Pyykkikone linkoaa parasta aikaa.
Pian sitten levittämään pyykkiä.
Ja sitten sitä myöten taas muihin askareisiin.
Ei tosin lypsylle...lasteni toinen mummo sanoi aina kun meni lypsylle että hän menee nyt askareille.
Äitinikin on ollut lypsäjä ja minäkin opin sen niin kotona kuin nuorena emäntäkoulussa.
Ja myös miniäni on maalaistalon, lypsykarjatilan tyttöjä....ja arvata saattaa kuinka pikku Neitimme, reilut 2 vee...tykkää olla navetassa.
Kulkee siellä rohkeasti...ja kesällä kuljin minäkin heidän mukanaan vasikoita katsellen...korvamerkit oli ihan pienilläkin vassuloilla jo.
Sitten laitumella nuorta karjaa katsellen...ja kuinka innoissaan pikku Neiti onkaan...on ihan äitinsä tyttö
,mutta yhtä tarkka mm piirtelyssäö ja muovailuvahan kanssa kuin isänsä (poikani) pienenä ja on toki vieläkin.
Neiti asettelee pienin sormin ihan pikkuruisia silmiä eri värisistä vahoista ja on heti kyllä niin pedantti siinä hommassa, että minä mummonsa hiukan boheemimpana ihmisenä ihan huvitun siitä touhusta, mutta aivan valtavan ihanaa seurata.
Molemmat lastenlapseni ovat kyllä silleen rauhallisia ja lukemisesta ja kirjoista kovin tykkäävät, keskittyvät tekemisiinsä jo vaikka pieniä ovat.
Kiitos Taivaan Isälle näistä minun suurimmista ilon aiheuttajista.
Että minä saan olla mummo ja seurata kuinka he kasvavat.
