Jäähyväiset

[Katriina]

Mietin pitkään, onko tämä kirje tarpeellinen, onko sen kirjoittamisessa mitään mieltä, ja ennen muuta, onko siitä toivoakaan saada mitenkään rakentavaa. Niin monta kysymystä teidän keskustelunne kuitenkin herättivät, että kirjoitanpa nyt. Ymmärrän hyvin, että joku suuttuu, mutta miksi oikeastaan? Aina on vapaus pitää näkemyksistään kiinni, ja minullepäin saa vapaasti olla vihainen.

- Jos tosimielellä puhutte "joukkoon rakastamisesta" niin jätitte ulkopuolisen kyllä miettiväiseksi. Teissä on monenlaisia - kuten muillakin foorumeilla. Mutta silti.
" ...mitä ne niiden asiat minulle kuuluvat" .... puhuttaessa esirukouksesta. Monesti ei voi muuta tehdä, vaikka olisi kuinka hyvät halut auttaa, ja joku on vain sattunut varttumaan sellaisessa hengellisessä ilmapiirissä, jossa sen pyytäminen oli mitä luonnollisin asia. Hurmosta itsetarkoituksellisesti tavoittelevat kokoukset ovat oma kysymyksensä.Jumalanpalveluksessa se on sallittua. Mikäs siinä, jos se tuntuu oikealta.  
"...minä kannan ristini itse". Hienoa. Mutta toisinaan voi olla jopa tarkoituksenmukaista olla kuormittamatta itseään yli kestokykynsä rajojen. Siinä vaiheessa, kun toiset alkavat tuntua vain raivostuttavilta, kaikki tuntuu itseä kohtaan suunnatulta ilkeilyltä, voi olla aivan tarkoituksenmukaista muistaa  jakamisen mahdollisuus. Jos sielua kiristää, saattaa hyvällä onnella löytää vaikkapa diakoniatyöntekijän, jolla on psykoterapiakoulutus - aika monilla on. Tai jonkun muun vaihtoehdon. Voi nimittäin käydä näin päin: Se "risti" jää joka tapauksessa ympäristön taakaksi, kohta tulee sellaiseksi itse, ja aivan tarpeettomasti usein yksinäiseksi ja ystävittä. Ongelmat kannattaa selvittää ennen kuin ne kasvavat yli pään. Kannattaa pyrkiä rauhaan kaikkien kanssa --- sikäli kuin se itsestä riippuu. Aina ei riipu, kurja kyllä.
- ..."ei tämä ole mikään vastausautomaatti". Ulkopuolinen ei voi tietää, mikä on kenties körtille asia, jonka hän tietää, ymmärtää, ja voi siten selittää. Jos ei itse jaksa vastata, voi jättää sen toisten huoleksi siltä erää. Hiven ymmärtäväisyyttä ja suvaitsevaisuutta auttaisi jos todella on tarkoitus "rakastaa".

- Joskus joku saattaaa minun  laillani sanoa ettei tiedä, mikä on "risti"- mitä sillä tarkoitetaan - eikä todella tahdo muuta kuin esittää kysymyksen, johon toivoo viisaammilla olevan vastauksen tarjolla. On vaarallista kertoa vaikkapa toisen henkilön asioista, saattaa kuulua sivuston lukijoihin, tunnistaa itsensä ja hieman harmistua. Kysyjä, joka antaa esimerkin, ei siis todella halua muuta kuin kysyä ---- kannattaisikohan yrittää vastata ottamatta kantaa.

- Kristinuskon käsitteistössä on paljon sellaista, joka tahtoo jäädä hokemaksi ja sellaisena ahdistavaksi. Siksi, kun jatkossa "rakastatte joukkoon" uutta väkeä, vaikka nyt ikkunatekstein mukaan kutsuen, niin sallikaa typerät kysymykset.

- Ensi kertaa mietin myös tätä: Hyvä, saat tulla penkinpäähän veisaamaan eikä sinulta kysellä mitään. Kuulostaa huojentavalta. Mutta asialla on kääntöpuolensa. Jos tämä hienotunteisuus edustaa käytösmallia, on kaikki hyvin. Milloin se heijastelee sisäistä asennetta ("katso itse eteesi") ei kaikki ole lähestulkoonkaan hyvin.

