Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: 1944 - 05.05.18 - klo:11:46
-
Aistini ovat pikkuhiljaa vapautumassa stressitilasta, johon Ruutin kuolema minut suisti. En ole vapaa kaunaisista tunteistani virkavaltaa kohtaan vieläkään, mutta se on minun syntielämääni. Pitää vain luottaa ja rukoilla, että tunteistani vapaaksi pääsen. Ei saisi lehtien lööppejä lukea, sillä jos niissä esitetään virassaan hairahtuneita virkamiehiä, niin oma vaivani pullahtaa taas elämäänsä elämään. Koettu, todellinen tai kuviteltu, epäoikeudenmukaisuus vaivaa. Olen Lahden poliisiin ollut yhteydessä sattumoisin, ja nyt juuri siinä poliisipiirissä komisariot "pelaavat" menestyksellisesti liikennekameroiden kanssa. Heillä on tietotaito. Korkea-arvoiset poliisikomentajat ovat taas lööpeissä, eikä ole kauankaan, kun ylin syyttäjä joutui jättämään paikkansa, kun luuli olevansa riippumaton. Kihlakuntien syyttäjissä, koska ovat elinikäisissä viroissaan, on samaa arvelemaani megalomaanista käyttäytymistä. Heistä joku pystyy kirjoittamaan valtakunnansyyttäjän virastoon, että "ei kaikkea tarvitse tutkia". Substanssiasioissa he voivat vuosien saatossa muuttua aikalailla sisäsiittoisesti ajattelevaksi joukoksi.
Raamattua lukemalla ihminen voi saada, jos on vähänkään uskoa, apua, että et ole yksin. Jos on ensin saanut paljon ja siitä sitten osa otetaan äkisti pois, niin siihen on vielä "armonripaus jäänyt", mikä kyllä riittää, kun kipujesi jälkeen asian oivallat. Mutta ensin on pelättävä, että kauppareissulla et pääse tutkivia silmiä pakoon, sekin on hyvä tunnistaa omaksi viakseen. Armo kantaa.
-
Minä kannoin jopa seitsemän vuotta valtavaa katkeruutta ja pettymystä vääryydestä ja valheesta joka minuun kohdistui.
Ainoastaan sillä tavoin kun olen viestittänyt Herran edessä ' syntisen kaivon tyhjentämisestä' olen vähin erin siitä päässyt irrottautumaan. En omasta voimakkaasta siivoustyöstä, vaan Armosta, minäkin.
Puhuin omista väärintekemisistä, ja rukoilin anteeksiantoa hänelle joka minua niin syvästi loukkasi. Pääsin p a h a s ta, mutta se muistaa kyllä minut.
Minulle tahtoo ajoittain nousta kaikki vanha viha vaivaamaan jos kuulen muutamien merkittävien paikkakuntien nimet. Koetan olla kuin niitä ei olisikaan, en muistele enkä niitten nimiä mainitse.
Kaikkea tätä kokemaamme hyödyntää Saatana vetääkseen meitä pois Kristuksen veren turvasta.
Kova on kilvoitus elämän tiellä.
-
Luin.
En osaa oikein kommentoida.
Mutta monenlaista mahtuu ihmisen elämään.
Joskus ajattelee, että liiankin monenlaista.
Ihminen kuitenkin jotenkin -sanon jotenkin- selviää, ajan kanssa tai sanotaanko, että oppii elämään "kipeän asian, kipeiden asioiden kanssa"
Tai edes jotenkin "sietämään"
Arpikudosta se voi kasvattaa...ja joskus haavat ja haavautumat aristavat ja itkettää.
Mutta ... kun minä olen heikko, olen minä väkevä...jokin tälläinen ajatus nousee Raamatusta.
Se tuntuu paradoksilta, mutta saattaa siinä olla perää, ja on varmaankin kun se Sanaan on laitettu.
Kristus, Vapahtaja on väkevä kun ihminen on "heikoimmillaan"...ja joskus tuntuu kuin voimat tyystin uupuisivat.
Mutta.
Elämä.
Eläytyminen.
Samaistuminen.
Myötäeläminen.
Ja kun ei jaksa ajatella päivääkään, niin silloin tunti kerrallaan...tai minuutti minuutilta.
Totean, että hengitän, siis olen vielä täällä.
No, nämä voi tuntua sanahelinältä.
