Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: öppiäinen - 17.12.14 - klo:20:00
-
Mitä lapsuudessasi syötiin jouluna?
Miten joulupöytäsi on niistä päivistä muuttunut, ja miksi?
Eroaako oma joulupöytäsi siitä, mitä paikkakunnallasi on tapana?
Onko jotain, mikä ei kuulu joulupöytääsi, vaikka sitä pidetään perinteisenä jouluruokana, tai päinvastoin onko joulupöydässäsi aina esim. hernekeittoa?
Kuinka pitkään syöt niitä jouluruokia? Onko välipäivinä jotain muuta? Entä uusivuosi? Mitä jouluruokiasi syöt muulloinkin kuin jouluna?
Syötkö jotain vain perinteen vuoksi, vaikket niin pidäkään mausta?
Koetan (kevyesti) kartoittaa, mikä on se ihan the basic suomalainen joulupöytä nykyään, ja onko siinä alueellisia variaatioita.
Palaan aiheeseen, kunhan vähän häärään tuolla keittiössä välillä.
-
Lapsuudessa minusta oli käsittämätöntä, että lanttu- ja porkkanalaatikoiden ja kinkun lisäksi piti olla vielä keitetyt perunat ja karjalanpaisti. Rosollia, suolakalaa ja karjalanpiirakoita oli myös, ja jälkiruoaksi sekahedelmäsoppaa. Riisipuuro syötiin päivällä ja nämä muut ruoat illalla.
Nyt jaamme jouluruoat eri päiville. Aattona syömme kinkun ja laatikot ( lanttu-, porkkana-, bataatti- ja imelletty perunalaatikko, joka ainoana ostetaan kaupasta), joulupäivänä sitten sillit, suola- ja savulohet, savuporo, 3-4 maksapasteijaa, mätiä, jos muistetaan ottaa pakastimesta ajoissa sulamaan. Joulupäivänä siis "herkut". Jälkiruokana maltanriisiä ja hedelmäsalaattia ja toisena päivänä limettijäädykettä tai pelkkä suklaakonvehti. Tapaninpäivänä kokoelma edellisten päivien antimista tai keitetään lipeäkalaa. Välipäivinä syödään jo muuta ja tähteeksi jääneitä laatikoita. Kinkkua syödään leivän päällä päiväkausia.
Jouluruoat olemme itse sopineet kummankin perinteistä soveltamalla ja esim. maltanriisi ja hedelmäsalaatti löytyi takavuosien Ikean julbord'sta. Salaateilla ja bataattilaatikolla olemme modernisoineet tarjoilua.
Pois on jätetty kyllästymiseen asti nautittu sekametelisoppa, herneet ja punakaali, joita söi vain mies vähän, se arkinen karjalanpaisti ja rosolli, koska sitä syö vain pieniruokainen mummi.
Ruokien jakaminen kahdelle päivälle on onnistunut juttu, koska vietämme koko joulun samalla porukalla ja päiväkausia samojen ruokien tarjoaminen kyllästyttää. Eikä koko repertuaaria oikein jaksa yhtenä päivänä syödäkää.
-
Kiva lukea, mutta ruokaa tekemättömänä en osaisi mitään kirjoittaa.
-
^Kyllä pelkkien syöjien/syöjättärien vastaukset ja muistelon kelpaavat nekin!
Muutimme Pohjois-Karjalaan kun olin menossa kouluun 1. luokalle, ja olimme vähän poikkeavia kun meillä ei ollut karjalanpaistia eikä -piirakoita. Muulloin kyllä noita ruokia teimme ja söimme.
Silliä ja silakkaa taisi kumpaakin olla mielellään useammallakin tavalla. Itse en niistä kaloista oikein pidä, jotenkin se rasva on olevinaan kitkerää. Lasimestarin silli purkissaan on kyllä hauskan näköistä (muistan kun sitä kellarissa ihastelin). Koska koetan sinnikkäästi opetella sillinsyöjäksi, tein sitä viime jouluksi, ja nyt menen keittiöön jatkamaan vielä sen verran että kiehautan sitä varten etikkaliemen. -Piti siis tulla tähän koneelle vain tsekkaamaan se silliohje, mutta niinpä vain taas harhauduin foorumeille...
