Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: onesimus - 08.05.11 - klo:22:12

Otsikko: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 08.05.11 - klo:22:12
Tämä aihe olisi sopinut "Kastajaiset" -ketjuun, mutta se tuli jo päätökseen. Muutan hieman nimeä, koska asia on hyvin merkityksellinen ja kauaskantoinen. Kun olen lukenut herännäisyyden historiaa, niin minulle on tullut semmoinen käsitys, että seuroja jatkettiin keskusteluilla yömyöhään ja joskus jopa aamuun asti. Kun tämmöinen käytäntö on joskus ollut, niin on hyvin helppo kuvitella, että myös tämä aihe olisi kiinnostanut monia seuravieraita. Mutta yritetään tällä modernimmalla tyylillä.


Irrallisten jakeiden asemesta kannattaa aiuna lukea koko kirje tai koko kirja, ja katsoa konteksti. Muistan kyllä nämä "saitteko Pyhän Hengen kun teidät kastettiin" ja olen niillä perusteluihin jo aika kyllästynytkin. Eikä silläkään ole merkitystä ollut kastettiinko tai kastetaanko  upottamalla vai valelemalla. Sillä epäilemättä on, kastettiinko "siinä nimessä jossa me ainoastaan voimme pelastua"  eikä esimerkiksi parannuksen kasteella.
Muuten kysyisin, oletko siis kerta kaikkiaan sitä mieltä ettei pikkulapsi voi saada kasteessaan Pyhää Henkeä, koska "ei pysty vielä uskomaan". Onko tästä kyse?

Jos nämä kysymykset on osoitettu minulle, niin yritän vielä jotain vastata, vaikka olin jo jättämässä keskustelun. Toisaalta täällä on aika hankalaa keskustella; jos perustelee asiansa Raamatulla, niin syytetään raamatunlauseiden heittelemisestä, tai siitä, että ei huomioida kontekstiä. Miten voi kirjoittaa kristinuskon perusasioista ilman viitteitä Raamattuun ja millainen konteksti on riittävä, ettei näitä syytöksiä tulisi?

Kasteuudestisyntyminen ei kuitenkaan kestä tarkempaa Raamatun tutkimista, koska selvää mallia siihen ei Raamatusta löydy.

Kirjoitin aiemmin:

Tuotatuota. Leena hyvä, mitä teemme niille Raamatun paikoille, jotka puhuvat aivan muuta? Pyhä Henki saadaan uskossa kuulemisen kautta (Gal. 3:2,5). Pyhä Henki tulee joskus ennen kastetta (Ap. t. 10:47) tai kasteen jälkeen (Ap. t. 8:17). Voi olla, että Pyhä Henki tulee joskus jopa kasteen hetkellä, se taitaa kuitenkin olla harvinaista (ehkä ensimmäisenä helluntaina kävi niin (Ap. t. 2:41). Efesossa tapahtui niin, että ensin oli kaste, sitten tuli Pyhä Henki (Ap. t. 19:5,6).

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä kysymys, koska se liittyy ihan perusasioihin. Muutoin käy, kuten siinä kuulussa papin takissa, kun ensimmäinen nappi menee väärin, niin muutkin menevät väärin. Myönnän, että käsitykseni ei vastaa luterilaista eikä helluntailaista käsitystä, mutta asiasta voinee kuitenkin keskustella (luterilaisen opin sanotaan perustuvan Raamattuun). Minusta opin (kasteuudestisyntymästä) sementoiminen on varsin kohtalokasta, koska se poikkeaa selvästi Raamatun kokonaisilmoituksesta.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: PekkaV - 09.05.11 - klo:04:32
Onesimus! Edelläolevat sitaattisi Raamatusta ovat vastaus lapsi- ja aikuiskasteeseen sekä Pyhään Henkeen liittyviin kysymyksiimme. Ne selvittävät tyhjentävästi skismat*, jotka keskusteluistamme ovat nousseet esiin.

