Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 02.12.09 - klo:16:39
-
Kun nuo ukot käyvät nyt viisauvessaan tuota Talvisotaa verotuksineen, sosialismeineen, yrityksen perustamisineen ja kiellettyine sanoineen, perustetaan myö akat oma tavallisten ymmärtämättömien akkojen pulinapuoli. Eikös kunnon körttiseuroissakin ollut ukkoin-puoli ja akkain-puoli.
Tämä ei ole rasismia, ei fasismia eikä feminismiä.
Kun syämess sannoo että kun sais jollein toiselle kertoo tästä kirjasta, tai tuosta elukasta tai vaikkapa joulunlaitosta niin paappa kirjuuttaen.
Tässä vois myös vaikka kiitoksen sanan tai siunauksenkin toivotuksen sannoo. Ei tavan vuoks, vaa kun oikeen siltä tuntuu. Itestäis puhut jos tahot.
:109: :icon_biggrin: :023:
-
:kahvi:
-
Kun iltapäivällä aloitin Eeva Kilven kirjaa lapsuusmuistoistaan Talvisodassa, sen ensimmäinen lause on. Sota tulee! Eeva kuuli sen isänsä tai äitinsä sanomana kun Saksa oli vyörynyt Puolaan.
Ajattelin miten sen nykylapsi kokisi.
11-vuotias Eeva meni vanhempien makuuhuoneesen äidin sängyn viereen polvilleen rukoilemaan että Jumala ei antaisi sodan tulla.
Kuinkahan moni lapsi tänäpäivänä rukoilee ensimmäiseksi kun jokin hätä kohtaa nuoren elämää?
-
Okei, Benkku! Ei rasismia. Kuka uskaltaa akkojen jutturinkiin tulla, niin tervetuloa. :039:
-
Okei, Benkku! Ei rasismia. Kuka uskaltaa akkojen jutturinkiin tulla, niin tervetuloa. :039:
"Tytöt sanoo aina "rapsalla" mulle lähteekö Benjami illalla "rimsalle" :icon_wink:... ei lähde. :eusa_angel:
Mutta hyvät neidit ja rouvat minä suo ainakin teille oman viesti ketjun... meinasin vaan olla "hame väen suojassa" noilta ukoilta :icon_wink:
-
Kun iltapäivällä aloitin Eeva Kilven kirjaa lapsuusmuistoistaan Talvisodassa, sen ensimmäinen lause on. Sota tulee!
Tuli tuosta mieleeni eräs lapsuusmuisto.
Kun radiossa puhuttiin jostain Euroopan turvallisuuskomiteasta taikka vastaavasta, niin ajattelin kait jotain siihen suuntaista, että turvallisuus on varmaan hiuskarvan varassa, koska sitä pitää käsitellä noin korkealla taholla.
Pelkäsin, että sota syttyy ja Neuvostoliitto hyökkää Suomeen.
Asuimme ehkä noin 30 km rajasta, joskaan en ole varma, lisäsikö se pelkoani.
-
:083:
No mutta... nythän te saitte suojaksenne kaltoin kohdeltun kyösti pojan. Pitäkää se sitten kurissa ettei hän lähde muille viesti ketjuille seikkailemaan. Minä kyllä toimitan kaffetta ja "pulla mössöä" niin hän ei häiritse teitä "selityksilläään :icon_wink:
-
Tämän ketjun aloitin ajatellen niitä kymmeniä ellei satoja naisia joita tänne foorumille on kirjautunut. Että jospa vaikka olisi mukava tulla mukaan ja tutustella.
Ei mitään hienoa, älykästä, viisasta argumentointia tarvita. Puhutaan niinkuin akat puhhuu. Aiheet rönsyilee, kaks puhhuu yht´aikaa, lapset ja lapsenlapset , kissat ja koirat ovat hyvä aloitus.
Mie oon tässä jännityksessä kun tyttärentytär on ihan viimeisillään. Vauva tullee koska tahansa. (Voip se viivästyäkin. Niin meiän naisilla on ollut tapana) :eusa_pray:
-
Täytyypä tuoda vähän naisellistakin väriä tähän Riitan ketjuun. Minä meinasin lämmittää tuon leivinuunin ja leipoa siinä leipää. Tuleehan siitä mukavasti lämpöäkin, kun vähän jäähtyi tuo ilma ulkona. Loppulämpimillä voisi leipoa pullaa. Siivotakin pitäisi, mutta kun laiskuttaa. Pitäisi kutsua oikein hienoja vieraita, jotta tulisi siivottua vähän paremmin.
-
Kohta kun on joulu, niin silloin muuten aina tulee ikävä leivinuunia, jollainen äidilläni oli. Mikään ei voita leivinuunissa yön yli muhinutta kinkkua, karjalanpaistia tai melkein mitä vaan. :-)
-
Minä kirjoitin tänään joulukortteja ja mietin, mitkä ovat joulun ruoanlaitto- ja leipomustöiden minimivaatimukset. Ainakin pipareita, pullaa, taatelikakkua ja KORKEINTAAN yksi satsi lihottavia joulutorttuja. Sitten vissiin jokin kinkun tapainen. Laatikot jäävät syömättä, mutta täytyy kai nekin muodon vuoksi ostaa tai tehdä. Nykyään saa kaupasta valmista lanttusosetta ja porkkanasosetta, mutta porkkanalaatikkoon pitäisi sosepaketissa olevan ohjeen mukaan silti itse keittää hankalaa riisipuuroa. Jos sille tielle lähtee, niin sitä voisi hauduttaa ison määrän ja paistaa myös karjalanpiirakoita. Joko lopetan tämän ääneen ajattelun? Muuten se jatkuu aamuun asti... :icon_xmascool:
-
Minä kirjoitin tänään joulukortteja ja mietin, mitkä ovat joulun ruoanlaitto- ja leipomustöiden minimivaatimukset. Ainakin pipareita, pullaa, taatelikakkua ja KORKEINTAAN yksi satsi lihottavia joulutorttuja. Sitten vissiin jokin kinkun tapainen. Laatikot jäävät syömättä, mutta täytyy kai nekin muodon vuoksi ostaa tai tehdä. Nykyään saa kaupasta valmista lanttusosetta ja porkkanasosetta, mutta porkkanalaatikkoon pitäisi sosepaketissa olevan ohjeen mukaan silti itse keittää hankalaa riisipuuroa. Jos sille tielle lähtee, niin sitä voisi hauduttaa ison määrän ja paistaa myös karjalanpiirakoita. Joko lopetan tämän ääneen ajattelun? Muuten se jatkuu aamuun asti... :icon_xmascool:
Tuntuu, että tortuista on mennyt hohto sitä mukaa, kun niiden teko on helpottunut. Itsekin olen joskus vääntänyt torttuja voista, jauhoista ja vedestä. Nykyään tulee ostettua vain niitä valmiiksi kaulittuja suorakaiteita, joista on helppo saada tarjottavaa vaikka kahvia odotellessa. Kyllä varmaan kahvipöytään riittävät oikein hyvin mainitsemasi lajit. Kun pullataikinan kaulaa ja tekee siitä muotilla ukkoja, akkoja, possuja tms., niin niistä tulee jouluisia. Piparkakutkaan eivät mitään dieettiruokaa ole, mutta kuuluvat jouluun ehdottomasti. Itse en tee taatelikakkua vaan englantilaista hedelmäkakkua. Huomaan vain, että yksi kakku riittää oikein hyvin.
Meillä laatikot tekevät kauppansa. Lasten ollessa pieniä ostin laatikot, ja silloin tuntui, että lanttulaatikko on välttämätön paha. Nyt kun teen taas itse lanttulaatikon, niin se on muun perheen paitsi itse perheenpään herkku. Riitan ruokajuttuihin laitoin sen reseptin. Se resepti on äidin perintöä ja minusta se on erittäin hyvä sellainen. Lantun lisäksi siinä on perunaa, joka pehmentää makua. Maksalaatikkoa en ole tehnyt vuosikausiin, mutta nyt ajattelin kokeilla sitäkin ja tehdä juuri niin kuin ohjeessa sanotaan.
Onpa tullut tehtyä joskus rosolliakin, mutta jouluksi sen teosta on tullut luovuttua. Itse tehty rosolli ei kestä kovin kauaa ja hirveitä savotoita ei viitsi järjestää ihan aatonaattoon. Silloin olisi mukavaa panostaa siihen, että on siistiä.
Jouluksi vaihdan keittiöön jouluverhon ja tietysti joululiinat on ihanaa kaivaa esiin. Iänikuiset joulutaulutkin on mukavaa laittaa paikoilleen. Saakohan mistään enää uusia joulutauluja? En ole nähnyt kaupassa niitä vuosikymmeniin.
Nuoriso ottaa ylensä aikakauslehdestä jonkun uuden ruokaohjeen jouluksi ja valmistaa sen aattona syötäväksi.
-
Meillä myös laatikot ovat hyvin suosittuja, siksikin että ruokakunnassa on lähes aina ollut joku kasvis-syöjä. Tuuvinki(imelletty perunalaatikko) on kinkun kanssa kunkku. Itse pidän lanttulaatikosta, tyttärenpoika porkkanalaatikosta. Rosollia syövät kaikki.
Ida, tyttärentytär joka odottaa synnytystään on uhannut ensimmäiseksi syödä paljon mätiä, smetanaa, graavilohta ja perunoita. Kielloista on ihana luopua.
Kotikaljaa ja joululimppua myös teen. Ne ovat perinne.
Eilen kävin läpi korttivarastoni. Erottelin joulukortit muista. Kyllä niitä on tullutkin monilta järjestöiltä. Olen myös myyjäisistä ostanut muutaman käsintehdyn. Yleensä kirjoitan kortit itsenäisyyspäivänä. Entisten 40 sijasta lähtee enää n. 20. Vanhat sukulaiset ovat jo menneet"yli virran".
Sukankutomiset jäivät tältä vuodelta vain vauvan sukkiin, vaalean keltaisiin.
...
Leikkasin eilen Basson korvakarvat lyhyemmiksi, kun ne aina on puurokupissa. Pena kysyi että onko körttikoiralla jakaus keskellä päätä. Tavallaan on. Sen kuonon keskeltä alkaa valkoinen piirto joka nousee lähes"mäen harjalle". Ja sen valkoisen piirron keskellä on vielä lyhyempi ruskea viiru. Joten tupla-körttijakaus sillä on.
:icon_xmascool:
-
Osaan laittaa ruokaa (yllätys) mutta mitä useampi kokki jne.. Sen sijaa kertoisin arvon keittiöpäälliköille, että piparkakut ovat taikinana parhaimmillaan. Tuskin mitään kaloripitoisempaa löytyy.
-
Osaan laittaa ruokaa (yllätys) mutta mitä useampi kokki ...