-
Joillakin on muuten joulun kahvipöydässä täytekakku, mikä on minusta ihan outoa. Mihin mahaan sitä muka mahtuu syömään? (Joku on väittänyt, että täytekakkua varten on ihan oma mahansa; olen kai anatomisesti poikkeava tässä suhteessa.) Lapsuuden jouluihini ei kuulunut myöskään suklaa tai marmeladi, mutta joskus 80-luvulla niitä rasioita alkoi tulla. Siis nimenomaan muut lahjoittelivat. Pakkohan ne oli sitten syödä.
-
Lapsuuteni joulupöytään isä hommasi aina kinkun ja äiti laittoi kystä kyllä. Ei niitä plaatuja ollut niin monia kuin omissani alkoi myöhemmin olla kun tavaraa sai vaikka miten. 1950-luku oli vielä pula-aikaa myöhempiin vuosikymmeniin verraten.
Äiti oli piirakoiden paistaja. Umpikuoriset riisipiirakat olivat suuria, niistä leikattiin viipaleita. Avokuoriset perunapiirakat olivat pyöreitä n. 15 cm halkaisijaltaan. Kinkku, laatikot ja lipeäkala kuuluivat Jouluun. Rosollia ei äiti laittanut. Minä aloin vastata sen valmistamisesta kun sen taloustunneilla opin. Sillirullia oli.
Kahvin kanssa oli vain pipareita ja pullaa. Tätilöissä tehtiin niitä täytekakkuja.
Kun sain jalat oman pöydän alle, alkoivat hörselöt lisääntyä. Naistenlehdissä oli jos jotakin hyytelöitä ja suklaaherkkuja. Ja kyllä ne meille nuorena maistuivatkin. Riisuklaa, esimerkiksi.
Tänä vuonna vanhempi tyttäremme vastaa sukujoulun ruokapöydästä. Arvaan sielä olevan erikoisempaa kuin minun aaton perinteisessä pöydässä, jossa siinäkin on perinteiset, paitsi lipeäkala.
Makeiset ovat vähentyneet, leipomukset myös.
Aattona syömme pikkutyttöjen perheen kanssa, kunhan ensin on saunottu ja pukki tuonut lahjat. Arvaan että typyköille en silloin enää moni laji maistu.
Kinkku ja laatikot laitan, mutta enemmän satsaan kalapuoleen.
Taidan tehdä kotikaljaa. Viinipuoli on vähentynyt yhteen punaviinipulloon.
-
Kotikaljan sivutuotteena on monena jouluna pöytään ilmestynyt mallasleipä. Nam.
-
Olen tehnyt kotikaljaa jouluksi miltei kolmekymmentä vuotta sitten. Lahopäänä laitoin sokeria sinne uutteeseen erittäin paljon. Sittemmin minä laitan sokeria paljon.
-
No nyt kaikki kaljan tekoon. Olen viimevuodet tehnyt vähällä vaivalla niistä uute-pusseista. Nyt taidankin etsiä vieläkö kaljamaltaita saa. Tuon mallasleivän teen minäkin ! Uutteesta ei tule mäskiä, vain muovipussi jäävät.
-
Tuoppi mallasuutteesta minäkin teen. Sen firman omistajana on körtti.
-
Kotikaljaa joo... missäs teet, kun ei ole kellaria eikä jääkaappiin mahdu?
Lapsuudessani oli kellari, ja kotikaljaa (sitä hyvin sokeroitua) tehtiin jouluksi. Oli joku laite, jolla kruunukorkin sai pullon suulle. Jonain jouluna olivat käyneet aika hyvin, korkit ihan kuperina nököttivät kellarissa. Isäni äärimmäisen varoivaisesti koetti ottaa pulloa, mutta se räjähti kumminkin, posautti sisältönsä kellarin kattoon, josta edelleen isäni päälle. Isäni poistui kellarista vapisten ja yhtä valkeana kuin oli ollut juhlapaitansa, joka nyt oli ruskea ja taskukin täynnä mämmimäistä kaljaa. Kellarin kattoon jäi pysyvät jäljet.
Lapsille oli juomaksi simaa, kunnes aikuisten juomat alkoivat maistua paremmin (meillä saivat alaikäiset alkoholia). Ja kun Riitta-mummi mainitsit tuon riisisuklaan, niin nyt palautui mieleen että sitä tehtiin kanssa. Joskus kokeiltiin jotain toffeekarkkejakin.
