti täältä. Hänen lähtönsä jälkeen meille jäi Raamattu. Raamatussa meillä on kaikki, mitä Jumala tahtoo meille sanoa. Uutta ilmoitusta ei ole tullut eikä liioin ole odotettavissa. Seurakunnassa vaikuttava Pyhä Henki muistuttaa meille kaikesta, mitä Jeesus on puhunut. Näin tapahtuu Kristuksen kirkossa sukupolvesta toiseen. Jumalan sana pysyy - ei vain kerran puhuttuna ja kirjoitettuna, vaan yhä elävänä. Elävä sana, jollainen Jumalan sana on, on seurakunnan aarre. "Jumalan sana on elävä ja voimallinen."

Jaakko Haavio

[Pena]

Mitä siis merkitsee se, että Raamatun sana on elävää sanaa?
Se merkitsee ensinnäkin sitä, että Jumalan sana on ajankohtainen. Sillä on sanottavaa oman aikamme ihmisille.

Jaakko Haavio