Älä nyt Seppos me sotkemaan "körtti-akkojen puhepulinaa" :icon_wink:
ps. eiks se ollut sovittu että me miehet emme tähän "viesti ketjuun" kirjoitele... ups :eusa_eh:
:eusa_angel:
-
Kaikki saavat tulla... ketkä ei pelkää leimautumista. Keittopulinat on yhteinen juttu. Meillä ainakin Matti on alkanut innostua. Nytkin osaa jo Basson riisi-kalkkunapuuron ihan kokonaan itse. Grillaus ja savustus on aina olleet hänen juttunsa. Piparitaikinan syöminen on kai useilla lapsuuden muistoja.
Tehdäänkö missään enää täytekakku joulukahvihyväksi. (kahvihyvä, lammilainen sanonta)? :113:
-
Älä nyt Seppos me sotkemaan "körtti-akkojen puhepulinaa" :icon_wink:
ps. eiks se ollut sovittu että me miehet emme tähän "viesti ketjuun" kirjoitele... ups :eusa_eh:
:eusa_angel:
Paraskin siinä nuhtelee. :icon_biggrin:
-
Meidän isäntäkin keittää kaurapuuroa. Hiutaleita hän panee kerralla niin paljon, että niistä tulisi puuroa, vaikka eivät turpoaisi yhtään. Sitten kun ne turpoavat, niin puuro on niin paksua, että kauha seisoo siinä. Puuroa tulee niin suuri annos, että siinä olisi vaikka koko kylälle syödä. :eusa_angel:
-
Meidän isäntäkin keittää kaurapuuroa. Hiutaleita hän panee kerralla niin paljon, että niistä tulisi puuroa, vaikka eivät turpoaisi yhtään. Sitten kun ne turpoavat, niin puuro on niin paksua, että kauha seisoo siinä. Puuroa tulee niin suuri annos, että siinä olisi vaikka koko kylälle syödä. :eusa_angel:
Ei hätää sillä lopusta tulee loistavia sämpylöitä tai hyvää leipää
-
Ei hätää sillä lopusta tulee loistavia sämpylöitä tai hyvää leipää
Ajattelin tänä vuonna hankkia savustettua kalkkunaa? Onko kokemuksia? Kelpaako jouluruoaksi?
Joo jouluruokavinkkejä otetaa vastaan. Teen nimittäin tänä jouluna ruoat. Löytyykö Suomesta Parman kinkkua?
-
Ajattelin tänä vuonna hankkia savustettua kalkkunaa? Onko kokemuksia? Kelpaako jouluruoaksi?
Joo jouluruokavinkkejä otetaa vastaan. Teen nimittäin tänä jouluna ruoat. Löytyykö Suomesta Parman kinkkua?
Kalkkuna on hyvä jouluruoka. Vanhempani laittoivat sitä aina joulupäivänä (ei tosin savustettu), kun vieraat olivat aattona syöneet kinkkua kodeissaan. Kalkkuna on usein pikkuisen kuivahkoa, joten joku marjahyytelö ja kastike sen kanssa on poikaa. Parman kinkkua prosciutto crudo löytyy nykyään melkein joka paikasta. Lidlistä, Prismasta, Stockmannilta jne. Myös espanjalaista ja saksalaista vastaavaa löytyy monesta kaupasta.
-
Olen kerra laittanut jouluksi kokonaisen kalkkunan. Se oli 1970-luvulla, kun perinteitä yritettiinn muuttaa. Ei se huonoa ollut. Kuivahkoa valkoista lihaa. Sen jälkeen on aina ollut kinkku, peuranpaistia, maksapateeta liharuokina. Sitten lohet, lasimestarinsillit,mädit ja laatikot. Rosolli ja haudutettu punakaali, hillosipuleita ja muutaman kerran olen vielä kalamurekkeenkin laittanut. Ruokaa on tahtonut jäädä pilaantumaan, kun väki syö enimmäkseen hapankorppuja ja graavilohta tai joululimppua kinkkusiivuilla sen yhden aatto-aterian jälkeen. Jostain täytyisi osata muustakin luopua kuin kalkkunasta. Sitä meillä syödään paljon leikkeleenä sen vähärasvaisuuden takia.
Rosollin teen helposti "Alligaattorilla". Se on pieniä kuutioita leikkaava näppärä kodinvempain. Käsikäyttöinen.
Kahvileivät meilläkin vähenevät vuosi vuodelta. Tuntuu että tortut ja piparit riittää.
Vielä kun olin työssä, antoivat asiakkaat jouluna suklaarasioita, niitä sitten kahvin ja konjakin kanssa nautittiin. Kun aatonaattoillalla oli saatu siivous, hautausmaakäynti
ja muut valmistelut tehtyä (aatto-aamuna ryntäsivät lapset perheineen jo aamusta
joulunviettoon) keitettiin kahvit, nostettiin jalat sohvapöydälle ja juotiin suklaa-konjakki-kahvit.
-
Meillä on ollut savustettua kalkkunaa ja hyvää oli. Kalkkuna oli naapurin kasvattamaa ja käytetty piensavustamossa, paikkaa en muista. Ne oli meheviä kalkkunoita. Ilmeisesti savustettu tarpeeksi kauan miedolla lämmöllä, jotta liha ei kuivu.
Vahinko vain, ettei muutamaan vuoteen enää naapurissa ole kalkkunoita ollut.
Muuten kyllä kinkku on joulun kunkku.
-
Tämän ketjun aloitin ajatellen niitä kymmeniä ellei satoja naisia joita tänne foorumille on kirjautunut. Että jospa vaikka olisi mukava tulla mukaan ja tutustella.
Ei mitään hienoa, älykästä, viisasta argumentointia tarvita. Puhutaan niinkuin akat puhhuu. Aiheet rönsyilee, kaks puhhuu yht´aikaa, lapset ja lapsenlapset , kissat ja koirat ovat hyvä aloitus.
Tällaiseen voisin minäkin jotain välillä yrittää... kun olen hyvin tavallinen keski-ikäinen tätönen vain.
Viisauksia ei irtoa mihinkään ketjuun. :001:
-
Tällaiseen voisin minäkin jotain välillä yrittää... kun olen hyvin tavallinen keski-ikäinen tätönen vain.
Viisauksia ei irtoa mihinkään ketjuun. :001:
Tervetuloa amanda!
Mukavaa, että uskalsit tulla ulos piilostasi. Tässä ketjussa ei tarvitse olla mitään selvännäkijän taitoja ja riittää, että lukee vain rivit. Rivien välit voi todellakin jättää lukematta. Oletko jouluihminen? Miten on noiden jouluruokien, -koristeiden ja -lahjojen kanssa, laitatko, teetkö itse, ostatko valmiina?
Minä laitan ruokia itse, leivon, ostan lahjat ja kaivan vanhat koristeet kaapista. Tietysti myös siivoan.
-
Meillä on ollut savustettua kalkkunaa ja hyvää oli. Kalkkuna oli naapurin kasvattamaa ja käytetty piensavustamossa, paikkaa en muista. Ne oli meheviä kalkkunoita. Ilmeisesti savustettu tarpeeksi kauan miedolla lämmöllä, jotta liha ei kuivu.
Vahinko vain, ettei muutamaan vuoteen enää naapurissa ole kalkkunoita ollut.
Muuten kyllä kinkku on joulun kunkku.
Muistan, kun mekin parikymmentä vuotta sitten kokeilimme joulukalkkunaa. Ostimme kalkkunan, joka oli ainoastaan tapettu ja kynitty. Sen suolasin ja paistoin uunissa. Hyi että se oli pahaa. Sitä ei syönyt Erkkikään, taisivat kissat juhlia sen kanssa. (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/o015.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/k040.gif)
Siitä viisastuneena seuraavana vuonna ostimme savustetun kalkkunan. Ähh, ei sekään ollut hyvää. Sen jälkeen olemme ihan suosiolla paistaneet vain kinkun ja se on hyvää.
-
Tervetuloa amanda!
Mukavaa, että uskalsit tulla ulos piilostasi. Tässä ketjussa ei tarvitse olla mitään selvännäkijän taitoja ja riittää, että lukee vain rivit. Rivien välit voi todellakin jättää lukematta. Oletko jouluihminen? Miten on noiden jouluruokien, -koristeiden ja -lahjojen kanssa, laitatko, teetkö itse, ostatko valmiina?
Minä laitan ruokia itse, leivon, ostan lahjat ja kaivan vanhat koristeet kaapista. Tietysti myös siivoan.
Kiitoksia toivotuksesta!
Olen aina ollut jouluihminen ihan sydämen pohjasta saakka. Jouluni on alkanut yleensä adventista,
jolloin teen perusteellisen siivouksen, ja sen jälkeen huitaisen huomattavasti kevyemmin :P. Jouluruat
laitan ja perinteiset koristeet otan esiin.
Tänä vuonna saattaa tulla erilainen joulu muutaman surullisen asian vuoksi, mutta katson ja odotan,
miten asiat asettuvat. Joka tapauksessa joulu on Vapahtajan syntymäjuhla, eikä se muutu miksikään.
Saattaa olla, että siihen varsinaiseen joulun sanomaan tulee nyt uudenlaista syvyyttä.
Mutta sienisalaatista ja hyvistä perunoista en luovu ;D
-
Adventiksi ostin valkoisen Joulukaktuksen. Se on kauneimillaan nuppuisena. Sitten kun kukat aukeavat se on jotenkin raadollisen näköinen. Ensin on puhtoisen valkoinen kuin lapsi, sitten elämää enemmän elettyään alkaa raadollisuus näkyä.
Hyasinteistä ja kieloista pitäisin joulukukkina eniten , mutta molemmissa on sitä tuoksua joka ei meillä sovi monille nenille ja keuhkoille.
Amaryllikseen täytyy taas päätyä, väri on vielä mietintämyssyssä. Sitten teen aina omina asetelmia joissa on mustikan ja puolukanvarpuja, värjättyjä käpyjä ja heiniä tai ohrantähkiä. Ulos laitan samatyyppisen Porkkolan vanhaan kylvövakkaan. Siihen männynoksia ja pihlajanmarjakimppuja ym. Yhtenä Jouluna mustarastas söi ne marjat siinä terassin pöydältä.
:icon_xmassmile:
-
Joskus kun katselen mitä kirjautuneet foorumilaiset just nyt tekevät, löytyy kiintoisaa luettavaa. Taikka joku poimii jonkun hyvän vanhan ketjun uusiokäyttöön, voi vaikka sitä jatkaa.
Pari päivää sitten joku"vieras" luki jotain sellaista kuin: Keitä haluaisit tavata Top 5 ?
Jeesus oli joka toisella. Mutta pankaapa omat ihmis-idolinne. Se on inhimillistä ja helppoa(?).
Miina Äkkijyrkkä
Kari Heiskanen
Jaakko Heinimäki
Eino Leino
Selma Lagerlöf
( eipä ollutkaan ihan helppoa)
-
Ei varmaan olekaan helppoa laittaa ihmis-idoleita järjestykseen. Tietysti pitäisi ensin määritellä, mitä idoli tarkoittaa. Varmaan myöskin asiaa pidemmälle ajateltuna voi huomata semmoisia, joita ei ole edes muistanut.