*{tässä (skisma = [kreik. skhisma = halkeama], erimielisyys, hajaannus) Uusi sivistyssanakirja, Otava 1983}
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Sarai - 09.05.11 - klo:08:07
Samaa mieltä kuin Satman. Onesimuksen vastaus oli kertakaikkiaan tyhjentävä. Ei mitään lisättävää.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Pena - 09.05.11 - klo:08:10
Aimo T. Nikolaisen Avaa Uusi testamentti -kirjasarjan 9. osassa sanotaan aiheesta näin: "On siis väärin kysyä, tapahtuuko uudestisyntyminen kasteessa vai uskoon tulemisessa vai lopullisessa ylösnousemuksessa, kun se tapahtuu kaikissa näissä, kun kysymys on Jumalan pelastustekojen kuvaamisesta."
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 09.05.11 - klo:09:55
Aimo T. Nikolaisen Avaa Uusi testamentti -kirjasarjan 9. osassa sanotaan aiheesta näin: "On siis väärin kysyä, tapahtuuko uudestisyntyminen kasteessa vai uskoon tulemisessa vai lopullisessa ylösnousemuksessa, kun se tapahtuu kaikissa näissä, kun kysymys on Jumalan pelastustekojen kuvaamisesta."

Ei ole vääriä kysymyksiä, on vain vääriä vastauksia. Ymmärrän, että järjestelmät eivät rakasta kysymyksiä. Koska kirkko opettaa niinkin, että Raamattu on kaiken opin ylin ohje, niin pitäkäämme kiinni ainakin siitä.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Leena - 09.05.11 - klo:10:17
Aimo T. Nikolaisen Avaa Uusi testamentti -kirjasarjan 9. osassa sanotaan aiheesta näin: "On siis väärin kysyä, tapahtuuko uudestisyntyminen kasteessa vai uskoon tulemisessa vai lopullisessa ylösnousemuksessa, kun se tapahtuu kaikissa näissä, kun kysymys on Jumalan pelastustekojen kuvaamisesta."

Siis itse asiassa voimme pitää koko tapahtumaa samanlaisena elämänmittaisena prosessina kuin pyhitystä.  Toivon niin koko sydämestäni, että päädymme yhteisymmärrykseen, ja sitäkin, että tietomme lisääntyy.  Itse totuin ajattelemaan, tutkiessani Bonhoefferia, että vastaus on usein valmiina, meitä odottamassa, meidän on itse kunkin kasvettava oman vastauksemme ymmärtäjiksi.  Jonkun on kenties kasvettava käsittämään kasteensa arvo, jonkun jotakin muuta, ja siten on kunnioitettava toisen tietä, muuten olemme lähellä loukata syvintä, sisintä ja tärkeintä toisessa: Omantunnon rauhaa. Itse olen onnellinen kaikesta, jonka ymmärrän nivotuksi uskon lahjaan; kaste on niistä kenties tärkein.  Yhtä avuttomana kuin olin silloin, on Jumala minut poiminut kuin risaisen peltipurkin, jossa en itsekään näe mitään rakastamisen arvoista, ja saanut päähänsä rakastaa...    

Itse huomasin omalla kohdallani ensinnäkin kastetta aliarvioidun kokonaan, samaten konfirmaatiota, sen rinnalla, mitä oli "uskoontulo" eli aivan uusi "sakramentti" oli astunut näiden paikalle, "vapaantahdonratkaisu" jossa opetettiin uudestisyntymisen kokonaan tapahtuneen. Minua viisaampi sisar pyyhkäisi sekavan rippikouluopetuksen pöydältä (no, tosin sen ääressä valvoimme yön ennen hänen konfirmaatiotaan ja yritimme ymmärtää hänen tietään) ja koki konfirmaatiossa jotakin samaa, kuin minä riparilla kääntymyskokemuksessani. Ihmettelin häntä kuten monesti myöhemminkin. Pikkusisko... minua viisaampi aina...  >:(  .  tselleni oli melkoinen järkytys todeta, ettei uskoontulo, rippi, mikään ihmisteko lopulta minua pelasta.  Usko on salaisuus, jota huonosti ymmärränkään, ainoastaan yksi niistä Jumalan lahjoista, joiden ansiosta olen täällä onnellinen, onnellinen. Paavali hää kirjoittaa että jos olemme panneet toivomme Jeesukseen Kristukseen vain täötä elämää ajatellen olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavammat ja se on tietenkin tosi, sillä uskomme perustana on ylösnousemus, Jumalan ihme. 


