En enää muista mihin ketjuun tämä kuuluisi, mutta Satman ja muutkin - eläkkeen ohella on oikeus tehdä työtä, kai olette tietoisia? Jos kyseessä on työkyvyttömyyseläke, tilanne on mutkikkaampi, mutta ns vanhuuseläkkeellä jokseenkin taivas on kattona.
Vaikka asia tekee kipeää, ja tuntuu älyttömältä paasata itsestään, kerron nyt kuinka itse toimin, koska sitäkin on joku privaattipuolella kovasti ihmetellyt.
Oma tarinani on tyypillinen 50-luvun lopulla syntyneen epileptikon tarina. Diagnoosi paljastui vasta kun sain aikuisiällä ensimmäisen grand mal-kohtauksen siten että läsnä oli luotettavat näkijät eli itselläni se tapahtui kesken päivystyksen. Lääkitys aloitettiin, oletettiin että kaikki on hyvin, ja merkilliset nopeat mielialan ja käyttäytymisen heilahtelut "helpolla lapsella" joka muuten selitti kyllä asiansa mutta ei välillä näyttänyt muistavan tapahtuneesta mitään, saivat selityksensä. Kukaan ei voinut aavistaa että juttu pahenisi, että kyse olisi hoitoresistentistä, monimuotoisesta taudinkuvasta. Neurologinkaan on sitä mahdotonta nähdä muuten kuin odottamalla ja katsomalla.
Toimimme näin, eli näin homma hoituu: Koska oman alani työntekijöistä on kova puute, laitoimme eläkkeen "katkolle" aina, kun oli ns hyvä aika eli oireet rauhallisempina -- tämän taudin kulku on odottamaton kuin mikä ja alku oli pitkään varsin ok. Kun tilanne yleensä nopeasti huononi, selvitin asian KEVAan. Välillä työskentelin täysillä päivillä kuntoutustuki katkaistuna, välillä kuntoutustuen ohella --- jos yritätte samaa, tarkastakaa huolella luvallinen ansiokatto, laskekaa sallitut työtunnit ja sopikaa työnantajan kanssa, jos se on aina sama, ei vaikeuksia yleensä tule.
Kun palasin tauolta, tulivat väet minulle pyytämättä kertomaan kaikki muutokset ja uudistukset vaikka niitä sai seuratuksi muutenkin -- lääkkeiden korvattavuuspäätökset, KELA:n muutokset psykoterapioiden korvattavuudesta ja paikallistason uudistukset. Yleensä pyysin, että mikäli mahdollista, esimies pitäisi silmällä työskentelyäni, sillä olin aika nipottaja eikä potilas saanut joutua kärsimään siitä etten ollut aina työssä. Asiaa ei siis sitä ihmetelleen tasrvitse toiste kummastella. En ole valehdellut šammattia enkä sairautta. Viimeiset pari vuotta olivat minulta tyhmiä -- olisi jo pitänyt luovuttaa. Potilaille en tiettävästi aiheuttanut vahinkoa mutta oma tilanteeni heikkeni.
Mutta siis näin se käy. Kannattaa tarkastaa sieltä missä on työeläkevakuutettu, omat oikeutensa, ja jos huomsa kauheasti pitkästyvänsä, palata kokonaan kuten muuan kollega joka sanoi paluunsa syyksi ettei "kolmeen vuoteen tehnyt muuta kuin pitkästyi".
Aihe: Työ ja eläke (Luettu 1439 kertaa)