- Joku on ylpeä siitä että vastustaa naisia alttarilla, mutta onko körtti niin ylpeä nöyryydestään, että tulee siinä rusentaneeksi kerta kaikkiaan hengellisesti aidosti säikähtäneen, hämmentyneen kyselijän? Tuo ensimmäinen ainakin tietää olevansa ylpeä....Tätä jäin miettimään, pitkäksi aikaa. Ja miksi ylipäänsä nämä "jumalanvierimmäiset" tuppaavat olemaan vaikeampaa väkeä kuin nuo lavean tien kulkijat ylipäätään?

. Samalla kun hyvästelen ja kiitän seurasta, pyydän anteeksi kielivirheitä. Kun huomasin että toisetkin heittävät murteelle, annoin mennä. Mutta vielä vilpitttömämmin mikäli itse loukkasin. Enhän minä todella tioedä teistä mitään, ja sen tähden sellainenkin kommentti joka muualla olisi tuttua puuroa, saattoi saada täällä jonkun syvästi pahoilleen.

- Eräs juttu vielä. Huomasin että aika lailla alettiin - kun joku vastasi ja osoitti että kommentti taisi vähän lyödä yli - selitellä monisanaisesti. Anteeksipyyntö (kiitos Liisa, kuitattu) tai pahoittelu on lyhyempi,  rehdimpi ja selkeämpi tapa, ja lisäksi jotakin jota ilman on elämässä paha pärjätä.

- Syksyn jatkoa sitten vaan kaikille.....

[Salis]

Jos tosimielellä puhutte "joukkoon rakastamisesta" niin jätitte ulkopuolisen kyllä miettiväiseksi. Teissä on monenlaisia - kuten muillakin foorumeilla. Mutta silti.

Täyttä asiaa puhut. Välillä täällä kylmää eikä joukkoon rakasteta. Joskus saa kovaakin ojennusta siitä, että ajattelutapa on väärä tai että uskon määrä ei ole riittävä.

Keskustelupalstalla kysymys on pitkälti erilaisuuden sietämisestä. Meillä jokaisella on persoonallisia tulkintoja uskon asioissa eikä kukaan ajattele täysin samalla lailla. Ja ne, jotka ovat saaneet jo äidinmaidossa körttiläisen ajatusmaailman, ovat myös ihmisiä kaikkine mahdollisine puutteineen.

Olemme kaikki täällä ulkopuolisia, kukaan ei ole sisäpiirissä. On vain rohjettava tuoda esiin oma näkökulmansa vaikka saakin osakseen arvostelua.

Kristinuskon käsitteistössä on paljon sellaista, joka tahtoo jäädä hokemaksi ja sellaisena ahdistavaksi. Siksi, kun jatkossa "rakastatte joukkoon" uutta väkeä, vaikka nyt ikkunatekstein mukaan kutsuen, niin sallikaa typerät kysymykset.

Audiatur et altera pars. Kuunneltakoon myös toista osapuolta. Monet foorumilaiset ovat jo sisäistäneet itselleen tietyt asiat, jonka takia kysymykset tuntuvat toistolta. Sisällään he kysyvät, että miksi tätä nyt taas kysytään, eikös tämän jo nyt pitänyt olla selvää. Tämä on se ongelma, joka vaivaa niitä, joille kysymyksiäsi esität. He pitävät tiettyjä asioita itsestään selvinä, koska ovat niitä jo kauan sitten pohtineet. Kaikkien foorumilaisten pitäisi muistaa, että osa porukasta on uutta ja että kaikki asiat eivät heille ole itsestäänselvyyksiä.

Joku on ylpeä siitä että vastustaa naisia alttarilla, mutta onko körtti niin ylpeä nöyryydestään, että tulee siinä rusentaneeksi kerta kaikkiaan hengellisesti aidosti säikähtäneen, hämmentyneen kyselijän?

Tätä asiaa taisi joku käsitelläkin, että nöyryydestä tulee kehumisen ja ylpeyden väline.

Olen pahoillani, että ihmiset joutuvat vetäytymään foorumilta siksi, että ovat saaneet vastaansa kylmää kohtelua. Toisaalta on tärkeä tiedostaa, että mielipidefoorumit ovat kaikkialla samanlaisia: Tarvitaan isosti rohkeutta esittää mielipiteitä ja ottaa vastaan arvostelua mielipiteiden takia. Tätä tosin pehmittää se, että esiinnymme nimimerkiillä.