Mutta jotain olen itse elänyt läpi...polvet ruvella ja sydän karrella.
Mutta uskon, että joku on minua kantanut.
Isä taivaan ja Vapahtaja.
Ja ehkä joku aina joskus on lähettänyt huokaisun ylös päin minunkin puolestani.
Aika auttaa ja sanotaan, että se parantaa haavoja.
Mutta kyllä se arpikudos taitaa säilyä.
Anteeksi, kun käytin paljon sanoja.
En oikein osaa sanoa mitään "merkittävää" lyhyesti ja ytimekkäästi.
Jokaista foorumilaista Vapahtaja siunatkoon.
Erilaisissa elämän tilanteissa.
Tätä taisin miettiä kirjoittaessani.
2.Korinttolaiskirje:
12:9 Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
En ehkä täysin voi tuotakaan Sananpaikkaa ymmärtää, mutta se muistui mieleeni.
Kaikkea taivaan Isän hyvyyttä, jokaiselle mittatilaustyönä Taivaan varastohuoneista ja oikealla ajoituksella...Hän tietää ajat ja kaiken paremmin kuin minä.
-
Äsken laitoin alkuun näin:
"En osaa oikein kommentoida."
Mutta sitten jokin ajatussuman poikanen pääsi minussa vallalleen.
Suru, kipu, menetys, tuska ym...se on tuskallista ja raastavaa.
Ja edelleen anteeksi paljot sanani.
Pitäisi oppia ilmaisemaan ytimekkäämmin ajatuksiani.
-
Olen hengessä mukana...rukoillen, siunaten....en osaa lisätä mitään...ei ole nyt sanoja....
Luin kiitollisena kaikki mitä kirjoititte...siis kiitollisena siitä että saan olla tässä mukana,
edes lukemassa...
On teillä vuosien varrella ollut kaikenlaista!
Herra on kantanut ja auttanut...vaikeimpina aikoina hiekkaan jäi vain Jeesuksen jalanjäljet!
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Minulle on kirjoitettu ohjeeksi, että älä yritä unohtaa mitään, vaan käperry Vapahtajasi jalkojen juureen ja pysy siinä, sillä siinä on turvallinen paikka. Näin pystyy tekemään ylhäältä uudesti syntynyt, varmaankin. Ei minua ole liikutettu mitenkään, enkä voi asioiden edelle mennä. Elämä on lihaa ja luuta, niistä tulee fyysinen voima.
Yhä uudelleen ja uudelleen palaan Ruutin toiseksi viimeiseen yöhön, että mitä silloin tapahtui. On todistaja, että hän on huutanut ja ollut levoton monella tapaa, mutta kihlakunnansyyttäjä ei tätä halunnut tutkia. Poliisilta on todistus, että Ruut ei nappia avun saamiseksi ole painanut. Apuun ei menty, koska eristettiin ja oltiin kaikella tapaa tylyjä väkivaltakoneistoksi muuttuneen poliisin taholta. Tytär-riepuhan olisi saattanut tulla toisiin ajatuksiin, jos olisi menty ja kysytty "onko isokin hätä, vaikka et nappia paina?"
Nyt kuulustelija joutuu kyselemään, että mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Olen sitä mieltä, että poliisin tiloissa taphtunut kuolema tulisi aina käsitellä alioikeudessa. On liian suoraviivaista sallia syyttäjän ja poliisin järjestellä asioita. Syntynyt asiakirja-aineisto luokitellaan salaiseksi ja diarioinnin jälkeen tapahtuu mapitus. Omaisille lähetetään kuolemansyyttäjiltä saatu raportti. Onko poliisilla mitään kuolemanjälkeistä keskustelua, epäilen. Syyttäjä on liian riippumaton tällaisia ajattelemaan. Jos näistä sitten omainen aloittaa omat tutkimuksensa, siitä loukkaannutaan.
-
Jäämienmaan Kalpalinnaa saastuttaa jo toinen kalma, vaikka ko pytinki on viimmeistä huutoa oleva poliisin rakennus. Menin aika lukkoon Hämeen Helmen kämppärillä viime lauantaina, kun eo asiasta sain lukea. Osion otsake on hyvin osuva minunlaiselle kulkijalle ja sitä selventää Mallan lanseeraama Raamatun kohta täsmällisesti. Pystyn hyvin hengittämään yläkeuhkoillani. Katkeruuteni on syntiä, kyllä sen ymmärrän. Että armon avulla.
