Jep, palasin tänne, jospa täällä rohkenisin jotain vielä omiani höpöttää...
Suutari pysyköön lestissään niin sanotusti, vaikken tiedä onko mulla täällä lestiä ollenkaan.
Tuntuu että kirjoitustaitoni ja ymmärrykseni ei oikein riitä mihinkään, tai riittää liikaa...
Joskus laitoin tänne aika paljon kauniita lauluja, myös Raamatun jakeita, ajatelmia yms.
Mutta nykyinen tapa on toinen, enkä oikein tiedä olenko kotonani enää muutaman ystävän
pois jäämisen jälkeen.
Runosuonikaan ei ole enää pulpunnut entiseen malliin...vanhuus ei tule yksin.
Olen yrittänyt jotain päivän kuulumisia, tuntoja ja touhuja täällä jakaa veli veneheiton
esimerkin innoittamana, muttei minusta ole sellaiseen tokikaan.
Olen ainakin yrittänyt omin sanoin turista etten ole kiinni linkeissä ja korulauseissa.
Nyt-ketjussa lienee tarkoitus jakaa jotain aika ajnkohtaista...elikkä...
Nyt on hyvä mieli kun olen juuri palannut tunnin pyörälenkiltäni pitkästä aikaa,
tai ei tässä ollut kuin jokunen räntäsateinen ja tuulinen kävelylenkkipäivä välissä.
Aurinkoinen vilpoinen ilta, osasin pukeutua sopivasti, kypärämyssy oli tarpeen.
Sen verran tyyntä että sain painella 4-vaihteella pitkät matkat molempiin suuntiin.
Pyörässäni 1-7 vaihteet, 1:stä käytän jyrkemmissä ylämäissä, 7:aa en koskaan.
Aika isona puutteena koen näinä vaikeina aikoina kun ei ole uimahalleilua eikä pienen
laulu- ja kelloporukkamme harkkoja kanttorin johdolla.
Laulamista pystyn yksin harrastamaan.
Uimahalliin riskiryhmäläisenä pääsen varmaan sitten kun koronarokote on saatu...
jos elinpäiviä riittää.
Mutta kyllä kiitosaiheitakin riittää kaiken murheen ja melskeen keskellä, kuunteluakin vielä
koitan opetella, etten olisi aina mukamas kiireinen.