Meidän isä (ihanan lämmin ihminen)
Väinö Malmivaara (totinen kristitty)
Aku Räty (ks. edellinen)
Kyösti Kallio (jumalaapelkäävä presidentti)
Körttifoorumin Jampe (verbaalinen lahjakkuus, foorumin piristys)
Taisivat tulla kaikki miehiä, mutta mitäpä siitä. En ala keksimällä keksimään naisia, koska ei tullut heti kättelyssä mieleen. Taitavat olla kaikki körttiläisiä Jampea lukuunottamatta.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/k020.gif)
-
Adventiksi ostin valkoisen Joulukaktuksen. Se on kauneimillaan nuppuisena. Sitten kun kukat aukeavat se on jotenkin raadollisen näköinen. Ensin on puhtoisen valkoinen kuin lapsi, sitten elämää enemmän elettyään alkaa raadollisuus näkyä.
Mulla on taas vain ja ainoastaan joulukaktus, koska olen kahden paikkakunnan ihmisiä eikä voi omistaa kasveja, joita pitää kastella joka päivä. Komea joulukaktukseni on siitä harmillinen, että se alkaa kukkia isänpäivän kohdilla ja kukinta loppuu hyvissä ajoin ennen joulua. Joulukaktus on kesäisin ulkona. Tykkää kovasti siitä. Miten saan sen kukkimaan jouluna?
-
Ei aavistustakaan. Olen huono kukkivien kukkien kanssa. Ostan aina uuden joulun alla.
Clivia eli punasarja on minulla komea. Sain sen Parkanosta yli 25 v. sitten. Se kukkii kesällä aina kun me ollaan mökillä. Se haluaa olla välillä levossa. Viileässä. :102:
-
Minullakin on joulukaktus ja se on toistakymmentä vuotta vanha. Minäkin vien sen kesällä aina ulos ja se kukkii heti, kun sen tuo sisään. En kyllä tiedä, miten kukkimisen ajankohtaan voisi vaikuttaa. Jos se kukkii isänpäivänä, niin eikö se ole ihan hyvä juttu. Kyllä isyys on sen verran tärkeä asia, että voi sen kunniaksi kukka kukkiakin. Jouluna on niin paljon muuta katseltavaa, että huomaisiko silloin joulukaktuksen kukkia, vaikka se olisikin kukassa.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/007.GIF) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/023.gif) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/028.gif)
-
Tehdäänkö missään enää täytekakku joulukahvihyväksi. (kahvihyvä, lammilainen sanonta)? :113:
Eipä tule tehtyä jouluksi täytekakkua. Oikeastaan se ei ole koskaan kuulunut perinteeseen.
-
Kiitoksia toivotuksesta!
Olen aina ollut jouluihminen ihan sydämen pohjasta saakka. Jouluni on alkanut yleensä adventista,
jolloin teen perusteellisen siivouksen, ja sen jälkeen huitaisen huomattavasti kevyemmin :P. Jouluruat
laitan ja perinteiset koristeet otan esiin.
Tänä vuonna saattaa tulla erilainen joulu muutaman surullisen asian vuoksi, mutta katson ja odotan,
miten asiat asettuvat. Joka tapauksessa joulu on Vapahtajan syntymäjuhla, eikä se muutu miksikään.
Saattaa olla, että siihen varsinaiseen joulun sanomaan tulee nyt uudenlaista syvyyttä.
Mutta sienisalaatista ja hyvistä perunoista en luovu ;D
Että sait jo adventiksi siivottua perusteellisesti. Myönnän, että käy kateeksi. Itse siivosin meidän makuuhuoneen, mutta ei sillekään vielä ihan joulusiistiä tullut. Tuuletin vain vuodevaatteet ja vaihdoin lakanat.
Surulliset asiat voivat varjostaa joulua, mutta ihan tosi, että niiden kautta voi tulla joulun sanomaan uutta syvyyttä.
Teetkö sienisalaattia omista keräämistäsi sienistä? Minä en tahdo saada kerätyksi ensimmäistäkään sientä. Nuoriso kerää jonkun verran, mutta paistamme ja syömme ne saman tien. Entäpä hyvät perunat, keitetty kuorineen vai kuorittuina, paistettu, voilla höystetty?
-
Jatkanpa tässä yksinpuhelua. Testataanpa vähän, mitä ajatuksia joulu herättää ja mikä silloin on tärkeää.
Joulumieli (verrattavissa fiilikseen Herättäjäjuhlilla)
Oma rakas perhe
Tuoksut (hyasintti, piparkakut, kinkku ym)
Joulukirkko
Haudoille kynttilät
Maut (jouluruuat, suklaa)
Lahjat (myönnän, että olen niin itsekäs ja lapsellinen, että haluan myös saada joululahjoja, tietysti haluan myös antaa niitä)
Joululehti
Hyvä kirja
Lumi ja pakkanen
-
Ei varmaan olekaan helppoa laittaa ihmis-idoleita järjestykseen. Tietysti pitäisi ensin määritellä, mitä idoli tarkoittaa. Varmaan myöskin asiaa pidemmälle ajateltuna voi huomata semmoisia, joita ei ole edes muistanut.
Meidän isä (ihanan lämmin ihminen)
Väinö Malmivaara (totinen kristitty)
Aku Räty (ks. edellinen)
Kyösti Kallio (jumalaapelkäävä presidentti)
Körttifoorumin Jampe (verbaalinen lahjakkuus, foorumin piristys)
Taisivat tulla kaikki miehiä, mutta mitäpä siitä. En ala keksimällä keksimään naisia, koska ei tullut heti kättelyssä mieleen. Taitavat olla kaikki körttiläisiä Jampea lukuunottamatta.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/k020.gif)
Olin lukenut Riitan viestin sen verran huolimattomasti, että vasta nyt huomasin, että alustuksessa luki: Keitä haluaisit tavata? Voi hyvät hyssykät, olenhan minä isäni tavannut ja neljä ensimmäistä ovat jo kuolleet. Jampen tapaamiseen riittää oikein hyvin tämä körttifoorumi. Voisin paremminkin otsikoida edellisen listan, että keitä arvostat.
Vitsi että hävettää. :icon_xmasredface:
-
Että sait jo adventiksi siivottua perusteellisesti. Myönnän, että käy kateeksi. Itse siivosin meidän makuuhuoneen, mutta ei sillekään vielä ihan joulusiistiä tullut. Tuuletin vain vuodevaatteet ja vaihdoin lakanat.
Surulliset asiat voivat varjostaa joulua, mutta ihan tosi, että niiden kautta voi tulla joulun sanomaan uutta syvyyttä.
Teetkö sienisalaattia omista keräämistäsi sienistä? Minä en tahdo saada kerätyksi ensimmäistäkään sientä. Nuoriso kerää jonkun verran, mutta paistamme ja syömme ne saman tien. Entäpä hyvät perunat, keitetty kuorineen vai kuorittuina, paistettu, voilla höystetty?
Noh, verhot on vielä vaihtamatta, kun keittiöön pitäisi ommella uusi kappa. Kangas on jo ostettuna, ei tarvitse kuin ottaa kone esille.
Itse kerätyistä sienistä teen salaatin, ja höystän sen kastikkeella, johon on aikojen myötä syntynyt just suunmakuinen resepti. Jostain ihmeen syystä sienisalaatti on ollut minun herkkuani lapsesta asti. Rosollia taas en tee, se on ollut minulle aina kohteliaisuusruokaa :001: eli jos tarjotaan, niin otan kyllä, mutta en pidä siitä juurikaan.
Perunat saisivat olla aika jauhoisia, ja ne keitän kuorittuina. Jos niitä jää (ja ainahan niitä jää :icon_biggrin: ) teen niistä perunasalaatttia, johon laitan pirtsakan kastikkeen.
Kinkun suhteen olen vielä kahden vaiheilla. Voisi olla hauska kokeilla kinkutonta joulua, mutta toisaalta... Jotenkin vain tekisi mieli myllätä omia ruokaperinteitä uuteen kuosiin. Jos en nyt sitä tee, vanhainkodissa on ainakin sitten liian myöhäistä :003:
-
Eipä tule tehtyä jouluksi täytekakkua. Oikeastaan se ei ole koskaan kuulunut perinteeseen.
Minä puuhaan jouluksi cappuccino-kakkua. Odotan kauhulla, mitä väki siitä tokaisee kakkua maistellessaan. :002:
-
Älä yhtään pelkää! Niin suussasulavaa kakkua kuin minkä ostin körtti-joulumyyjäisitä en ole ennen syönyt.
Tuoteselosteessa(pakollinen myyjäisissä) oli mm. kahvia, taatelia, aprikooseja. Oli siinä kai mantelirouhettakin, niin kivasti rapsahetli hampaissa, mutta ennenkaikkea se maku!
Täytyy sunnuntaina seuroissa kysellä kenen leipurin kakun ostin. Jos voisi saada reseptin ja tyttärellä leivottaa jouluksi. Minulta ei kuivat kakut tahdo onnistua.
----
Isäni kuoli 19.12.1974. Sen Joulun tunnelma oli haikean ja ilon ja kiitollisuuden tuntuinen. Lapsille tietysi oli jo lahjat hankittu, ja syötiin kenelle maistui.
Minä asioin vielä ennen aattoa kirkkokansliassa ja hautaustoimistossa. Siunaus oli 2.1.
Valokuvat tuosta Joulusta puhuvat yhä niistä päivistä.
-
Minullakin on joulukaktus ja se on toistakymmentä vuotta vanha. Minäkin vien sen kesällä aina ulos ja se kukkii heti, kun sen tuo sisään. En kyllä tiedä, miten kukkimisen ajankohtaan voisi vaikuttaa. Jos se kukkii isänpäivänä, niin eikö se ole ihan hyvä juttu. Kyllä isyys on sen verran tärkeä asia, että voi sen kunniaksi kukka kukkiakin. Jouluna on niin paljon muuta katseltavaa, että huomaisiko silloin joulukaktuksen kukkia, vaikka se olisikin kukassa.
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/007.GIF) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/023.gif) (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/028.gif)
Joulukaktuksen kukinta on valo-ohjautuvaa. Pitämällä sitä kirkkaassa valossa ja tuomalla sen hiukan syksyllä aiemmin sisälle valohoitoon niin kukkimista voi siirtää. Kun sitten valoa vähennetään, niin alkaa tapahtua. Muuten hajusinttejä ei voi sietää. Mietin monta vuotta miksi olin aina jouluna kuumeessa kunnes keksin ratkaisun. Meillä oli 13 kukkivaa vaimon lahjaksi saamaa hajusinttiä yhtä aikaa kukassa ja minulla yli 39 astetta lämpöä. Siinä vaimo joutui tiukan paikan eteen kukat vai ukko. Lopputuloksen voitte arvata.
-
Monesko vaimo sulla on menossa?
-
Eilen tuli töllöstä pitkästä aikaa Runo-raati. Jo se torven tuuttaus:Rrruno-rrraati, on mainio.
Nyt oli kivasti erilaiset raatilaiset. Kyllä se Miina Äkkijyrkkä parantaa kuin sika juoksuaan.