Kellariin liittyvät myös vuosikertaluumut ja angoralaatikko. Kinkun ympärillä piti olla aina pehmeäksi keitettyjä kuivattuja luumuja, vaikka ei niitä tainnut syödä kuin minä joskus yhden. Joskus ne oli kai välipäivinä kerätty omaan kippoonsa, jottei kinkku rupea homehtumaan, ja se kippo unohdettu kellariin josta juuri ennen seuraavaa joulua löytyi. Unohtuneen lanttulaatikon angorointi eli ihanan pehmeällä homevillakerroksella päällystäminen onnistuu lyhyemmässäkin ajassa.
Näitä herkkuja mitään en jostakin syystä nykyään enää nauti. Paitsi niitä aikuisten juomia.
-
Pito-perunaa on ostettuna, ehtisi vain imellyttää. Verkkaisten hämäläisten hommia se prosessi!
Oikeastaan en suuremmin pidä imelletystä perunalaatikosta, mutta se kemia kiinnostaa. Entsyymitoiminta.
-
Suutarinlohta täytyy tehdä huomeniltana silakkafileistä.
Puoli kiloa riittää, ei ole nuorten herkkua, saakin nauttia aivan itse siitä.
Kinkkua en laita, on läheisten luona sitä tarjolla riittävästi.
Saan olla joulupukkinakin, yllätys, luulen lukiota käyvän tyttärentyttären olevan ymmällään kukahan tuo oikein on, hehheh.
Laitan päälle vanhat kamppeet nurin päin käännettynä, kuten silloin muinoin tehtiin.
Nahkasaappaat ja pitkävartiset rukkaset.
Eivät tietenkään tunnista.
-
Tässä on nyt useammankin kerran saanut nauttia lipeäkalasta valkopippurin ja -kastikkeen kera. On ihanaa, mutta lapset eivät suostu edes maistamaan.
-
^Lipeäkalapaketeissa, joita kaupassa katselin, on vähän eksoottisempiakin reseptejä tarjolla kuin tuo perinteinen. Kokeile joskus salakavalasti ujuttaa heihin lipeäkalaa uudessa muodossa?
Eihän se kala itsessään edes maistu paljon miltään. Haju kai herättää ajatuksen, että maun on pakko olla hirveä. Mutta syödäänhan sitä löyhkääviä juustojakin. Minulla joulupöytään kuuluvat kummatkin.
Olen tottunut syömään lipeäkalan voisulan kanssa, en valkokastikkeen. Lisäksi pitää olla keitettyjä jauhoisia perunoita ja pakasteherneitä, suolaa ja pippuria. Mutta mitä pippuria, sitä en vielä ole ratkaissut. Viime jouluna kokeilin myös itse sekoitettua nelimaustetta, ja hyvin toimi. Lisäksi äkkäsin, että paras ruokajuoma lipiksen kanssa on vähähiilihappoinen kivennäisvesi.
-
Lipeäkalaa Tapaninpäivänä, siis toisena Joulupäivänä; aattona Väskynä- eli Veskuna- eli Sekameteli- eli Sekahedelmäsoppa, riisryynpuuro, kinkku, laatikoita: maksa-, porkkana- ja lanttu-, rosolli, keitetyt, kuoritut perunat tietysti. Olisko ollu alkukeittona suurustettu lihaliemi lihapiirakan kera. Kahvi ja torttu. Ja suklaata suklaata suklaata, konvehteja.
-
Lipeäkalaa Tapaninpäivänä, siis toisena Joulupäivänä; aattona Väskynä- eli Veskuna- eli Sekameteli- eli Sekahedelmäsoppa, riisryynpuuro, kinkku, laatikoita: maksa-, porkkana- ja lanttu-, rosolli, keitetyt, kuoritut perunat tietysti. Olisko ollu alkukeittona suurustettu lihaliemi lihapiirakan kera. Kahvi ja torttu. Ja suklaata suklaata suklaata, konvehteja.
Ootteko kala-allergikkoja ?
Samat löytyy meilläkin. Rosollissa on silliä, se on siis sillisalaattia. Mätiä, graavilohta, savusiikaa ja ehkä haukimureke.
Perinteet kunniaan !
-
Meillä ei ikinä ollut mätiä, vaikka kalaa kyllä oli ja kalastettiin itse ja joskus saatiin mätikaloja. Niitä taisi nousta kyllä enemmänkin kevätpuolella. Vasta myöhemmin olen oppinut, että mäti kuuluu joillakin joulupöytään.