Ehkä tärkein on ollut sittenkin näistä luovuttaminen. Pelastuminen on vain Jumalan armosta mahdollinen, koimmepa täällä mitä hyvänsä. Kierkegaard kieltäytyi kuolinvuoteellaan kokonaan ehtoollisen vastaanottamisesta, vaikka lähisukulainen, pappi, yritti hänelle sitä matkaevääksi tarjota.  "Ymmärrätkö, että pelastut ainoastaan Jeesuksen Kristuksen työn ansiosta?"  - "Tietysti, kuinka muutenkaan?".  Tähän kai itse kunkin olisi lopulta päädyttävä.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 09.05.11 - klo:11:07
Siis itse asiassa voimme pitää koko tapahtumaa samanlaisena elämänmittaisena prosessina kuin pyhitystä.


Uudestisyntyminen elämänmittaisena prosessina on täysin vieras Raamatulle, esim. Pietari kirjoittaa menneessä muodossa jo tapahtuneesta asiasta: "1. Piet.1:3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta…"

Uudestisyntyminen elämänmittaisena prosessina on täysin vieras oppi myös luterilaisuudelle, joka on opettanut kasteuudestisyntymistä tai sitten kahta erillistä uudestisyntymistä (ollaanpa näistä sitten mitä mieltä hyvänsä).

Uskon vanhurskaus (joka saadaan lahjaksi uudestisyntymässä) on kertaluonteinen tapahtuma, kun taas elämänvanhurskaus (=pyhitys) on elämänmittainen prosessi. Käsitykseni mukaan nämä ovat myös luterilaisuuden ydintä, johon ei pidä sotkea kaikenlaisia ihmisviisaudesta nousevia oppeja.

Itse huomasin omalla kohdallani ensinnäkin kastetta aliarvioidun kokonaan, samaten konfirmaatiota, sen rinnalla, mitä oli "uskoontulo" eli aivan uusi "sakramentti" oli astunut näiden paikalle, "vapaantahdonratkaisu" jossa opetettiin uudestisyntymisen kokonaan tapahtuneen.

Jos "ratkaisulla" tarkoitetaan todellista ja aitoa Jumalan kutsun vastaanottamista, niin silloin se merkitsee sitä, että Jumala voi lahjoittaa uskon. Lahjaan ei voida lisätä mitään, se voidaan ainoastaan ottaa vastaan tai sitten ei.

Raamatun(lainausten) käyttämisen pelko johtaa loputtomiin ihmisoppien sokkeloihin ja "potin" korjaa sielunvihollinen. Käytetään siis rohkeasti Raamattua, ei korvasyyhyyn valikoiden, vaan alistumalla sen auktoriteettiin.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Pena - 09.05.11 - klo:11:20
Luonnollinen syntymä käy varmaan uudestisynymisen vertauskuvaksi. Eihän vastasyntynyt ole vielä 'valmis' ihminen. Kasteessa tapahtunut uudestisyntyminen lienee samanlainen kertakaikkinen alku, mutta ei varmista sitä, millainen kristitty ihmisestä lopulta syntyy.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 09.05.11 - klo:11:36
Luonnollinen syntymä käy varmaan uudestisynymisen vertauskuvaksi. Eihän vastasyntynyt ole vielä 'valmis' ihminen. Kasteessa tapahtunut uudestisyntyminen lienee samanlainen kertakaikkinen alku, mutta ei varmista sitä, millainen kristitty ihmisestä lopulta syntyy.

Tuo näkökohta on huomionarvoinen, vaikka emme uskoisikaan uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Lapsi, mikä lapsi.

Kasteopit rakentuvat aika pitkälle sen varaan, mitä Jeesus sanoo Joh. 3. luvussa. Siitä jää yleensä yksi sana kokonaan huomioimatta. Lihavoin sen:

3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: PekkaV - 09.05.11 - klo:12:26
Kaikki lohkot täällä pitää minua lapsena, kun en ole niitten uskossa. Ei vaiskaan, ne vaan kalastelee, yksityisyrittäjät.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Pena - 09.05.11 - klo:13:40
3. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"


Näin sanoi Nikodeemus, varmaan jo ikämies.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: PekkaV - 09.05.11 - klo:13:45

Kaikki lohkot täällä pitää minua lapsena, kun en ole niitten uskossa. Ei vaiskaan, ne vaan kalastelee, yksityisyrittäjät.

Itseänsä peilaan muista.


Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Leena - 09.05.11 - klo:14:26


Uudestisyntyminen elämänmittaisena prosessina on täysin vieras Raamatulle, esim. Pietari kirjoittaa menneessä muodossa jo tapahtuneesta asiasta: "1. Piet.1:3. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta…"

Uudestisyntyminen elämänmittaisena prosessina on täysin vieras oppi myös luterilaisuudelle, joka on opettanut kasteuudestisyntymistä tai sitten kahta erillistä uudestisyntymistä (ollaanpa näistä sitten mitä mieltä hyvänsä).

Uskon vanhurskaus (joka saadaan lahjaksi uudestisyntymässä) on kertaluonteinen tapahtuma, kun taas elämänvanhurskaus (=pyhitys) on elämänmittainen prosessi. Käsitykseni mukaan nämä ovat myös luterilaisuuden ydintä, johon ei pidä sotkea kaikenlaisia ihmisviisaudesta nousevia oppeja.

Jos "ratkaisulla" tarkoitetaan todellista ja aitoa Jumalan kutsun vastaanottamista, niin silloin se merkitsee sitä, että Jumala voi lahjoittaa uskon. Lahjaan ei voida lisätä mitään, se voidaan ainoastaan ottaa vastaan tai sitten ei.

Raamatun(lainausten) käyttämisen pelko johtaa loputtomiin ihmisoppien sokkeloihin ja "potin" korjaa sielunvihollinen. Käytetään siis rohkeasti Raamattua, ei korvasyyhyyn valikoiden, vaan alistumalla sen auktoriteettiin.

Yksittäisistä jakeista on puhe ollutkin. Seppos kirjoitti niistä  viisaammin,  kuin minä.  "Minä ja sitäpaitsi Jumalakin ollaan tätä mieltä". On suostuttava myös näkemään, mistä siinä yhteydessä on puhe josta jae poimitaan --- samaten käsitettävä, ettei alkuseurakunta vielä kastanut pikkuvauvoja..  Niistä olen yhä samaa mieltä kuin tähän asti, enkä oletettavasti mieltäni muuta.  Olen joutunut säikähtyen ymmärtämään, ettei minun ns uskoontuloni voi ikinä minua pelastaa!  Siksi vain. Sen sijaan kasteessa saamani yhä Henki on ollut minua siihenkin hetkeen johdattamassa.  Sen sisältö oli todella tämä:  Minä en voi millään valinnoilla tai päätöksillä saada mitään osuutta pelastuksesta en siitä rauhasta, josta juuri olin lukenut, en kerta kaikkiaan mistään.

Uskon, että minulle jo annettu Pyhä Henki rukoili puolestani sillä hetkellä:  Eikö tämänkään takia -- ja osoitti ristin kuvaa.  Minä se en ollut.  Puhä Henki on osoittanut lukemattomat kerrat syntisyyteni, ja joskus hätistänyt kertomaan siitä yksityisessä ripissäkin.  Niillä olen saanut jälleen Jumalan lahjan:  Keveän omatunnon.  Mutta niistä yksikään ei minua pelasta.  Samoin kuin todella en itse syntynyt, vaan äitini minut synnytti, on Jumala synnyttänyt minut uudesti.  Minulla ei ole siihen vähäisintäkään osuutta.


Mutta on myös näin. Samaten, kuin kiistassa epäjumalille uhratussa lihassa ja sen syömisessä tulisi rakkauden voittaa oikeassaolemisen tarve.  Eniten kaikesta tästä olen tätä mieltä: Kukin kulkekoon levollisena omaa tietään.  Ei hosuta eikä piestä ihmistä, joka näyttää ajattelevan toisin.  Oman herransa edessä kukin seisoo ja kaatuu.  Rakkaus vaikenee, ja sen  tulisi jäädä nytkin viimeiseksi,  hallita keskustelua, ja siksi arvelen että minun on tosiaan aika vaieta... antaa kunnioituksesta toisen nähdä asia omilla silmillään,niin, kuten hän tällä hetkellä näkee,  vaikka itse näkisin, ettei minulla ole mitään, ei edes sitä omaa tahtoa ja tahdonvalintaa ja kyllää Jumalalle tarjottavaksi.   .  Niin horjuva on ihmismieli, ja nuo kognitiot se herkästi kadottaa... ne asuvat siinä kymmenessä osassa joka on tietoista... mutta minut on ostettu kokonaan.  


