Kirjoittaja Aihe: Työelämää  (Luettu 51507 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16862
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Työelämää
« Vastaus #90 : 14.05.16 - klo:11:58 »
Tiistaina olin työterv.lääkärillä, oli sitä mieltä että työt on tehty, sanoi laittavansa työkyvyttömyyseläkehakemuksen vireille. Lähes kaksi vuotta olen roikkunut löysässä hirressä, jatkuvasti lääkärissä käyntejä, tutkimuksia, kokeita ym... Vuosi sitten olin niin finaalissa etten siitä muista paljon muuta kuin toisten kertomana, vaikka tännekkin yritin kirjoitella.
 Tässä kunnossa ja nykyisessä työtilanteessa olen valmis antamaan tilaa nuoremmille, pitäähän heidään päästä elämään mukaan. Pahoin pelkään että mun työt kaadetaan toisten duunareiden harteille ja jos tilalle jossain vaiheessa miestä tarvitaan niin palkataan joku pätkätyöläinen vuokrafirman kautta.

Siitä on nyt 16 vuotta, kun lääkäri kysyi oletko koskaan ajatellut eläkkeelle jäämistä. Vastasin, että en ole. Hän sanoi siihen, että ryhdy ajattelemaan. Hetkeäkän en ole katunut eläkeeelle jäämistä. Tekemistä on riittänyt tarpeeksi. Sinun vikalistalla sen pitäisi olla läpihuutojuttu. Ensin vuosi sairaslomaa ja sitten eläke. Onnea matkaan.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #91 : 23.05.16 - klo:12:38 »
Toissa keväänä sanottiin, olenpa huojentunut jos suostut lopulta jäämään työstä pois! Seuraava askel on sitten vakavampi aivotapahtuma eli kai on infarkti. Niinpä minä häneen uskoin.

Kerran jo neurologi soitti kun tth otti yhteyttä ja sanoi, ala painella Meilahteen. Ala heti paikalla ruveta meneen, siellä on tipat valmiina sinä kuolet muuten! Istuin tuolissa enkä päässyt siitä irti, en siis niin mitenkään. Odottivat siellä tippoineen ja minä istunostunistun a ajattelin minä jaa tässä kuolen. Se oli vähän erikoista mutta en kuollut.  :icon_eek:  ihan lamauttava kokemus.


Siinä ei ajateltu taivaita eikä Jumalaa. Ainoastaan, minä kuolen.  Ja en päässyt tuolista irti. Takin sain päälle ja kengät jalkaan ja sitten lysähdon typerryksissä uudestaan.

Eli mietin, opiskeluilla on hintansa. On tekemisillä on kirjoittamisilla. En voi vain nököttää ja ajatella, minä kuolen! Ensin täytyy elää. Jotain sopivaa elämää. Jotain jota ei tarvii tehdä niin että hoputetaan ja työpäivä on kaksitoistatintinen.
« Viimeksi muokattu: 23.05.16 - klo:12:42 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #92 : 23.05.16 - klo:12:41 »
Se on semmosta, palvelen missä voin. En kiukkua vaikka en päässyt Italiaan. Ikävä oli. En päässyt. Eipä sille mitään mahda. Isälle sitä eilen itkeskelin ja hän on hyvä lohduttamaan. Eläis pitkään sitä aina pyytelen.  :kahvi:
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8392
Vs: Työelämää
« Vastaus #93 : 24.05.16 - klo:08:41 »
 :-\
Ehkä joskus ennen varsinkin maatiloilla sitä joko tehtiin työtä kuoleman asti, muita vaihtoehtoja ei ollut.
Entisaikaan muutenkin, kun mentin töihin, niin siinä sitten pysyttiin.
Nykyään tuntuu, että on helppo jäädä ansiosidonnaiselle, varhaiseläkkeelle tai vaihdella työpaikkaa.
Mikä onkin tosi hyvä.

Joskus mietin kyllä, että toisaalta nämä tukiverkot voivat passivoittaa ja sitoutuminen työhön voi tuntua liian vaikealta.
Ollaan töissä ja sitten se alkaa tuntua, ei tää oo mun juttu ja ei oo kivaa ja sitten taas vaihdetaan paikkaa.

Amerikkalaisessa systeemissä, jossa jos et tee, et mitään saakkaan on puolensa.

Tietenkin on ihmisiä, kun sairauden tai muun takia ei kykene työhön ja tottakai heistä erityisesti tulee pitää huolta ja tukea.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6336
Vs: Työelämää
« Vastaus #94 : 24.05.16 - klo:22:13 »
^Mitenkäs sitoudut työhön, kun työnantaja ei sitoudu tekijään?

Amerikkalaisessa systeemissä jos et muuta tee niin teet sitten vaikka rikoksia. Taikka kerjäät kadulla. Mikäs siinä, kyllä se näin lapsettomalle sopii, mutta jos on perhettäkin niin kurjempi juttu. Ei kai ne lapset mihinkään syyllisiä ole.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että meitä työhön kykeneviä, joille työtä ei liikene, ei sitten mitenkään tulisi tukea?

Se on työnantajan etu kanssa, että leipiintynyt työntekijä vaihtaa paikkaa - ainakin sen työnantajan, joka hänestä uuden hyvän tekijän riveihinsä. Ja jos kato käy usein, tietää menettävä osapuoli ryhtyä kehittämään toimintaansa.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8392
Vs: Työelämää
« Vastaus #95 : 25.05.16 - klo:14:40 »
^Mitenkäs sitoudut työhön, kun työnantaja ei sitoudu tekijään?

