Sitä on sanottu, että jos työ olisi herkkua, niin herrat tekisivat sen itse. No, moni herra kyllä tekee pitkää päivää. Ja onhan se työ itsessään herkkua: miksi meistä muuten niin moni täyttäisi vapaa-aikaansakin työnluonteisilla asioilla, eli ihan ilokseen kalastaa, leipoo, näprää käsitöitä, hoitaa puutarhaa, rassaa moottoripyörää, ratkoo ristikoita ja muita aivopähkinöitä. Käy valmentamassa junnujen futisjoukkuetta, vapaaehtoisystävänä vanhukselle.
Eikä siinä palkallisessakaan työssä se itse työ ole kamalaa ollut, päinvastoin iloa ovat tuottaneet ainakin nämä toimisto- ja koodaushommat, joita olen tehnyt. Riepoo vain se, että työpaikalla ei aina anneta mahdollisuutta tehdä työtä kunnolla. Duunarilla, etenkin ammattitaitoisemmalla, on kyllä käsitys siitä, mitä hyvin tekeminen vaatii, ja siihen liittyvä kunniantunto. Se syö, jos vaaditaan tekemään kiireellä hutaisemalla huonosti. Ja melkeinpä käsketään viilaamaan maksavaa asiakasta linssiin, laskuttamaan enemmästä kuin tehtiinkään.
