Kirjoittaja Aihe: Suruttomuus  (Luettu 35776 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« : 09.04.05 - klo:15:31 »
Olen tässä pohdiskellut asioita ja ajattelin että ehkä niistä tulis vähän tolkkua, jos muutkin niitä pohdiskelisivat. Eli:


-Mitä herännäisyys nykyään on?

-Jos tämä nykypäivän meno ei ole suruttomuutta, niin mikä sitten on?

-Onko kilvoittelulla enää merkitystä? Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys, että kyllä se Jumalan armo tulee jos on tullakseen.

-Kuka enää nykyään voi sanoa aidosti olevansa herännyt?

-Jos voi, niin millä perusteella? Niin paljon on kuitenkin muuttunut herännäisyyden alkuajoista.


No, myönnetään. Tästä tuli aika kankea, mutta toivottavasti kukaan ei salamurhaa minua siitä hyvästä. :roll:  Toivottavasti onnistuin herättämään jotain ajatuksia.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Re: Suruttomuus
« Vastaus #1 : 09.04.05 - klo:17:19 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"

-Mitä herännäisyys nykyään on?

-Jos tämä nykypäivän meno ei ole suruttomuutta, niin mikä sitten on?

-Onko kilvoittelulla enää merkitystä? Nykyään tuntuu olevan vallalla käsitys, että kyllä se Jumalan armo tulee jos on tullakseen.


Itsekin olen yrittänyt ottaa selvää, että mistä körttiläisyydessä tänä päivänä on kyse. Sekalaisuutta esiintyy aika paljon: on surevia ja suruttomia, pietistejä ja anti-pietistejä, kilvoittelijoita ja väsähtäneitä.
Olen saanut sellaisen käsityksen, että nykypäivän körttiläisyydessä esiintyy paljon enemmän maallistuneisuutta kuin ennen, ja tämä vaihtelee myös hieman pohjois-etelä -suunnassa, kuten toisaalta myös muissa kristillisissä liikkeissä (mutua, kuulopuheita). Anti-pietismi on saanut lisää kannatusta viime vuosikymmeninä ja -vuosina.

Mutta miksi näin? Eikö körttiläisyydessä ollut aikoinaan tarkoituksena nimenomaan irtiotto maallisuudesta. Ja liikehän oli alunperin juuri pietistinen. Jos nykypäivänä yksi liikkeen periaatteista on perinteiden ylläpito, niin miksi niistä tärkeimmistä sitten luovutaan? Onko se ajan henki? Ja miksi pietismistä on tehty sellainen iso paha susi.

Itseäkin huolestuttaa todella se asenne, että ei jakseta kilvoitella, kun koetaan toistuvia epäonnistumisia. Ehkä vika on silloin siinä, että yritetäänkin kilvoitella omassa voimassa? Suruttomuus on surullista.

Kauhanen T

  • Vieras
Re: Suruttomuus
« Vastaus #2 : 09.04.05 - klo:18:31 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
-Kuka enää nykyään voi sanoa aidosti olevansa herännyt?

-Jos voi, niin millä perusteella? Niin paljon on kuitenkin muuttunut herännäisyyden alkuajoista.


Olen jo jonkin aikaa ollut sitä mieltä, ettei herännäisyydestä yhtenäisenä liikkeenä enää pitäisi puhua kuin menneessä aikamuodossa.

Nykykörttiläisyyden valtavirta koostuu ihmisistä, jotka jäseninä tai muuten kannattavat herännäishenkistä toimintaa järjestävää kristillistä yhdistystä. Kutsuisin tätä virtausta "hoo-yy-läisyydeksi". Näitä ihmisiä yhdistää halu käydä Herättäjäjuhlilla ja veisata Haavion Siionia. Muutoin tähän porukkaan mahtuu uskomattoman suuri kirjo erilaisia kristillisyyden tulkintoja aivan äärilaidasta toiseen.

Yhteistä tällä liikkeellä ja historiallisella herännäisyydellä on katto-organisaation (viimeiset sata vuotta) ja virsikokoelman (viimeiset kaksisataa vuotta) nimi.

Vaikka herännäisyyden valtavirta siis ulkonaisesti katsoen näyttää hyvin yhtenäiseltä, todellista yhtä yhdistävää itseymmärrystä sillä ei ole ollut vuosikymmeniin. Tämä näkyy mm. siten, että herännäisyyden piirissä kaikkein eniten kysellään, lehtiä, foorumia ja seurapuheita myöten, "mitä herännäisyys on". Toisaalta tämä on vahvuus; se luo ilmapiiriä, jossa ei kovin herkästi tuomita mitään "epäkörttiläiseksi". Tämä kyseleminen myös tuo esiin sitä tosiasiaa, että meiltä kirkkona ja yksilöinä on autuuden opit aika pahasti hukassa. (Se on sinänsä ihan normaalia, mutta sitä ei mielellään myönnetä.) Mutta mihinkään johtamaton kysely antaa myös sen kuvan, ettei herännäisyyden korostuksilla ole merkitystä.