-
Rippikoulussa sain pienen UT-kirjan ja siinä on muistovärssynäni hebrealaiskirjeen 12:1,2. Olen sitä aina joskus lueskellut. Nyt tuntuu, että helppoina pyhäpäivinä vain. Tekstissä on merkitseviä sanoja: todistajat ympärilläni, kietova synti, poispantava ja elämän mittainen kilpailu. Mutta katseen paikka tulisi olla ylhäällä Jeesus Kristus. Tuntuu, että olin nuoruudessani kopea ja korskea ja itse tiesin, mitä elämältäni hain. Sitten yhtäkkiä Jumala minut pysäytti ottamalla esikoistyttäreni pois luokseen. Vaikutus on yhä uudelleen typerryttävä. En kestäisi kuulla tai lukea asioita, joissa on kuolemaa poliisin tiloissa.
Körttien sanoma armosta, jota itsekin käytän, saattaa olla kädessäni olevan kirjavan vappuviuhkan kaltainen vain. Olisiko parempi yrittää olla hiljaa ja odottaa, että joku "valokin" välähtää. Kun putosin ja sain, lääkärin mukaan keskivaikean aivovamman, niin ensimmäinen havaintoni tajuttomuuden jälkeen oli vasempaam silmään levenevä millin valoaukko. Odotan toivorikkaana, että kaikkia tekstejä en osaisi lehdistä poimia.
Muistelen Saarijärven juhlien ? mottoa "minä annan teille tulevaisuuden toivon". Elämänmittainen kilpailuni on aika pitkällä. Yritän Jeesuksen muistaa, vaikka sionistina selailen mieluummin "Vanhaa puolta".
-
Malla, olen ollut niin omaan itseeni käpertynyt, että en ole kommenttiasi huomannut. Sinä osaat surusta ja kivusta sekä itkusta kirjoittaa kokemustesi vuoksi. Näinhän olemme tekstejä vaihtaneet.
Veljemme Vn on ollut mukanamme. :039:
-
Siunausta ja voimia!
Olen nyt itse huokaillen hiljaa sivussa päivä kerrallaan.
Kai olen ollut taas kerran liian kovasti touhuamassa ja menossa.
Jumala on minut pysäytäänyt kuten monet kerran aikaisemminkin.
Olin hyvässä vauhdissa uimahallissa ja kävelypoluilla ja pyöräilyreiteillä...
nyt se kaikki pysähtyi kuin seinään, enkä tiedä koska jatkuu...ehkä jatkuu...JHS...!!!
Ruuhkaisin taloyhtiökokousvaihekin tuli mulla sovittua tähän samaan saumaan...
silloin ei vielä ollut tauti päällä...nyt on...ja käsijarru päällä taivalletaan...
päivä vain ja hetki kerrallansa...armon ja anteeksiantamuksen varassa... :eusa_pray: :eusa_pray:
-
:039: :039:
-
Olette ajatuksissani ja rukoilen aina murhehuoneessa olevien asioiden puolesta.
:052: :049:
-
:039: :039: :039:
-
Käsitteen murhehuoneessa olo ymmärrän myös siten, että ei välttämättä olisi suuresta surusta kysymys, vaan hengellisen elämän kituliaisuudesta, kun Jumala vaikenee ja salaa olemuksensa. Samaan aikaan toiset ympärilläni ovat hengellistä riemua nauttimassa. Kuiva kalikka ei voi versoa työntää.
-
Hyvin kuvasit tutun tilan. Se on niin harmaa ja äänetön, että olo on kuin sumuun eksyneellä.Suurten myrskyn myllerrysten jälkeen siinä on hetken hyvä levätä, mutta kun ei mitään ala tapahtua, ei puoleen jos toiseen on kuin kulottunut ruoho odottamassa lämmintä sadetta.
Murhehuoneessa on se hyvä, että kun ei mitään tapahdu, alkaa sielun aivo tehdä
työtä. Hiljainen ja huomaamaton kääntyy silloin armoksi.
Olen alkanut oppia murhehuoneen opetuksen. Se vie paremmin matkamiestä eteenpäin kuin vuoret ja laaksot.