Viime vuonna kokeilin joulun jälkeen sekoittaa rosollintähteisiin sillintähteitä ja jotain kypsää lihaa, se oli kyllä paras rosolli ikinä. Yleensä pidän nämä erillään.
-
Lihaa ! Jaa, uskaltaisinko kokeilla tähteisiin.
Ei minun lapsuudenkodissakaan syöty mätiä, mutta lipeäkalaa oli aina. Anoppini käytti kalojen mädit ja maksat kalakeittoon.
Juustot unohtuivat. Niitä olen alkanut tarjoilla piparien ja punaviinin kanssa vasta n. 40 v. sitten.
Vuohenjuusto, sinihomejuusto ja brie on jo ostettu.
-
Ainoa, mitä lapsuudestani - tai sanotaan että niistä ajoista kun asuin vielä vanhempieni kanssa - on tullut jouluun lisää, ovat juuri nuo juustot. Tai kyllä silloin "ennenkin" jotain oli, tavis-emmentalin lisäksi uskallettiin kokeilla sinihomejuustoa. Omatekemästä muna- tai piimäjuustosta en piittaa, joten niitä ei ole. Jouluna jotenkin ei huvita kokeilla mitään uutta, vaikka (tai ehkä juuri siksi kun) reseptejä tursuaa joka puolelta.
Paitsi yksi poikkeus: Oma keksintöni joskus teininä oli korvata ne epätoivoiset punakaalisalaattiviritykset yhdellä akkainlehdestä poimitulla salaattireseptillä. Sitä olen siitä pitäen tehty. Sitäkään en laske uutuudeksi.
Ajasta ennen kouluikää en muista mitään, joten en sitäkään, oliko silloin graavilohta, mutta jostakin pitäen sitä on ollut.
-
Uutta lapsuuden ajoista on viini ja olut. Oikeaoppinen livekala on tehtynnä aina ennenvanhaan kapakalasta, joka oli ja suattaapi olla vielähhii joessaen menomestoloessa haaki.
-
Uutta lapsuuden ajoista on viini ja olut. Oikeaoppinen livekala on tehtynnä aina ennenvanhaan kapakalasta, joka oli ja suattaapi olla vielähhii joessaen menomestoloessa haaki.
Onko se kuin tarkkaa onko kapakala molovaa, turskaa, vai seitivä, siellä Savossa päin ?. Meillä suap vain molovaa kaapasta.
Hauvesta ja lohesta tulloo hyvä pateé ( mitä lienöö savoks ? )
-
Oeskoha tuo pattee'pötkylä vae pasteijja'patukka?
-
Ei ou pötkylä, eekä patukka, vuan ompaha sellane soikula .Pattee-vuokain onsem malline. :002:
-
Lipeäkalan pippuri on maustepippuri. Sitä ei meillä muuhun käytetäkään.
Tänään pyöräytin neiti 10-v:n kanssa karjalanpiirakoita, vaikka pojat aamulla polttivatkin puuron pohjaan. Edellisestä piirakanteosta on jo vuosia aikaa, mutta näkyy tätien opettama taito pysyvän selkäytimessä.
-
Maustepippuri hyvinnii ! Mie käytän sitä kokonaisena myös karjalanpaistiin, liha- ja kalakeittoon, makkarakastikkeeseen ja etikkasilakkaan ja lasimestarin silliin.
Äitillä ei muita mausteita ollutkaan kuin laakerinlehdet, maustepippurit ja kanelia tankoina ja sirottimessa.
Onko siulla piirakkapulikkana tavallinen kaulin, vai oikia päistään kapeneva ?
-
Reilu kolkyt vuotta sitten kun tulin tähän taloon, olin mielissäni, että talon jouluruokaperinteet olivat ihan samanlaiset, kuin omassa kodissani. Ne perinteet jatkuu edelleen.
