Sudokujen tähden haalin metrolehteä ja peräti ostin yhden iltsikan kun totesin tautia pukkaavan. Siinä on vähän erilaisia, ja ne helpot vaatii hoksaamista, yllättäen enemmän kuin vaikeat. Toivuskelen ja toivuskelen eli viruisen kanssa painii lyön.
. Tarinaa kehittelen koska kipeänä kirjoitetun saa kaiken deletoida tai varastoida kuitenkin. En tahdo " tyypillistä" balettikirjaa jossa vain ympäristö muuttuu, mutta sama tähti loistaa.... loistaa.... loistaa..... Tässä sattuu hups, ops! Kappas vain! Ihan muuta!
Myönnän neljännen vaativaksi jo mutten aio antaa tässä seikassa periksi, vaikka kuu putoidi tähän tulee viisi tarinaa vaikkei kukaan olisi niin hupsu että julkitoisi koska on NVLn hyvä lukija opettamassa ja kirjoittaa suorasukaisesti, tämä on surkiaa jos näin käy. Kaikki ammatit piti oppia.
Sen asemesta katselen miltä tuntuu ruumiissani tuo tai tuo ja yritän saada kokemaan samaa, ja siinä havaitsin, että laulututkinto auttoi. Laulaja joutui käyttämään näkymättömiä rustoja ja lihaksia ja saamaan silti niihin tuntuman.
Lepyttelen Herra Hugoa, jonka eilen herätin liian varhain syömään. Vein lämpöpulloja ja selitin, uniuniuiuni vaan, siili unii, siili unii, sen se käsittää.
