Iltahartaus 11

[Riitta-mummi]

SV 203  Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo


1. Nyt kuunnelkaamme, mitä Jeesus sanoo,
kun juotavaa hän ristinpuulla anoo.
Hän meitä janoaa ja sieluamme.
Hän kantaa huolta pelastuksestamme.

2. Hän pyytää syntisille armahdusta
ja langenneille uutta uskallusta.
Kun haparoimme yöllä pimeässä,
hän kutsuu luokseen, valoon elämässä.

3. Siis katsokaamme, kärsii Vapahtaja.
Näin joutuu tuskaan ainut pelastaja.
Hän kaipaa meitä niin kuin äiti lastaan
ja eksyneitä tielle juoksee vastaan.

4. Jos kylmät niin kuin jää me olisimme,
kuin kuolleet oksat tuuleen karkaisimme,
hän silti etsii rakastaen meitä,
lämmittää, sulattaa, ei hukkaan heitä.

5. Näin kumarrumme hänen edessänsä,
syntisen rangaistus on käsissänsä.
Vaan tuomiota enää pelkää emme.
Puolesta köyhän puhuu Jeesuksemme.

6. Hän tuntee sydämemme kavaluuden
ja syntiemme kuorman painavuuden,
vaan merten syvyyteen hän synnit heittää
ja riisumansa armollansa peittää.

7. On ristin luona turvapaikka meillä,
sen juurta kostutamme kyyneleillä.
Ristillä riippuu parhain ystävämme,
hän autuutemme on ja elämämme.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1891, J. Haavio 1971, L.-M. Renko 2011

[Riitta-mummi]

VK 313   Eteesi, armon Jumala

1.
Eteesi, armon Jumala,
nyt ahdinkoni toisin,
vaan niin en osaa rukoilla
kuin osaavani soisin.
Siis itse neuvo, opeta
ja sydämeeni vuodata
nyt rukouksen Henki.

2.
Suo, Herra, voimaa, tahtoa
minulle rukoukseen,
lahjoita taivaan armoa
heikkoonkin huokaukseen,
niin ettei suu vain puhuisi,
vaan koko sielu huutaisi
sydämen syvyydestä.

3.
Suo minun oikein rukoilla
tahtosi mukaisesti
ja anna sitä anoa,
mi kestää iäisesti,
ja suo se uskon uskallus,
taivaassa että rukous
Jeesuksen tähden kuullaan.

4.
En kyllä saa, en tahdokaan
armolle määrää panna.
Siis säädä aika itse vaan,
se, minkä tahdot, anna,
ja pyytämääni jos en saa,
niin annat, Isä, parempaa
nimesi kunniaksi.

5.
Tunnethan, Herra, tarpeemme,
puutteemme meidän kaikkein.
On tiedossasi hätämme
niin pienin kuin myös vaikein.
Et, Herra, ole armoton,
sinulla Isän sydän on.
Me siihen uskallamme.

6.
Saa armoon loppumattomaan
näin sydämeni luottaa.
Isäänsä lapsi milloinkaan
ei turvata voi suotta.
En lahjojasi ansaitse,
kuitenkin, Isä, annat ne
sulasta hyvyydestä.

7.
Annoithan lahjan suurimman
jo Pojassasi mulle.
Avoinna portti taivahan
jo on armoitetulle.
En voi nyt enää epäillä,
mua Herra ei voi hyljätä,
kun Poikansa hän antoi.


Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Englannissa n. 1535.

[Riitta-mummi]

Iltahartaus, majuri Toni Penttinen, Pelastusarmeija: Suurin niistä on rakkaus

Julkaistu: ti 25.1.

Majuri Toni Penttinen, Pelastusarmeija, Turku, puhuu hartaudessaan rakkaudesta. Raamatun ydinviesti on, että rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistä, itseäsi, luontoa sekä myös vihamiestäsi.
Hartauden päättää virsi 492, "Ystävä sä lapsien", Oulaisten nuorisokuoro, joht. Tapani Tirilä, Marja Kääriäinen, harmoni, piano.

https://areena.yle.fi/audio/1-60967079

[karjalaisenkyösti]

Raamatun ydinviesti on, että rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistä,

Luterilaisen (=Raamatun) opin mukaan tuo on käskyistä suurin, eli lain suurin käsky ja että laki ei ole Raamatun ydin viesti vaan se, että Jeesus kärsi, kuoli ja nousi ylös, jotta Häneen turvaavalla olisi elämä.
Tämä viesti on Vanhassa Testamentissa peitetymmin esillä, Uudessa Testamentissa kirkkaana esillä.

[Thomas McElwain]

Luterilaisen (=Raamatun) opin mukaan tuo on käskyistä suurin, eli lain suurin käsky ja että laki ei ole Raamatun ydin viesti vaan se, että Jeesus kärsi, kuoli ja nousi ylös, jotta Häneen turvaavalla olisi elämä.
Tämä viesti on Vanhassa Testamentissa peitetymmin esillä, Uudessa Testamentissa kirkkaana esillä.