[Sarai]

Minä en kokenut Katriinan kyselyä vaikeana siksi, että kysymykset olisivat tuttuja ja liian jokapäiväisiä. Päin vastoin. Katriina kysyi hyviä asioita, mutta minulle jäi se mielikuva, että hän ei hyväksynyt sitä, ettemme mekään osanneet antaa hänelle vastauksia. Minua alkoi vähitellen ahdistaa se, että niitä tivattiin ja tivattiin.

Jos etsii valmiita vastauksia, körttifoorumi on huono foorumi, sillä körttiläisyys ei ole suuntauksista se, josta niitä muutenkaan löytyy. Jossain mielessä körttiläisyydessä ja ortodoksisuudessa on yhteistä juuri se, että ymmärretään, ettei kaikkea voi eikä tarvitse järjellä käsittää, vaan asioita voi jättää hiukan "mystisiksi".

Katriina, olen pahoillani, jos olen aiheuttanut sinulle pahaa mieltä. Anteeksi.

[Salis]

Jos etsii valmiita vastauksia, körttifoorumi on huono foorumi, sillä körttiläisyys ei ole suuntauksista se, josta niitä muutenkaan löytyy. Jossain mielessä körttiläisyydessä ja ortodoksisuudessa on yhteistä juuri se, että ymmärretään, ettei kaikkea voi eikä tarvitse järjellä käsittää, vaan asioita voi jättää hiukan "mystisiksi".

Oikeassa olet sinäkin. Valmiita vastauksia ei välttämättä ole olemassa. Toisaalta jotkut asiat tuntuvat olevan monille foorumilaiselle itsestäänselvyyksiä. Olen sitä mieltä, että järki ja usko kulkevat yhdessä. Ongelmana on vaan se, että järki ei aina riitä. Harva täällä esittää kysymyksiä vaikka hyvät kysymykset lienevät tärkeämpiä kuin hyvät vastaukset.  :wink:

[munkki-1]

Katriina on sanomassa, että  foorumin saisi olla rakkaudellisempi.

Mielestäni hän on oikeassa.

Useat ihmiset reagoivat, jos  viesteistä ei loista hyväntuulisuus.

Siksipä ehdottaisin, että  yritämme ryhdistäytä kaikki yhdessä ja kirjoittaisimme hiukan seuloen tekstejämme ohjeena sanoma: "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon."

Onhan Katariina eräs parhaita kirjoittajia ja varmaan moni kaipaisin häntä, jos hän poistuu.  .

Ystävällisesti :lol:

munkki-1

[Salis]

Useat ihmiset reagoivat, jos  viesteistä ei loista hyväntuulisuus.

Jep...aloitetaan amerikkalainen hymykampanja. Ollaan hyväntuulisia pahallakin tuulella. Jotain rajaa! :wink:

[munkki-1]

Useat ihmiset reagoivat, jos  viesteistä ei loista hyväntuulisuus.

Jep...aloitetaan amerikkalainen hymykampanja. Ollaan hyväntuulisia pahallakin tuulella. Jotain rajaa! :wink:

Jos nyt  pahalla tuulella oleminen. poistuu hyvällä hymyllä, niin silloinhan

hymy kannattaa.  

Pahantuulinen voi sen jälkeen lähteä lenkille.  Kun 5 km on  juostu, niin  lääkäreiltä voisi kysyä paljonko on vahingollista adrenaalia jäljellä.

Pitäisikö juosta viisi km lisää?
 

   :    :lol:

[Liisa]

Rakentamaan pyrkivä kritiikki on yleensä ihan hyvä juttu. Kiitos siis.
Moni on jo osannut minua paremmin ja rakentavammin vastata, mutta voisin kai minäkin vielä jonkun ajatuksen.

Vaihteeksi on oltava munkki-1:n kanssa samaa mieltä  - nimittäin siinä, että Katriinan kirjoitukset ovat antaneet mukavasti ajateltavaa ja siten rikastuttaneet foorumia.

Silti vähän jätti tämä kirjoitus pohtimaan kuinka paljon se pohjaa ns. faktoihin ja kuinka paljon kumpuaa verkkovälitteisen kommunikoinnin tuomista väärinkäsityksistä.