-
Tarkistin Herättäjän sivuilta sanakirjasta "virallisen" merkityksen murhehuoneelle. Se on yksinkertaisimmillaan olla murheellisella mielellä, surra tai pohtia. Itse kunkin mielessä asiasisältö laventunee kokemusten tai tilanteiden vuoksi.
-
Kiitos korjauksesta. Minun kuvaukseni omista kokemuksista sopivat paremmin erämaataipaleeseen.
Tuttu on kyllä 'virallinen' murhehuonekin.
-
En mitenkään korjannut. Yritin "laventamissanalla" selittää, että variaatioita on henkilöistä riippuen.
-
Sinun tuskasi suuruuden jotenkin ymmärrän. Se on murhehuonetta. :eusa_pray:
-
Määritelmä lienee tarkka. Nytkin jutellessani pajalla ääneni sammalsi, kun jotakin aloin kertoa. Pitäisi opetella ärrä-vikaisen henkilön puhetyyli, että "tiettyä" asiaa kierretään viimeiseen asti.
-
Nykymielessä olisi kait masis, depis tai vaikka burn out.
Kieli elää, mutta oireet on samat.
-
Kuitenkin "kyllä se siitä".
-
Opin uuden hengellisen käsitteen itselleni Siionin virsistä. Taisin olla lammashuoneessa. Korjatkaa ihmeessä, jos olen ymmärtänyt väärin.
-
Pässikarsinassa
-
Pässikarsinassa
Jos ajattelet pässiä koiraslampaana, kielikuva ontuu. Jos mielessäsi ovat pässinpäät, nojaa... ehkä se ontuu silloinkin.
-
Jossakin Siionin virressä lauloimme lammashuoneesta. Minulla menee varmaan vähän aikaa löytää moinen kohta, kun vain kuuntelen virsiä. Lampaat ovat pikkukarjaa, mikä aina turvallisuussyistä koottiin petojen vuoksi johonkin huoneentapaiseen.
Me olimme kootut Tampereelle Jumalan avaran katon alle. Toisella seuraliikkeellä on tarkkarajainen määritelmä itsestään ihan valtakuntana.
Muuten, ajellessamme Äänekosken ohitse näimme SRK:n juhla-alueen. Kulolle olivat kävelypolut menneet, vaikka oli sadettakin ollut. Yksi uudehko asuntovaunu oli unohdettu keskelle peltoa. Olikohan se joku vuokravaunu?
-
Lammashuone nousee kielikuvana Raamatusta. Jeesus sanoo olevansa paimen, joka johdattaa laumansa lammastarhaan, jonka ovi hän itse on. Tarha lienee muurin rajaama tila ilman kattoa. Suomen lampolat ovat ilmastomme vuoksi katettuja huoneita.
Johanneksen evankeliumin 10. luvun alussa on Hyvästä paimenesta.
-
Näin olin itsekin havaannu, että en osiota irvimismielessä halunnut aloittaa. Pässikarsinan ymmärsin körttiseksi vitsiksi.
-
Pässikarsinan ymmärsin körttiseksi vitsiksi.
Sellainen se taisi olla, itseironinen. Uuhet ja karitsat kuuluvat samaan katraaseen meidän puskureiden kanssa.
-
Niinpä, kova trio, olemme koiraita vielä.
-
Jommassa kummassa Härmässä oli muinoin rippikoulu ja aihena oli ollut Jeesus, hyvä paimen. Kielikuviahan pappi joutui sananselityksessään käyttämään. Hän halusi saada rippilapset ymmärtämään asian aikaan tuotuna ja kysyi: "jos te olisitte noita lampaita, niin mikähän minä olisin". Tyttöjen puolelta oli yksi käsi noussut. Pappi ilahtuneena kysymään, että "no mikä minä olisin". Arasti ja hiljaisesti tytär vastasi, että "karoo". Karoohan on paikallista äidinkieltä ja tarkoittaa pässiä, uroslammasta.
Pappihan yritti saada vastauksen, että hän olisi hyvä paimen.
En muista, että mistä olen tämän asian kuullut tai lukenut, mutta jostakinhan kuitenkin. Minun Jumalani, vaikka kurittaa, on armollinen vitsin kertojille. Körteissä pientä vitsailua pidetään sananselityksen yhtenä tehokeinona, ainakin Savossa, koska siellä osataan.