Kyllä, luen Raamattua samalla tavalla. Se huipentuu siihen, että kuolemalla Jeesus kuoleman voitti.

[Riitta-mummi]

VK 194
Jumala on läsnä

https://www.youtube.com/watch?v=0JjcTOnPBUw

1.
Jumala on läsnä,
häntä rukoilkaamme,
pyhyydessä palvokaamme.
Hän on keskellämme,
sydän vaientukoon,
kaikki meissä kumartukoon.
Ihminen, Kristuksen
katseen alle vaivu,
pyhän eteen taivu.

2.
Jumala on läsnä.
Kerubitkin vaipuu,
kasvoillensa maahan taipuu.
Pyhä, pyhä, pyhä!
kaikuu korkealta,
Jumalan on kaikki valta!
Uhrimme myöskin me
köyhät saamme antaa,
kiitoksemme kantaa.

3.
Kuningas ja Herra,
kuinka kiittää voisin
armostasi niin kuin soisin!
Kaiken tahdon antaa,
olla omanasi,
lähestyä istuintasi.
Henkeni, ruumiini
olkoon vallassasi,
palvelijanasi.

4.
Armon meri aava,
kehto elämämme,
ilma, jota hengitämme,
ihme olet itse,
armahtava Luoja,
kaiken pelastus ja suoja.
Sinusta, Jumala,
turvakätköstäni,
löydän elämäni.

5.
Kaiken läpi loistat.
Herra, valollasi
kosketa nyt kasvojani.
Kukka seisoo hiljaa,
lehdet liikahtavat,
auringossa aukeavat.
Hoida näin sinuun päin,
totuudellisuuteen,
yksinkertaisuuteen.

6.
Sydämeni avaa,
ota majaksesi,
temppeliksi Hengellesi,
että Isän kasvot,
Kristus, kirkastaisit,
minussakin muodon saisit.
Kaikessa katsella
anna hyvyyttäsi,
elää edessäsi.



Gerhard Tersteegen 1729. Säk. 1–3 ja 6 suom. Lauri Pohjanpää 1923. Virsikirjaan 1938. Säk. 4 ja 5 suom. Anna-Maija Raittila, virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Joachim Neander 1680.

[Riitta-mummi]

VK 593  Maan päällä aina, ihminen

1.
Maan päällä aina, ihminen,
vieraana kuljet matkaten
kaukaista maata kohti.
Vain hetken viivyit kotona,
kun elämä taas sinua
jo taipaleelle johti.

2.
Et hetkeksikään luopua
saa täällä matkasauvasta,
nyt vielä kuljet tiellä.
Vie tiesi kohti kuolemaa,
ja iäisyys kun aukeaa,
on lepo vasta siellä.

3.
Jos lieden luona istunet
tai maailmalla matkannet
levotta retkilläsi,
on hauta aina matkan pää,
jos kuinka kierrät, ei se jää,
on aina edessäsi.

4.
Vaan muista, minne kuljetkin,
myös Jumalasi armoisin
käy aina rinnallasi.
Ja vaikka vaara uhkaisi,
niin Isä tuntee polkusi
ja auttaa matkallasi.

5.
Myös meren hautaan hyytävään
hän yltää, sieltä kädellään
pelastaa syvyydestä.
Ja hiekkaan kuuman erämaan
puhkeaa lähde laulamaan
Herramme hyvyydestä.

6.
Kun takaa maiden, merien
hän pienen muuttolintusen
tuo kotiin turvaisasti,
niin miksi pelkään, vapisen?
Myös minut niin kuin lintusen
hän johtaa kotiin asti.

7.
Jos kuljen kuinka kauaksi,
hän seuraa, huomaa hätäni
ja estää eksymästä.
Hän neuvoo neuvon puutteessa
ja auttaa avun tarpeessa.
En lakkaa kiittämästä.

8.
Rukoilen, Herra: Johdata
syntistä, köyhää, heikkoa
ja näytä suuntaa tiellä.
Jos minne matkan ohjaatkin,
niin päättyä sen kuitenkin
suo taivaan riemuun siellä.



Johan Ludvig Runeberg 1857. Säk. 1–3, 5–8 suom. August Ahlqvist 1866. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. Uud. ja säk. 4 suom. Pekka Kivekäs ja komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1530.

[Riitta-mummi]

SV 104  Ole, Jeesus, kaikkeni

https://www.youtube.com/watch?v=qJXmqLOy3pU

1. Ole, Jeesus, kaikkeni,
estä turmiosta.
Johda mainen matkani,
pelasta ja nosta.
Sinun paimenäänesi
olkoon ohjeenani,
sinun hyvä sanasi
valo kulkeissani.