"Suomalainen mies on paras puhumattomana". "Rakkaus on istua samassa huoneessa teekupin ääressä" "Kosketus on rakkautta".
Yllättävän hyvin kaiveli sisukset runoista Anna Puu. Runot ei minua paljon koskettaneet.
Se eka (oliko elokuvaohjaaja K Ijäs ) oli mielenkiintoisin minusta. Meitä yhdistää myös putoamisen pelko. Siksi hän kai olikin lentokone-simulaattorissa.
Toinen idolini Selma Lagerlöf viettää nimipäiviään tänään Suomessa.
Omalle Selma tädille nimipäiväOnnea Saarijärvelle! :039:
-
Monesko vaimo sulla on menossa?
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa.
-
Noh, verhot on vielä vaihtamatta, kun keittiöön pitäisi ommella uusi kappa. Kangas on jo ostettuna, ei tarvitse kuin ottaa kone esille.
Itse kerätyistä sienistä teen salaatin, ja höystän sen kastikkeella, johon on aikojen myötä syntynyt just suunmakuinen resepti. Jostain ihmeen syystä sienisalaatti on ollut minun herkkuani lapsesta asti. Rosollia taas en tee, se on ollut minulle aina kohteliaisuusruokaa :001: eli jos tarjotaan, niin otan kyllä, mutta en pidä siitä juurikaan.
Perunat saisivat olla aika jauhoisia, ja ne keitän kuorittuina. Jos niitä jää (ja ainahan niitä jää :icon_biggrin: ) teen niistä perunasalaatttia, johon laitan pirtsakan kastikkeen.
Kinkun suhteen olen vielä kahden vaiheilla. Voisi olla hauska kokeilla kinkutonta joulua, mutta toisaalta... Jotenkin vain tekisi mieli myllätä omia ruokaperinteitä uuteen kuosiin. Jos en nyt sitä tee, vanhainkodissa on ainakin sitten liian myöhäistä :003:
Ainahan sitä ompelee, kun saa vain koneen esille. Toisaalta ennen koneen esille ottoa pitää raivata pöydältä ne pyykit, silittää, mankeloida, laskostaa ja viedä kaappiin. Sitten tietysti pitää tarkistaa, onko mitään menossa pesukoneeseen. Onpa tietenkin, mutta ensin pitää ottaa koneesta edelliset vaatteet ja ripustaa kuivumaan narulle. Ai niin, narulla ovat entiset vaatteet jo kuivia ja ne täytyy ottaa sieltä pois ja panna pöydälle ja silittää ja mankeloida... Jospa sitten huomenna ompelisi ne verhot.
Ruokajutut kuulostavat semmoisilta, että taidat olla jotain sukua Riitta-mummille. Jos ei muuta niin ainakin kummin kaima.
Itse en voi kuvitellakaan kinkutonta joulua. Kinkun tuoksu aattoaamuna kuuluu niin erottamattomasti jouluun, että vaikka itse pärjäisinkin ilman sitä, niin nuoriso nousee kapinaan, ellei ole kinkkua. Ainahan sitä jotain voi toki muuttaa ruokaperinteessä. Itse jätin ostamatta rekkakuormallisen suklaakonvehteja ja huomasin, että suklaasta nauttii paljon enemmän, kun sitä ei ole niin kauheasti tarjolla.
-
Miusta on mukava tehdä jouluksi ne vanhat perinteiset ruuat: kinkku, lanttu- ja porkkanalaatikko, rosolli, lasimestarin silli, graavi lohi, maksapasteija. Lisäksi pöydässä tietenkin on perunat, kinkkukastike, herneet, italiansalaatti, kurpitsapikkelsi, kotikalja, leipä. Kahvipöytään tortut, taatelikakku, piparit ja ässät.
Minusta on niin helppoa, kun vuosien varrella on tullut se rutiini ja mieluisat reseptit. Ei tarvitse pähkäillä, mitä tehdä ja mikä olisi hyvää.
Niin ja se lipeäkala meinasi unohtua. Se on tapaninpäivän ruokaa. Kun kinkkua ja laatikoita on syöty kaksi päivää, niin kyllä lipeäkala on tosi ihana herkku, vaikkakin se alunperin on ollut paaston ajan ruoka.
Lipeäkala yleensä jakaa porukan. Siitä joko pitää tai ei siedä. Meillä onneksi koko perhe on kaikkiruokaista ja kaikki tykkäävät lipeäkalasta paljon. Odotan aina joulun jälkeen, että lähikauppa laittaisi loput lipeäkalat tarjoukseen. Jos niin käy, herkukkelemme lipeäkalalla vielä joulun jälkeenkin. :023:
-
Minä olen syönyt joskus hamassa nuoruudessani lipeäkalaa. Sen suuremmasti en rakastanut sitä, mutta menihän se alas. Sitten kun menin naimisiin, niin mies sanoi, että ei tarvitse ostaa lipeäkalaa. Ostinhan minä kuitenkin, mutta hän ei koskenut siihen. Sitten minuakin alkoi jotenkin puistattaa koko lipeäkala.
Kerran Norjan reissulla ostin turskaa ja ajattelin, että jospa kokeilisin paistaa sitä. Paistoin sen, mutta ei sitä saattanut syödä kukaan. Kaikki meni roskiin. Sen koommin en ole ostanut sitä.
Luulen, että periaatteessa voisin vielä joskus osatakin syödä lipeäkalaa, jos siinä olisi oikein hyvää "kyytipoikaa".
-
Minä olen syönyt joskus hamassa nuoruudessani lipeäkalaa. Sen suuremmasti en rakastanut sitä, mutta menihän se alas. Sitten kun menin naimisiin, niin mies sanoi, että ei tarvitse ostaa lipeäkalaa. Ostinhan minä kuitenkin, mutta hän ei koskenut siihen. Sitten minuakin alkoi jotenkin puistattaa koko lipeäkala.
Kerran Norjan reissulla ostin turskaa ja ajattelin, että jospa kokeilisin paistaa sitä. Paistoin sen, mutta ei sitä saattanut syödä kukaan. Kaikki meni roskiin. Sen koommin en ole ostanut sitä.
Luulen, että periaatteessa voisin vielä joskus osatakin syödä lipeäkalaa, jos siinä olisi oikein hyvää "kyytipoikaa".
Lipeäkala odottaa jääkaapissa huomista, jolloin se syödään. Siihen hienoksi jauhettua valko- tai mustapippuria ja valkokastike ja se on hyvää.
-
Ainahan sitä ompelee, kun saa vain koneen esille. Toisaalta ennen koneen esille ottoa pitää raivata pöydältä ne pyykit, silittää, mankeloida, laskostaa ja viedä kaappiin. Sitten tietysti pitää tarkistaa, onko mitään menossa pesukoneeseen. Onpa tietenkin, mutta ensin pitää ottaa koneesta edelliset vaatteet ja ripustaa kuivumaan narulle. Ai niin, narulla ovat entiset vaatteet jo kuivia ja ne täytyy ottaa sieltä pois ja panna pöydälle ja silittää ja mankeloida... Jospa sitten huomenna ompelisi ne verhot.
Ruokajutut kuulostavat semmoisilta, että taidat olla jotain sukua Riitta-mummille. Jos ei muuta niin ainakin kummin kaima.
Itse en voi kuvitellakaan kinkutonta joulua. Kinkun tuoksu aattoaamuna kuuluu niin erottamattomasti jouluun, että vaikka itse pärjäisinkin ilman sitä, niin nuoriso nousee kapinaan, ellei ole kinkkua. Ainahan sitä jotain voi toki muuttaa ruokaperinteessä. Itse jätin ostamatta rekkakuormallisen suklaakonvehteja ja huomasin, että suklaasta nauttii paljon enemmän, kun sitä ei ole niin kauheasti tarjolla.
:icon_lol: Ai teilläkin on tuo ompelupuuha tuollaista! Minun pitää aina ensimmäiseksi raivata pöydältä pois kirjakasat ja irtonaiset paperitavarat, kuten lähettien kirjeet, jo vanhentuneet "tärkeät" asiat, jotka aika hoiti puolestani :icon_redface: yms. Nyt on kyllä pöydän pinta näkyvissä, mutta konetta en ole vielä ottanut esiin. Ja kukas sitä nyt itsenäisyyspäivänä.
No se kinkun tuoksu se tässä pistääkin miettimään, ja kieltämättä vähän se makukin. Minulla lapset ovat jo aikuisia, ja vaikka käyvät kyllä vanhaa äitiänsä moikkaamassa, voisin hyvin tehdä vallankumouksen joulupöydän antimien suhteen. Mutta sitten toisaalta taas... Saattaa olla, että mennään vanhan kaavan mukaan, kun jouluun päästään.
Makeat eivät meillä mene ollenkaan. Ennen piti olla ehdottomasti taatelikakku, piparit ja tortut, nyt paistan kyllä pipareita tuoksun vuoksi, mutta niitä sitten riittää pitkälle tammikuulle. Torttuja menee ehkä vähän paremmin, mutta niitäkin teen valmistaikinasta ja pellillinen kerrallaan. Karjalainen sukuni pyörii haudassaan, siitä olen varma. Tyttäret sen sijaan laittavat joulun ihan vanhan ajan malliin, niin että jospa olisin nyt siirtänyt perinteet heille ja pistäisin itse ranttaliksi.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/g055.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/g055.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/g055.gif)
-
Lipeäkala on onneksi meillä hyvin pidettyä. Mutta ei sitä edeullisesti ole saanut moneen vuoteen Joulun jälkeenkään. Se kun taitaa säilyä siinä liemessään vaikka puoli vuotta.
Säästöpankin naiset, jotka eivät saaneet kotona keittää tätä herkkua perustivat Lipeäkalan Ystävät ja kävivät porukalla Seurahuoneella sitä lounastamassa joulunaluslauantaina. Siinä taisi siivouspäivää kulua muutamakin tunti. Pikkuisen isännät
saivat takaisin.
Vaikka sitä kokonaista kalkkunaa en jouluherkkuna muistele, tänään laitan isenäisyyspäiväpaistiksi 1,5 kiloisen kalkkunafileen joka on kermamarinoitu. Uskon sen
olevan mehukkaampaa kuin 4-5 kilon kokonaisena paistettu . Kelpaa Bassolekin. Kalkkuna on sen pääravintoa nykyään. Ja hevosenliha.
......
Tietääkö kukaan tekniiikan ihme, saako sähköisen joulukranssin muuntajan korjattua.
Vai oliko se sen loppu kun sammui.
:icon_xmasrolleyes:
-
Lipeäkala on onneksi meillä hyvin pidettyä. Mutta ei sitä edeullisesti ole saanut moneen vuoteen Joulun jälkeenkään. Se kun taitaa säilyä siinä liemessään vaikka puoli vuotta.
Säästöpankin naiset, jotka eivät saaneet kotona keittää tätä herkkua perustivat Lipeäkalan Ystävät ja kävivät porukalla Seurahuoneella sitä lounastamassa joulunaluslauantaina. Siinä taisi siivouspäivää kulua muutamakin tunti. Pikkuisen isännät
saivat takaisin.
