Politiikasssa on yleensäkin se ongelma, että päättäjiksi tullaan kansansuosiolla ja poliittisilla mandaateilla. Olen tästä kirjoittanut ennenkin. Se korostuu etenkin kunnallispolitikassa mutta kyllä eduskunnassakin istuu hyvin paljon sellaisia henkilöitä joilla ei oikeasti ole mitään tietämystä eikä ammattitaitoa päättää asioista joiden päättäjäksi on pantu. Ilmiön huipentuma on ammattipoliitikot jotka eivät muuta ole koskaan tehneetkään kuin olleet politiikassa mukana. Toinen ääripää´ovat julkkikset joiden edellisellä "uralla" ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa mistä ollaan päättämässä.
Vika on siinä että kansa on manipuloitavissa uskomaan jopa sellaista että kouluttautumattomuus ja mistään tietämättömyys on hyve päättäjän tointa hoidettaessa.
Tossa on kyllä totta toinen puoli.
Tänään seuroissa pöytäkaverini vailitti, kun nuoria on paljon päässyt läpi kirkollisvaaleissa ja ne haluaisivat vaikuttaa, mutta eivät tajua rahavarojen tuovan rajoja.
Lisäksi kun raha asioihin he olisivat haluneet joukostaan jonkun talousasioista tietävän ja kiinteistöasioista niistä tietävän, olivat nuoret sitä mieltä, että kyllä ihan tavallinen teologikin käy tai muukin, vaikka ei noilta aloilta olekkaan.
Samanlaista kyllä poliitikansarallakin on.
Muistaakseni oliko Viikinki vai mikä sen kaverin nimi joka ampui itsensä ja oli siellä eduskunnassa? Hänet valittiin johonkin valiokuntaan, mutta hän erosi sieltä ja totesi, että eihän hän tiedä niistä asioista mitään.
Kerran oli puollustusministerinä entinen sivari.
En sitten tiedä mikä olisi hyvä ratkaisu, kun nämä niin sanottu ammattipoliitikot monet on vaan ryvettyneitä ja ties minkä porukan intressejä ajamassa, mutta ei kansan.
Kait meidän vaan tulee rukoilla ja toivoo parasta ja pelätä pahinta.
Äänestää parhaan ymmärryksemme mukaan ja kärsiä sitten kuten aina.