Amerikkalaisessa systeemissä jos et muuta tee niin teet sitten vaikka rikoksia. Taikka kerjäät kadulla. Mikäs siinä, kyllä se näin lapsettomalle sopii, mutta jos on perhettäkin niin kurjempi juttu. Ei kai ne lapset mihinkään syyllisiä ole.

Oletko tosiaan sitä mieltä, että meitä työhön kykeneviä, joille työtä ei liikene, ei sitten mitenkään tulisi tukea?

Se on työnantajan etu kanssa, että leipiintynyt työntekijä vaihtaa paikkaa - ainakin sen työnantajan, joka hänestä uuden hyvän tekijän riveihinsä. Ja jos kato käy usein, tietää menettävä osapuoli ryhtyä kehittämään toimintaansa.

Kiva kun kohtasi kaksi eri näkökulmaa, vaikka itse aihe ei mitenkään kiva tai kevyt.

En kirjoittanut, että työhön kykeneviä ja siihen haluavia ei tulisi tkea, vaan että varsinkin nuorille tuntuu, että tukiverkostosta on tehty jotenkin liian antoisa ja helppo.
Sitten jos heitä ei huvita, niin lähtevät pois, kun firmassa tulee ongelmia.

Tietysti työnantajan tulee olla sitoutunut myös työntekijän elämään ja sen tukemiseen.
Jos on työnantaja, kuten nykyään on monia, kun antaa potkuja pikku vastoinkäymisen takia tai paremman diilin takia, vaikka työntekijät tekevät tulosta, nii tottahan se on pers, siis syvältä.

Sitä Suomi sitoutumista ei ole missään.
Tuntuu, että Suomea vaan vedetään johkin kaikenmaailman syleilyllä ahdinkoon.
Ja sit jos sanoo, no aattelen suomalaisia työntekijöitä, niin olet rasisti.

Tulisipa Suomeen Tanskan malli, jossa enempi sanavaltaa on työläisillä, kuin pomoilla.
Kaikki valta tekoälylle!


Poissa donpate

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1441
Vs: Työelämää
« Vastaus #97 : 02.06.16 - klo:16:05 »
Tiistaina tuli eläkepäätös, 1.7 allkaen olen elääkkeellä, eikä harmita yhtään!

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #98 : 04.06.16 - klo:09:19 »
Näin hirveää painajaisunta työstä. Hyvin tosi tapaus. Semmoista kuin oli pahimmillaan.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa steal

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1603
Vs: Työelämää
« Vastaus #99 : 04.06.16 - klo:10:49 »
Hyvä kun pääsit eläkkeelle. Kyllä tässä maassa tekijöitä riittää, vaikka meillä onkin kuulema huutava työvoimapula. Mielestäni sellaista ei tosin ole. Jos joillain aloilla on joskus hetkittäistä pulaa tekijöistä, niin sehän on vain merkki maassamme olevasta huonosta koulutuksesta, ihmisiä on koulutettu väärille aloille vaikka on aika helppo katsoa useastakin alasta , tarviiko ne osaajia muutaman vuoden kuluttua.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Vs: Työelämää
« Vastaus #100 : 04.06.16 - klo:12:58 »
Tuntuu aivan ihmeelliseltä aloittaa kesäloma, en ole sellaista ihmettä saanut kokea moneen moneen vuoteen. Suorastaan juhlaa saada tällainen määrä vapautta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #101 : 04.06.16 - klo:13:49 »
Tuntuu aivan ihmeelliseltä aloittaa kesäloma, en ole sellaista ihmettä saanut kokea moneen moneen vuoteen. Suorastaan juhlaa saada tällainen määrä vapautta.

Joo, muistetaan. Kun kerran pidin loman kesällä niin tiimi teki kantelun siitä että olen " aina poissa" .pudotin avaimet pöydälle ja sanoin että eihän me näin kelvottomalla asiaintilalla jatketa. Minulle kehittyi jossain vaiheessa ihan nollatoleranssi tuollaiseen, olkoon, että tuo kai olisi pitänyt ymmärtää nurinpäin, mutta vaivaiset kolme viikkoa. En olisi nuuten ollutkaan mutta oli eräopaskurssi juuri silloin ja oli sovittu kai jo edelliskesänä että pääsen rauhassa lähtemään sinne.

Yhden kerran kesällä poissa!
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Työelämää
« Vastaus #102 : 04.06.16 - klo:13:55 »
Kyllä viheliäisintä on ollut se, että ammatista tuli kuin stigma. Vähän kuin juutalaisen keltainen Daavidin tähti. Sotkamon juhlilla menin tarjolle vapaaehtoiseksi ja päädyin sinne lepohuoneeseen. Katselin rivejä ja missä setämies tai täti kelmenee ja käsi kohoilee kaulalle kävin pulssia kokeilemassa tietenkin.

Yksi alkuun ihan symppis siinä jutteli oliko kipuja vai muita ja pahus, huomasn, sehän suunnistaa samaan pöytään asunpaikassa ja aamuun mennessä se tunnisti mun. Tulee kertomaan kuinka veemäistä oli aina ja kuin hän pelkäs kun piti lääkäri herättää. Minä ihmettelin sillä eihän me ikinä nukkumaan asti ennätetty enkä tiennyt muuta kuin miten me tutistiin kun hoitsuilla oli se veelista lääkäreistä. 

Kiitti siitä, oli joo mullakin kivat juhlat. 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: Työelämää
« Vastaus #103 : 06.06.16 - klo:17:56 »
Yli 30 vuotta sitten siiryin eläkkeelle. 20-40 h/viikko teen töitä suojatyöpaikkassa.  :eusa_angel:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: Työelämää
« Vastaus #104 : 12.06.16 - klo:09:35 »
:039:
:039:

Sattuneesta syystä tänään on puuhapäivä.