"Joukkoon rakastaminen" on viime aikoina pohdituttanut. Tuntuu, että se kääntyy helposti herännäisyyttä vastaan. Antaako sen kuuluminen termistöömme jonkin väärän lupauksen siitä, että körttiläisyys olisi muita rakastavampi, vastaanottavaisempi jne.? Että körtit olisivat muita parempia, hyväksyisivät joukkoonsa muita ympyröitä mutkattomammin? No, kyllähän liike suvaitsevampi on monissa niissä nykyään kirkkoa repivissä kysymyksissä; homot, naispappeus jne. Eikä varmaan lähtökohtaisesti tuomita ihmistä tekemiensä syntien mukaan, vaan ennemmin vastassa lienee armo. Mutta yksittäisten ihmisten kohtaamisessa me yksittäiset ihmiset ollaan varmaan ihan yhtä huonoja kuin kuka tahansa muukin, liikkeeseen kuulumattomat. Mitä se meidän joukkoon rakastaminen oikein olikaan - nyt voisi joku fiksumpi, tahi pidempään körttiläisyyttä elänyt taas muistuttaa.

En tiedä mistä kumpusi, Katriina, kommenttisi esirukouksesta; "mitä ne niiden asiat minulle kuuluvat". Toivottavasti ei minun tekstistäni - mutta jos, niin silloin haluan oikaista väärinkäsityksen. Esirukousta körttiläisyydessä tuskin monikaan - jos ylipäätään kukaan - vastustaa, en minäkään. Rukous kuuluu olennaisena asiana körttiläisyyteen.

Minä näkisin, että körttiläisyys on tosiaan enemmän yhdessä pohtimista kuin viisaammilta tulevaa opetusta, vastausten antamista jne. Kaikki on samalla viivalla. Seuroissa puheet pidetään usein istualtaan omalta paikaltaan, puhua voi maallikot yhtä lailla kuin piispat.

Totta lienee, että körtit ei aina ole kovin hyviä puhumaan uskonasioista. Ehkä siihen osasyynä on se, että aika monella tämä on äidinmaidosta tullutta, jo sukupolvia kestänyttä. Silloin se on kuin ilmaa, jota hengitetään, eikä sitä oikein välttämättä osaa muille eritellä, selittää. Joskus taas kyse voi olla siitä, ettei tunnu olevan mitään mistä puhua - vaikka kysyttäisiinkin. Siionin virren (J. Mäki-Lohiluoma) sanoin: "jos lienen joskus uskonut, nyt kaikki se on mennyt". Luulen, että kysymyksiäsi on kyllä pohdittu.

Lienet oikeilla jäljillä siinä, että körttien synteihin kuuluu ylpeys omasta nöyryydestä. Toki silläkin voidaan karkottaa. Paradoksaalista.

Tunnepitoisten tai henkilökohtaisten asioiden käsittely julkisella keskustelufoorumilla on vähän riskitouhua, olen todennut. En tarkoita, Katriina, vain sinua, vaan ylipäätään. Tuntuu, että aika usein tällöin kasvaa tahallisen ja tahattoman loukatuksi tulemisen riski, asiat kärjistyvät helposti. Meitä kun on moneen junaan, ja helppo on täällä äkkiseltään huudella, usein nimimerkin suojista. Ei ole face-to-face -elämän vastuuta ihmisten kohtaamisesta, seurauksista. (Tästä näkökulmasta ehkä puolustaisi paikkaansa ajatus pelkästään foorumin jäsenten luettavissa olevasta palstasta - nykyisten lisäksi. Mutta ehkei se ole oikea tie sittenkään.) Toisaalta verkkoviestinnässä kun jäävät eleet, ilmeet ym. konteksti pois, aiheutuu herkästi väärinymmärryksiäkin.

[Benkku]

Rakentamaan pyrkivä kritiikki on yleensä ihan hyvä juttu. Kiitos siis.
Moni on jo osannut minua viisaammin ja rakentavammin vastata, mutta voisin kai minäkin vielä jonkun ajatuksen.

Vaihteeksi on oltava munkki-1:n kanssa samaa mieltä  - nimittäin siinä, että Katriinan kirjoitukset ovat antaneet mukavasti ajateltavaa ja siten rikastuttaneet foorumia.

Silti vähän jätti tämä kirjoitus pohtimaan kuinka paljon se pohjaa ns. faktoihin ja kuinka paljon kumpuaa verkkovälitteisen kommunikoinnin tuomista väärinkäsityksistä.

Minä näkisin, että körttiläisyys on tosiaan enemmän yhdessä pohtimista kuin viisaammilta tulevaa opetusta, vastausten antamista jne. Kaikki on samalla viivalla. Seuroissa puheet pidetään usein istualtaan omalta paikaltaan, puhua voi maallikot yhtä lailla kuin piispat.