Vain yhden tahtoisin tietää, onesimus:  Mitä mielestäsi kasteessa tapahtuu kastettavalle?
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 09.05.11 - klo:15:16
Yksittäisistä jakeista on puhe ollutkin. Seppos kirjoitti niistä  viisaammin,  kuin minä.  "Minä ja sitäpaitsi Jumalakin ollaan tätä mieltä". On suostuttava myös näkemään, mistä siinä yhteydessä on puhe josta jae poimitaan --- samaten käsitettävä, ettei alkuseurakunta vielä kastanut pikkuvauvoja..  Niistä olen yhä samaa mieltä kuin tähän asti, enkä oletettavasti mieltäni muuta.

Ei sillä ole mitään itseisarvoa, mitä mieltä minä tai jokin kirkkokunta tai herätysliike on. Mutta sillä on arvoa, mitä mieltä Jumala on. Ja se taas löytyy Raamatusta. Mutta mitä tulee tuohon kontekstijuttuun, niin esille ottamissani kastetta ja Pyhän Hengen saamista koskevissa jakeissa konteksti ei tuo asiaan mitään muutosta. Pyhä Henki saatiin kolmella eri tavalla, ennen kastetta, kasteen hetkellä (todennäköisesti) ja kasteen jälkeen. Joku sai lisäksi Pyhän Hengen jo ennen syntymäänsä, mutta en puutu nyt siihen. Mutta miksi Raamattua pitää pelätä niin paljon, ettei uskalla mitään asiaa sanoa, että näin on kirjoitettu?

Mitä tulee tuohon lihavoituun, niin siihen sanon, että ohhoh! Pitääkö minunkin ruveta muuttamaan käsitystäni siitä, että perhekuntakasteissa oli myös pikkulapsia, sillä niin olen ymmärtänyt?


Vain yhden tahtoisin tietää, onesimus:  Mitä mielestäsi kasteessa tapahtuu kastettavalle?

Luultavasti kumpikaan emme osaa (tyhjentävästi) vastata siihen mitä kasteessa tapahtuu kastettavalle. Jotkut ovat sitä mieltä, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Minä en usko, että näin tapahtuu ainakaan pääsääntöisesti. Mielipiteeni perustuu siihen, että näen hedelmiä, jotka eivät mitenkään viittaa siihen (uuteen elämään) ja toinen peruste on Raamattu, kuten edellä olen kirjoittanut.
Otsikko: Foorumin säännöt
Kirjoitti: seppos - 09.05.11 - klo:18:07
Foorumin säännöt sanovat toisessa paragrafissa seuraavaa

2. Körttifoorumi on tarkoitettu herännäisyyskeskustelulle sekä herännäisyyden hengessä käytävälle muulle keskustelulle. Foorumilla pyritään noudattamaan kristillistä etiikkaa. Käyttäjien odotetaan kunnioittavan Körttifoorumia herännäishenkisenä keskusteluareenana. Olet tervetullut foorumille myös tutustumaan ja kyselemään herännäisyydestä. Kuitenkaan käännytystyölle, körttien yksipuoliselle tuomitsemiselle tai körttien uskonkäsitysten vähättelylle ei ole aihetta. Körttifoorumin keskustelijoiden toivotaan kunnioittavan teksteissään myös muita uskonliikkeitä.

Minusta keskustelu on livennyt kauas ytimestä ja olisi syytä harsia kasaan.

Seppos
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: Leena - 09.05.11 - klo:18:35
Kiitos, Seppos.     :icon_sunny:    Minulle eräs lepuuttavimmista herännäisyyden ominaisuuksista on ollut se, ettei kukaan ole määrittämässä uskoni määrää, selittämässä mitä minun tulisi tehdä tai kokea pelastuakseni. Sellaisen  edessä on äärimmäisen avuton, kun on jo joutunut toteamaan ettei mikään tekoni, valintani tai päätökseni kelpaa - vain armo.  Olla heikkona heikkojen joukossa, armonkerjääjänä, on lopulta ollut ainut, mihin kykenee.  Jokainen oma yritys on romahtanut.  Täällä saa olla kahden kesken Kristuksen kanssa, ja kenties toinen toisemme heikkouksien empaattisina ymmärtäjinä. Kelvotonta näkyy kun peiliin katsoo - siinä pohja ja perusta sille ymmärrykselle.
 
