Eilen kaivoin viulun kotelon uumenista ja vetäisin jousella ja ajattelin eeeeei, tämä ei ole minun. Tällä tavalla soi se viulu joka oli alkuaan minun mutta vaihdoimme sisaren kanssa koska siinä on parempi ääni helpommin soitettava ja ääni lähtee. Minä soitan harvemmin ja huonommin että siinä oli järkeä.
Soitin sisarelle ja ihmettelin kyllä, kuin hän ei ole soittanut, viulut vaihtui juhannuksena.
Se on se alkuaan minun joka on siis sinun hän sanoi
Eikä ole sanoin minä tämähän aivan jyrisee
Onpahan
Eipähän
On se hän muistutti että Lapsi num. Neljä joka hehkuu altista intoa siirsi tallaa. No sen muistan mutten huomannut siinä että ääni muuttui kun sitä meteliä oli ja itse tyydyin rämpyttämään pizzicatolla perussäveltä usein tai pomputtamaan siis vain jousta.
Hyvä tavaton, tämä on kuin uusi soitin, ei ole nimittäin ikinä soinut tämä.