Totta lienee, että körtit ei aina ole kovin hyviä puhumaan uskonasioista. Ehkä siihen osasyynä on se, että aika monella tämä on äidinmaidosta tullutta, jo sukupolvia kestänyttä. Silloin se on kuin ilmaa, jota hengitetään, eikä sitä oikein välttämättä osaa muille eritellä, selittää. Joskus taas kyse voi olla siitä, ettei tunnu olevan mitään mistä puhua - vaikka kysyttäisiinkin. Siionin virren (J. Mäki-Lohiluoma) sanoin: "jos lienen joskus uskonut, nyt kaikki se on mennyt". Luulen, että kysymyksiäsi on kyllä pohdittu.

Lienet oikeilla jäljillä siinä, että körttien synteihin kuuluu ylpeys omasta nöyryydestä. Toki silläkin voidaan karkottaa. Paradoksaalista.

Tunnepitoisten tai henkilökohtaisten asioiden käsittely julkisella keskustelufoorumilla on vähän riskitouhua, olen todennut. En tarkoita, Katriina, vain sinua, vaan ylipäätään. Tuntuu, että aika usein tällöin kasvaa tahallisen ja tahattoman loukatuksi tulemisen riski, asiat kärjistyvät helposti. Meitä kun on moneen junaan, ja helppo on täällä äkkiseltään huudella, usein nimimerkin suojista. Ei ole face-to-face -elämän vastuuta ihmisten kohtaamisesta, seurauksista. (Tästä näkökulmasta ehkä puolustaisi paikkaansa ajatus pelkästään foorumin jäsenten luettavissa olevasta palstasta - nykyisten lisäksi. Mutta ehkei se ole oikea tie sittenkään.) Toisaalta verkkoviestinnässä kun jäävät eleet, ilmeet ym. konteksti pois, aiheutuu herkästi väärinymmärryksiäkin.

Yhdyn aika paljon Liisan kirjoittamaan viestiin. Itselläni on ollut myös samanlaisia ongelmia kuin Katriinalla.
Mutta sana jäähyväiset kosketta aina minua. Ensin ajattelen mitä,miksi, kenelle jne. :smt083

[PekkaV]

Kaikille Kristiina kirjoitti: jääkää hyvästi. Kappaleen matkaa me täällä toistemme kanssa kuljemme. Aika on erota, aika tulla yhteen. Elämä tuo ja elämä vie. Voinen kaikkienkin foorumilaisten puolesta toivottaa Sinulle: Jää Hyvästi. Saattaahan olla, että tapaamme vielä. Herran haltuun.

[Lars Mikael]

Herätysliike: Herätysliike tarkoittaa tavallisesti kollektiivista ei-institutionalistista uskonnollista liikettä, joka pyrkii aktiivisesti sanomansa levittämiseen. Yleensä herätysliike syntyy täyttämään jotakin hengellistä tyhjiötä, mihin traditionalistisempi uskonnollisuus ei ole kyennyt. Liikkeellepanevana voimana voi myös olla jokin yksittäinen uskonnollisesti koettu merkittävä tapahtuma (esim. Telppäs-niityn ihme). Liikkeeksi ilmiö muodostuu sen saadessa johtajia ja säännöllisten kokoontumisten myötä. Herätysliikkeisiin saattaa liittyä varsinkin niiden syntyaikana karismaattisia kokemuksia. (Tietosanakirja)

Yleiseen kristilliseen kielenkäyt­töön on juurtunut sana ”herätys” tarkoittamaan ihmisen uskoontu­lon ensivaihetta. Kun henkilö tu­lee ”herätetyksi”, hän ajattelee jumalasuhdettaan, iankaikkisuus­kohtaloaan, syntikysymystä, ym. asiaan liittyvää. (Raamatun Tietosanakirja)

Joskus herätys saatetaan ajatella pelastuskokemukseksi, mutta sitä se ei vielä ole. Herätyksen tulisi johtaa kääntymiseen ja kääntymi­nen Jumalan puoleen, Kristuksen sovitustyön henkilökohtaisen hy­väksymisen kautta, tuo pelastuk­sen. (Raamatun Tietosanakirja)

Herännäisyys syntyi siitä, että ihmiset uudestisyntyivät (tulivat uskoon). Sen kokivat talonpojat Savossa ja Pohjanmaalla. Papit vastustivat ankarasti herätystä ja siihen liittyviä uskovien kokoontumisia seuroihin. Julistus herännäisyydessä oli väkevää ja ihmisiä kehoitettiin uskon tielle - paljon virheitäkin tehtiin. Herännäisyys toi tullessaan suuren muutoksen ihmisten elämään. Tätä muutosta tulee katsoa näin jälkeenkin päin rehellisesti ja avoimesti. Herätys ja siihen liittyvä usko Jumalaan muutti monen ihmisen elämän.