Kinkku on joulupöydän kunkku. Sitten lanttu- ja porkkanalaatikot on ihan must. Rosollin tosin teen ilman silliä, vaikka kotona sillisalaatti=rosolli sisälsi sillin. Lasimestarin silliä pitää olla. Lohi välillä graavina välillä kylmäsavustettuna. Ja nimen omaan kylmäsavustettuna, eikä vain aromisoituna. Edellisten lisäksi tietenkin perunaa, joskus imellytettyä perunalaatikkoa, kinkkukastiketta, sinappia, herneitä, luumuja, nyttemmin konjakkiluumuja, italiansalaattia, kurpitsapikkelsiä, ruisleipää, joululimppua ja rieskaa=hiivaleipää. Ruokajuomana kotikaljaa, tarjolla voi olla myös jouluolutta.
Jälkiruuaksi riisipuuro sekametelisopan kera.
Edellä mainittuja ruokia syödään aattona ja joulupäivänä. Tapaninpäivänä tekee mieli jo vaihtelua. Silloin syödään lipeäkalaa perunoiden, valkokastikkeen kera, pippureilla höystettynä. Lisäkkeenä herneet, rosolli ja laatikoiden tähteet.
Ainoa, mitä meidän miesväki oli tottunut jouluna syömään, mitä meillä ei kotona ollut, on maksalaatikko. Minusta se on arkiruokaa, eikä kuulu minun jouluuni. Kompromissiksi valmistin ennen aina maksapasteijaa. Viime vuosina olen yrittänyt jättää sen pois valikoimasta, mutta se on ollut Tiitin herkkua. Tänä vuonna en maksapasteijaa tehnyt. Söimme tänään maksalaatikkoa, ihan kotitekoista. Paistoin eilen illalla ruisleipää, joten tein maksalaatikon jo eilen valmiiksi. Tänään se oli nopea lämmittää siivuoksen välissä.
-
Tänään tein kotikaljan. Huomena siivilöin mäskin ja teen siitä mallasleipää tai sämpylöitä jotka paistuvat helpommin.
Kinkun liemi on Kotilieden jutun mukaan ruotsalaisen gourmeékokin jouluherkkua. Siihen kastetaan ruisleipää. Ihan samalla lailla meillä tehtiin. Äitini teki kinkulle ruistaikinakuoren. Sitä topattiin liemeen. On herkkua !
Samaiselta kokilta oli Janssoninkiusauksen resetti. Muuten ihka sama mitä minäkin tänään tein, mutta siinä kermaan vatkattiin mätitahnaa. Jansson on meillä usein lauantai-ruokana. Matti ostaa aina saunaolutta ja Jansson tykkää siitä. Minä en.
-
Äitillä ei muita mausteita ollutkaan kuin laakerinlehdet, maustepippurit ja kanelia tankoina ja sirottimessa.
Onko siulla piirakkapulikkana tavallinen kaulin, vai oikia päistään kapeneva ?
Meidän äidillä ei ollut laakerinlehtiä.
Kaulin on kaulin ja piirakkapulikka on piirakkapulikka. Ts. oikea on.
-
Maustepippuri hyvinnii ! Mie käytän sitä kokonaisena myös karjalanpaistiin, liha- ja kalakeittoon, makkarakastikkeeseen ja etikkasilakkaan ja lasimestarin silliin.
Juuri tulin tsekkaamaan, mitä pippureita siihen silliin piti ollakaan. Meinasin reseptistä lukea, mutta ei sitten tarvitsekaan. Lisäksi tulee laakerinlehtiä, sinapinsiemeniä ja mausteneilikoita. Tykkäisiköhän se pahaa, jos pistäisi pätkän kanelitankoakin?
Onko siulla piirakkapulikkana tavallinen kaulin, vai oikia päistään kapeneva ?
Minä muuten käytän tuota päistä kapenevaa myös pipareihin. Tai piirakoitahan en teekään.
Otavan Iso Keittokirja taisi tuntea tuon ruotsalaisen "dopp i grytan" -jouluherkun. Muistaakseni siinä kirjassa oli jouluateria muutenkin kumman ruotsalainen versio. Meillä kyllä kanssa dipattiin ruisleipää kinkun liemeen, ja itse kinkustakin sai samalla ensimmäiset maistiaiset. Enkä vielä joskus paistan sikaa niin tulee lientäkin. Nyt on tullut keitettyä, kun sillä tavoin tulos tuntuu olevan mehevämpi.
-
Lipeäkalan pippuri on maustepippuri. Sitä ei meillä muuhun käytetäkään.
Meillä tämä on jatkuvan keskustelun aihe ja vaimo syö mauste- ja minä valkopippurilla. Molemmat ovat sitä mieltä, että heidän valintansa on oikea. s
-
Kiva , Saukkis !
