Kirjoittaja Aihe: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN  (Luettu 10454 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Avunsaanut

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 19
YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« : 10.03.14 - klo:23:33 »
Vuosi ja viisi kuukautta meni kamppaillessani syövän kanssa. Helmikuussa 2001 se todettiin. Oli valloittanut kehon kaulalta nivusiin. Suurin pallero oli kymmenen senttiä. Syöpä oli ehtinyt levitä pallean molemmille puolille, aortan ympärille. Parantumiselle ei ollut toivoa.
Kerran ollessani kuumeessa keskussairaalan osastolla omasta mielestäni heikkona ja kun tuntui siltä, ettei tästä hengissä selviä. Hoitaja tuli katsomaan minua. Hän istahti sängyn reunalle, laski kätensä käteni päälle ja sanoi: "Kyllä tästä selvitään!" Kenties hän näki toivottomuuteni. Tuollaiset sanat antavat voimaa yrittämiseen - kyllä tästä selvitään.
Hoito-ohjelma laadittiin maaliskuusta elokuuhun. Jo alkuvaiheessa olin täysin uupunut. Olin menettänyt osan painostani. Mikään ei pysynyt sisälläni ja voimani olivat kadonneet. Olin valmis luovuttamaan. Sanoin vaimolleni: "En jaksa enää, haluan vain kuolla!" Vaimoni katsoi hetken minua ja sanoi sitten: "Koeta kestää minun takiani." Se mullisti elämäni. Hän oli kestänyt minua lähes neljäkymmentä vuotta. Miksi minä en kestäisi hoitojen aikaa. Päätös oli helppo: minähän kestän! Syöpäpotilaalla täytyy olla joku tai jokin, jonka takia kannattaa elää.
Jokainen selviytyjä luottaa johonkin - sairaalahoidon lisäksi. Yksi uskoo vihanneksiin, toinen hivenaineisiin, kolmas nokkosiin. Tai joku haluaa tehdä jotain, mikä on vielä häneltä tekemättä. Minä luotan edellisten lisäksi Jumalaan.
Kamppaillessani syövän kanssa rupesin kirjoittamaan runoja. Tästä se alkaa:

Istuin ja itkin

Noin kaksi vuotta aikaisemmin kun minussa todettiin syöpä
olin kirjoittanut runon: Loppuun palanut.

Muistan tuon päivän. Olin metsässä.
Oli väsyttänyt jo kauan. Voimat olivat poissa.

Istuin kannon päässä. Ja itkin.
Juuri niin, itkin. Olin loppuun palanut.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #1 : 11.03.14 - klo:00:19 »
Hiljaiseksi vetää  :eusa_pray:

Poissa Avunsaanut

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 19
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #2 : 11.03.14 - klo:22:52 »
Hiljaiseksi se veti. Mietin miksi? Kävin mahdollisimman monen syöpäpotilaan luona. Tein kysymyksiä. Sain vastauksia. Ja päättelin. Tähän kaikkeen syynä tressi. Sanoin työpaikastani itseni irti. Lääkäri neuvoi: - ei ajatustakaan sairaudelle, vaan uusille suunnitelmille.

Olen loppuun palanut, hiili. Kenties olet huomannut sen ja piikikäs muille kuin siili, vaikka sellaista tarkoita en.

Olen loppuun palanut, hiili. Olen jäähtynyt, likainen. En sovellu muitten seuraan, on mentävä yksikseen.

Olen uupunut pieni ihminen. Kuljen kaukana, erillään muista. Vaan Herrani, suuri ja armollinen, minua ryövärin tavalla muista.

Olen uupunut pieni ihminen. Minä tähyilen taivaan rantaa. Joko Herrani saapuu, armollinen, minut väsyneen kotiin kantaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #3 : 11.03.14 - klo:23:10 »
Sinä olet kokenut melkoisen kovia, ja kärsinyt.
Jotenkin olet kestänyt.
Jotenkin olet ihmiset ympärilläsi kokenut.
Ehkä Jumalan avun, läheisyyden ja kosketuksen hieman voimakkaammin.

Sanasi tuntuvat tutun oloisilta ja ymmärrettäviltä.
Minustakin, erona kuitenkin se, että kärsimykseni lienevät olleet vähäisempiä.
Jumalan läsnäoloa en ole ehkä nähnyt niin selkeästi.
En tiedä, olemme yksilöitä. Jumala hoitaa ja auttaa meitä yksilöinä.
Meillä on jokaisella oma tie, valmistettu, viitoitettu, merkitty.
Jumalan lupaukset ovat ikuiset ja pysyvät.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8337
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #4 : 12.03.14 - klo:19:12 »
 :)

Avun saaneen kokemaa en ole koskaan kokenut, mutta muutaman kerran olen ollut aika toivottomassa tilanteessa luullut, että nyt se noutaja tulee hakemaan.