2. Sydämeni pehmitä
orjan muodollasi,
itkien suo etsiä
armokatsettasi.
Parannukseen taivuta,
paina syntiseksi,
riisu valheverhoista,
näytä saastaiseksi.

3. Anna, Jeesus, haavasi
auttaa tuskan alta.
Näytä niissä suureksi
rakkauden valta.
Verelläsi voima on
kaikki synnit peittää.
Päällesi saa toivoton
epäilynsä heittää.

4. Kiitän sydämin ja suin,
Jeesus, tuskistasi.
Kuolemasta pelastuin
kautta kuolemasi.
Kruunun kannoit piikkisen,
jotta saavuttaisin
elämän ja autuuden,
voiton kruunun saisin.

5. Kiitos lunastuksesta
Uhrikaritsamme,
katkerasta kuolosta,
Jeesus, puoltajamme.
Kiitos, että itsesi
annoit ristin vaivaan,
aukaisit näin, sankari,
meille portit taivaan.

Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2014 ja SV 2016

[Riitta-mummi]

SV 124  Järjen tie kun harhauttaa


1. Järjen tie kun harhauttaa,
Hengen voimaa pyytää saa,
jotta oikein opitaan
Isää, Poikaa tuntemaan.

2. Olkoon Jeesus iloni,
Herran sana turvani.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.

3. Jeesuksen jos unohdan,
omin voimin vaellan,
tieni päättyy kuolemaan,
taivaaseen en saavukaan.

4. Luottaa tahdon häneen näin,
että jaksan eteenpäin.
Herra kun on suojana,
yöni vietän rauhassa.

5. Kuule, Jeesus, minua,
matkalaista taluta.
Sido armon siteellä,
rakkauden ikeellä.

6. Älä jätä orvoksi,
korjaa talteen sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.

7. Kasvoista jos kasvoihin
Jumalani kohtaisin,
veisailisin kiitoksen
Pyhän Kolminaisuuden.

Efraim Jaakola 1827, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

VK 465, SV  164   Lahjoita, Herra, perheisiimme

https://www.youtube.com/watch?v=xjYhseaPa_w

1.
Lahjoita, Herra, perheisiimme
nyt pelkojemme keskelle
armo ja rauha sydämiimme,
pois pyyhi kaikki syntimme.
Hiljennä äänet maailman
ja murra valta mammonan.

2.
Koteja, huoliin uupuneita
elvytä armon Hengellä
ja mieliämme painuneita
herätä, nosta, lämmitä.
Lahjoita uusi rohkeus
ja voima tehdä parannus.

3.
Rakkaalla läsnäolollasi
kirkasta päivä jokainen.
Pyhästä ehtoollisestasi
suo ilo ylimaallinen.
Leivässä saavu siinäkin,
jota me syömme arkisin.

4.
Näin perhepiiriin kotiemme
ja ystäväimme keskuuteen,
kun heidän luonaan vierailemme,
herätä toivo taivaaseen.
Meidänkin salli kuljettaa
suloista armon sanomaa.


Jaakko Haavio 1971. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.

[Riitta-mummi]

Iltahartaus, seurakuntapastori Anne Heikkinen: Jumala lähestyy ihmistä monin eri tavoin

Seurakuntapastori Anne Heikkinen, Sastamala, kertoo ihmisten moninaisuudesta ja siitä, miten monin eri tavoin Jumala lähestyy erilaisia ihmisiä.
Virsi 513 alkaa sanoin: "Jeesus sinä huomaat", Jakaranda, kuoro, joht. Pekka Nyman.


https://areena.yle.fi/audio/1-60966645

[Riitta-mummi]

SV 164  Lahjoita, Herra, perheisiimme

https://www.youtube.com/watch?v=xjYhseaPa_w


1. Lahjoita, Herra, perheisiimme
nyt pelkojemme keskelle
armo ja rauha sydämiimme.
Pois pyyhi kaikki tahramme.
Hiljennä äänet maailman
ja murra valta mammonan.

2. Koteihin, huoliin uupuneihin,
Henkesi hyvän maja tee.
Lamppuihin sammuneisiin, meihin,
tuo tuli, joka säteilee.
Lahjoita uusi rohkeus
ja voima tehdä parannus.

3. Rakkaalla läsnäolollasi
kirkasta päivä jokainen.
Pyhästä ehtoollisestasi
suo ilo ylimaallinen.
Leivässä saavu siinäkin,
jota me syömme arkisin.

4. Näin perhepiiriin kotiemme
ja ystäväimme keskuuteen,
kun heidän luonaan vierailemme,
herätä toivo taivaaseen.
Meidänkin salli kuljettaa
suloista armon sanomaa.