Vaikka sitä kokonaista kalkkunaa en jouluherkkuna muistele, tänään laitan isenäisyyspäiväpaistiksi 1,5 kiloisen kalkkunafileen joka on kermamarinoitu. Uskon sen
olevan mehukkaampaa kuin 4-5 kilon kokonaisena paistettu . Kelpaa Bassolekin. Kalkkuna on sen pääravintoa nykyään. Ja hevosenliha.
......
Tietääkö kukaan tekniiikan ihme, saako sähköisen joulukranssin muuntajan korjattua.
Vai oliko se sen loppu kun sammui.
:icon_xmasrolleyes:
Tiedän riittävästi. Sitä ei kotikonstein saa korjattua ja jos korjauttaa niin se maksaa saman kuin puoli tusinaa kranssia muuntajineen. Meillä oli emännällä puolitusinaa erilaista muuntajaa tallessa kun niistä oli lamput menneet ja aina ne johonkin sopii. Nyt ne tosin vietiin sähköromun keräyspisteeseen, kun kaikkea ei voi varmuuden vuoksi säilyttää.
-
Jaha, kiitos seppos. Se oli sitten sen tyttäreltä saadun lahjakranssin loppu. Harmi, se ei ole havukranssi, vaan hopeinen, kiteinen, kimalteleva metallihäkkyrä jossa on lamput sisällä. Ei vaihdettavissa nekään. Onhan se kaunis sinälläänkin.Sisäkranssi se onkin.
Saahan näitä nykyisin vaikka minkälaisia. Ulkolyhtyjäkin on sataaviittäkymmentä eri kokoa ja mallia. Ennen oli vain lumil- ja jäälyhytyjä. Mutta ne ovatkin omateoisina omassa sarjassaan.
:061:
-
Palatakseni vielä tuohon lipeäkalaan tulin siihen tulokseen, että voi olla vika kokissakin, kun en saa siitä syötävää. Kyllä minä äidin valmistamaa lipeäkalaa söin tosiaan valkokastikkeen ja pippurin kanssa.
Siivousten ja ylipäätään tekemättömien töiden suhteen olen huomannut sen, että eniten rassaa se, kun ei saa aloitetuksi mistään laidasta. Mieleen tulevat kaikki nurkat yhtäaikaa ja on ihan sula mahdottomuus tehdä kaikki asiat samanaikaisesti. Sitten kun pääsee siihen pisteeseen, että ottaa sen ensimmäisen nurkan ja alkaa toimia, niin homma pyörii. Joku paikka tulee kuntoon ja siitä on hyvä jatkaa.
-
Sepä se, kun meillä useimmilla alkaa huoneluku olla moninkertainen lapsuuden koteihimme nähden. Ja huonekalua, mattoja, tauluja, koriste-esineitä, matkamuistoja, kirpputorilöytöjä ym. krääsää on paikat pullollaan.
Tämän runsauden käsittely samalla tavalla kuin lapsuudessani tehtiin on mahdoton yhtälö.
Kaikki ulos, katajaluudalla ripsuttiin katot ja nurkat, lattiat pestiin mäntysuovalla. Tuuletetut ja tampatut huonekalut sisään raikkaisiin huoneisiin, puhtaat matot lattialle. Ehkä verhotkin vaihdettiin. Se oli perusteellinen siivous ja puhtaat pakkasessa kuivatut vuodevaatteet sänkyihin joihin saunapuhtaina Sunililla kuuratut lapset laitettiin nukkumaan. Äiti teki salaisia joululahjoja yömyöhään. Minun äitini kun ei enää äitiä ollessaan tarvinnut neljältä nousta navettaan, niinkuin Orslahdessa kotonaan.
Joulukuusikin tuotiin tupaan vastaa aattona puolilta päivin ja koristeltiin radion soittaessa Kuusta koristellessa.
Nyt joistakin ikkunoista on kuusi kynttilöineen loistanut jo viikon verran.
:061:entinen pikku-Riitta
-
Sepä se, kun meillä useimmilla alkaa huoneluku olla moninkertainen lapsuuden koteihimme nähden. Ja huonekalua, mattoja, tauluja, koriste-esineitä, matkamuistoja, kirpputorilöytöjä ym. krääsää on paikat pullollaan.
Tämän runsauden käsittely samalla tavalla kuin lapsuudessani tehtiin on mahdoton yhtälö.
Kaikki ulos, katajaluudalla ripsuttiin katot ja nurkat, lattiat pestiin mäntysuovalla. Tuuletetut ja tampatut huonekalut sisään raikkaisiin huoneisiin, puhtaat matot lattialle. Ehkä verhotkin vaihdettiin. Se oli perusteellinen siivous ja puhtaat pakkasessa kuivatut vuodevaatteet sänkyihin joihin saunapuhtaina Sunililla kuuratut lapset laitettiin nukkumaan. Äiti teki salaisia joululahjoja yömyöhään. Minun äitini kun ei enää äitiä ollessaan tarvinnut neljältä nousta navettaan, niinkuin Orslahdessa kotonaan.
Joulukuusikin tuotiin tupaan vastaa aattona puolilta päivin ja koristeltiin radion soittaessa Kuusta koristellessa.
Nyt joistakin ikkunoista on kuusi kynttilöineen loistanut jo viikon verran.
:061:entinen pikku-Riitta
Olen pölyallergikko pahemmasta päästä. Meillä hurraa ilmanpuhdistimet päivästä toiseen. Välillä ne on pakko sammuttaa, kun ei jaksa kuunnella. Mitä joulusiivoihin tulee niin osuuteni on olla pois tieltä ja tarjota urakan jälkeen kuppi kahvia baakelsin ja konjamiinin kanssa. Keitän itse sen kahvin. Lapsuudessa hommani oli käydä ostamassa joulukuusi. Isä antoi rahat ja sen mitä sain tingittyä sain pitää. Sen opin, että tingin edelleen kaikessa, niin että vaimo häpeää, mutta kuitenkin iloitsee säästöistä. Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.
-
Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.
Mitäpä Johannes sanoo tuohon?
-
Lipeäkalasta vielä.
Lapsuudessani se kuului joulun ruokapäytään, mutta meidän perheessä se jäi pois, kun lasteni isä oli pakotettu sitä syömään, ja hän inhosi pelkkää hajuakin. Ei taida kukaan lapsistakaan siitä pitää. Minusta se on ihan ok, valkokastikkeen ja pippurin kera, mutta yhtä hyvin kala voi olla jotain muutakin kuin lipeäkalaa. Tärkeämpää on minusta kastike+pippuri. :003:
Sen sijaan isäni, joka oli Kemijärveltä kotoisin, toivoi aina joulupöytään savusiikaa. Se on ollut sitten meidänkin perheessä kalan roolissa, samoin äidin ohjeella tehty lasimestarin silli.
-
Hei emännät!
Savusiika on meillä juhannuskala, ja joulupöytään tulivat 1980-luvulla vasta graavilohi ja kylmäsavulohi ja mäti. Ne loppuvat aina ansimmäisenä. Tämäkin todistanee kansan vaurastumisesta ja tapojen leviämisestä TV.n välityksellä.
Muistan hyvin kun tein ensimmäisen makkarapizzan jonkin TV-kokin ohjeilla.Vanamo tai Kolmonen lienee silloin vain niitä ohjelmia pyörittäneet.
Mieheni kotona anoppini osti aina alkusyksyllä jostakin kuivia turskia, kapakaloja. Hän poltti karjakeittiön uunissa jonkin aikaa vain koivuhalkoja, keräsi tuhkat pesästä, teki lipeän ja pani kuivat kalat likoamaan. Siitä tuli livekalaa. Kaikkia sen valmistuksen saloja en muista. Ei ollut ajatustakaan yrittää moista.
Ruijassa niitä turskankuivaustelineitä oli rannat täynnänsä. Onko enää, turska on kai vähentynyt.
Tänään kirjoitin viimeiset joulukortit ja 28 niitä tuli. Urhon ja Vilhon lahjat paketoin
ja muuten olen viettänyt hämärähyssyä kahden pimeän välissä. Päikkäritkin tulee väkisin nukutuksi kun on niin "painava" ilma.
-
Paras kai on onnistunut tinkiminen apteekissa.
olen yleensä huono tinkijä, mutta fuksivuonna porukalla opiskelija-alennusta Alkosta :)
tosin se kuului wapun alusen teekkarikuvioihin ja kun tuohon aikaan olin absolutisti, niin itse asiassa hävisin tavallansa. mutta wappu ei kuulu joulunaikaan vaikka molempina aikoina tupsulakkeja näkeekin :)
kiitos Riitta-mummille loistavasta ketjusta!
-
Savusiika on meillä juhannuskala, ja joulupöytään tulivat 1980-luvulla vasta graavilohi ja kylmäsavulohi ja mäti. Ne loppuvat aina ansimmäisenä. Tämäkin todistanee kansan vaurastumisesta ja tapojen leviämisestä TV.n välityksellä.
Olisikohan meilläkin ollut savusiikaa juhannuksena myös? En uskalla vannoa. Mutta jouluna kyllä oli, ja vieläkin on minulla. Tyttäreni graavaa lohta tosi maukkaaksi, ja sitä on ollut myös jouluna hänen laittamanaan. Minä nautin ihan surutta molemmista! Mätiä vältän kolestorin vuoksi, paitsi jos satun sellaiseen pöytään vieraaksi, missä sitä on tarjolla.
Meidän joulujuoma on muuten sima. Onkohan kenelläkään muulla? En pidä maltaiden mausta, joten mitään mallasjuomaa ei olla harrastettu, mutta simaa menisi miten paljon vain. Sen lisäksi sitten nykyisin Lidlin kivennäisvettä ja Pepsi Maxia. Siinäpä supisuomalaiset perinnejuomat :icon_lol:
-
Aattona kinkkua, Joulupäivänä lammasta, Tapanina livekallaa. Lipeäkala on herkkua. Voisin syödä ympäri vuoden, kuten myös mämmiä
-
Isäni kuoli 19.12.1974. Sen Joulun tunnelma oli haikean ja ilon ja kiitollisuuden tuntuinen.
Mun mummo kuoli 2.12. (parikymmentä vuotta sitten) ja hautajaiset olivat 15.12.
Sen joulun iloon oli vaikea yhtyä, tottakai iloitsi joulun sanomasta, mutta silloin oikein korostui kaikki turha ja teennäinen. Toisaalta pisti hyvin asioita tärkeysjärjestykseen.
-
Ruijassa niitä turskankuivaustelineitä oli rannat täynnänsä. Onko enää, turska on kai vähentynyt.
Muistaakseni viime vuosina ostamani lipeäkala on ollut koljaa. Onkohan muistissa jotain vikaa. :017:
-
... on turska vähentynyt... on koljaa
-
Tähän asti tekemäni porkkanalaatikko on ollut semmoista lälläriä, ettei se ole maistunut miltään. Nyt ajattelin saada parannusta aikaan ja soitin muutamalle keittiögurulle ja sain hyviä ohjeita. Mausteita lisäsin sen verran raskaalla kädellä (guru ei neuvonut sellaista), että pelkäsin jo, että lopputulos on tulista. No ei sentään, mutta hyvää siitä tuli. Nam!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/nahrung/e060.gif)
-
Minä en ole vielä muuta saanut aikaan kuin kortit kirjoitettua ja osa on postissa.