Kummasti elämä on palautunut kuitenkin.
Kyllä ihmisen elämä on kaikesta huolimatta isommissa käsissä. Jotenkin, että ihminen suunnittelee, mutta Jumala säätää.

Hyvä on olla kiitollinen tästä hetkestä ja päivästä.

Nykyään pidän itsestäni huolta enempi. Siis fyysisestä, no myös henkistä yritän varjella. Mutta paasto silloin tällöin ja liikunta ja iloinen mieli. Kyllä niillä pärjää ja elämä on helpompaa, kuin raskas ruoka ja laiskottelu.

Kuitenkaan en kuvittele, että niillä teoilla on merkitystä sen suhteen, etteikö vaikeuksia ja sairauksia silti voi tulla.

Avunsaaneelle kaikkea hyvää toivottaen. :)
Tik toc.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #5 : 12.03.14 - klo:20:18 »
Siunausta...
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #6 : 13.03.14 - klo:07:14 »
Juhanin mietteissä..

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33646
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #7 : 13.03.14 - klo:07:39 »
Edellisiin yhtyneenä, rakkaudessa. :039:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Avunsaanut

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 19
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #8 : 13.03.14 - klo:18:33 »
Kiitos! On ilo lukea kirjoituksianne.

LOPPUUNPALANUT

Olen loppuun palanut, hiili. Kenties olet huomannut sen ja piikikäs muille kuin siili, vaikka sellaista tarkoita en.

Olen loppuun palanut, hiili. Olen jäähtynyt, likainen. En sovellu toisten seuraan, on mentävä yksikseen.

Olen uupunut pieni ihminen. Kuljen kaukana, erillään muista. Vaan Herrani, suuri ja armollinen, minua ryövärin tavalla muista.

Olen uupunut pieni ihminen. Minä tähyilen taivaan rantaa. Joko Herrani saapuu, armollinen, minut väsyneen kotiin kantaa.

Nämä "Ronot", joiksi niitä sairauteni aikana nimitin, kirjoitin hoitojen aikana ja muutaman vuoden sisällä hoitojen loputtua. Minulle vakuutettiin: - Tällä syövälle on tapana uusiutua.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #9 : 13.03.14 - klo:19:01 »
Useimmat eivät tiedä, mihin kuolevat. Ne, joilla on siitä melko varma käsitys, eivät useinkaan tiedä, milloin kuolevat. Nekään, jotka sen tietävät, eivät tiedä, mitä elämä ehtii eteen tuoda sitä ennen. Aina on jotain hyvää odotettavissa. Toivoa ainakin saa.

Poissa Avunsaanut

  • Saapunut Aholansaaren rantaan
  • Viestejä: 19
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #10 : 13.03.14 - klo:19:07 »
Tämähän on hauskaa. Mutta eikös se ole niin, että kertaus on opintojen äiti.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #11 : 13.03.14 - klo:20:14 »
Tämähän on hauskaa. Mutta eikös se ole niin, että kertaus on opintojen äiti.

Mutta toisinaan kai kysyy, mitä ihmettä minulta vieläkin on oppimatta.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #12 : 13.03.14 - klo:20:35 »
Kuolemaa ei kukaan tiedä etukäteen, milloin se tulee. Vakavasta sairaudesta selviämisessä varmasti auttaa tieto, että on tärkeä jollekin ihmiselle. On jotain, jonka vuoksi haluaa selvitä. Niinpä ihminen saattaa parantua aivan ihmeellisellä tavalla.

Monesti ihminen itse aavistaa, että kuolema on tulossa. Hän haluaa puhua avoimesti kuolemastaan, suunnitella arkun kantajia ja on oikeasti valmis lähtemään. Ehkä sairautta on kestänyt niin pitkään, että ihminen väsyy jo taakkansa alle. Silloin on tärkeää, että saa puhua kuolemastaan ja toinen kestää kuulla sitä. Silloin kuulijan ei pidä kääntää puhetta muualle vaan täytyy antaa kuolevan sanoa sen, mitä on mielen päällä.

Minusta on tärkeää, että järjestää kuolemaa odottavalle ihmiselle elämyksiä, joista tämä on aina pitänyt. Monet haluavat olla yhdellä koolla ystävien kanssa, kuulla livenä hyvää musiikkia, päästä neljän seinän sisältä ulos luontoon, johonkin mieluiseen paikkaan.
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #13 : 13.03.14 - klo:20:38 »
Patriarkoista vanha testamentti kertoo että elämästä kyllänsä saaneina he kuolivat ja siirtyivät ajasta ajattomuuteen, ikuisuuteen.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: YHDESSÄ KÄRSITÄÄN YHDESSÄ KESTETÄÄN
« Vastaus #14 : 13.03.14 - klo:20:49 »
Erityisesti Hanokista on monimerkityksellinen kirjoitus. Vanha mies, Jumala kutsui hänet pois, kun häntä ei enää ollut. Kuolema?