Älä pistä kanelia. Tai kokeile pieneen purkkiin muutamalle palalle. Minä puristin vajaalle puolelle graavilohelle limettimehua ja raastettua kuorta kun Matti oli nähnyt ruokaohjelman jossa niin tehtiin. Nyt ne ovat pakasteessa, perinteinen ja limetillä maustettu.
Minäkin käytän piirakkapulikkaa esimerkiksi kun teen pullataikinasta korvapuusteja. Silloin ei olla millintarkassa puuhassa.
-
Minä käytän piirakkapulikkaa, kun kaulin massoja kakunkoristeita tai kuorrutusta varten.
-
En pistänyt kanelia, mutta pistin kyllä myös valkopippuria. Nämä siis sillille. Ja piparjuurtakin.
Uskaltauduin maistamaan kevytsuolattua sillifileetä siltään, ja sehän oli paljon parempaa kuin mikään tölkitetty ja purkitettu ja oikein laitettu silli, mitä olen syönyt. Miksi hyvä silli pitää tärvätä sokerilla? Onko se jokin jäänne ajalta, jolloin sokeri oli kallista ja suuri herkku ja sopiva juhlaruoan kuin juhlaruoan mausteeksi?
No, lasimestarin hieman normaalia vähemmällä sokerilla teen nyt kuitenkin. Mutta ehkä ostan tuollaisia sillifileitä joskus, liotan hetken ja sitten kokeilen vaikka paistaa. Ilman mitään sokereita.
Hardcore-lasimestari olisi tietenkin hankkinut kauppahallista oikean rasvasillin, joka nostetaan puutynnyristä sisälmyksineen päivineen, perannut sen, liottanut maidossa ja silpunnut mausteliemeen ruotoineen pyrstöineen. Minä teen neitiversion kevytsuolatusta fileestä.
-
^Silli oli hyvää :icon_eek:. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen sanomaan näin.
Kävi kuten läskisoosin kanssa aikoinaan: itse kun tein, sain aikaan mieleistäni. Silli vaati vähän useamman harjoituskerran vain.
-
Kuudelle hengelle piti varata, nyt on meitä kaksi senioria jälellä, niin ruokia on suhteessa enemmän. Pikkuruokaisia sukuja.
-
Kuudelle hengelle piti varata, nyt on meitä kaksi senioria jälellä, niin ruokia on suhteessa enemmän. Pikkuruokaisia sukuja.
Sama täällä, muuten mutta meitä oli seitsemän.
-
Tänään palaamme aattoformaattiin: kinkkua ja laatikoita, vähän suolakalaa. Eilen syötiin ns. alkupalapöytä eli kalat, mädit, pateet ym herkut perunoitten kanssa.
-
Olen vähän myöhässä: Vasta tänään ehdin riisipuurolle, ja tortutkin on syömättä. Lipeäkalaa syön normaalistikin vasta nyt, se on likoamassa. Kohta saunaan ja sitten keitän sen.
-
Olen vähän myöhässä: Vasta tänään ehdin riisipuurolle, ja tortutkin on syömättä. Lipeäkalaa syön normaalistikin vasta nyt, se on likoamassa. Kohta saunaan ja sitten keitän sen.
No, itse asiassa, minäkin söin ensimmäisen tortun vasta tänä aamuna.
-
Ai niin ne tortut. Vieläkin syömättä. Lipeäkala oli kyllä hyvää. Savuolut loppui kesken, glögiä on liikaakin.
-
Savuolut loppui kesken, glögiä on liikaakin.
Meilläkin oli juuri tämä...
-
Jos on laitettu perinneruokia, on oltava myös juomapuolta. Kaikki kalaruoat tuppaavat olemaan melko suolaisia. Perinteen vuoksi, kun niiden säilyvyys vaati suolaa. Sitä samaa kinkun kanssa.
Kaikkea, etenkin laatikoita, on meilläkin vielä runsaasti tähteenä. Harakoille vein jo osan. Niille tuntui maistuvan, jopa kuivuneet vierreleivän palaset ne nokkivat vähitellen kiven kylkeä
apuna käyttäen.
-
Perinteiset jouluruoat ovat hyvin piisanneet ja myöskin maistuneet.
Ja vähän on tullut syötyä myös suklaata, marmeladia ja tietenkin salmiakkeja kun minusta on kyse.