Äsken istuin alas ja kirjoitin paperille meidän riisutun Joulumenun. Puolet laatikoista ja kinkusta jaan tyttärentyttärelle joka ei äitinsä joulupöytäänkään arvele tulevansa.
Odotettu vauva on joko juuri syntynyt tai sitten ei.
Tämä meille syntyvä jouluinen vauva on täyttänyt ajatuksemme ja tulevana iso-isoäitinä olen saanut olla mukana jälleen kerran tässä ihmeessä.
Sain tänään puhelimessa ystävältä(kokeneempi lapsensaanti-asioissa 4-2) ohjeita lapsiveden pääsemisen suhteen.
Eilen kun kävimme tulevan äidin kyytimiehinä Anttilassa kyselin valmiiksi mitä tehdään jos näin siellä käy. Tänään vielä siis täydensin tietojani.
Nainen on nainen aina vaan näissä vauva-asioissa. Minä en kyllä ole suvun innokkaimpia synnytys-asiantuntijoita. Nuorempi tyttäreni on ehdotin ykkönen.
:119: :icon_xmaslol: :059:
-
Ihania juttuja nuo lapsenlapsien syntymät. Onnea jo etukäteen, Riitta-mummi!
Sain lahjaksi hedelmäkakun. Jouluksi, nähkääs. Noh, tulin kotiin äsken ja turautin kahvit, ja oli ihan
pakko maistaa sitä kakkua. Kuulkaa: minun kakkuni ovat sur-kei-ta tuon kakun rinnalla. Taivaallisen
kuohkea, ilmava, maukas kakku oli tämä. Luultavasti lakkaan leipomasta niin kuin Raamatun naiset synnyttämästä. :icon_rolleyes:
-
Huomenta amanda!
Ida siis on lapsenlapseni, ja hän synnyttää meille lapsenlapsenlapsen. Siis tuleva vauva on 4. polvea. Ja viideskin on, tammikuussa, Jos Jumala suo, mieheni äiti täyttää 99 v.
Lohduttaa kun joku muukaan ei saa kuivia kakkuja yhtä onnistuneiksi kuin oikeat leipurit.
Kinuskikuorrutteinen täytekakku on ainoa jota ovat minun leipomuksistani kiitelleet. Ja pulla.
Huomena menemme Joululaulujen tilaisuuteen Sibeliustaloon. Seurakunnat järjestävät ja Matti menee järjestysmieheksi. Saliin mahtuu 1100 ensimmäistä! Tulijoita on varmasti sillä sielä on mm. Lucia-kulkue, Musiikkiluokkien kuoro ym.
:039:
-
Onpa teitä siunattu moneen polveen, Riitta-mummi!
Minulla on kyllä ihanat lapset, mutta ei lapsenlapsia vielä. Vanhemmat sukupolvet
ovat jo siirtyneet ikuisuuden puolelle yli rajan.
Joopa, nämä kakut. Meidän seurakunnan tilaisuuksissa on usein marttojen leipomia kakkuja,
ja viimeksi jo yhtä puolukkakakkua maistellessani minulla heräsi epäilys omia taitojani kohtaan,
ja nyt se sai vahvistuksen.
Meillä on käynyt tosi kohteliaita vietaita, kun ovat muka kiitelleet antimia kahvipöydässä.
Onneksi kukaan ei ole katkaissut hampaitaan... :icon_razz:
Huomenna on meidän seurakunnassa joulujuhla. Moni on kokenut sen tärkeäksi tekijäksi
omaan jouluunsa. Täällä pääkaupungin liepeillä seurakunnan merkitys on itse asiassa aika suuri,
vaikka toisin väitetään. Sinne minäkin tästä ajattelin suunnistaa.
-
Joopa, nämä kakut. Meidän seurakunnan tilaisuuksissa on usein marttojen leipomia kakkuja,
ja viimeksi jo yhtä puolukkakakkua maistellessani minulla heräsi epäilys omia taitojani kohtaan,
ja nyt se sai vahvistuksen.
Meillä on käynyt tosi kohteliaita vietaita, kun ovat muka kiitelleet antimia kahvipöydässä.
Onneksi kukaan ei ole katkaissut hampaitaan... :icon_razz:
Minäpä onnistuin tekemään sellaista leipää, että aviomieheltä lohkesi hammas. Ei muuta kuin hammaslääkäriin aikaa tilaamaan.
-
Oho! :003: Tuo on kyllä aika paha.
-
Minultakin on kerran lohjennut hammas, kun tuoreen ruisleivän kantti on niin hyvää ja niin kovaa.
Hammaslääkärin (kaupunkilainen) ilme oli kovin hämmästynyt, kun kuuli hampaan lohjenneen tuoreeseen leipään. :003:
-
Minultakin on kerran lohjennut hammas, kun tuoreen ruisleivän kantti on niin hyvää ja niin kovaa.
Hammaslääkärin (kaupunkilainen) ilme oli kovin hämmästynyt, kun kuuli hampaan lohjenneen tuoreeseen leipään. :003:
Oli jäänyt häneltäkin kaikkein maukkaimmat leivät syömättä.
-
Hei... ajattelin tehdä jouluksi lanttulaatikkoa ilman makeuttimia. En jaksa selata Riitan ruokia läpi, onko siellä tästä mitään... joten ihan nopeasti kysäisen, mitä laitan muuta kuin lanttua ja pitkä haudutus kaiketi :026:
-
No niin. Nopeasti näin: Keitä lantut pehmeiksi, kaada vesi pois. Tilkka keitinlientä voi jäädä. Sekaisin Pamixilla, survimella tai sosemyllyllä. Sekaan muna- tai kermamaito, maista suola, mausta valkopippurilla ja pomeranssinkuorella ja jos tykkäät niin vähän mustottikukkaa. Pinnalle muutama nokare voita ja korppujauhoja. Lusikalla painelemalla tee kuvioiksi "kalansuomuja". Paista 220 asteisessa uunissa n. 35 min.
-
Kiitos!!! :039:
-
Ihan tuli vesi kielelle kun luin lanttulådan teko-ohjeen, että se on hyvvee!!
Niin hyvvee että syön sitä pitkin vuotta, söin juhannuksenakin :icon_biggrin:
-
Kyl myökii syyvää laatikkoruokii kesäl, ku vaa saan tehyks. Kylmil ilmoil se on hyvä paistella ja kylmil ilmoil ne myös maistuu, niiko keittoruuatkii.
Ossat sie tehä kukkoloit? Lanttukukkoo, kalakukkoo? Miul kuor tahtoo tulla kova.
:102:
-
Kyl myökii syyvää laatikkoruokii kesäl, ku vaa saan tehyks. Kylmil ilmoil se on hyvä paistella ja kylmil ilmoil ne myös maistuu, niiko keittoruuatkii.
Ossat sie tehä kukkoloit? Lanttukukkoo, kalakukkoo? Miul kuor tahtoo tulla kova.
:102:
Minä aloin kerran tehdä kalakukkoa ja katsoin oikein keittokirjasta ohjeen, miten se kuori tehdään. Siihen käskettiin panna niin maan perusteellisen paljon jauhoja, että ei sellaista jauhomäärää saa kertakaikkiaan sekoitettua annettuun vesimäärään. Jos ohjeesi on ollut likimainkaan sama, niin ei ihme, että kuoresta on tullut kova. Kovakuorinen siitä minunkin kukosta tuli ja erikoistyökaluja tarvittiin sen kuoren rikkomiseen. Kalat olivat maukkaita.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/c055.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/c010.gif)
-
Syöttekös muut foorumilaiset sellaisia herkkuja kuin sian munuaiset kermakastikkeessa
tai keitetyt porsaankielet hyytelöitynä tai ilman(leikkeleenä). Minulle maistuu hyviv.
Arvaan että seppos ymmärtää näidenkin herkkujen päälle, mutta mites muut?
Hapankaali, lipeäkala , lammas ja edellämainitut ovat ominaismakuisia. Mämmi on myös hyvää, sitä saa nykyään muistaakseni myös mämmijäätelönä. :023:
-
Syöttekös muut foorumilaiset sellaisia herkkuja kuin sian munuaiset kermakastikkeessa
tai keitetyt porsaankielet hyytelöitynä tai ilman(leikkeleenä). Minulle maistuu hyviv.
Arvaan että seppos ymmärtää näidenkin herkkujen päälle, mutta mites muut?
Hapankaali, lipeäkala , lammas ja edellä mainitut ovat ominaismakuisia. Mämmi on myös hyvää, sitä saa nykyään muistaakseni myös mämmijäätelönä. :023:
Pikkuisen väärin arvattu. Kermaa en voi syödä ja kielikin jää syömättä. Äitini rakastaa kielimakkaraa, mutta minulle se ei ole tullut tavaksi. Mämmi on hyvää ja monille yllättävää niin ulkomaalaiset pitävät siitä. Suomaliaiset herkkähipiäiset, kyllä juovat sitä alkoholilla maustettuna (Guinness), mutta kumma kyllä tämä alkoholiton tiiviste ei maistu.
-
EN SYÖ SIKAA, KIDUTETTUA LIHAA.
-
Ossat sie tehä kukkoloit? Lanttukukkoo, kalakukkoo? Miul kuor tahtoo tulla kova.
Kokkaaminen ei ole oikein 'mun juttu', usein laatikotkin on "äiti(e)n tekemää"... :eusa_shifty: Kukot ainakin oman äidin, enkä mä niistä niin kovin välitä kun niihin on kuulema laitettava lihaa :icon_eek:
Perunakukko on tosi hyvää, usein padassa ja taikinasta vain kansi, voi kunpa saiskin piiiiitkästä aikaa.
-
EN SYÖ SIKAA, KIDUTETTUA LIHAA.
Ei niitä kettutyttöjä kannata uskoa ihan kuin Jumalan sanaa.
-
Syöttekös muut foorumilaiset sellaisia herkkuja kuin sian munuaiset kermakastikkeessa
tai keitetyt porsaankielet hyytelöitynä tai ilman(leikkeleenä). Minulle maistuu hyviv.
Arvaan että seppos ymmärtää näidenkin herkkujen päälle, mutta mites muut?
Hapankaali, lipeäkala , lammas ja edellämainitut ovat ominaismakuisia. Mämmi on myös hyvää, sitä saa nykyään muistaakseni myös mämmijäätelönä. :023:
Ensiksi mainittua en ole tavannut enkä osaa valmistaa. Keitetty kieli maistuu ja olen joskus keittänytkin naudan kieltä. Hyytelöidä en osaa. Hapankaalesta pidän, mutta lipeäkalaa en oikein tiedä, mitä sanoisin. Lammasta olen syönyt ja hyvää on. Mämmi on myös hyvää ja joskus olen jopa tehnyt sitä.
