Mitä ovat Tuulen koirat ?
TUULEN KOIRA
”Paavo
Missä kontti? Olet taas piilottanut sen.
Riitta
Niin olenkin. Pysy kotona. Mikä lieska sinulla on jaloissa, kun aina pitää olla menossa.
Paavo
Kontti tänne.
Riitta
Anna pappien puhua. Tuo kivikkomäki on sinun kilvoituksesi.
Paavo
Koko elämä on kivikkomäki.
Riitta
Juostaan seurapaikkoihin, syödään ja juodaan, siinä kaikki.
Paavo
Koiran virttä. Ei luulisi kotonaan kuulevansa. Perhe kasvaa, enkä tosiaan tiedä viikkokausiin, missä olet.
Paavo
En ainakaan huonolla asialla.
Riitta
Millä sitten?
Paavo
Jumalan ja ystävien
Riitta
Sillä asialla voit olla kotonakin. Sinä et tule aikuiseksi koskaan.
Paavo
Mutta olenpa kyennyt sanomaan vastasanan aivouskoisille. Ja lohdutuksen sanan kovaosaisille.
Riitta
Missä on se korkea pirtti, siinä olisi lohdutuksen sanaa. Siinä olisi vastasana maailman pilkalle. Hoitaisit edes tätä talorähjää, tällainen talo, ovi, pöytä, rahi.
Paavo¨
Siinä kontti, löytyipä. Ei olisi pitänyt luetella.
Riitta
Niin, niin, siinä on kontti.
Paavo
Evästä konttiin ja kontti selkään.
Riitta
Onpa siinä miehen työtä.
Paavo
Hiljaa, tuulen koira. Tästä evästä konttiin.
Riitta
Herran tähden, sitä et ota. Se on viimeinen leipä.
Paavo
Kyllä Herra omistaan huolen pitää.
Riitta
Sitä et ota, sitä et ota.
Paavo panee leivän konttiin.
Paavo
Eväs pitää olla, on pitkä matka.
Riitta
Älä vie viimeistä leipää. Älä vie viimeistä leipää. Älä vie viimeistä leipää.
Paavo jää seisomaan ovenpieleen. Riitta sieppaa kirveen.
Riitta
Minä tapan sinut. Säästän sinut häpeästä. Sitten on minun syyni, jos kuolemme nälkään.
Riitta heittää kirveen Paavoa kohti, kirves kolahtaa lattiaan, vain Paavo jää valoon.
Paavo
En saa ovea auki. Ovi on teljetty. Riitta, Riitta. Sanoinko sinua tuulen koiraksi? Minne katosit, Riitta! Minä, minä olen tuulen koira. Täällä vuoren kupeella haukuin tuuleen. Tuuli vihelsi minua vuorten taakse, ihmisten ilmoille. Tuolla tulevat hakuveneet, monisoudut kiskovat pitkin järvenselkää. Minne ne hävisivät? Juoksenko vuoren kuvetta? En jaksa enää. Vuoretko katkaisivat minulta pääsyn? Aisakellossa ajetaan. Nopeammin, nopeammin, kiskotaan ohjasperiä, päästään ihmisten ilmoille talvipakkasesta. Mikä nyt tuli? Eikö vetoeläin jaksa? Siinä on puomi edessä. Minä sären sen, minulla on kirves. Se taisi särkeä minut. Täälläkö minä olenkin, saarnamies, omassa tuvassa. Riitta, missä olet, siellä oli samaa puutosta, ihmistä, ihmistä, ihmistä. En voinut auttaa heitä, tuuli vei saunan lämmön. Aioinko lähteä, enkö muista paluuta! Voi, jo näkyivät siintävät vuoret, - jo kapsahti jalka kotimäkeen. Takaisin pääsin vuorten syliin. Riitta, missä olet?” Libretto: Viimeiset kiusaukset, Lauri Kokkonen; Näytös 1, kohtaus 6.
"En saa ovea auki"
https://www.youtube.com/watch?v=7jhgYHe_UQIViimeiset kiusaukset teosesittely
https://www.youtube.com/watch?v=Y9qKmbpKp0M