Vanha vuosi jäi historiaan.
Siirryttiin uuteen vuoteen, oikeastaan uuteen vuosisataan, 2100.
Valtakunnassa oli rauhallista. Yhtään uudenvuoden rakettia ei ammuttu. Kansalaiset viettivät juhlaa kodeissaan.
Vain harva satunnainen yksittäinen kulkija vaelsi ulkona.
Kodeissa muisteltiin mennyttä vuosisataa - paljon oli ehtinyt tapahtua viimeisen vuosisadan aikana.
Viimeisen 80 vuoden aikana valtakuntaa oli varsin menestyksekkäästi ja määrätietoisesti kehitetty onnelaksi,
jossa kenenkään ei tarvitsisi pahoittaa mieltään tai loukkaantua.
Tavoitteena oli vihapuhevapaa yhteiskunta.
Lainsäädäntöä kehitettiin ja uusia toimintatapoja ja keinoja luotiin päämäärän saavuttamiseksi.
Ja hyvin pitkälle oltiin päästykin viimeisen 100 vuoden kuluessa.
Kanssakulkijaa ei siis saanut loukata tai pahoittaa hänen mieltään.
Jossain vaiheessa oltiin päädytty tilanteeseen, jossa kovinkin helposti sai syytteen, jos irvisti tai hymyili väärässä paikassa ja näin pahoitti jonkun mielen. Yleensä selvisi sakoilla ja vahingonkorvauksilla loukatuille, joskus törkeimmissä tapauksissa tuli vankilatuomioitakin.
Pian loukkaantumiskynnys oli yleisesti laskenut niin matalalle, että yhä useampi vietti aikaansa kotona.
Lyhyen ulkoilurupeaman aikana saattoi tahattomasti ehtiä loukata useitakin niitä harvoja ulkona liikkuvia henkilöitä.
Kotona oli turvallista.
Kovan kysynnän sai tuotekehittelyn jälkeen syntynyt ja suureen tarpeeseen tullut kuminaamari, jonka ilme oli aina naama-peruslukemilla-ilme. Naamarin ansiosta kansa pääsi vapaammin liikkumaan julkisilla paikoilla. Enää ei tahattoman ilvehtimisen tai jonkun väkisin tulleen hymynkareen johdosta kenenkään tarvinnut pahoittaa mieltään tai muuten traumatisoitua.
Pikkuhiljaa pahaa mieltä, loukkaantumisia ja oikeusjuttuja alkoi kehkeytyä ihmisten vaatetuksen johdosta.
Joku loukkaantui jonkun punaiseen takkiin, joku ahdistui vihreästä väristä, jollekin sininen oli liikaa, joku pahoitti mielensä jonkun vaatteen mallista jne..
Vastuulliset ja humaanit kansalaiset jäivät jälleen koteihinsa. Julkiset paikat tyhjentyivät ihmisistä.
Hallitus kokosi työryhmän ja joukon tiedemiehiä ratkaisemaan haastetta. Ihmisten tuli saada vapaasti liikkua, mutta sellaisessa turvallisessa tilassa, jossa ei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään.
Kehitettiin vaate, joka mahdollisimman vähän pahoittaa kenenkään mieltä.
Pian oli jokaisessa vaatekaupassa myynnissä vain yhden ja saman näköistä, vaaleanharmaata säkkiä muistuttavaa tekstiiliä.
Kesää varten kangas oli ohutta, talvea varten myytiin paksumpia vaatteita, lenkkeilijöille sopivista materiaaleista tehtyjä jne. Ihmiset olivat tyytyväisiä, jälleen julkiset tilat täyttyivät kansalaisista.
Tätä onnellista aikaa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Löytyi uusi epäkohta: kilpaurheilu. Oli kovin yleistä, että mielet pahoittuivat siitä, että oma joukkue tai urheilija hävisi kilpailussa. Ei ollut harvinaista, että jokaikinen jonkin turnauksen voittaneen joukkueen pelaaja sai sakot pahoitettuaan monen hävinneen joukkueen pelaajan sekä kannattajan mielet.
Asiaa pohdittiin ja katsottiin parhaaksi lopettaa kilpaurheilu koko valtakunnassa. Samalla työryhmä muistutti, että liikuntaa voi harjoittaa ilman kilpailuakin ja kannusti kansalaisia liikkumaan: liikkua kyllä voi ja pitääkin, mutta kenenkään mieltä ei saa pahoittaa.
Matkalla kohti viha-vapaata yhteiskuntaa oltiin jo aika pitkälle päästy, vaan vielä oli edessä menen monta haastetta, mutta haasteethan ovat sitä varten, että ne ratkaistaan.
Erääksi ongelmaksi muodostui se, että oli paljon saman alan firmoja, jotka kilpailivat keskenään.
Pankki A:n jotkut työntekijät saattoivat varsin hyvistäkin syistä pahoittaa mielensä siitä, että pankki B oli olemassa. Pankki B:n jotkut asiakkaat saattoivat loukkaantua, jos joku käytti pankki A:n palveluja. Sama ongelma oli muillakin aloilla: oli useita eri kauppaketjuja ja muita toistensa kanssa kilpailevia yrityksiä.
Asiaa pohdittiin ja työstettiin. Lopulta päädyttiin siihen, että vihavapaa yhteiskunta ja eri elinkeinojan keskinäinen kilpailu ei sovi yhteen. Ei saa olla kahta tai useampaa kilpailevaa yritystä. Kullakin alalla saa olla vain yksi toimija.