-
:087: paitsi mämmi
-
Kieli on herkullista, mutta en itse viitsi sitä laittaa.
Mämmiä otan pikkuisen, jos tarjotaan, mutta en pidä siitä erityisemmin.
Kukkoja en ole tehnyt vuosikausiin, vaikka opettelin sen taidon joskus aikanaan.
Enpä tiedä, onnistuisiko nyt tuosta vain, monien vuosin jälkeen.... Tuskin.
Kotona meillä ei kukkoja harrastettu, kaali- ja porkkanapiirakkaa sen sijaan kyllä.
Onko muita kaalipiirakan ystäviä?
-
Kaalipiirakkaa en ole tehnyt, mutta syönyt olen toisen tekemää. Hyvää oli, joten voin sanoa olevani sen ystävä.
-
Syöttekös muut foorumilaiset sellaisia herkkuja kuin sian munuaiset kermakastikkeessa
tai keitetyt porsaankielet hyytelöitynä tai ilman(leikkeleenä). Minulle maistuu hyviv.
Arvaan että seppos ymmärtää näidenkin herkkujen päälle, mutta mites muut?
Hapankaali, lipeäkala , lammas ja edellämainitut ovat ominaismakuisia. Mämmi on myös hyvää, sitä saa nykyään muistaakseni myös mämmijäätelönä. :023:
Mie syön sujuvasti noita kaikkia. Myös lapaan ja hirven munuaisia olen soosin kanssa laittanut. Martoilla oli aikoinaan resepti munuaisgratiinista. Kieliä olen keitellyt leikkeleeksi, niitäkin sian, lampaan ja hirven. Silloin kun vielä tein kotona punsaa (= lihahyytelö) niin siellä kieli menee mukavasti mukana.
Sian sorkat kuuluvat myös herkkuihin. Niistä saa hyvää punsaa eli tytyinää. Kun laitta sorkkia, ei tarvitse liivatetta ollenkaan.
Hapankaali on hyvää sellaisenaan tai keittona ja myös kaalipiirakassa. Lipeäkala on kinkun jälkeen joulun kakkosherkku. Mämmi on ihan must pääsiäisenä, sen lammaspaistin päälliruuaksi.
Meillä on tuttavilla lapaita. Heidän kauttaan on päästy käsikisi lamaan kieliin, munuaisiin ja lampaan vereen. Heillä oli myös kanoja ja kukkoja. Olemme eräänä keväänä pistäneet poskeemme 4 kukkoa, jotka saimme päättöminä. Silloin jouduin ensimmäistä kertaa kynimispuuhiin. Meillä syödään lähiruokaa aina kun se on mahdollista. :023:
-
Upeeta Pyryharakka! Nuori emäntä on omaksunut taloudellisen lähiruoan taidot! Ennakkoluuloistakin tämä karavalaistyttö on reippaasti selvinnyt. Jos kovat ajat tulisivat, teiltä ei ruoka pöydästä ilman markettiruokaa loppuisi.
Ei tämä ole "lahtari-mielisyyttä", minuakin järkyttävät nuo sikojen kaameat olot joita meille on taas joulun alla näytetty.
Mutta kun maistuvaisia ovat nämä herkut pula-ajan lapselle, niin meillä on opittu niistä pitämään. Ex-vävykin iki-ihastui porsaanmunuaissoosiin vaikkei koskaan ennen ollut saanut sitä. Samaten Matti syö sitä mielellään riisin ja etikkapunajuurten kera.
....
Ortodoksit eivät syö joulua etukäteen, vaan aloittavat jouluherkut vasta aattona.
40 päivän joulupaasto ei merkitse niinkään tietyistä muista ruuista kieltäytymistä.
Vain nautiskelusta, ylenmääräisestä keskittymisestä ruokaan. Ruoan tulee ilmestyä pöytään helposti ja nauttia se hiljaisella kiitollisuudella.
Näin kertoili emeritus-kirkkoherra Olavi Merras sunnuntain lehdesssä.
Täytynee tyytyä kaupan maksalaatikkoon ja veri-ohukaisiin lähipäivinä.
-
Hapankaalia kaalipiirakassa? Sitä voisi joskus kokeilla. Meidän suvun vanha resepti lähtee siitä,, että kaali haudutetaan keränä niin kuin kääryleihin, maukkaassa liemessä, ja sitten pienennetään hienoksi ja leivotaan hyvään vehnäkuoreen.
On vain niin suuritöinen herkku, että pitää olla vähän enemmän väkeä syömässä, ihan yhdelle en viitsi ruveta puuhaamaan. Porkkanapiirakka tulee helpommin, ja sitä teenkin - sellaisia puolen pellillisen kokoisia - varsinkin kesäporkkanoista.
-
valmistelen tämän joulun tuloa monenlaisin miettein. Laitellaan hiljalleen kotia juhlakuntoon. Ruokia on jo muutamia tehtynä. Pakaste sulatettu ja taas käynnistetty.
Kuitenkin ajatuksissa olen kahden rakkaan luona . Anoppini on siirtymässä ajan rajan tuolle puolen. Koska, sitä ei kukaan tiedä. Hän on valmis ja halukas lähtijä.
Lapsenlapseni on ollut synnytysosastolla sunnuntaista saakka. Päivällä kun puhelimme ja kuulumisia kyselin, Ida vastasi että vauvan kanssa hän kuulema tulee, mutta päivästä ei tietoa. Lievän raskausmyrkytyksen(verenpainetta ja turvotusta) takia pitävät tarkkailussa.
Kahta puhelinsoittoa odotellaan. Muut touhut tuntuvat nyt sivuseikoilta. :rukous:
-
Siinäpä onkin Riitta-mummilla odottelemista.
Esirukouksin mukana! Pirska
-
Lohdullista Pirska, kiitos! :052:
-
Siunaavat terveiset täältäkin!
-
Riitta-mummille ja hänen rakkailleen Jumalan läsnäoloa ja turvaa.
Minä sain kuulla tänään kaksi suruviestiä. Kumpikaan ei ihan läheisiä. Mutta voin vain arvailla, miten rankkoja tapauksia ne on omaisille. Molemmat heistä inhimillisesti ajatellen liian nuoria kuolemaan.
Toisen tapauksen johdosta, soitin entiselle työkaverilleni ilmaistakseni osanottoni. Olimme jutelleet viimeksi n. 27 vuotta sitten. Surullisten asioiden lisäksi tuli juteltua kolmenkymmenen vuoden kuulumiset. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä tuntu siitä puhelusta.
-
Puhelin soi 6.30. Tyttö tuli eilen 23.45 . Painoa 4670 gr. pituus 53cm. Porkkolan Bertan sukua on nyt 5 polvea. Kuinka monta päivää tai viikkoa sitä toista puhelua
odotamme, ei tiedä hoitohenkilökuntakaan.
Kiitos kaikille myötä-elämisestä. Meille syntynyt on lapsonen, lauloi Veeti Kallio äsken radiossa. Meillekin! :059: :061:
-
On lapsi syntynyt heille ja tyttö annettu on. Onnea isomummille! (http://www.cosgan.de/images/more/flowers/068.gif)
-
Oho!
Taisin eksyä naisten palstalle!
Mutta jospa se sallitaan hetkeksi, niin voin laittaa virtuaalionnittelut Riitta.mummille naapuriin ja Idan kasvaneelle perheelle!
Mauno
-
Tuhti tyttö! Onnea!
-
Näin joulua valmistellessa on ihanaa, kun saa siivotuksi paikkoja ja tuuletetuksi vaatteita ulkona. Kyllä puhtaus on puoli ruokaa.
-
Kiitos onnittelijoille!
Sain äsken yhteyden itse tuoreeseen äitiin. Kaikki hyvin, mummillakin on taas ihan äidillinen olo. :054: :056:
-
Mahtavaa, onnea Idalle ja Riitta-ISOmummille! :041:
-
Jäipä sen verran vaivaamaan se lipeäkala, että ajattelin sittenkin kokeilla. Kaupassa katsoin sitä pitkään ja mietin mielessäni. Ostanko, enkö osta, ostanko, enkö osta j.n.e. Aikani punnittuani mielessäni asiaa tulin siihen tulokseen, että en osta, koska en vättämättä syö itsekään sitä. Muistin, että valkokastike ja pippuri ovat siinä parasta. Niinpä ostin silakkafileitä ja ajattelin tehdä silakalle kyytipojaksi valkokastiketta.
Ruuanlaiton aikaan tuli vähän kiire ja paistoin silakat uunipellillä ketsupin, suolan, sokerin ja ruokaöljyn kera. Tuota, se valkokastike unohtui ihan kokonaan. Että semmoista!
-
Kehuin kerran Mainen osavaltion pienestä kalastajakylästä kotoisin olevalle vaihto-oppilaalle, miten erinomainen ruokakala haili (silakka) on. Hän kertoi isänsä sanoneen, että silli (valtameriversio hailista) on hyvä kala - hummerinsyötiksi!
Olen edelleen sitä mieltä, että hailin voittanutta ei ole; siitä saa tehdyksi mitä vain. Savolaiset suhtautunevat muikkuun samaan tapaan. Suotakoon se heille!
-
Raahessa Bertta-täti osti aina maivaa. Se on myös hyvä ja taipuu moneen reseptiin.
-
Olenko ymmärtänyt oikein, että maiva ja muikku ovat periaatteessa sama kala, mutta maiva elää meressä ja muikku järvessä? (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/o020.gif)
-
Raahessa Bertta-täti osti aina maivaa. Se on myös hyvä ja taipuu moneen reseptiin.
Maiva on sama kuin muikku, mutta elää Pohjanlahden perukan niin vähäsuolaisessa vedessä. Muikkuhan on makean veden kala.
-
-Onnea Riitta-mummille.
. Tästä tuli täälläpäin vaivaton joulu mutta eipä sitä sitten näemmä viitti senkään vertaista kun ei ole pakko. Tuo joulupullaneuvo oli arvokas. Jos niihin viel laittaa jauhettua kehäkukkaa (varattoman saframia) niistä saa varsin hauskoja. Kukaan ei ole viel saant niistä ruokamyrkytystä. Lapasiin aion kutoa peukalot nyt kun kkaan ei ole näkemässä ja kohta täytyy tiimariin hakemaan lahjapaperia. Se on halpaa, toisaalta rumia sanoja kyl ropisee kun se repeilee, mutta tuntuu höntiltä maksaa tolkuttomia käärepaperista. JOskus kun olin ylenintoinen vielä, paketoin valkoiseen paperiin ja koristelin itse. Oli viel olevinaan hauskaa, mutta se oli jokin joul jota aloin viettää syyskuussa...Mistähän mie revin sen paperin, kun en enää muista? Joulutarinan sain eilen valmiiksi ja stilisoitua yön hiljaisuudessa. Kylläpä kirosin kun kone ei kehystänyt kunnolla arkkeja vaan joka sivu piti erikseen taittaa. Tulikivenkatrkua väreilee ilmassa ja jokseenkin syyttä. Pitää muistaa ostaa tiimarista sille kannet. Jaa niin, pitäis juu siksi minä kai tänne tulinkin. Jokin syy vältellä työntekoa.
