Sain juuri loppuun Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen kirjeenvaihtokirjan Mitä maksaa ihmishenki? Olivat läpi teoksen melkein kaikesta eri mieltä ja pysyivät kumpikin kannallaan. Silti vältettiin eipäs juupas -kinaaminen. Ovat selvästi fiksuja ja hyvätapaisia ihmisiä molemmat.
Terveydenhoidon tärkeysjärjestykset ovat hankalia kysymyksiä, joita voi näköjään mitata kylmän asiallisesti rahassa, mutta jotka herättävät kiihkeitä tunteita.
Meillä oli syksyllä tuon Myllykankaan luentoja Lääkkeet terveydenhuollossa -opintojaksolla. Ei tule ikävä. Minua rupesi ahdistamaan se yksipuolinen näkemys kaikesta. Vaikka rintassyöpäseulonnat ovat ihan turhia, kun niissä jos yksi pelastuu isosta joukosta ja vastineena tulee kamalat maksut. No, itse mietin, että entäs se yksi, sille on kysymys elämästä ja kuolemasta. Sitten myös pohdittiin sitä kannattaako syöpäpotilaita hoitaa, koska taudilla on taipumus uusia. Jos hoidolla saavutetaan muutama elinvuosi lisää, niin onko se sen arvoista, että valtion pitäisi tukea. Entäs sikiöseulonnat? Siis oikeasti minua rupesi ahdistamaan. Tosin ajatuksena oli herättää kysymyksiä, mutta sen omat mielipiteet tuli kyllä vallan hyvin esiin. Ja parhaiten muistan sanan MEDIKALISAATIO, sitä ei voi unohtaa, kun kaikki luennot paasasi sitä. Nyt on ollut mukava seurata Savon Sanomista, kun Suvi-Anne Siimeksen kanssa käyvät mielipidepalstalla väittelyä siitä, kannattaako vaivoja hoitaa lääkkeillä. Lääkkeet maksaa. Siimeshän siirtyi lääkepuolelle, niin puolustaa lääkkeiden ennaltaehkäisevää vaikutusta, esim. verenpainelääkkeitä ja kolesterolilääkkeitä sydänkohtauksien ja muun ennaltaehkäisyssä. Myllykankaalla on vähän toinen näkemys. No, hyvä, että joku pitää valtion kassankin puolta.
