Sanoppa sinä, mitä sinun mielestäsi herättäjäjuhlapuheessa pitäisi olla ja mitä siinä nimenomaan ei pitäisi olla. Miksi minun pitäisi olla koko ajan altavastaajana?
Minusta on syytä pitää erillään toisaalta herättäjäjuhlapuhe ja toisaalta seurapuhe. Ne ovat kaksi aivan erilaista puhetilannetta.
Seurapuheessa puhujalla on asia, jonka hän haluaa kertoa. Vaikka hän on pohdiskellut tätä asiaa kenties pitkänkin, hän ei ole valmistellut siitä samalla tavalla kuin esimerkiksi saarnaa tai esitelmää valmistellaan, puhumattakaan siitä, että olisi kirjoittanut sen paperille. Lopullinen puhe syntyy puheen aikana. Sen sisältöön, sävyyn ja sanontaan vaikuttavat mahdolliset edeltävät puheet ja edeltävä virsi. Niistä puhuja ei tiedä etukäteen mitään. Siksi puhuja joutuu ehkä hakemaan sanoja, eikä puheen kieliasu olisi kirjoitettuna kovinkaan viimeistelty. Tästä ei ole kuitenkaan haittaa, vaan pikemminkin etua. Puhe syntyy juuri siinä tilanteessa ja juuri läsnä olevalle seuraväelle.
Herättäjäjuhlien puhujilla on toisenlaiset ongelmat. Puhujien pitää tietääkseni toimittaa puhe hyvissä ajoin ennen juhlia järjestäjille, jotta puheet mm. ehditään monistaa tiedotusvälineille, siis meille laiskoille toimittajille. Puhuja ei tiedä, mitä edellinen puhuja puhuu - vaikka kuulemma on niitä puheita ainakin joskus kierrätetty puhujien kesken ennen juhlia, jotta ei aivan päällekkäisiä asioita puhuttaisi. Eikä puhuja ainakaan tiedä, mikä virsi ennen puhetta veisataan. Ja kun hän kävelee pönttöön puhe käsissään, harvalla on kanttia ottaa lähtö edellisestä puheesta tai virrestä ja antaa mennä vapaasti, tekstiä sisältä lukematta.
Olen melko varma siitä, että kovinkaan moni lehti ei huomaisi, jos joku puhuja pitäisi aivan eri puheen kuin mikä on juhlien lehdistökeskuksesta jaettu. Eihän niistä puheista kovin paljon ole lehdissä kirjoiteltu, tämä Heinimäen raamattutunti on kyllä poikkeus.
Kun puhuja lukee kirjoitettua tekstiä, tulos on välttämättä melko jäykkä ja kaavamainen, ellei asialla ole poikkeuksellisen taitava puhetyöläinen. Puhehan ei ole juuri sen päivän puhe, vaan sen on syntynyt monta viikkoa aikaisemmin. Siihen on kertynyt paljon puhujan viisautta ja kokemusta, ja teksti muokkautuu hiottaessa helposti hyvin tiiviiksi. Se on sanalla sanoen hyvin kirjoitettu teksti. Hyvin kirjoitettu teksti on vain harvoin hyvä puhuttu teksti, jota ei lueta, vaan jota kuunnellaan.
Itselleni seurapuheista pisimmäksi ajaksi ajattelemisen aihetta ovat antaneet paikan päällä syntyneet, puhetaidon kannalta viimeistelemättömät puheet. Olen niistä kiitollinen, myös silloin, kun olen jostain syystä ollut eri kannalla kuin puhuja. Tällaisia puheita ovat pitäneet niin papit kuin maallikotkin.
Mitenkähän kävisi, jos herättäjäjuhlien aluksi kerättäisiin puhujilta paperit pois ja käytettäisiin niitä kenttäkeittiön sytykkeinä? Tuskinpa ne pidetyt puheet siitä yhtään huononisivat, voisivatpa parantuakin.Olihan juhlilla ennen vanhaan kuulemma sellainenkin käytäntö, että Herättäjän mies kopautti jotain seurapuhujana tunnettua olkapäähän ja sanoi, että sinä puhut sitten seuraavaksi.
Kun paperia ei olisi tukena, puhujan olisi pakko keskittyä siihen yhteen pääasiaan. Puhe ehkä lyhenisi, sanonta väljenisi, mutta siihen ei maailma kaatuisi. Enemmän ehdittäisiin veisaamaan.
Mitä puheen sisältöön tulee, kannatan luterilaista näkökulmaa. Se on vanha, mutta se on myös moderni. Ihminen on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen, sanoi Luther. Jos tämän taritsee oikealla tavalla jollekin kulttuuritoimittajalle, niin täydestä menee, kunhan ei heti kerro, että se on Lutheria - onx se Luther niitä naispappien vastustajia, hui!
Mt