Kirkkopoliittiseti hooyyläisyydeltä on ehkä viisasta sanoa, ettei herännäisyydellä ole mitään erityistä annettavaa kirkolle, vaan se on vain tietyn perinteen ylläpitämistä. Samassa yhteydessä korostetaan herännäisyyden erilaisuutta varsinaisiin herätysliikkeisiin verrattuna. Mutta tällä tavalla myös työnnetään synninsuruun heräävät ihmiset (heränneet sanan varsinaisessa, varhaisimmassa merkityksessä) toisten, painotukseltaan erilaisten liikkeiden piiriin. Se on hyvin surullista herännäisyyden ja niiden ihmisten kannalta.

Mutta herännäisyyttä löytyy myös virallisen yhdistyksen ulkopuolelta. Se on osin nivoutunut muiden liikkeiden toimintaan, osittain toimii spontaanisti pienissä piireissä. Se ei ole koskaan halunnut muodostaa valtavirran yhdistyksen kanssa kilpailevaa organisaatiota eikä pidä itsestään melua. Kirkkopolitiikasta se on yleensä vielä vähemmän kiinnostunut kuin hooyyläisyys. Valtavirran näkökulmasta tätä suuntausta voitaisiin kutsua vaikka "ulkokörttiläisyydeksi".

Näen tässä ulkokörttiläisyydessä paljon sellaista, mikä on historiallisesti ja teologisesti (mutta ei juurikaan sosiologisesti) ottaen jatkumoa Malmivaarojen aikaiselle "myöhäisemmälle herännäisyydelle" samantapaisesti kuin myöhäisempi herännäisyys on jatkumoa Paavon "suurten herätysten" ajalle ja tämä puolestaan "vanhemmalle herännäisyydelle" (Achreniukset).

Näitä jatkumon muodostavia asioita ovat mm. seuraavat ulkokörttiläsyydessä usein esiintyvät painotukset:

- Synninsuru on kaiken A ja O.

- Synninsurun herättämiseen tarvitaan lakia, ei toisille vaan omalle sielulle.

- Jos synninsuru eli synnintunto alkaa heräillä, sitä ei pidä sammutella helpolla lohdutuksella.

- Mitä alemmas ihminen synnintunnossaan painuu, sitä paremmat mahdollisuudet evankeliumilla on päästä ottamaan syyllisyys pois.

- Jonkinlaisen herätys-synnintunto-armonvilaus -tapahtuman kokeneelle hengelliset asiat saattavat alkaa saada enemmän tilaa kristilliseen elämään kuuluvien asioiden kustannuksella. Tämä ei välttämättä ole ylihengellisyyttä, vaan hienoista maailmasta vieraantumista, joka on kristityllä aika ymmärrettävää (...tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä... he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Hepr. 11:13,16)

- Kiinnostus hengellisiin asioihin johtaa aika suuriin vaatimuksiin saarnojen ja seurapuheiden - miksei virsienkin - sisällön suhteen.

- Myös kirkon opin vaaliminen tulee tärkeäksi, vaikkei se saa opilliseen kiivailuun johtaakaan. Sielunhoidollinen näkökulma on aina etusijalla.

- Kaikesta tästä johtuen uusia ajatuksia niin sisällön kuin muodonkin suhteen halutaan koetella pitkään ja kunnolla, ennenkuin niihin mukaudutaan. Epävarmassa tilanteessa pitäydytään vanhaan. Nk. ajanmukaisuus ei ole itsearvo, sillä "ajat eivät muutu, vaan me muutamme niitä."

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« Vastaus #3 : 10.04.05 - klo:16:43 »
Nämä ajatukset nostivat päätään, kun äiti rupesi tekemään minulle körttipukua rippijuhliin. Alkoi tuntua, etten ole kelvollinen kantamaan sitä :cry:
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Tämä on siivosuruttomuutta
« Vastaus #4 : 10.04.05 - klo:19:13 »
Aikoina jolloin körttiläisyys syntyi oli paljon rikollisuutta ja Kalajoen keskiosa kulki nimellä puukkojoki, eikä sielä kulkija päässyt rahojensa kanssa läpi jos onnistu elävän selväimään.Eteläpohjanmaallaoli taas häjynsä eli olosuhteet olivat todella otolliset täyskäännökselle. Tänä päivänä väki on siivosurutonta eli ei julkisyntistä. Mitä nyt huorimista, kateutta ja ahneutta, mutta ne ovat melkein hyväksyttyjä.

Tilanne on erilainen ja se tulisi huomioida myös aktiviteeteissä kuten puheissa ja teoissa. Mutta miten???
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Re: Tämä on siivosuruttomuutta
« Vastaus #5 : 11.04.05 - klo:14:16 »
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Aikoina jolloin körttiläisyys syntyi oli paljon rikollisuutta ja Kalajoen keskiosa kulki nimellä puukkojoki, eikä sielä kulkija päässyt rahojensa kanssa läpi jos onnistu elävän selväimään.Eteläpohjanmaallaoli taas häjynsä eli olosuhteet olivat todella otolliset täyskäännökselle. Tänä päivänä väki on siivosurutonta eli ei julkisyntistä. Mitä nyt huorimista, kateutta ja ahneutta, mutta ne ovat melkein hyväksyttyjä.

