On menossa "maavunnainen" sähkökatkos. Tuli hommiini pakollinen tauko. Kävimme Kaariinan kanssa laittamassa Kestilän puolella yhdelle mummalle lämmöt päälle hänen kesäpaikkaansa. Ei ole kiirettä hänellä tulla: perunamaalla on lunta ylejään eikä kukkasia ole pinnassa, mitä nyt tietysti talven jäleltä niitä kuivia törröttäjiä.
Oli muuten vaihdettu analogisen ajan sähköpääkeskus digitaalisen ajan viimevuoden malliin. Onneksi meillä oli taskulamppu, että löysin sellaisen pienen mustän näppylän, josta painamalla sähkö lähti kiertämääan. Testasimme kädellä kaikki patterit, että alkoivat läämetä. Jyystin lopuksi tuurallamme pääoven edustaa, että ovi kiertyy riittävästi. Kulkija-mummi on laihahko, että käyntiväli saa olla pieni. Murehdimme yhdessä, kun joku haukka oli pitänyt pääoven lipan alustaa turvapaikkanaan ja sitten ruikkinut 4 cm korkean jätösläjän talven aikana, ehkä.
Kankaalassa olen maalannut 8 talvirenkaan vanteet mustalla maalilla. Sitkeän miehen yksinäistä puuhaa, sillä ruosteen kanssa ei auta olla hätäinen, vaan se pitäisi saada aika vähiin ennen maalausta. Yhden käden rälläkällä ja no 60 fiber-laikalla olen nättimöilleen hommasta selvinnyt. Tuli muuten sähköt, mutta en keskeytä tätä kiriootusta. Kun roso ja ruoste on vähissä, että työni jäljen hyväksyn, niin kottikärryllä taalaan renkaan ilmanpainekompressorini luokse ja puhdistan koko renkaan ja vanteen irtopölystä. Tuon omaisuuteni pikkupuolen ulko-ovelle ja siinä tentulla ja rätillä puhdistan vanteen ennen sisälle viemistä lämpöiseen maalausta varten. Kokeilin myös tärpättiä. Se olisi pesevämpi kuin tenttu, mutta tuoksuu väkevälle ja kuivahtaa hitakaisesti, mikä minulle hikisenä ja hätäisenä miehenä ei sovi.
Maalaan pensselimaalilla. Spray-maalin tuoksu ei minulle sovi, se huumaa, mutta ei hurmaa.
Kirjoitti nimim: "laiska töitänsä räknää".
