Rämeen reissulla tapahtunutta:
Ajoin tulvavetten tuolle puolen hakemaan "niitä isompia koivuja". Niin kauan oli hyvä ajaa, kun alla oli suopursumättäikköä, sillä se kesti traktorin painon. Oma painoni oli mitätön, koska vedin keuhkoni täyteen ilmaa, että en jäisi vaan kiinni. Sitten tuli vastaan viisi metriä sammalaluetta ja renkaat alkoivat välittömästi sutia tyhjää. Onneksi PuniZ ei ole ihan ruppana vielä, että ottaa vaadittaessa nopsaan kierroksia, niin pääsin koivujen ja mäntyjen väliin. Siinä taas tanner kestää. Tälle kesälle en pääse tätä reittiä ajamaan, tuntui se niin märältä.
Tein kuorman kolmesta koivusta, jolloin laatikko on liian painava ja traktori "keulii" heti, jos vähänkään keula nousee. Onneksi ei tarvinnut alkaa peruutella.
Maantielle tullessani näin, että Jannen traktori on auran kanssa kiinni aika syväätte. Iso 4-veto modäärni traktori, mutta liian märkää tai aurassa muutama vannas liikaa kääntämässä sitä märkää maata. Siinä isä ja poika näyttivät pitävän tuumaustaukoa, että mitäs nyt tehdään.
Tuntuu kuin alkaisi lämmetä yleisesti, että en nyt ajattele puuhommia vaan pihahommia. Siis ryytimaan laitto Kaariinalle kuntoon ja romujen vienti huomenna Paavon valintaan. Tämä "valinta-käsite" tarkoittaa Vaalan jäteasemaa. Sitä hallinnoi vuosikymmen sitten samanniminen hyväntahtoinen mies, joka salli ihmisten joskus besorgata tavaroita paikan päällä.
Ryytimaassa perunalle pitää maa kääntää, mutta nietu probleemi - minulla on pikkuisännän 1-siipinen aura. Zetori menee kuin lämminkään naskali voissa. Kauramaan, siis pikkulinnuille tarkoitettu, "möyräsin jo syksyllä. Lapsena kotikylälläni möyräsivät monet muutkin. Sitten tulivat traktorit ja 2-siipiset aurat ja piti opetella ohjekirjan mukaisia sanoja kuten pelto käännetään,,,,
Tiedän, että Kaariina hyväksyvästi katselee maanmuokkaushommianikin. Jälkiruoaksi voin saada ison purtilollisen mansikkakiisseliä, viereen on kuppiin lorautettu vaniljakastiketta ja kaiken kruunaa suihkepullon kermavaahto. Täytyy jo nyt todeta, että taivaassa vasta maku paranee. Yritän muistaa huomauttaa, että tällainen eväs alkaa talittua samana päivänä vatsani seutuun vyöni alle. Pitkässä juoksussa pitänee kysyä, että miten se sitten tehdään.
