Hurrrja!
Minulla on körttiläiset juuret - on! Hassua, miten ilostuin. Ehkä on, kuin jokin tuttuus tässä nyt selittyisi. Ja lupa käyttää pukuakin tuntui tulevan nyt vasta, vaikka täällä on kannustettu, ja kun pysyin istumassa, sain nähdä valmiin puvunkin, eli vähän hiffailin kuinka se on leikattu se kangas. Sehän siinä pulma on ollut, mutta yksinkertainen se naisen puku on.
Rupesin vähän kuin äiteen mieliksi lueskelemaan elämäkertaa Johannes Bäckistä, jostakin isomistälievaarista. Tähän saakka: EVVK vaikka miten sinnittelinkin jo kerran! Mutta tykkään elämäkerroista muuten hirveästi, ja kirjastoon en vielä uskalla. Ei lukemista ja noin.
Ja mitä löytyy. Johannes Bäckin isä, Johan Jakob Bäck, tuli nuorena vakavaan herätykseen past.Östringin saarnaa kuunneltuaan, ja seuraliikkeen piiriin ihan vastoin isänsä tahtoa - isä oli sitä mieltä että tämmöinen häiritsee "arkikutsumusta" miten lieneekin. Ehkä joku selittää.
No, tämä Johan Jakob Bäck kehittyi semmoiseksi kansanparantajaksi ja -kirurgiksi, hoiteli kerran Logrenin jalankin terveeksi, kun tämä jostakin rakennuksilta putosi ja noin. Ja liikkui herännäisyyden piirissä hamaan hautaan.
Kotikuri oli vain sitä luokkaa, että se eh-kä ajoi poikansa, eli Johannes Bäckiä, etsimään omaa suuntaansa, joka löytyi evankelisuudesta. Hän oli pappi sitten. Mutta vei kotinsa hengellisen perinnön vaikutteet sinnekin. ( Ei saa sitten sekottaa Beckiin eikä ns beckiläisyyteen, joka on omaperäinen tunnarit ohittava uskontulkinta, en ole sisällä). Lapsuus on selvitetty ja odotettavissa on lisää tästä, lupaa Lauri Koskenniemen kirja.