Tilanne on erilainen ja se tulisi huomioida myös aktiviteeteissä kuten puheissa ja teoissa. Mutta miten???
Minä asun kalajoen keskiosissa. :) Tuo mutta miten tässä kaihertaakin. Miten tästä körttikansasta taas saisi yhtenäisen?
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Laura

  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 354
Suruttomuus
« Vastaus #6 : 11.04.05 - klo:14:17 »
Pitäisikö körttikansan olla yhtenäistä?

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« Vastaus #7 : 11.04.05 - klo:14:23 »
Eihän meitä yhdistä mikään muu kuin seurat ja herättäjäjuhlat...
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Laura

  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 354
Suruttomuus
« Vastaus #8 : 11.04.05 - klo:14:39 »
Ja ehkä tietynlainen sama näkökulma uskoon :) Kai?

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« Vastaus #9 : 11.04.05 - klo:14:40 »
No jaa, se on aika lailla hävinnyt ja siitähän minä huolissani olenkin...
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa Laura

  • Muistelee sepän sanoja: Vain yksi...
  • Viestejä: 354
Suruttomuus
« Vastaus #10 : 11.04.05 - klo:14:42 »
Haa! Nyt tajusin mitä siis tarkoitit yhtenäisyydellä. Mulla kun tuli heti mieleen semmoiset suuret mustien körttipukujen armeijat ja identtiset ihmiset... Huu, taitaa olla hieman koeviikkostressiä täälläpäin ;)

Poissa Sanneli

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2387
Suruttomuus
« Vastaus #11 : 11.04.05 - klo:14:45 »
Tänään oli enkun valtakunnallinen sekä saksan kielioppikoe  :cry:  että ei mikään vieras asia.
"Kun oma pohja vajoaa Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion Minulla turvapaikka on."
Parhain terveisin Sanna

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Tässä on aika paljon totta
« Vastaus #12 : 11.04.05 - klo:15:03 »
Lainaus käyttäjältä: "Laura"
Ja ehkä tietynlainen sama näkökulma uskoon :) Kai?


Kyllä tuossa näkökulmassa on vinha juttu. Sitä kannattaa pohtia tarkemmin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa m.k

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 964
Suruttomuus
« Vastaus #13 : 11.04.05 - klo:19:04 »
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Tänään oli enkun valtakunnallinen sekä saksan kielioppikoe  :cry:  että ei mikään vieras asia.
Voi tyttörukka kun tietäisit minkälaisia koealueita meillä on lukiossa. Itsekin vielä yläasteella tuntui kamalalta, kun oli 70-sivuinen koealue... Nyt olisin enemmän kuin riemuissani! Parhaimmillaan pakerrettu lähemmäs 300-sivua edellisenä iltana, mutta kaikkeen tottuu. No, tänään ajattelin aloitella tuota historian lukemista kun on perjantaina koe. Ja himottaisi saada kymppi näin mielenkiintoisesta ja mukavasta kurssista. Ja olisihan se kiva kun olisi kymppi todistuksessa. Jolla ei sitten koskaan tee yhtään mitään...

Poissa Soopeli

  • Puheen mittainen pastilli on huvennut
  • Viestejä: 174
Suruttomuus
« Vastaus #14 : 11.04.05 - klo:19:48 »
Lainaus käyttäjältä: "m.k"
Lainaus käyttäjältä: "Eliza"
Tänään oli enkun valtakunnallinen sekä saksan kielioppikoe  :cry:  että ei mikään vieras asia.
Voi tyttörukka kun tietäisit minkälaisia koealueita meillä on lukiossa. Itsekin vielä yläasteella tuntui kamalalta, kun oli 70-sivuinen koealue... Nyt olisin enemmän kuin riemuissani! Parhaimmillaan pakerrettu lähemmäs 300-sivua edellisenä iltana, mutta kaikkeen tottuu. No, tänään ajattelin aloitella tuota historian lukemista kun on perjantaina koe. Ja himottaisi saada kymppi näin mielenkiintoisesta ja mukavasta kurssista. Ja olisihan se kiva kun olisi kymppi todistuksessa. Jolla ei sitten koskaan tee yhtään mitään...


Voi poikaparka kun tietäisit millaisia tenttialueita meillä on yliopistossa. Itsekin vielä lukiossa tuntui kamalalta, kun joutui selailemaan muistiinpanot edellisenä iltana läpi... Nyt olisin enemmän kuin riemuissani! Parhaimmillaan on pakerrettu lähemmäs 1000 sivua englanninkielistä tekstiä ja prujut päälle, mutta kaikkeen tottuu. No, tänään ajattelin jatkaa tuota farmiksen lukemista kun on ensi maanantaina tentti. Ja himottaisi päästä läpi näin "mielenkiintoisesta ja mukavasta" kurssista. Ja olisihan se kiva kun olisi edes se abbrobatur tuloslistalla. Jolla saa mojovasti opintoviikkoja...

;)