Koetin parastani ja tarkoitin totta kun kirjoitin:   Ei kinata.  Kunnioitetaan sitä, mitä toinen on löytänyt, mutta jätetään sen ainoan oikean uskonvaelluksen määritteleminen sikseen --- mistään ei tule niin ikävä olo.  Yksikään ihminen ei toisen sisälle näe, eikä ole siten myöskään armoitettu siitä mitään päättelemään. Jeesus Kristus näkee, osoittaa kyllä itsekullekin hairahduksemme, ja toivoo takuulla ennen muuta, että rakastaisimme täällä ihmisiä, palvelisimme heitä, muttemme antaisi mielipiteidemme rakentaa muureja välillemme.

Mutta Onesimus, jos minä omalta taholtani kirjoitin jotakin joka sai sinut siten pahoittamaan mielesi, pyydän sinulta anteeksi. Vilpitön yritykseni oli kyllä kiskoa toiseen suuntaan, sillä en minäkään ole sinun tuomarisi, ja toivon, että se on käynyt teksteistäni ilmi myös.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: onesimus - 09.05.11 - klo:19:42
Koetin parastani ja tarkoitin totta kun kirjoitin:   Ei kinata.  Kunnioitetaan sitä, mitä toinen on löytänyt, mutta jätetään sen ainoan oikean uskonvaelluksen määritteleminen sikseen --- mistään ei tule niin ikävä olo.  Yksikään ihminen ei toisen sisälle näe, eikä ole siten myöskään armoitettu siitä mitään päättelemään. Jeesus Kristus näkee, osoittaa kyllä itsekullekin hairahduksemme, ja toivoo takuulla ennen muuta, että rakastaisimme täällä ihmisiä, palvelisimme heitä, muttemme antaisi mielipiteidemme rakentaa muureja välillemme.

Mutta Onesimus, jos minä omalta taholtani kirjoitin jotakin joka sai sinut siten pahoittamaan mielesi, pyydän sinulta anteeksi. Vilpitön yritykseni oli kyllä kiskoa toiseen suuntaan, sillä en minäkään ole sinun tuomarisi, ja toivon, että se on käynyt teksteistäni ilmi myös.

Toki saat anteeksi, en minäkään ole kenenkään tuomari enkä missään vaiheessa ole sanomassa kenestäkään, että tuo ei voi pelastua. Olen vaan ollut niin monessa sopassa, etten osaa aina olla hienotunteinen. Kun meillä itsekullakin tuppaa olemaan oma totuutemme, niin olen halunnut tuoda keskusteluun erilaisia näkökantoja täysin tietäen, ettei niitä hyväksytä sen enempää vapaissa suunnissa kuin kirkossa tai sen herätysliikkeissä.

Minusta keskustelu on livennyt kauas ytimestä ja olisi syytä harsia kasaan.

Se on vahinko, että näin koetaan. Minusta näytti hetken aikaa siltä, että ollaan juuri pääsemässä ytimeen. Historia toistaa itseään. Jos olen vapaiden suuntien foorumilla ja puolustan niitä näkökantoja, joita luterilaiset painottavat, niin sielläkin ylläpito ryhtyy muistuttamaan foorumin säännöistä. Jos olen luterilaisella foorumilla ja tuon esiin argumentteja, joihin osa muusta kristikunnasta panee painoa, niin tapahtuu samalla tavalla. Itse en edusta mitään ryhmittymää, jonka ajatteluun olisin sidottu. Saadakseni aikaan keskustelua, olen nostanut esiin aiheita, joista käsitykseni mukaan foorumilla ei juuri keskustella. Näin olen menetellyt muillakin foorumeilla.

Olen täällä sen verran noviisi, ettei minulle ole vielä selvinnyt, millaista keskustelu voisi olla "herännäisyyden hengessä". Kuvittelin, että voisimme keskustella Raamatusta monipuolisesti, mutta ilmeisesti olen erehtynyt. Tämä luulo lienee peräisin lukemastani kirjallisuudesta, joka kertoo 1800-luvun herännäisyydestä. Ehkä se sai minut ajattelemaan, että vieläkin voisi olla niin.

Tällä hetkellä on semmoinen tuntuma, että yritän vierailla täällä harvemmin. Ehkä päädyn siihen, että poistun kokonaan.
Otsikko: Vs: Kasteuudestisyntyminen
Kirjoitti: PekkaV - 10.05.11 - klo:02:49
Saitko mitään?