Usko ei kuitenkaan periydy isältä pojalle - uskonnollisuus periytyy. Uskonnollisuus ei ole kuitenkaan samaa kuin usko. Usein uskonnolliset ihmiset vastustavat aitoa uskoa ja näkevät sen väärällä tavalla.

Olen tullut loukatuksi täällä foorumilla usein uskoni ja sen tähden, että olen puolustanut uskoani Raamatulla. Olen uskossani tosissani, eikä sitä voi muut muuksi tehdä. Herännäisyyden juuret ovat syvällä sydämessäni. Ne olen imenyt jo lapsena heränneiden keskuudessa. Olen kasvanut herännäisyyteen. Aku Räty siunasi minut uskon tielle Oulun herättäjäjuhlilla 1960. Uskoni mitätöitiin körttisten toimesta 80-luvulla ja se oli liikaa. Ystävät Jyväskylässä rakastivat kuitenkin minut uudelleen körttiläisiin.

Olen joutunut usein miettimään, että onko körttiläisyys sitenkään niin avaraa, kuin mitä siitä sanotaan?

Olen arvostellut nykykörttiläisyyttä. Siinä olen tehnyt väärin ja pyydänkin anteeksi arvosteluni. En ole oikea henkilö sitä tekemään. Onkin hyvä jättää nykykörttiläisyys Jumalan käsiin.

Tämä foorumi ei ole minuakaan varten, joten sanon nyt hyvästit.
------------------------------------------
Ps. Toivottavasti moderaattorit sallivat vielä tämän kirjoituksen.

[Salis]

Olen tullut loukatuksi täällä foorumilla usein uskoni ja sen tähden, että olen puolustanut uskoani Raamatulla. Olen uskossani tosissani, eikä sitä voi muut muuksi tehdä.

Jokainen uskoo omalla tavallaan. Maailmassa ei ole auktoriteettia, joka sanoisi, että jonkun usko on parempi kuin toisen. Elämmehän Jumalan armopaloilla.

Jos körttiläisyyteen liittyvä odotukset ovat vaativat, saattaa seurauksena olla pettymys. Näin on käynyt kohdaltasi. Nykykörttiläisyys ei ole täyttänyt odotuksiasi. Se tietysti täytyy muistaa, että esitämme täällä foorumissa vain omia mielipiteitämme. Sen takia mielipiteistämme ei pidä vetää johtopäätöksiä siitä, mitä körttiläisyys on, körttejä kun on tuhansia.

Olet päätöksesi tehnyt. 1701 virsikirjan sanoin toivotan hyvää matkaa:
Jesuxen Nimeen waellamme.

[Liisa]

Tämä foorumi ei ole minuakaan varten, joten sanon nyt hyvästit.
------------------------------------------
Ps. Toivottavasti moderaattorit sallivat vielä tämän kirjoituksen.

Muistaakseni ja tietääkseni yhtäkään kirjoitustasi ei täältä ole poistettu.
Ikävä päätös. Kurjaa, että olet kokenut noin. Hyvää matkaa jatkoon. Tapaamisiin kuitenkin, toivottavasti.

[jUHOMA4]

Lars Mikael kirjoitti kerran "lunta tulee tupaan " Lähettäisitö Lars kumminkin vielä LUNTA tälle foorumille,  ettemme kuumenisi  liikaa omahyväisyyteemme   :?:    terveisin   Juhoma

[mami]

Yleiseen kristilliseen kielenkäyt­töön on juurtunut sana ”herätys” tarkoittamaan ihmisen uskoontu­lon ensivaihetta.

Espoon herättäjäjuhlien ruotsin- ja englanninkielisissä juhlapuheosuuksissa (muistaakseni avajaisissa) käytettiin termejä Revival ja Väckelse, kun puhuttiin herännäisyydestä. Taisi siellä vilahtaa sellainenkin sana kuin "väckelsemöte" käännöksena herättäjäjuhlista vai kuulinko väärin? Se tuntui hassulta, kun kyse ei todellakaan ollut herätyskokouksesta. Mutta kuten Lars Mikael sanoo, herätyksestähän tämä liike on saanut alkunsa, eikä sitä kannata halveksia.

Lars Mikaelia tulee ikävä.