-
Kohortin palvelusajalta minulle jäi yksi luja ystävä. Vaihdamme ajatuksia puhelimitse ja spostin kautta. Sanoisin, että parin viime vuoden ajalla hänen mielipiteensä on ollut nosteena, kun suru alkoi painaa. Onhan minulla perheväkeni vierelläni, että olen pärjännyt. Mitenkähän ihan yksinäinen suuressa kivikaupungissa oikein pärjää? Ihmistä ei ole tarkoitettu yksin elämään, sellaisen asian olen oppinut. Koska olen "herra", en joka paikkaan voi mennä. Jostakin joku asian saa selville ja aloittaa varovaisten tiedustelukysymysten esittämisen. Muutamia kertoja olen katsonut paremmaksi väistyä.
-
Kirjoitettuhan on, että muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin tulevat ne pahat päivät, joista olet sanova, että nämä evät minua miellytä. En tietenkään niin elänyt. Nyt joudun monesti yöllä istumaan keinutuolissa, kun paikkoja repii. Kipupillerin ottoon on vielä tunteja, joten turvaudun salaa, moneskohan kerta, Voltaren forten levittämiseen. Oikeakätisenä kehoni sama puoli kenkkuilee, nyt olletikin, kun tulivat lumityöt tehtäväksi. Olen siinä suhteessa riittävän leväperäinen ja annan traktorin jälelle jäädä jopa kasoja. Ennen saatoin ajatella hakevani rikkakihvelin ja harjan, että olisin kerännyt armeijan peltimukin kokkoiset möykyt pois. :003:
-
Aivan...hyvin kirjoitat! :039:
Kyllä tällä iällä on aika rampa vähänkin isomman fyysisen ponnistelun jälkeen.
Itse olen nyt aika uuvahtanut...tylleröt vanhempineen olivat luonamme kolme yötä
ja päivät niiden välissä.
Vilskettä piisasi, on lapsiperheen elämä aika vauhdikasta.
Ihana kun kävivät, virkisti, piristi, toi vaihtelua varttuneempien päiviin.
Mm. pulkkamäessä käytiin ja tuli meikämannenkin laskettua ja menin mukkelis makkelis.
Nyt levähdys mäkikisaa katsellen.
Kerroit armeijan peltimukeista, aika isoja muistaakseni...kyllä minäkin sen kokoiset
lumipaakut sivuun kolailen...
Ne peltimukit kulki kyllä aika lujaa pöydän pinnalla päästä päähän...mulla oli hetkellisesti
tuvan ennätys.
Kaikki sattuman varainen mulla sujui jo siihen aikaankin...mm. konepistooliammunta.
-
Hyvä, kun on positiivisia muistoja. :039:
Pojan ja hänen lastensa kanssa mekin joka toinen viikonloppu nujuamme ja koira vielä päälle.
-
Siitä olen Luojaani kiittänyt, että saimme tehdyksi Kankaalan peruskorjaukset terveinä ollessamme. Nyt ei tahdo onnistua kiukaan vaihtokaan.
Ymmärrän, että nuorempana olen oppinut saidaksi, nuukaksi ja jopa itaraksi. Nyt en ole vapautunut elkeistäni. Tällä tarkoitan sitä, kun en voi maatiaissaunastamme heittää kahta kolmea ämpärillistä vettä ulos, vaan yritän ne pitää saunassa "seuraavaan kertaan". Pakkasilla on mennyt monet ämpärit ja saavi halki.
Länsi-Vaalan vesiosuuskunnan vesi a 1000 lt maksaa vain 50 senttiä. Vuosikulutus on melko tasaisesti ollut 28/29 kuutiota.
-
Eri osioissa olen taas pyörinyt foorumilla, sillä se on ajankulua, kun unettomuus alkuyöstä vaivaa. Eihän sitä loppuyötäkään tiedä, että miten saan nukutuksi, kun sellaista tulevaisuuden kurkistelukykyä ei ole. Niin, pakkasmittarin lukemaa tulee seuratuksi.
-
Hyvää yötä sinne veljeni, voimia ja jaksamista, lepoa!
Laitoin juuri hienoa musiikkia, kurkkaappa! :039:
-
Kurkkasin ja vastasin toisaalla. :039:
-
Pitkästä aikaa luin, että mitä olen kirjoittanut ja mitä muut ovat mahdollisesti vastanneet. Lujia ystäviä Herrassa, kertakaikkiaan.
