Herättäjäjuhlista on muodostunut perheelleni perinne. Seuroja olen pääasiallisesti kuullut selällään ja silmät ristissä. Puhujan nimellä on ollut vähäinen merkitys sisäisen tunnon kehittymisessä. Puheiden sisällöt ovat joko herätelleet ajatuksia tai vaivuttaneet virkistävään päiväuneen. Jotkin puheet ovat olleet hyvä alustus unikuville. Tässä nyt en tarkoita sitä, että körtin pitäisi lähteä nukkumaan juhlille. Kotona torkkuminen kun käy vaivattomammin. Hataran ajatuksenjuoksuni loppupäätelmäksi päädyn esittämään toiveen, että samoissa seuroissa puhuisivat varsin erilaiset puhujat. Parikin paatosta peräkkäin alkaa niin kovin ramaisemaan. Toisaalta jos tunne-dumppareita tupataan kovin taajaan, alkaa epämukavuuteni työntämään minua mukavuusalueelle. Veisuu onneksi palauttaa minut läsnäolemisen yhteisölliseen tilaan. Mikäli kaikki puhujat ovat valitut, toivon heidät sekoitettavan yllätykselliseen järjestykseen.
