Leena ! Onnellisuus on epävarmaa. Joskus sitä on, usein ei. Tyytymättömyys olotilaan pahentaa sitä. Minulla ovat nuo samat tunteet velloneen ' uskossakin ollen' yli kolmekymmentä vuotta. Kunnes havahduin vaatimisen mahdottomuuteen ja pitäydyin tyytymiseen.
Kaikki on tarpeellista jotka kulkevat ' tätä tietä' Kristusta palvellen.
Toinen juttu jonka oletan sinun vaivaksesi nyt, on työelämän puuttuminen arjestasi. Sitä sanotaan kuoleman ja avioeron jälkeen seuraavaksi suurimmaksi stressaajaksi.
Tulet siitä ajallaan toipumaan. 
Taisin jälleen kerran ilmaista itseäni ainakin kelvottoman huonosti tai sitten väärässä ketjussa. Eihän ihmisen tarvitse olla onnellinen, Riitta-mummi. Sitä yritin kai joskus tässä ketjussakin selittää.
Se mikä olisi tarpeen olisi, jankutan nyt yhä, saada tieto siitä että kaikki tulee Jumalalta ja on siten ja siutä syystä merkityksellistä ja tärkeää, ymmärsi sen itse tai ei.
Sitä tietoa kysellessäni väki vaivautuu, kiusaantuu "niin,.. Kaikkea tietysti sattuu..." ja niin edelleen.
Tuo tieto tekisi minusta kesto-onnellisen, olinpa sitten onnellinen tai onneton, tyytyväinen tai tyytymätön, sairas tai terve.
On lisäksi vaarallista verrata omaa elämäänsä toisen elämään.
Tuo "niin minullakin... Olen kokenut ihan samoin...tiedän mitä tarkoitat" on hyvin tavallista.
Mutta se on eräänlaista rajojen häviämistä itsen ja tuon toisen väliltä. Kannattaa pitää rajoistansa kiinni ja muistuttaa toisille samasta. useimmiten ihminen joka on kovin altis tietämään tuosta toisesta että nyt siitä tuntuu tältä tai tuolta ja se kyllä vielä kuten minäkin ja sehän on ihan kuin minä, erehtyy sekoittamaan oman elämänsä ja toisen ihmisen elämän.
Ja se tekee lopulta kaikki onnettomiksi.