Jaakko Haavio 1968

[Riitta-mummi]

SV 119  Luo Jeesuksen me riennämme


1. Luo Jeesuksen me riennämme
voimattomuudessamme
ja tunnustamme hänelle
tien väärän kulkemamme.
Nyt pyydämmekin: virvoita
uudestaan Hengen voimalla,
ja neuvo, johda aina.

2. Kun hitaus ja ylpeys
jäytävät sieluamme,
ja ahdistus ja epäilys
näin ovat kiusanamme,
niin silmät luomme Jeesukseen,
muistamme hänen kärsineen
pitkänäperjantaina.

3. Nyt, Jeesus, sinuun uskomme,
armosi aina kestää,
suot turvan turvattomalle,
voit kiusaukset estää.
Jos vihollinen hirmuinen
saa meidät ansaan syntien,
sen mahti alas paina.

4. Kun, Jeesus, kuljet matkassa,
niin pelkomieli haihtuu,
masennus, huoli kalvava
iloiseen toivoon vaihtuu.
Siis oma sauva murtukoon.
Nojaamme ristin sovintoon,
kuljemme voitokkaina.

5. Siis kiitos Vapahtajamme,
kun autoit turman tieltä,
toit voiman voimattomalle
ja puhuit rauhan kieltä.
Kun matkan vaiva taakse jää,
suo meidän virsi virittää
taivaassa autuaina.

Arkkivirsi 1827, uud. W Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

                                    http://koraali.fi/mp3/N284.mp3
Vvk  288



1. Joll'en voi vastoinkäymist' välttää, Vaan
vihan voittaa, Mailmalt' ja päämie-
helt' suottaa: Niin tiedän, tämä on minun taiton', Tur-
vata aivon Minuan' Jumalan apuun totta. Sill' tie-
dän toden, Tuleepi ollen, Jumal' voimall' Sangen tui-
mall', Vihollist' vastaan sotaan kohta.

2.  Katso, näin tahdon vastata syyni, Sen kaiken
tyyni Heitän Jumalan haltuun ja huomaan; Sillä ett'ei
mailman valta vahvan' Pysy kauvan, Puuttuman pi-
tää ajaisen voiman, Jumal' auttaa Poikans' kautta,
Sydämmen turvan Antaa lujan; Hänen pitää voiton
väkevän tuoman.

3.  Kaikk' mailma nurin käypi vissist', Herra Jesu
Krist', Ole avullas tykönän' tuskass'! Katso kuitenk'
vastoinkäymisen pääll', Kuin vaivaa minua tääll',
Anna vahvan mun olla uskoss'; Että täytyy tässä
Ajaisess' hädässä Edes käydä, Suo minun nähdä, Ett'
lohduttajan' olis' sinun sanas.

Tuntematon, (saks.) ennen v. 1529.

[Riitta-mummi]

VK 116  Oi Pyhä Henki, majasi


1.
Oi Pyhä Henki, majasi
tee meihin, anna lahjasi,
käy Herraa kirkastamaan.
Oi taivaan suuri valkeus,
kirkasta Herran rakkaus,
käy meitä johdattamaan.
Tälle tielle
rukouksen, kilvoituksen
voimaa anna.
Kristukseen suo toivo panna.

2.
Nyt Hengen liekki, leimua,
pois synti polta sanalla,
pois saasta sielustamme,
niin että puhdistettuina
kuin kulta, tullut ahjosta,
pyhästi vaellamme.
Suojaa, voimaa
rukoilemme, että emme
uskostamme
horjahtaisi matkallamme.

3.
Oi lähde, josta viisaus
ja lohdutus ja rohkeus
nyt virtaa matkallamme,
suo meille voimaa todistaa,
niin että kuulla kaikki saa
rakkaasta Herrastamme.
Käytä meitä
kärsivässä maailmassa
toimintaasi,
kirkastamaan kunniaasi.

4.
Nyt neuvo neuvottomia,
taluta taidottomia
ja hoida taivaan tiellä,
niin että voimallasi me
maailman voittaa voisimme
ja emme Herraa kiellä.
Raskaan kuorman
alla kanna, meille anna
lohdutusta,
uupuneille vahvistusta.

5.
Oi taivaan vihma, pehmitä
kovettuneita mieliä,
suo rauha rauhastasi.
Näin meidät kylmät, penseät
toisiimme täällä kiinnität
taas rakkaudellasi.
Mieltä, kieltä
tahto hyvä, enentyvä
johdattakoon,
katkeruuden karkottakoon.

6.
Ruumiimme temppeliksesi
pyhitä kunniaksesi,
vahvista toivoamme.
Kun väistyy synti, kuolema,
niin perintömme valmiina
on luona Jumalamme.
Taivaan juhlaan
uusin kielin, riemumielin
Herran kansa
nousee tuomaan kiitostansa.


Michael Schirmer 1640. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Philipp Nicolai 1599.