-
Maivan ja muikun maussa on ilmeisesti eroja, koska Perämeren pojille olen usein vienyt Kallaveden ja Sorsaveden muikkuja sardiinin tekotarpeiksi. Nytkin on kymmenen litran sankollisen tilaus seuraavalle reissulle.
-
Jotenkin tekee mieli karsia sortteja joulupöydästä. Joku taisi mainita, että ei esimerkiksi lohi ollut ennen mikään joulukala. No ei totta vie ollutkaan. Jos haluaa kokeilla jotain uutta, niin saman tien voisi jättää jonkun toisen lajin pois pöydästä siitä edestä. Hullua on lastata pöytään hirveää määrää ruokia ja lastata kaikki taas takaisin jääkaappiin syönnin jälkeen. Sekahedelmäsopan jätän suosiolla keittämättä. Niitä hedelmiä ei halua kukaan syödä ja sitten koko komeus happanee pöydällä. Sama keittää marjasoppa, niin kylläpä tulee syödyksi riisipuuron kanssa.
-
Huomenna täytyy vielä siivota ja leipoa. Ihanaa saada loputkin paikat puhtaaksi ja ihanaa joulupullaa pöytään.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/a070.gif) (http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/a060.gif)
-
- Mistä Pirska sait nuo imuroivan ja luuttuavan höntiäisen? Ne olis hauskat.
-
Voisivat vaikka tulla tänne hommiin.....
-
- Mistä Pirska sait nuo imuroivan ja luuttuavan höntiäisen? Ne olis hauskat.
Jos minä saan vastata, niin cosganista. http://www.cosgan.de/
Muuallakin varmasti on vaikka mitä, mutta tuolta minä olen välillä löytänyt kivoja.
-
Parhaimmat joulufiilikset koskaan olen saanut laittamalla jouluruoka-laatikon nuorelle parille joka vain valvoo pientä tytärtään. Eivät he itse edes ajattele syömisiään.
Kakkavaipan vaihto on "maaliman tärkein asja".
Olen pakannut kynttilöistä alkaen "rotinalaatikkoon".
Kohta panen tuuvingit (iml.perunalaatikko) Yöksi uuniin, aamulla kinkun 125 asteeseen.
Sitten silppuan rosollin erillisiin rasioihin(pysyy freesinä aattoon).
Joulutunnelman vaaliminen on aikaistumistaan aikaistunut.
Joulua kaivataan ja tarvitaan. Siitä kertovat kymmenet "maallisetkin" joululaulut joita radio soi kaiket päivää.
Tuntemukseni on että kaupallisuuden keskellä o i ke a Joulun sanoma on tullut lähemmäksi meitä sittenkin.
"Jeesus voittaa kinkun 5-2 " :049: :049: :049:
3. torttusatsi viikon sisällä uuniin ja vähän glögiä kyytipojaksi.
-
Opettelen Piskan taitoa liittä tuhat sanaa puhuvia kuvia kirjoitukseen.
Epäilen ettei sitä minun tekniikallami ole. Siis nähdään !
http://www.cosgan.de/smilie.php?wahl=16&ziel=haushalt
-
Alleviivaukset jäi puuttumaan. Kaikki hommat tuli näkyville. Sohvallamakuu ja tomuhuiskutus vain piti tulla! :icon_biggrin:
-
Onnistuu se sinultakin kun onnistuu myös minulta, nyt (http://www.cosgan.de/images/kao/muede/d015.gif)
-
- Mistä Pirska sait nuo imuroivan ja luuttuavan höntiäisen? Ne olis hauskat.
Minustakin ne ovat ihania. Atanasia neuvoi minulle sivun http://www.cosgan.de/smilie.php . Se sivu täytyy avata uudelle välilehdelle. Sieltä valitset vasemmalta activity/household. Sitten kun klikkaat kuvaa ja kopoioit sen, niin voit liittää sen tähän sivulle. Hymiöt pitää avata uudelle välilehdelle.
Christmas-kohdalta löytyy myös ihania kuvia.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/w015.gif)
-
Opettelen Piskan taitoa liittä tuhat sanaa puhuvia kuvia kirjoitukseen.
Epäilen ettei sitä minun tekniikallami ole. Siis nähdään !
http://www.cosgan.de/smilie.php?wahl=16&ziel=haushalt http://www.cosgan.de/smilie.php?wahl=16&ziel=haushalt
Hei Riitta! Olit saanut ihan oikean sivun auki, mutta sitten Sinun olisi pitänyt klikata jotain hymiötä siinä sivulla. Siinä alhaalla lukee click on the smilie and copy the code! eli klikkaa hymiötä ja kopioi teksti joka tulee siihen näkyviin. Sen tekstin kun liität sitten foorumin sivulle niin jopa pitäisi onnistua.
-
Parhaimmat joulufiilikset koskaan olen saanut laittamalla jouluruoka-laatikon nuorelle parille joka vain valvoo pientä tytärtään. Eivät he itse edes ajattele syömisiään.
Kakkavaipan vaihto on "maaliman tärkein asja".
Olen pakannut kynttilöistä alkaen "rotinalaatikkoon".
Mistähän se johtuu, että pikkuvauvan kakka haisee piimältä niin kauan, kun lapsi saa vain äidinmaitoa?
-
Minäkin kokeilen:
(http://www.cosgan.de/images/smilie/haushalt/a060.gif)
-
Täältä pesee!
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/b038.gif)
Saa nähdä linkoaako?
-
Pirska, Pirska! Mikä opettaja! :109:
-
Niin ihanasti sataa lunta, oikein tupruttaa! Tällainen talvi pitäisi olla
koko Suomessa joka vuosi! Mutta kiitos nyt jo tästä vuodesta, tämä on juhlaa!
-
Eihän siitä ole pitkää aikaa, kun oli vain pimeää, mustaa ja pilvistä. Ellen väärin muista, niin vielä ihan joulukuun alussa oli maa mustana. Kyllä mieli piristyy paljon, kun tulee lunta ja päivällä aurinkokin näyttäytyy. Kyllä tällaisesta saa olla todella kiitollinen.
-
Joku roti tännekin pitää saada
(http://www.cosgan.de/images/smilie/figuren/k065.gif)
-
Ootte ihania :repee: Vaikkakin vielä vähän tällanen fiilis (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/o050.gif)
-
Tänään opin kantapään kautta, että rosolliin ei saa keittää porkkanoita ja punajuuria liian kypsiksi. Nyt niistä tuli armottomasti liian kypsiä. Täytyy ottaa opiksi ja olla ensi kerralla viisaampi.
-
Tänään opin kantapään kautta, että rosolliin ei saa keittää porkkanoita ja punajuuria liian kypsiksi. Nyt niistä tuli armottomasti liian kypsiä. Täytyy ottaa opiksi ja olla ensi kerralla viisaampi.
Erehdys on hyvä, mutta hankala tapa oppia (http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/u052.gif)
-
minä olen oppinut aina erehdyksillä... aika hankala tyyppi...
-
minä olen oppinut aina erehdyksillä... aika hankala tyyppi...
Älähän nyt, eihän se hankala ole, joka oppii. Sitähän voi oppia omista erehdyksistä ja vieläpä toistenkin erehdyksistä. Jos ei opi edes omista erehdyksistään, niin sitten voi olla hankala tyyppi.
-
Yksi joulun ihmeistä on se, kun nuoriso oikein innostuu laittamaan paikat kuntoon jouluksi. Kyllä hommat hoituvat hyvin yhdessä.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/f010.gif)
-
Minustakin ne ovat ihania. Atanasia neuvoi minulle sivun http://www.cosgan.de/smilie.php . Se sivu täytyy avata uudelle välilehdelle. Sieltä valitset vasemmalta activity/household. Sitten kun klikkaat kuvaa ja kopoioit sen, niin voit liittää sen tähän sivulle. Hymiöt pitää avata uudelle välilehdelle.
Christmas-kohdalta löytyy myös ihania kuvia.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/w015.gif)
Hei, kiitos! Paremmal ajal harjoittelen. Saako ne imuroitua omille maileillekin? Siis, luulisin.
-
Yksi joulun ihmeistä on se, kun nuoriso oikein innostuu laittamaan paikat kuntoon jouluksi.
Niin meilläkin. Poika, 16 v, vei matot ulos, imuroi koko huushollin ja pesi vessat sillä aikaa kun minä puhuin yli tunnin puhelimessa vanhan kummitätini kanssa. Koskaan ei tiedä, mikä soitto on viimeinen, joten en yritäkään keskeyttää tarinaa. Kummitäti on maailmoja syleilevä hahmo, käy mm. tasapuolisesti pitäjänsä kaikkien uskontokuntien tilaisuuksissa.
-
Hei, kiitos! Paremmal ajal harjoittelen. Saako ne imuroitua omille maileillekin? Siis, luulisin.
Olen yrittänyt omalle mailille, mutta eipä onnistunut ainakaan hotmailille. En tiedä muista, mutta voihan sitä kokeilla.
-
Ihanaa, kun saa nautiskella jouluna kaikessa rauhassa. Ei tarvitse hössöttää mihinkään päin eikä kalenterissa lue ihan mitään.
-
Joulut on kohta lusittu, huomenna vielä miehen anoppila eli omien vanhempien luona vierailu. Maanantaina mun lienee pakko aloittaa taas töiden tekeminen, vaikka loma jatkuukin periaatteessa loppiaiseen. Olisin kyllä kaivannut lomaa vähintäänkin tuon kaksi viikkoa. Syksy oli rankka, ja vähän pelottaa mitä kevät tuo tullessaan, kun perinteisesti mulla on hallinnollisia hommia keväällä paljon enemmän kuin syksyllä. Huokaus. Väsyttää.
-
No mitä... tytöt... Sorry,sorry... väärä pukuhuone...
ps. "Lasit tipahti päästä, niin ja minä seurasin sitä isoa herraa... :icon_cool:
:hiipia:
-
Älä Benkku ujostele, anna vain se kinkunpaistoreseptisi. Maunokin toimitti minulle omatekemän sillihöystön Jouluksi ja kirjoitti reseptin perästäpäin. Se on hyvä ja helppo
herkku. Olen pyytänyt Maunoa sen meille kaikille "akoille" jakamaan.
-
Kaupasta sai ihan sikahalvalla kinkkua, jossa parasta ennen päiväys menee umpeen tänään. Ei muuta kuin kinkunpala uuniin paistumaan. Ellei tule syötyä, niin ainahan voi panna pakasteeseen. Sieltä on sitten mistä ottaa. Eipä tarvitse ostaa kalliita leikkeleitä. (http://www.cosgan.de/images/smilie/tiere/c015.gif)
-
Joku roti tännekin pitää saada
(http://www.cosgan.de/images/smilie/figuren/k065.gif)
:icon_biggrin:
-
Pakko panna tämä poikki kun tulee täyteen eli otetaan uusi ja lukitaan tämä. (http://www.cosgan.de/images/smilie/figuren/a020.gif)