Joulu on sujunut mukavan leppoisissa merkeissä, kaikki on tullut tehdyksi ajallaan ja ehkä kaikelle on ollut aikansa.
Ja vielähän sitä tavallaan eletään jouluisissa aatoksissa. :eusa_angel:
-
^Joulupäiviä on 4 kpl, ja vasta kolmannessa ollaan menossa! Tänään on apostoli Johanneksen päivä, ja sopii siis lukea Johanneksen evankeliumin alkua.
-
Meidän joulupöytään ei ikinä kuulunut puuro eikä mikään hedelmäsoppa, vaan riisipuuro syötiin ehdottomasti uudenvuodenaattona. Siinä oli manteli joka tuotti dramatiikkaa, ainakin minä otin mantelin hyvin vakavasti. Samoin perinteet, sisar joka kieltäytyi jouluna laatikoista ja vaati saada nakkeja pilasi minulta tunnelman. Hänelle annettiin periksi yleisemmän joulurauhan nimissä.
Meillä ei liioin ollut silliä koska ei ainutkaan ole sillinsyöjä. Se opittiin muissa yhteyksissä. Karjalanpaisti joulupöydässä on samoin hämmästyttänyt... Ei nyt muistan sillikysymyksen väärin. Olihan sitä rosollin seurana tietenkin mutta ei mitään lasimestarin vekotusta.
Yritän saada muistiin mitä ihmettä oli aivan aina jälkiruokana, jotain todel herkullista muttei riisipuuroa. Torttujututkin syötiin erillään kahvipöydässä, eikä meillä koskaan tehty tähtitorttuja vaan puolikuita, niissä oli enemmän luumuhilloa. Mutta se jälkiruoka? Mitä muuta saatetaan syödä paitsi riisipuuroa?
-
Olen näissä hukassa koska me on vietetty joulut ja juhannukset poiskotoa paitsi kun Lapsi numero Kolme syntyi vähää ennen. Silloin oli sutinaa. Minä tein livekalan kastikkeen ja siitä tuli hyvää. Siihen meni valkopippuria ja hiven mustaa, ei maustepippuria. Niin oli aina.
Mutta se jälkiruoka! :-\
-
Siitä poiskotoapaikasta on tosin tullut vähän kuin muuan koti koska on oltu niin ettei lapset muista muuta. Minun kesti sopeutua, sen myönnän, mutta nyt viihdyn oikeastaan hyvin. Tiedän ettei kukaan ota nyt paineita ja se riittää. Meillä on tilaa ja jokainen niistä villoista on täsmälleen samanlainen eli huonejako on arvottu silloin kun ne valmistui. Laahaan matkalaukun toiseen kerrokseen omaan huoneeseeni ja se on siinä.
Se ansaitsisi oman tarinansa koska on niin hauska. En aivan tajunnut että poiskotoa voisi tottua niin hyvin. Tosin siis, kun aina ja aina palaa samaan paikkaan ja meillä on suvun oma suurvilla niin me viihdymme. Me mahdumme olemaan yhdessä. Ruoka on valmista ja lähituottajilta ja luomua. Saamme aattoaterian kun panemme lapset joulupäivänä soittamaan :003: ja suurelta osin syömme omia ruokia. Erityisen herkullista on kotikalja.
Eräs kauneimmista näyistä maan päällä on se villarivistö koska arkkitehti suunnitteli sen talvea ja jouluvaloja varten, ja ne seitsemän ovat rinteessä ja kimaltavat kun niissä on ritilät terasseilla.
-
Höh. Olin ihan varma, että Riitta-mummi on täällä kertonut, minkä kanssa heillä nautitaan graavilohi ja sienisalaatti, ja että se oli jokin rapeampi hapanleipätuote. Mutta ei sitten. Oliko se joku muu, tai jossakin muussa ketjussa, tai peräti jollain muulla foorumilla. Vai untako olen nähnyt? Vai lukenut sen viestin niin loppuun, ettei sitä enää ole? Muistaisiko joku muu?