Erilaisin menetelmin tavoitteseen päästiinkin. Yksi ja saman pankkiketju hoiti rahaliikennettä maan joka kolkassa. Yksi ja sama ruokakauppaketju löytyi jokaisesta kaupungista ja suuremmasta kylästä. Jne...
Kaikki yritykset oli maalattu samalla vaalean harmaalla värillä kauttaaltaan, tuotteita ei mainostettu, koska tuollainen toiminta oli pahoittanut kovin suuren määrän kansalaisia.
Jälleen oltiin otettu suuri harppaus kohti viha-vapaata yhteistuntaa, jossa jokaisella on tilaa olla ja elää.
Seuraava ongelma oli se, että valtakunnan eri liikkeissä myytiin yli 100 000 erilaista tuotemerkkiä.
Juustoja oli useita eri laatuja, samoin autoja, pölynimureita jne...
Jotakuta loukkasi yksi tuotemerkki, jotakuta joku toinen. Joku loukkaantui tuotteen pakkausmateriaaleihin.
Oikeuslaitos ruuhkautui, sakkoja ja muita tuomioita jaettiin.
Koko ajan tuotteita jäi pois markkinoilta.
Lopulta olitiin tilanteessa, jossa koko valtakunnassa oli saatavilla vain muutama sata erilaista tuotetta.
Tässä vaiheessa kävi niin, että eri tuotemerkkeihin ei kukaan enää loukkaantunut.
Leipää oli vain kahta eri laatua: ruisleipä ja kauraleipä. Juustoa vain yhtä laatua, maitoa vain yhtä laatua jne.
Kaikki tuotteet oli pakattu samanväriseen vaaleanharmaaseen päällykseen. Tuotteen päällä luki mustalla tekstillä, mikä tuote on kyseessä, koska ilman sitä ei välttämättä ollut mahdollista erottaa juustoa ruisleivästä.
Ilmeettömät naamataulut alkoivat ärsyttää monia kansalaisia.
Myös kaikkien käyttämä samanlainen vaatemuoti vuosikymmenten saatossa alkoi loukata varsinkin nuoremman polven mieliä.
Kehitettiin uudenlainen älynaamari ja älyvaatteet. Näillä uusilla tuotteilla oli käytössään valtavan suuret tietokannat ja paljon kaikenlaista viimeistä huuota olevaa tekniikkaa. Tekoälyllä oli ratkaiseva osuus vaatteiden ja naamarin toiminnassa.
Naamari pyrki hakemaan aina sellaisen ilmeen, joka olisi kaikkein sopivin kulloiseenkin tilanteeseen.
Vaatteet toimivat samoin: vaatteiden väri ja tyyli muuttui aina tilanteeseen parhaiten sopivaksi.
Alussa esiinty harmillisia "lasten tauteja" uusien naamareiden ja vaatteiden kanssa.
Kerrankin eräs tunnettu poliitikko oli eräässä arvokkaassa tilaisuudessa. Naamaria ohjaava tietokone sekosi hivenen ja näin poliitikko tuli irvistäneeksi ja hymyilleeksi muutoin vakavailmeisessä tilaisuudessa. Moni pahoitti mielensä. Tilannetta kuvaitiin vuosisadan skandaaliksi. Poliitikko menetti virkansa, sai roimat sakot ja muutaman vuoden vankeustuomion.
Selvää lienee kaikille, että internetti ei toiminut valtakunnan alueella. Sehän on eräs törkein vihapuhealusta, mitä yleensäkään olemassa on. Valtakunnassa ilmestyi vain yksi sanomalehti, kerran kuussa ja siinä oli keskimäärin 4 pientä sivua. Vihapuhe ja muu loukkaava aines oli jätetty pois. Vain ehdottoman välttämätön tieto julkaistiin lehdessä.
TV ohjelmat oli lopetettu, radiosta tuli ohjelmaa noin tunti joka päivä.
Humanismin periaatteita noudatettiin myös puhelinliikenteessä. Kaikki puhelut ja tekstiviestit menivät poliisin vihapuheosastossa toimineen televalvontayksikön vihapuhefilttereiden läpi. Tehokkaat tietokoneohjelmat etsivät puheluiden ja tekstiviestien joukosta loukkaavan aineiston. Vihapuhetta harjoittavat joutuivat oikeuteen. Jos tuli tuomio puhelinmen kautta harjoitettavasta vihapuheesta, menetti automaattisesti joksikin aikaa oikeuden omistaa puhelimen ja usein sai myös puhelimen käyttökiellon joksikin ajaksi. Sen lisäksi tuli usein sakkoja, joskus vankeuttakin.
Pienestä viharikoksesta saattoi menettää puhelimen omistusoikeuden 6 kuukaudeksi ja puhelimen käyttöoikeuden yhdeksi kuukaudeksi.
Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että kuukauden kuluttua sai soittaa rajoitetun määrän välttämättömiä puheluita jonkun tuttavansa puhelimella ja kun 6 kuukautta oli kulunut, sai luvan ostaa itselleen uuden puhelimen, jonka jälkeen oli taas täydet puhelimen käyttöoikeudet.
Älypuhelimia ei ollut. Kännyköissä oli vain seuraavat toiminteet: puhelut, tekstiviestit, kello ja herätys.
Joidenkin päättäjien taholta oli ehdotettu, että puhelimista poistettaisiin nuo 2 ensimmäistä toiminnetta, turvallisuussyistä. Ainakaan tässä vaiheessa ehdotus ei ollut saanut kovinkaan suurta kannatusta.