Jäipä sen verran vaivaamaan se lipeäkala, että ajattelin sittenkin kokeilla. Kaupassa katsoin sitä pitkään ja mietin mielessäni. Ostanko, enkö osta, ostanko, enkö osta j.n.e. Aikani punnittuani mielessäni asiaa tulin siihen tulokseen, että en osta, koska en vättämättä syö itsekään sitä. Muistin, että valkokastike ja pippuri ovat siinä parasta. Niinpä ostin silakkafileitä ja ajattelin tehdä silakalle kyytipojaksi valkokastiketta.
Ruuanlaiton aikaan tuli vähän kiire ja paistoin silakat uunipellillä ketsupin, suolan, sokerin ja ruokaöljyn kera. Tuota, se valkokastike unohtui ihan kokonaan. Että semmoista!