Äitini puolen suvussa esiintyy vanhemmalla väellä järjestään muistin heikkenemistä, aivohalvauksia ym., ja toisinaan niihin liittyy myös psyykkisiä muutoksia, vainoharhaisuutta ym. Koetan jo hyvissä ajoin totutella ajatukseen, että muistini saattaa prakata, ja että jos tulee jonkun kanssa erimielisyyttä siitä, miten jokin asia menikään, se olen luultavasti minä joka muistan väärin. Ja että ainakaan en syyttäisi ketään muuta varkaaksi, jos jokin tavarani on kateissa, sillä luultavasti se on omilla jäljilläni. Jos jo nyt harjoittelen, niin ehkä oppi juuttuu pääkoppaani niin hyvin että muistan sen vielä vanhanakin. Useinhan nuo muistihäiriöiset pystyvät kyllä vanhoja asioita muistamaan ja noudattavat sitkeästikin nuorena oppimiaan tapoja.
Jouluruokiin palatakseni, mietin nyt, voisiko silliliemen uusiokäyttää ja pilkkoa sinne vain lisää silliä maustumaan. Rasvaisen kalanhan pitäisi tehdä hyvää lahoavalle päällekin, niin jos tuota koettaisin syödä. Välillä lohta ja muikkua, ja ehkä sardiiniakin pitäisi yrittää.
-
Moi Lahesta !
Ka, Oululaisen hapankorpusta olen varmaan maininnut. Joulupöydässä syödään suolaiset keitetyn perunan kanssa, mutta sitten kun hiukopalaa otetaan, laitetaan hapankorpulle etenkin nuo mainitsemasi. Hyvältä maistuu myös kinkku hapankorpulla. Perunalimppu on myös suosikkini. Joululimpulle käy paremmin juusto, mielestäni.
Älä ole huolissasi muistamisten kanssa.Minulla oli huolien ja lääkkeiden myötä pari vuotta sitten vielä paljon hatarampi muisti. Liekö yhden lääkkeen pois jättäminen auttanut, vai " kaivon tyhjentäminen " monista pahoista ajatusten synneistä, nyt muistan taas aika hyvin ikäisekseni.
Kaikki mikä on kiinnostavaa, sen muistan. Nimet, kännykkä ja silmälasit on sallittu unohtaa, sanoo lääketiedekin.
Vahvat Kefexin tabletit kahden viikon ajan huononsivat taas tilannettani, mutta odotan sen tästä vähitellen
korjautuvan.
ps. Kaivon tyhjentäminen on rehellistä työtä, raadollisuutensa tuomista Jumalan eteen. Sielunhoitoa ilman välikäsiä.
:039:
-
^Kiitoksia, en sitten ihan omiani sekoile!
Mietin vain, mistä tuo yhdistelmä graavilohi + sienisalaatti tulee. Itse keksin sen vasta 15 vuotta (tai alle) sitten Ruotsin-laivan buffetpöydässä, jossa tulin kokeilleeksi niitä yhdessä. Tosin lohen tilalla saattoi olla siika, mutta lohikala kumminkin. Siitä pitäen olen halunnut ne yhdistää. Mutta näköjään sama yhdistelmä on pätevä muidenkin mielestä? Ja tosiaan joku oikean rukiinen leipä sopii kolmanneksi, oli kuivempi tai vähemmän kuiva. Imelälimppu on minullakin mieluummin juustojen ja sitten tänä vuonna myös sillin + rosollin seuralainen ollut.
-
Ei, kun erikseen , meillä.
Voin tietenkin tehdä useamman hapankorppu-herkun kerrallaan. Etenkin lukiessani napostelen jopa kolme korppua päälysteineen.
-
^Kiitoksia, en sitten ihan omiani sekoile!
Mietin vain, mistä tuo yhdistelmä graavilohi + sienisalaatti tulee. Itse keksin sen vasta 15 vuotta (tai alle) sitten Ruotsin-laivan buffetpöydässä, jossa tulin kokeilleeksi niitä yhdessä. Tosin lohen tilalla saattoi olla siika, mutta lohikala kumminkin. Siitä pitäen olen halunnut ne yhdistää. Mutta näköjään sama yhdistelmä on pätevä muidenkin mielestä? Ja tosiaan joku oikean rukiinen leipä sopii kolmanneksi, oli kuivempi tai vähemmän kuiva. Imelälimppu on minullakin mieluummin juustojen ja sitten tänä vuonna myös sillin + rosollin seuralainen ollut.
Kyllä on ja siika on kaikin tavoin useasti lohta herkullisempaa ellei suolata liiaksi ja jos paistetaan potkivana.