Viidessä vuodessa on netin tiedot poliisi imuroinut Ruutin tiedoista tyhjäksi. Ja sitten teki Arman Alizdain kanssa elokuvan tytärvainajsta. Siinä on ongelmana se, että tyttäreni tytär todistaa äitiään vastaan. Normaalia tämä ei ole, mutta näin toimii virkavalta.
Olen sitä mieltä, että syyttäjälaitoksessa ja poliisissa on tänään korruptoituneita henkilöitä. Ei rahan vuoksi, vaan sen vuoksi, että totuudesta ei niin välitetä, kunhan oma paikka säilyy.
-
Tänään luetaan tuomiot ( ellei jo ole luettu ) niille kolmella alle 16-vuotiaalle pojalle jotka täydessä ( tutkittu )ymmärryksessä tappoivat kiduttamalla ( murhasivat ) kiusatun koulupojan.
Minkälaiset kodit ja kotikasvatuksen he saaneet. Miltä vanhemmista on tuntunut viime syksystä asti. Sanotaan että odottaminen on pahinta.
En halua mitenkään rinnastaa näitä tapauksia, mietin vain miksi....?
----
Lisäys: https://yle.fi/uutiset/3-12083916 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Tänään luetaan tuomiot ( ellei jo ole luettu ) niille kolmella alle 16-vuotiaalle pojalle jotka täydessä ( tutkittu )ymmärryksessä tappoivat kiduttamalla ( murhasivat ) kiusatun koulupojan.
Minkälaiset kodit ja kotikasvatuksen he saaneet. Miltä vanhemmista on tuntunut viime syksystä asti. Sanotaan että odottaminen on pahinta.
En halua mitenkään rinnastaa näitä tapauksia, mietin vain miksi....?
----
Lisäys: https://yle.fi/uutiset/3-12083916 :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Se on trollauksen looginen tulos ja trollausta hyväksytään jopa Körttifoorumilla. Nykyisen yleisen mielipiteen mukaan koulukiusattu on syyllinen ja kiusaaja sankari, aivan niinkuin täälläkin. Vanhojen Siionin virsien kääntäjä on syyllinen ja kiusaaja on suojeltu.
-
Ei tunnu kivalta, kun kirjoitan tytärvainajasta, niin samalle kertaa kirjoitetaan toisista tuomituista. Vielä kerran: tytär ei ole ollut käräjäsalissa vastaamassa poliisin ja syyttäjän asiakirja-aineistoon. Suomen laki on siitä hyvä, että vainajaa ei voi käräjille saattaa. Poliisi jatkoi Arman Alizadin kanssa "selittelyään", mikä tuntuu oikein ikävältä, että virkavalta haluaa esiintyä tyttären jutussa maallisena tietäjänä. Totean vallan kolmijaon tässä asiassa: poliisi vain tutkii, syyttäjä vain syyttää kootun aineiston perusteella ja käräjäoikeus sanelee tuomion. Nyt salaiset asiakirjat on otettu kassakaapista ja niiden avulla tehdään bisnestä. Tämä on mielestäni eräs korruption muoto. Jälkikäteen poliisi avaa asioita rahan vuoksi, vaikka itse, valvomattomilla toimillaan poliisivankilassa, edesauttoivat tyttäreni kuoleman.
Syyttäjä ollessaan kuolemansyyn tutkinnan johtajana odotti sen aikaa, että sai patologin lausunnon todetakseen "en ole havainnut lakia rikotun".
Lausunto lähetetään lähiomaisille ja muu syntynyt aineisto leimataan salaiseksi. Näyttää siltä, että kun viisi vuotta on kulunut, salattu aineisto on polisin oikeutena ottaa uuteen käyttöön.
-
Onko niin, että millekään aloittamallesi palsatalle ei muut saa kirjoittaa ?
Samoin ilmoitit ettei amerikkalainen jatsi kuulu Wahoihin kevyisiin.
Jos näin on, niin nimeä ne 1944;n Omiksi palstoiksi.
Olen syyllistynyt samaan myös PekkaV Uamuajatuksiin sotkeutumalla, valittaen totean ?
Olen yrittänyt keskustelua ja ainakin aiheen jakamista . Valitan !
-
Totesin vain, ettei tunnu kivalta.
Kyllä tässä jokainen saa katsoa peiliin, että mitä on tullut tehdyksi.